1900-luvun maailmansodat synnyttivät Israelin valtion Kristuksen paluuta varten

Israelin valtio palasi kaikkien odotusten vastaisesti ja yllättäen takaisin maailmannäyttämölle 1900-luvulla. Valtion itsenäistymiseksi lopun ajan näyttämöä varten tarvittiin kuitenkin ensin kaksi maailmansotaa. Ensimmäinen maailmansota mahdollisti esi-isien maa-alueen palauttamisen takaisin juutalaisille ja toinen maailmansota tarvittiin juutalaisen kansan palauttamiseksi takaisin tälle maa-alueelle, Erets Israeliin, Lähi-Itään. Maailmansodat olivat tuhatvuotisen valtakunnan synnytystuskien alkua. Tätä aikaa 1914-1945 Jeesus kuvasi opetuslapsilleen Öljymäellä sanoessaan tulemuksensa merkkinä olevan "kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan", Matt. 24:7, Mark. 13:8 ja Luuk. 21:10.

Maailmansodat mahdollistivat juutalaisvaltion muodostumisen takaisin omaan maahansa, jonka Herra oli luvannut heidän isillensä, Jer. 16:15. Tämä näkymätön syy oli molempien maailmansotien taustalla. Israelin valtion oli itsenäistyttävä entiselle paikalleen ja Jerusalemin sekä ennen muuta sen itäosassa sijaitsevan Temppelivuoren oli tultava osaksi juutalaisvaltiota. Kaiken oli asetuttava ennalleen ennen Kristuksen paluuta.

Kristuksen paluu ja tuhatvuotinen valtakunta

Molemmat maailmansodat olivat Messiaan 1000-vuotisen valtakunnan synnytystuskia. Niiden seurauksena Israelin valtio itsenäistyi ja Jerusalem tuli sen pääkaupungiksi. Siten näyttämö valmistui Kristuksen paluuta varten. Myös juutalaisuuden pyhin paikka, Itä-Jerusalem ja Temppelivuori liitettiin Israelin valtioon nk. Kuuden päivän sodassa 1967. 

Toinen maailmansota ei syntynyt vahingossa. Jotkut tutkijat puhuvatkin 1900-luvun "kolmikymmenvuotisesta sodasta", joka kesti vuodesta 1914 vuoteen 1945 ja jossa ensimmäinen maailmansota oli "alkuperäinen katastrofi". Ensimmäinen maailmansota johti toiseen maailmansotaan mm. Saksan kärsimän nöyryytyksen takia ja bolshevikkien noustua valtaan sodan heikentämällä Venäjällä. Toinen maailmansota, joka alkoi Puolan miehityksellä, oli taas seurausta Hitlerin tärkeimmän päämäärän, Lebensraumin edistämiselle idässä. Se merkitsi Itä-Euroopassa ja Neuvostoliiton länsiosassa sijaitsevan vanhan juutalaisten asuinalueen (The Pale) altistumista natsien terroritoimille ja Holokaustille. Holokausti taas johti sodan jälkeen Israelin valtion syntyyn Palestiinassa.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Palestiinan alueen hallinta otettiin pois sodan hävinneeltä islaminuskoiselta Turkilta ja annettiin Britannialle. Se oli antanut sodan aikana juutalaisille lupauksen omasta kansallisvaltiosta (Balfourin julistus). Samoin myös natsisaksan toimeenpanema juutalaisten kansanmurha, Holokausti, oli välttämätön Euroopan ja Venäjän juutalaisten palauttamiseksi takaisin Erets Israeliin. Ennen toista maailmansotaa Euroopan juutalaiset olivat haluttomia palaamaan Palestiinaan ja vasta Holokausti muutti radikaalilla tavalla heidän mielensä sekä myös suurvaltojen asenteen juutalaisvaltiota kohtaan. Ilman sitä Israelin valtiota ei olisi syntynyt, mutta sen jälkeen tuhkasta nousi uusi aamu. Jeesuksen kiroama viikunapuu, eli juutalainen kansallisvaltio versoi uudelleen vanhalla paikallaan, kuten hän oli ennustanut, Matt. 24:32.

Siionismi ja juutalaisten pitkän diasporan lopun alku

Nationalismi, eli kansallisuusaate virisi Euroopassa 1800-luvun lopulla. Myös juutalainen kansallisuusaate, Siionismi sai silloin alkunsa, kun Venäjän länsiosassa sijaitsevan juutalaisalueen vainot, pogromit, ajoivat heitä maanpakoon. Osa heistä pakeni myös isiensä maille, Erets Israeliin Palestiinaan. Tämän seurauksena Unkarissa syntynyt juutalainen lakimies ja journalisti, Theodor Herzl, asuessaan Wienissä Itävallassa, kirjoitti kirjan "Juutalaisten valtio" vuonna 1896. Kirjassa Herzl toi esille ajatuksen "Palestiina on meidän ikimuistoinen historiallinen kotimme". Seuraavana vuonna 1897 Herzl alkoi julkaista Die Welt-sanomalehteä Wienissä. Myöhemmin elokuussa 1897 järjestettiin Herzlin aloitteesta ensimmäinen sionistikongressi Baselissa, Sveitsissä. Herzl kirjoitti silloin päiväkirjassaan, että "Baselissa minä perustin juutalaisten valtion". Samana vuonna nuori Aadolf Hitler aloitti benediktiiniläisen luostarikoulun Lambachissa, 200 kilometrin päässä Wienistä.

Myöhemmin, vuonna 1903, alkoi Venäjän keisarikunnan länsiosassa sijainneella juutalaisten asuinalueella taas uusi juutalaisvastaisen terrorin aalto. Herzl matkusti Pietariin pyrkimyksenään neuvotella Venäjän juutalaisten muutosta Palestiinaan heidän tilanteensa helpottamiseksi. Mutta Venäjällä ja myös Saksan keisarin ja Turkin sulttaanin taholta suhtauduttiin kielteisesti sekä juutalaisten Palestiinaan muuttoon että myös juutalaisvaltion perustamiseen sinne. Herzl oli tavannut Turkin sulttaanin, Abdulhamid II:n toukokuussa 1901, mutta sulttaani oli evännyt siionisteilta pääsyn Palestiinaan, vaikka he tarjoutuivat sitä vastaan jopa "kuittaamaan pois" Turkin koko ulkomaan velan. Tämä kieltäytyminen johti myöhemmin koko Osmanien valtakunnan loppumiseen I maailmansodan jälkeen, koska Jumalan suunnitelma toteutuu historiassa varmasti.

Juutalaisvaltion pikainen syntyminen Palestiinaan alkoi lopulta tuntua niin mahdottomalta ajatukselta, että Herzl oli valmis hyväksymään väliaikaisesti, samana vuonna 1903, Iso-Britannian taholta esitetyn ajatuksen. Britannia esitti juutalaisvaltion perustamista Palestiinan sijaan brittiläiseen Itä-Afrikkaan, Ugandaan. Tarjouksen esitti tuolloin Iso-Britannian pääministerinä toiminut Arthur Balfour, joka 14 vuotta myöhemmin antoi ulkoministerinä ollessaan omaa nimeään kantavan julistuksen "Palestiinaan perustettavasta juutalaisten kansalliskodista". Siionistien enemmistö kuitenkin torjui myöhemmin vuoden 1905 kongressissa Britannian tarjouksen. He päättivät mahdottomalta näyttäneestä tilanteesta huolimatta lujasti pysyä ajatuksessa, että juutalaisvaltion oikea paikka oli ainoastaan Palestiinassa, Erets Israelissa. Ei muualla.

Herzl kuoli 44-vuotiaana sydänkohtaukseen Wienissä vuonna 1904 pettyneenä asiansa tuloksettomuuteen. Hän, eikä kukaan muukaan osannut ajatella, miten Herra tulisi puuttumaan historian kulkuun. Tarvittiin perusteellinen mullistus Euroopassa ja Lähi-Idässä ennenkuin Herzlin unelma juutalaisvaltiosta voisi toteutua. Maa oli saatava pois islamin hallinnasta ja juutalainen kansa oli saatava muuttamaan maahansa diasporasta. Asia sai kuitenkin uuden käänteen, kun vuonna 1914 syttyi ensimmäinen maailmansota. Silloin kaikki muuttui ja 1000-vuotisen valtakunnan synnytystuskat alkoivat. Vuosi 1914 oli historiallisen muutoksen alku.

Siionin viisaiden pöytäkirjat

Samoihin aikoihin vuonna 1903 Venäjän tsaarin salaisen poliisin, Ohranan, Pariisin-osaston johtaja, Pjotr Ratskovsky, antoi käskyn väärentää kirja, joka oli olevinaan salainen muistiinpano Herzlin kokoon kutsumasta Baselin kongressista 1897. Kirja sai nimen "Siionin viisaiden pöytäkirjat". Kirja julkaistiin Baselin kongressin seurauksena vastavoimaksi päätään nostavalle juutalaiselle kansallisuusaatteelle, siionismille.

Pöytäkirjojen mukaan juutalaiset salaliittolaiset  halusivat tuhota kaikki uskonnot ja vakiintuneet instituutiot. Lakkautettuaan kaikki kansalliset hallitukset he nostaisivat valtaan yhden ainoan juutalaisen maailmanhallituksen, jota ohjaisi kuningas Daavidista polveutuva keisari. Tämä "teoria" on hämmästyttävän yhdenmukainen Raamatun ennustamasta koko maailman käsittävästä 1000-vuotisesta valtakunnasta, jota Kristus hallitsee Jerusalemista käsin.

Kirjan tarkoitus oli lietsoa juutalaisvastaisuutta erityisesti Venäjällä, mutta sitä käännettiin monille muillekin kielille ja myöhemmin vuonna 1920 myös suomeksi.

Kirjalla oli vaikutusta myös Britanniassa ja Amerikassa, kunnes elokuussa 1921 The London Times paljasti sen olevan väärennös. Se oli ilmestynyt myös saksaksi vuonna 1919 ja Hitler uskoi sen kertovan totuuden juutalaisista. Hän kirjoitti Mein Kampfissa, että väärennössyytös oli "varmin todiste tekstin aitoudesta". Myöhemmin Hitler syytti juutalaisia juuri yrityksestä ottaa valta Euroopassa ja koko maailmassa.

Vaikka kirja oli törkeä väärennös, siinä oli kuitenkin oikein ajatus siitä, että nykyinen maailmanaika oli lähestymässä loppuaan. Kohta tulisi aika Kristuksen palata lupauksensa mukaisesti takaisin maan päälle perustamaan profeettojen ennustama 1000-vuotinen rauhan valtakunta, mitä hallittaisiin Jerusalemista käsin. Tosin väärentäjät eivät olleet tästä tietoisia. He olivat kirjoittaneet teoksen antisemiittisen hengen vallassa, mutta tämä sama henkivalta kyllä tiesi, mitä on tulossa. Sekin tuntee Jumalan suunnitelman ja pyrkii siksi vastustamaan sen toteutumista kaikin keinoin.

Wannseen konferenssin pöytäkirja

Myöhemmin, 45 vuotta ensimmäisen siionistikongressin jälkeen, julkaistiin Saksassa vuonna 1942 samassa antisemiittisessä hengessä nk. Wannseen konferenssin pöytäkirja. Siinä säädettiin Euroopan juutalaisten tuhoaminen Saksan miehittämillä alueilla Euroopassa. Konferenssin kutsui kokoon Saksan turvallisuuspalvelun ja Gestapon päällikkö Reinhardt Heydrich. Hän oli saanut valtakunnanmarsalkka Herman Göringiltä valtuutuksen "saattaa Saksan juutalaiskysymys päätökseen". Pöytäkirjan laati kokouksen sihteerinä toiminut ja Gestapon juutalaisasiain osaston, Amt IV B 4:n päällikkö, Aadolf Eichmann.

Wannseen kokous sytytti täyteen voimaansa lähes koko Euroopan ja silloisen Neuvostoliiton länsiosat käsittävän Holokaustin, mikä lopulta johti Israelin valtion itsenäistymiseen sodan jälkeen. Wannseen kokouksen avulla Hitler lunasti lupauksensa "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta Euroopassa" (Endlösung der Judenfrage). Holokausti taas johti Israelin valtion itsenäistymiseen maailmansodan jälkeen, kun Euroopan juutalaisten jäännös palasi Jumalan lupauksen mukaiselle perintömaallensa Erets Israeliin.

Hitlerin profetia Kroll Operassa 1939

Itävallasta nousi Herzlin lisäksi myös toinen juutalaisten kohtaloon merkittävästi vaikuttanut henkilö, Aadolf Hitler. Siinä kun Herzl muokkasi maaperää juutalaiselle kansankodille Erets Israeliin, Lähi-Itään, Hitler taas nousi ajamaan heitä sinne pois Euroopasta.

Ennen Toisen maailmansodan syttymistä Hitler puhui Saksan Valtiopäivillä Berliinin Kroll Operassa tammikuussa 1939 valtaan nousunsa 6-vuotisjuhlapäivänä. Silloin hän syytti juutalaisia myös Ensimmäisen maailmansodan sytyttämisestä, tosin väärin perustein:

"...Olen ollut elämässäni hyvin usein profeettana ja enimmäkseen minulle on naurettu. Taistellessani vallasta etupäässä juutalaiset suhtautuivat naurulla profetointeihini siitä, että eräänä päivänä tulisin ottamaan Saksan valtion ja samalla koko kansan johtooni, ja tulisin silloin saattamaan muun ohessa myös juutalaisen ongelman ratkaisuun. Luulen, että Saksassa silloin kaikuneet juutalaisten naurut ovat jo tällä välin tukahtuneet heidän kurkkuihinsa. Haluan olla tänään jälleen profeettana: Jos kansainväliselle finanssijuutalaisuudelle onnistuisi Euroopassa ja sen ulkopuolella suistaa kansat vielä kerran maailmansotaan, niin tuloksena ei olisi maailman bolshevisoituminen ja juutalaisuuden voitto, vaan juutalaisen rodun tuho Euroopassa." (Ote Hitlerin puheesta Reichstagille 30.1.1939)

Hitler uskoi Siionin viisaiden pöytäkirjan mukaisesti juutalaisten tavoittelevan maailmanhallintaa ja että kansainvälinen juutalainen salaliitto oli siksi myös Ensimmäisen maailmansodan syttymisen takana. Hän piti pöytäkirjaa aitona ja oli vakuuttunut, että se kertoi totuuden juutalaisista. Hitler uskoi juutalaisten olevan myös kommunismin ja marxismin taustavoimana. Olihan sekä juutalaisuus että myös sosialismi molemmat kansainvälisiä liikkeitä. Kommunismin ja sosialismin uskonkappaleita olivat, että "työläisellä ei ole isänmaata" niinkuin juutalaisillakaan ei ollut isänmaata. Hitler yhdisti juutalaisuuden myös bolshevismiin, koska Venäjän vallankumouksen aikoihin juutalaisia oli ollut liikkeessä huomattavan paljon, jopa 16%.

Hitler uskoi juutalaisten orkestroineen Saksassa 1918 puhjenneen demokraattisen vallankumouksen, mikä johti Saksan antautumiseen Ensimmäisessä maailmansodassa. Toisen maailmansodan puhjettua Hitler ja kansallissosialistit uskoivat myös, että juutalaiset valvoivat hallituksia maissa, jotka taistelivat Saksaa vastaan etenkin Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa. Natsien propaganda rakentui sen ajatuksen ympärille, että todellisuudessa sotaa käytiin ennen muuta juuri juutalaisia vastaan kaikilla rintamilla. Siksi juutalaiset olivat natsien ensisijaisia vastustajia ja tämä myös johti Holokaustiin. Vaikka Saksa koki tappion rintamilla, Hitler kuitenkin halusi voittaa sodan juutalaisia vastaan viemällä Holokaustin loppuun asti. Poliittisessa testamentissaan Mein politisches Testament, kuva etusivusta vasemmalla, hän kuvasi juuri tätä taistelua, mihin hän koki olevansa ensisijaisesti kutsuttu. Hitler päätti testamenttinsa sanoihin:

Ennen kaikkea määrään kansakunnan johtajia ja heidän alaisuudessaan olevia toteuttamaan tunnontarkasti rotulakeja ja vastustamaan armotta kaikkien kansojen ikuista myrkyttäjää, kansainvälistä juutalaisuutta. (Hitlerin testamentin päätössanat 29.4.1945)

Hitler uskoi Kaitselmus (Vorsehung) nimiseen henkiolentoon ja oli tämän antisemiittisen hengen vallassa myös em. Kroll Operan puhetta, kuten muitakin juutalaisvastaisia puheita pitäessään. Siinä mielessä Hitler oli tietämättään oikeassa syyttäessään juutalaisia molempien maailmansotien syttymisestä, että lopulta juuri juutalaisten takia ne molemmat käytiin. Ilman niitä ei Israelin valtiota olisi syntynyt. Jumalan suunnitelma eteni historiassa. 

Öljymäen puheen "kansa nousee kansaa vastaan" tarkoittaa ensimmäistä maailmansotaa 1914-1918

Ensimmäistä maailmansotaa eivät lietsoneet kansainväliset finanssijuutalaiset, niinkuin Hitler valheellisesti väitti, vaan Herra salli kaiken tapahtua, jotta profeettojen ennustama juutalaisvaltion muodostuminen juuri ennen hänen paluutaan tulisi mahdolliseksi. Olihan Jeesus luvannut Temppelivuorella nimenomaan juutalaisille Jerusalemin asukkaille poistuessaan sieltä viimeisen kerran, etteivät he saisi nähdä enää häntä ennen kuin he sanoisivat hänelle "'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!" (Matt. 23:39). Tämä edellyttää Israelin valtion muodostumista ja myös koko Jerusalemin olevan juutalaisten hallussa ja heidän kääntyvän silloin hänen puoleensa, vrt. Sak. 12:10. Tämä on ollut mahdollista vasta vuoden 1967 jälkeen, jolloin Israel valtasi Itä-Jerusalemin ja myös Temppelivuoren nk. Kuuden päivän sodassa. Jumalan vastustaja on jo tehnyt ja tulee vielä tekemään kaikkensa saadakseen Itä-Jerusalemin siitä syystä uudelleen pois juutalaisten hallinnasta. Tämä tulee lopulta huipentumaan nk. Googin sotaan Lähi-idässä. Siinä Ottomaanien seuraajavaltio Turkki hakee revanssia ensimmäisen maailmansodan jälkeisille aluemenetyksilleen.

Islaminuskoisten ottomaanien hallitessa Palestiinaa oli mahdotonta edes ajatella heidän myöntyvän minkäänlaiseen kompromissiin juutalaisten valtiosta ko. alueella tai Jerusalemissa, mikä on eräs islamin pyhimmistä paikoista, al-Quds. Jotain siis täytyi tapahtua, että tämä tulisi mahdolliseksi.

Vuonna 1914 syttyi Ensimmäinen maailmansota, jota kutsutaan myös kansojen sodaksi, ja sen seurauksena Palestiinan maa-alue joutui pois sitä 400 vuotta hallinneelta Turkilta. Sota syttyi elokuun alussa ja Turkki liittoutui Saksan ja keskusvaltojen kanssa 31. lokakuuta 1914. Venäjä julisti sille sodan 1. marraskuuta. Iso-Britannia ja Ranska seurasivat perässä ja julistivat sodan Turkille 5. marraskuuta 1914. Saksa ja sen liittolaiset, Turkki ml., hävisivät lopulta sodan 1918 ja sen seurauksena Turkki joutui luopumaan sille kuuluneista alueista Lähi-idässä. Kansainliitto antoi 1922 Turkille aiemmin kuuluneen Palestiinan alueen hallintamandaatin sodan voittajavaltioihin kuuluneelle Iso-Britannialle. Islaminuskoinen osmaanivaltio oli hallinnut sitä ennen Palestiinaa yli 400 vuotta aina vuodesta 1516 lähtien. 

Kuvassa yllä Ottomaanien valtakunta ennen ja jälkeen 1. maailmansodan

Balfourin julistus 1917

Iso-Britannia oli sodan vielä ollessa käynnissä antanut vuonna 1917 nk. Balfourin julistuksen, missä juutalaiselle kansalle luvattiin kotimaa isiensä maille Palestiinaan. Britit pääsivät lunastamaan lupauksensa heti sodan jälkeen. Marraskuun 2. päivänä 1917 Britannian ulkoministeri, Arthur Balfour, ilmoitti sionistisen liikkeen edustajalle, paroni Walter Rotschildille, lähettämässään kirjeessä:

"Hänen majesteettinsa hallitus suhtautuu suopeasti ajatukseen, että Palestiinaan perustetaan kansalliskoti juutalaiselle kansalle, ja tekee kaikkensa tämän päämäärän toteuteuttamiseksi olettaen, ettei mikään uhkaa Palestiinassa asuvien ei-juutalaisten yhteisöjen kansalais- ja uskonnollisia oikeuksia."

Julistus julkaistiin lehdistölle 9. marraskuuta 1917 ja sen taustavaikuttimena oli tehdä suotuisa vaikutus Yhdysvaltoihin, joka oli liittynyt Iso-Britannian rinnalle sotaan Saksaa vastaan aiemmin samana vuonna. Samalla sen toivottiin etäännyttävän Venäjän juutalaisia bolshevismista, mutta Lenin oli noussut Venäjällä valtaan juuri julistuksen julkaisemista edeltävänä yönä (Venäjällä silloin käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan 26.-27. lokakuuta) ja siihen ei enää pystytty vaikuttamaan. Venäjän juutalaiset jäivät rautaesiripun taakse ja he pääsivät palaamaan Pyhään maahan vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla. Silloin yli miljoona Venäjän juutalaista teki Alijan Israeliin.

Kuukautta myöhemmin, 9. joulukuuta 1917, britit valloittivat Jerusalemin kenraali Allenbyn johdolla. Vasemmalla kuva Allenbyn saapumisesta kävellen Jerusalemiin kaupungin valloituksen jälkeen 11. joulukuuta 1917. 

Balfour-julistus muodostui äärimmäisen tärkeäksi saavutukseksi sionistiselle liikkeelle sekä henkisenä tukena että käytännön poliittisena realiteettina. Julistuksen merkittävyyttä lisää se, että sen antamisen aikana Palestiinan väestöstä vain noin 10% oli juutalaisia.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Palestiinaa 400 vuotta hallinnut Ottomaanien valtakunta supistui Anatolian niemimaalla sijaitsevaksi Turkiksi ja sen entiset alueet Lähi-Idässä päätyivät sodan voittaneiden Iso-Britannian ja Ranskan hallintaan. Alustavasti tämä päätettiin 24.4.1920 San Remossa, Italiassa, missä voittajavaltiot, Englanti, Ranska, Italia ja Japani päättivät Ottomaaneille kuuluneiden alueiden jaosta Lähi-Idässä. San Remossa päätettiin myös antaa Iso-Britannialle Palestiinan mandaatti, jonka hallinto tulisi perustumaan Balfourin julistukseen. Iso-Britannia ja Ranska olivat sitä ennen, jo kesällä 1916, tehneet nk. Sykes-Picot sopimuksen, missä ne sopivat salaa Ottomaanivaltion alueiden jaosta Lähi-Idässä sodan päättymisen jälkeen. Britannian haltuun tuli Irak ja Palestiina ml. Jerusalem, Ranskalle Libanon ja Syyria.

Palestiinan mandaatti 1922

Kansainliitto virallisti Iso-Britannialle Palestiinan mandaatin 24. heinäkuuta 1922. Mandaatin peruskirjaan sisällytettiin Balfourin julistus. Tämä oli sionismin synnyn jälkeen ensimmäinen konkreettinen tapahtuma, joka mahdollisti juutalaisvaltion perustamisen. Nyt oli tullut mahdolliseksi toteuttaa Balfourin julistuksen päämäärä;

"Palestiinaan perustetaan kansalliskoti juutalaiselle kansalle".

"Kansa nousi kansaa vastaan" ensimmäisessä maailmansodassa ja Kristuksen paluuseen liittyvien tapahtumien synnytystuskat alkoivat vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Tämän profeetallisen vuoden ovat monet harhaopit, kuten Jehovan todistajat, ottaneet väärin perustein Jeesuksen paluun ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamisen ajankohdaksi. Sitä se ei merkinnyt, mutta tuhatvuotisen valtakunnan "synnytystuskat" kuitenkin alkoivat silloin I maailmansodan syttymisen myötä.

Profeetta Hesekiel profetoi Pyhän Hengen inspiroimana näistä tapahtumista seuraavasti:

Vaikka maa tuli mahdolliseksi ensimmäisen maailmansodan seurauksena, vielä sieltä puuttui sen oma kansa. Tarvittiin siis lisää mullistuksia, eli "synnytystuskia" maailmanhistoriassa, jotta myös tämä tuli mahdolliseksi.

Öljymäen puheen "valtakunta nousee valtakuntaa vastaan" tarkoittaa toista maailmansotaa 1939-1945

Ennen toista maailmansotaa Euroopan juutalaiset olivat jakautuneet vähemmistönä oleviin siionisteihin ja suurena enemmistönä oleviin, ympäröiviin yhteiskuntiin assimiloituneisiin reformijuutalaisiin, jotka näkivät tulevaisuutensa olevan siinä maassa, missä he asuivat. He suhtautuivat juutalaisuuteen enemmän "vain uskontona", kuin kokonaisvaltaisena elämäntapana. Lisäksi Itä-Euroopassa ja Neuvostoliiton läntisessä osassa, nk. juutalaisalueella asui ortodoksijuutalaisia, jotka eivät hyväksyneet kumpaakaan vaihtoehtoa, assimiloitumista tai omaa juutalaisvaltiota. He elivät perinteisen juutalaisen halakhan mukaan omissa oloissaan ja odottivat Messiaan vievän heidät aikanaan takaisin Israelin maahan. Ortodoksijuutalaisia yhdistävänä tekijänä oli jiddisin kieli.

Siionistien kovasta vaivannäöstä huolimatta Euroopan juutalaiset eivät olleet halukkaita tekemään nk. alijaa, eli muuttamaan Palestiinaan. Juutalaiset menestyivät Euroopassa kohtuullisen hyvin. Alijan Palestiinan olivat tehneet lähinnä vain Venäjän juutalaiset siellä esiintyvien juutalaisvainojen, eli pogromien seurauksena. Bolshevikkien noustua valtaan Venäjällä 1917, myös sieltä alkanut muuttoliike pysähtyi. Tarvittiin siis vielä jotain muuta, että heidän mielensä muuttuisi. Jumalan suunnitelma historiassa kuitenkin meni eteenpäin eikä mikään voinut estää lopunajan tapahtumien näyttämön valmistumista, eli Israelin valtion perustamista Palestiinaan. Profeetta Jeremia profetoi Pyhän Hengen inspiroimana tästä kehitysvaiheesta seuraavasti:

Profeetta Jeremiaan mukaan tulee aika, jolloin Israelin Jumala johdattaa kansansa udelleen takaisin maahansa. Silloin ei ole kyseessä paluu Egyptistä niinkuin Jeremiaan aikana, vaan paluu kaikkialta maailmasta, ensin pohjoisesta maasta (Venäjältä) ja sen jälkeen kaikista muista maailman maista, jae 15. Näin myös tapahtui. Kaksi ensimmäistä Alijaa, eli siirtolaisaaltoa Palestiinaan tuli vuosina 1882-1914 ennen Ensimmäistä maailmansotaa lähes pelkästään Venäjän juutalaisalueelta. Toisen Alijan aikana myös heprean kieli elpyi kuin ihmeen seurauksena ja tuli maassa asuvien juutalaisten käyttöön jiddishin ohella.

Israelin valtion itsenäistymisen jälkeen 1948 sen väkiluku kaksinkertaistui muutamassa vuodessa, vuonna 1950 annetun paluumuuttolain seurauksena. Sen jälkeen juutalaisia muutti maahan kaikkialta maailmasta, mm. Euroopasta ja ympäröivistä arabimaista.

Herra lupasi palauttaa juutalaiset heidän omaan maahansa jakeessa 15 ja jakeessa 16 Hän kertoo miten se tulee tapahtumaan. Ensin Herra lähettää israelilaisille kalastajat vetämään heitä ja sen jälkeen vielä metsästäjät työntämään heitä sinne.

Kalastajat

Juutalaisyhteisössä vähemmistönä olevat siionistit yrittivät kaikin keinoin saada Euroopan juutalaisia muuttamaan Palestiinaan, mutta huonoin tuloksin. Viidennessä Alijassa vuosina 1929-1939 palestiinaan muutti vain noin 250.000 juutalaista Euroopan noin yhdeksästä miljoonasta. Palestiinassa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi innostanut Euroopassa asuvia juutalaisia sinne muuttamiseen. He uskoivat päinvastoin tulevaisuutensa olevan juuri siinä maassa, missä he asuivat ja tekivät töitä. Palestiinassa oli vain erämaata, kuuma ilmasto ja malariaa suoalueilla. Siionistit olivat Herran lähettämiä kalastajia. Hitlerin valtaannousu 1933 ei kääntänyt edes Saksan juutalaisten päätä, he uskoivat vainojen olevan vain ohimenevä asia. Siksi Israelin valtion synnyttämiseksi tarvittiin Eurooppaan vielä jotain muuta, mikä pakottaisi heidät lähtemään.

Kuvassa oikealla Israelin valtion ensimmäinen presidentti Chaim Wezmann, joka ollessaan British Zionist Federationin puheenjohtajana sai vuonna 1917 Britannian ulkoministerinä toimineen Arthur Balfourin antamaan lupauksen Palestiinaan perustettavasta juutalaisten kansallisesta kotimaasta.

Siionistisen liikkeen perustajahahmoihin kuulunut Theodor Herzl ja siionistit saivat aikanaan valtavaa vastustusta assimiloituneilta Euroopan juutalaisilta ja myös rabbeilta. Esimerkiksi Herzlin syntymämaan, Unkarin päärabbi Samuel Cohen julisti; " Poliittinen siionismi, jonka tarkoituksena on perustaa juutalaisvaltio, on vaarallinen hengellinen hullutus eikä se tule koskaan menestymään Unkarissa". Unkarin ortodoksijuutalaisten johtaja, rabbi Aryeh Leib Lifschitz, julisti "käsityksemme siionistiliikkeestä on se, että vastustamme tätä pahaa hanketta, Unkarissa olevat juutalaiset etsivät omaa onneaan Unkarista eivätkä edes ajattele perustaa valtiota Israelin maahan".

Metsästäjät

Holokausti muutti myöhemmin Unkarissakin kaiken. Juutalaiset olivat olleet siellä sodan aikana suhteellisen turvassa, kunnes Saksa miehitti liittolaismaansa maaliskuussa 1944 sen yrittäessä irrottautua sodasta. Miehityksen syynä oli Unkarin käymät salaiset rauhan neuvottelut liittoutuneiden kanssa. Miehityksen seurauksena kesällä 1944 vain kahdeksan viikon aikana noin 438.000 Unkarin juutalaista kuljetettiin Auschwitziin Aadolf Eichmannin järjestettyä heidän kuljetuksensa leirille. Heistä vain noin 60.000 selviytyi hengissä.

Natsien juutalaispolitiikkaan kuului ennen Toisen maailmansodan syttymistä yritys karkottaa kaikki juutalaiset pois Saksan hallitsemalta alueelta. Tämä oli Hitlerin ja natsien tahto ja se perustui Hitlerin mielestä hänen saamaansa "historialliseen tehtävään" tehdä Saksasta ja koko Euroopasta juutalaisvapaa (judenfrei) alue. Satoja tuhansia lähtikin, mutta miljoonia jäi. Varsinkin sodan syttymisen jälkeen Saksan nopeasti vallattua salamasodalla melkein koko Euroopan, siellä olevat juutalaiset jäivät natsien loukkuun. Hitler totesi propagandaministeri Joseph Goebbelsille jo 30. marraskuuta 1937, 20 vuotta Balfourin julistuksen antamisen jälkeen, että:

"Juutalaisten on poistuttava Saksasta, niin, koko Euroopasta. Siihen menee vielä aikaa, mutta sen on tapahduttava ja se tapahtuu." (Göbbelsin päiväkirjat)

Juutalaisten karkotukset Saksasta muihin maihin päättyivät lopullisesti 3.1.1942, jolloin Himmler kielsi juutalaisten maasta poistumisen. Tämä tehtiin sen vuoksi, että päätös juutaliskysymyksen lopullisesta ratkaisusta oli valmistumassa 20.1.1942 pidettävässä Wannseen kokouksessa. Hitlerin valtaan nousun jälkeen ja ennen sodan syttymistä Palestiinaan muutti vain noin 60.000 Saksan juutalaista.

Evianin konferenssi 1938

Antisemiittinen henki ajoi Hitlerin kautta hänen tietämättään Jumalan suunnitelmaa Israelin valtion perustamiseksi Palestiinaan ajamalla juutalaisia pois Euroopasta. Ensin vapaaehtoisesti ja myöhemmin pakolla. Tästä Hitlerin roolista on kirjoitettu näille sivuille erillinen artikkeli.

Saksa hyökkää ensin Puolaan syyskuussa 1939

Suursota Euroopassa alkoi Hitlerin hyökkäyksellä Puolaan syyskuussa 1939, missä oli Euroopan suurin juutalaisasutus. Tämä ei ollut sattumaa, sillä Hitler soti ensisijassa juuri juutalaisia vastaan. Hitler yhdisti bolshevismin juutalaisuuteen ja katsoi myös Yhdysvaltojen ja Britannian hallitusten takana olevan kansainvälisen juutalaisen salaliiton, mikä soti Saksaa vastaan. Pian hyökkäyksen jälkeen Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle, vaikka Hitler oli ollut varma, että ne jälleen perääntyisivät, kuten vuonna 1938 Munchenissa.

Osa Puolasta liitettiin Saksaan ja osa jäi saksalaisten miehittämäksi. Myöhemmin Saksan miehittämälle Kenraalikuvernementin alueelle perustettiin natsien toimesta suurimmat nk. kuolemanleirit, joihin kuljetettiin Wannseen kokouksen jälkeen keväästä 1942 alkaen juutalaisia ensin Puolasta ja Saksasta sekä sen jälkeen kaikkialta Saksan miehittämästä Euroopasta surmattavaksi kaasukammioissa (operaatio Reinhardt ja Auschwitz). Sodan syttyessä Puolassa asui noin 3,3 miljoonaa juutalaista, joista arviolta kolme miljoonaa sai surmansa Holokaustissa. 

Operaatio Reinhardt, eli kahden miljoonan juutalaisen tuhoaminen lokakuu 1941- marraskuu 1943.

Saksa hyökkää Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941

Hyökkäys Neuvostoliittoon käynnistyi kesäkuussa 1941 ja Saksa valloitti kesällä ja syksyllä 1941 juuri sen alueen Neuvostoliitosta, minkä ensin Katariina Suuri 1791 ja myöhemmin Aleksanteri I oli vuonna 1804 määrännyt juutalaisille ja mihin kaikki Venäjän juutalaiset oli sittemmin karkotettu. Tämäkään ei ollut sattumaa, koska Hitler soti Neuvostoliitossakin ensisijassa juuri juutalaisia vastaan. Kesäkuun 22. päivästä alkaen 1941 Saksa valtasi juutalaisalueen nopeasti (operaatio Barbarossa) ennen talven tuloa. Hitler oli poliittisen uransa alusta alkaen puhunut siitä, miten saksa tarvitsee lisää elintilaa idästä (lebensraum). Tällä hän tarkoitti juuri vanhan Venäjän juutalaisille osoitettua asuinaluetta ja sen hän myös valtasi. Ennenkuin saksalaiset voisivat muuttaa sinne piti siellä oleva juutalais- ja muu väestö tietenkin poistaa tieltä.

Hitler oli todennut kenraaleilleen jo 30. maaliskuuta 1941, että tuleva hyökkäys Neuvostoliittoon on hävityssota. Heille sanottiin, että nälänhätää käytettäisiin aseena sodassa ja arvion mukaan 30 miljoonaa neuvostokansalaista kuolisi sen seurauksena nälkään. Se raivaisi pois suurimman osan väestä, mutta jättäisi riittävästi jäljelle toimimaan orjina saksalaisten hallitsemassa "idän Eedenissä".

Kesäkuun 6. päivänä Hitler antoi kuuluisan "Komissaarikäskynsä", jolla erityisesti sanouduttiin irti kansainvälisestä laista. Sen mukaan kaikki politrukit, kommunistisen puolueen jäsenet, sabotöörit sekä miespuoliset juutalaiset oli ammuttava partisaaneina.

Hitlerin politiikkaan oli kuulunut ensin juutalaisten karkottaminen pois Saksasta ja koko Euroopasta, mutta kesällä 1941 se muuttui. Sen jälkeen juutalaisia ei enää päästetty pois natsien valtaamilta alueilta, vaan heidät pyrittiin tuhoamaan pakkotyöllä ja nälkään näännyttämällä sekä lopuksi murhamalla joko ampumalla tai kaasukammioissa.

Operaatio Barbarossa, eli Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon 22.6.-5.12.1941.

Kun Saksa oli kesällä 1941 vallannut Neuvostoliitolta lähes kokonaan vanhan Venäjän juutalaisten asuinalueen, valtakunnan marsalkka Herman Göring antoi 31.7.1941 käskyn Saksan turvallisuuspalvelun ja Gestapon päällikölle Reinhardt Heydrichille "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta". Käsky johti Wannseen kokoukseen tammikuussa 1942 ja myöhemmin keväällä Prahassa salamurhatun Heydrichin mukaan nimensä saaneeseen operaatio Reinhardtiin Puolan kenraalikuvernementin alueella.

Juutalaisten asuinalue (The Pale) Venäjällä 1791-1917

Katariina Suuren vuonna 1791 rajaama ja Aleksanteri I:n myöhemmin tarkentama Juutalaisten asuinalue Venäjällä, The Pale,  (ven. черта́ осе́длости, tšerta osedlosti, jiddiš: : דער תּחום-המושבֿ tai der tkhum-ha-moyshəv, heprea: תְּחוּם הַמּוֹשָב tai tḥùm ha-mosháv) 1791-1917 (kuva yllä) ulottui Itämereltä Mustalle merelle ja käsitti kolme huomattavaa juutalaiskeskusta, Vilnan, Minskin ja Odessan. Alue rajattiin, koska Venäjä ei halunnut Puolan jaoissa haltuunsa siirtyneen juutalaisväestön taloudellisen vaikutuksen leviävän Venäjän keskiosiin.

Alueen pinta-ala oli noin miljoona neliökilometriä ja siellä asui ennen ensimmäistä maailmansotaa noin viisi miljoonaa juutalaista, eli yli 90% Venäjän kaikista juutalaisista. Alue oli aikanaan väkimäärältään suurin juutalaisasutus koko maailmassa. Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 5,2 miljoonaa juutalaista, eli noin puolet maailman kaikista juutalaisista. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta juutalaisten asuminen Venäjällä em. alueen ulkopuolella oli vuoteen 1917 asti ankarasti kielletty. Virallisesti alue lakkautettiin 20. maaliskuuta 1917 silloisen Venäjän hallituksen asetuksella. Nykyisin puolet maailman juutalaisista asuu Israelissa, missä on tänä päivänä väkimäärältään maailman suurin juutalaisasutus. Holokaustin seurauksena maailman juutalaisasutuksen painopiste siirtyi Venäjältä ja Itä-Euroopasta takaisin Erets Israeliin. 

Vielä vuonna 1891 vajaa miljoona muualla Venäjällä asunutta juutalaista karkotettiin alueelle. Silloin myös Pietarista (myöh. Leningrad) ja Moskovasta karkotettiin tuhansia juutalaisia, joiden Aleksanteri I oli vuonna 1804 salllinut omistaa maata em. kaupunkien ympäristössä. Myöhemmin Hitlerin armeija ei onnistunut valtamaan kumpaakaan kaupunkia, mutta sieltä aiemmin pois karkotetut juutalaiset joutuivat natsien hirmuvallan alle miehitetyillä alueilla. Tämä lienee myös syynä siihen, miksi Hitlerin ei onnistunut vallata ko. kaupunkeja, Leningradia ja Moskovaa. Sitä ei tarvittu, koska juutalaiset oli karkotettu niistä jo aiemmin pois.

Alueen juutalaiset joutuivat useiden nk. pogromien uhreiksi, missä heitä tapettiin tuhansittain vuosina 1881-1883 ja 1903 -1906. Myös ensimmäiset Palestiinaan muuttaneet juutalaiset tulivat juuri Venäjän juutalaisalueelta em. pogromien seurauksena. Alueelta muutti pois aikavälillä 1881-1914 yhteensä noin kaksi miljoonaa juutalaista, enimmäkseen kuitenkin Yhdysvaltoihin. Juutalaisten asuinalue Venäjällä on juuri se "pohjoinen maa", mistä profeetta Jeremia ennusti juutalaisten paluun tapahtuvan:

...vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut'. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. (Jer. 16:15)

Juutalaisten asuinalue Venäjällä sijaitsi Israelista ja Jerusalemista katsoen pohjoisessa. Sieltä tulivat pogromien jälkeen ensimmäiset "Olet", eli Alijan Israeliin tehneet juutalaiset ja Holokaustin jälkeen ne eloonjääneet juutalaiset, jotka pääsivät lähtemään Neuvostoliitosta. Kolme ensimmäistä Palestiinaan suuntautunutta siirtolaisaaltoa, eli alijaa vuosina 1882-1923 tuli pääasiassa juuri tältä alueelta. Neuvostoliiton hajottua 1991 sieltä muutti Israeliin vielä yli miljoona juutalaista, jotka olivat jääneet rauraesiripun taaksen bolshevikkien kaapattua vallan. Nykyisin Venäjällä asuu enää alle 300.000 juutalaista. Israelin valtion itsenäistyttyä juutalaisia muutti omaan maahansa Erets Israeliin myös kaikista muista maista profeetta Jeremiaan ennustuksen mukaisesti.

Juutalaisten asuinalue Venäjälla (The Pale) on hämmästyttävästi juuri se sama alue, millä toteutettiin juutalaisten kansanmurha Itä-Euroopassa. Alue vallattiin ennen tammikuussa 1942 tehtyä Wannseen kokousta, missä päätettiin "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta". Alue käsitti Puolassa Saksan miehittämän nk. Kenraalikuvernementin ja läntisen Neuvostoliiton alueen.

Tällä alueella natsit pääosin tuhosivat Euroopan juutalaiset ensin joukkoteloituksilla sodassa vallatulla alueella ja myöhemmin natsien perustamilla kuolemanleireillä miehitetyn Puolan alueella. Saksan miehittämillä Neuvostoliiton alueilla Wehrmacht onnistui tuhoamaan juutalaismiehet kaikista pikkukylistä. Kokonaisuudessaan kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista tapettiin miehitetyllä alueella järjestelmällisissä joukkoteloituksissa. Yksistään Kiovan läheisyydessä yli 33 000 juutalaista kahdessa päivässä nk. Babyn Yarin joukkomurhassa. 

Venäjän juutalaisten oli ajoittain sallittu asua myös Kaukasuksen alueella ja Hitler määräsi vastoin kenraaliensa tahtoa keväällä 1942 Wehrmachtin hyökkäämään juuri eteläisellä rintamalla kohti Kaukasusta ja Bakussa sijaitsevia öljykenttiä (operaatio Sininen). Näin myös sinne asettuneet nk. vuoristojuutalaiset saatiin tuhottua. Tämä eteläinen hyökkäys päättyi lopulta Saksan tappioon Stalingradissa helmikuussa 1943. Sen jälkeen Saksan armeija joutui perääntymään kaikilta valtaamiltaan alueilta Neuvostoliitossa, koska "työ oli tehty", eli koko juutalaisten asuinalue Itä-Euroopassa ja Venäjällä oli puhdistettu juutalaisista. Yhteensä noin 4,5 miljoonaa juutalaista murhattiin natsien toimesta tällä vanhalla Venäjän juutalaisten asuinalueella Itä-Puola ml.

Sota laajenee maailmansodaksi joulukuussa 1941

Euroopassa käyty suursota laajeni uudeksi maailmansodaksi, kun Saksa julisti sodan Yhdysvalloille joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä sitä ennen Pearl Harbouriin. Heti seuraavassa kuussa, tammikuun 20. päivänä 1942, Hitler kutsui Saksan turvallisuuspalvelun johtajan, SS-kenraali Reinhardt Heydrichin, välityksellä kokoon nk. Wannseen konferenssin, missä päätettiin valtiollisella tasolla koko Euroopan juutalaisten tuhoamisesta. Näin Hitler lunasti ennen sotaa 30.1.1939 Saksan Reichstagille antamansa "lupauksen" juutalaisen rodun tuhoamisesta Euroopassa, jos maailmansota vielä uudelleen syttyisi. Olihan se nyt jälleen syttynyt! Göbbels totesi päiväkirjassaan, että:

 “Mitä tulee juutalaiskysymykseen, Führer on päättänyt ratkaista asian kertakaikkisesti. Hän ennusti juutalaisille, että jos he jälleen aikaansaisivat maailmansodan, heidät tuhottaisiin. Tämä ei ollut vain tyhjä fraasi. Maailmansota on nyt käsissä; väistämättömänä seuraamuksena täytyy olla juutalaisten tuhoaminen.” (Göbbelsin päiväkirjat)

Vain kymmenen päivää Wannseen kokouksen jälkeen, 30. tammikuuta 1942, kansallissosialistien valtaannousun 9-vuotisjuhlapäivänä Berliinin Sportpalastissa, Hitler syytti puheessaan juutalaisia myös vasta puhjenneen maailmansodan sytyttämisestä:

“…Olemme selvillä siitä, että sota voi päättyä vain joko arjalaisten kansojen sukupuuttoon hävittämiseen tai juutalaisuuden häviämiseen Euroopasta. Sanoin Saksan valtiopäivillä 1. syyskuuta 1939 - ja varon ennenaikaista profetointia -  että tämä sota ei tule menemään niin kuin juutalaiset kuvittelevat, nimittäin että eurooppalais-arjalaiset kansat hävitetään sukupuuttoon, vaan tämän sodan tulos tulee olemaan juutalaisuuden tuho. Tällä kertaa sovelletaan ensi kerran vanhaa juutalaista lakia “silmä silmästä, hammas hampaasta." (30.1.1942 Berliinin Sportpalast, kuva yllä)

Hitler viittasi "aikaisempaan profetiaansa" väärin sanoen pitäneensä valtiopäivien puheensa 1.9.1939, vaikka hän oli todellisuudessa pitänyt Euroopan juutalaisten tuhoa ennustaneen puheensa jo aiemmin 30.1.1939. Syynä lienee se, että Hitlerin mainitsema "tämä sota" alkoi 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan.

Maailmansota oli juuri syttynyt Hitlerin puhetta edeltäneessä kuussa 11. joulukuuta 1941 Saksan ja Italian julistettua sodan Yhdysvalloille Japanin Pearl Harbouriin tekemän hyökkäyksen jälkeen. Hitler samaisti tässä puheessaan Saksan aloittaman sodan juuri sotaan juutalaisuutta vastaan. Hitlerin todellinen vihollinen "tässä sodassa" oli siten ensisijassa juutalaiset. Näin oli loppuun asti, mikä käy selville hänen poliittisesta testamentistaan. Siinä hän kirjoitti ennen itsemurhaansa seuraavasti:

Niin ikään en koskaan tahtonut ensimmäisen tuhoisan sodan jälkeen toisen sodan puhkeamista Englantia, tai edes Amerikkaa vastaan. Vuosisadat tulevat kulumaan, mutta kaupunkiemme ja muistomerkkiemme raunioista nousee viha niitä vastaan, jotka olivat viime kädessä vastuussa ja joita saamme kiittää kaikesta, kansainvälistä juutalaisuutta ja sen apureita kohtaan. (Aadolf Hitler: Poliittinen testamenttini)

Saksan propagandaministeri Josef Göbbels kirjoitti noin kaksi viikkoa Hitlerin puheen jälkeen päiväkirjaansa 14.2.1942:

"Maailman juutalaisuus kärsii suuren katastrofin yhdessä Bolshevismin kanssa. Fuhrer jälleen kerran ilmaisi päättäväisyytensä puhdistaa Eurooppa juutalaisista ilman sääliä. Siinä ei ole tilaa herkkähermoiselle tunteilulle. Juutalaiset ovat ansainneet sen katastrofin, mikä on nyt kohdannut heitä. Heidän tuhonsa tulee tapahtumaan käsi kädessä vihollistemme tuhon kanssa." (Göbbelsin päiväkirjat)

Wannseen kokouksen jälkeen Holokausti käynnistyi kaikella voimallaan Reinhardt Heydrichin 25.1.1942 päivätyn ja alaisilleen lähettämän toimeenpanokäskyn "Juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" jälkeen. Yhteensä noin kuusi miljoonaa juutalaista naista, lasta ja miestä murhattiin Euroopassa ja silloisen Neuvostoliiton länsiosissa. Wannseen kokouksen seurauksena aloitettiin juutalaisten kuljettaminen rautateitse kaikkialta Euroopasta natsien Puolan alueelle perustamille kuolemanleireille, erityisesti Auschwitziin. Neuvostoliitolta kesällä 1941 vallattujen alueiden "Holokausti luodeilla" muuttui keväällä 1942 "Holokaustiksi kaasulla".

Vasta Hitlerin ja Saksan toimeenpanema juutalaisten kansanmurha lopulta vaikutti sen, että sodan jälkeen juutalaisten Euroopassa oleva jäännös palasi isiensä maahan ja Israelin valtio itsenäistyi 1948. Holokaustin myötä loppui kokonainen juutalainen elämäntapa ja rikas juutalaiskulttuuri etenkin Itä-Euroopassa. Tämä siksi, että heidät saatiin palaamaan isiensä maille ja Israelin valtio itsenäistyisi. Oli tullut selväksi mitä järkyttävimmällä tavalla se tosiasia, että juutalaisella kansalla ei ollut mitään muuta paikkaa koko maailmassa, missä he olisivat turvassa ja saisivat päättää itsenäisesti omista asioistaan, kuin heidän oma maansa, Erets Israel Palestiinassa. Silloin toteutui Jeremian ennustus:

"...niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut, sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä." (Jer. 16:15)

Sodan jälkeen myös Yhdysvaltojen presidentti Harry Truman auttoi Israelin valtion itsenäistymisessä 1948. Truman tunnusti Israelin valtion 14. toukokuuta 1948, yksitoista minuuttia sen perustamisen jälkeen. Israelin itsenäistymisen jälkeen Yhdysvallat on ollut sen tärkein liittolainen.

Viikunapuun merkki 1948

Ensimmäisestä maailmansodasta 1914  alkanut tapahtumaketju mahdollisti juutalaisvaltion syntymisen. "Kansa nousi kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan" ja Kristuksen paluun ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseen johtavat synnytystuskat alkoivat. Niiden seurauksena oli Israelin valtion itsenäistyminen isiensä maalle toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948. Jeesus mainitsi Ölymäen puheessaan myös nk. "viikunapuun merkin", mikä ennakoi Hänen paluutaan. Israelin valtion itsenäistyminen oli tämä merkki. Siitä on kirjoitettu näille sivuille erillinen artikkeli. 

Jeesus kirosi oman aikansa juutalaisvaltion, eli symbolisen viikunapuun, ja se kuihtui vuonna 70 roomalaisten hävittäessä maan ja Jerusalemin sekä sen temppelin. Rooma myös ajoi juutalaisen kansan eksiiliin. Jeesus antoi kuitenkin ennen sen tapahtumista "viikunapuun merkin", että kun se aikanaan maanpaon jälkeen puhkeaa taas lehteen, eli juutalaisvaltio ilmestyy takaisin maailmankartalle, niin hänen paluunsa perustamaan 1000-vuotista valtakuntaa on lähellä.

Kuvassa yllä David ben Gurion lukee Israelin valtion itsenäisyysjulistuksen Tel Avivissa 14.5.1948. 

Profeetta Sakarja ennustaa aikojen lopun Israelista:

Profeetan mukaan Israel tulee maastakarkoituksen jälkeen aikojen lopussa vielä olemaan siunauksena koko maailmalle omassa maassaan, Erets Israelissa. Se tulee toteutumaan lopunajan Hengen vuodatuksessa Jerusalemissa, mikä tapahtuu nk. Googin sodan yhteydessä. Silloin juutalainen kansa ottaa Jeesuksen Messiaakseen. Herätys leviää nopeasti yli koko maailman ja päättyy seurakunnan ylösottoon ennen suuren ahdistuksen alkamista. 

Päivitetty 31.3.2021

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle