Share |

Ydinreaktioiden kuvaus  Raamatussa

einstein.jpgTiesitkö, että 2. Pietarin kirjeen 3. luvussa on kuvattu hämmästyttävällä tarkkuudella sekä fissio- että fuusioreaktion periaate? Kirjeen kirjoitti oppimaton galilealainen kalastaja, Simon Pietari, yli 1800 vuotta ennen Albert Einsteinin (kuvassa) syntymää. Raamatun kuvaus ydinreaktioista on tullut mahdolliseksi ymmärtää vasta Toisen maailmansodan jälkeen. Miten on mahdollista, että galilealainen kalastaja on 2000 vuotta sitten pystynyt kuvaamaan 1900-luvulla keksittyjä ydinreaktioita kirjeessään?


 

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Raamatun lainaukset ovat, ellei muuta ole mainittu, joko suomalaisesta KR 1933/1938 tai englanninkielisestä KJV käännöksestä.

 

Sisällysluettelo

1. Fissioreaktio 2. Pietarin kirjeen 3. luvun jakeessa 10

2. Fuusioreaktio 2. Pietarin kirjeen 3. luvun jakeessa 12

3. Juutalaisten tiedemiesten ja -naisten huomattava osuus

 

Fissio- ja fuusioreaktiot Pietarin toisessa kirjeessä

1. Fissio (2.Piet. 3:10)

Mutta Herran päivä (ahdistuksen aika) on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat (kr. uraanit) katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2. Piet. 3:10)

Fissioreaktio on kuvattu Herran päivän, eli ahdistuksen ajan yllättävän tulemisen yhteydessä Pietarin toisen kirjeen kolmannen luvun jakeessa 10. Sana "taivaat" on Uuden Testamentin alkukielellä, kreikaksi, ouranos, eli "uraanit". Fissioreaktio on ydinreaktio, jossa raskaan atomin ydin hajoaa kahdeksi kevyemmäksi ytimeksi, jolloin myös vapautuu energiaa. Esim. alkuaine Uraani 235-ytimen hajoaminen voi tietyissä olosuhteissa johtaa yhä uusiin hajoamisiin, jolloin syntyy ketjureaktio. Ketjureaktio tapahtyy hallitsemattomasti ydinaseissa ja hallitusti ydinreaktoreissa. Ydinvoimaloiden sähköntuotanto perustuu tällaisesta ketjureaktiosta saadun lämpöenergian hyväksikäyttöön hallituissa olosuhteissa. Se, että "Herran päivä" tulee yllättäen kuin varas, viittaa ydinaseiden nk. ensi-iskuun.

Jakeessa 10 kuvataan atomi- eli fissiopommin toimintaperiaate. Fissioreaktiossa taivaat (uraanit) katoavat pauhinalla ja alkuaineet (uraaniytimet) kuumuudesta hajoavat. Lisäksi hallitsemattomassa ketjureaktiossa atomipommin räjähtäessä maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Ydinräjähdyksen primääriset tuhovaikutukset ovat paine- ja polttovaikutus (vrt. pauhina ja kuumuus jakeessa 10).

2. Fuusio (2.Piet. 3:12)

Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat (kr. uraanit) hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumudesta sulavat (kr. teko)! (2. Piet. 3:11-12) 

Fuusioreaktio on kuvattu Jumalan päivän tulemisen yhteydessä Pietarin toisen kirjeen kolmannen luvun jakeessa 12. Fuusioreaktio on ydinreaktio, jossa kaksi kevyttä atomiydintä yhtyy yhdeksi raskaammaksi ytimeksi. Samalla vapautuu energiaa sekä usein yksi tai useampi uuden ytimen kannalta "ylimääräinen" neutroni tai protoni. Auringon ja muiden tähtien energia on peräisin niiden sisäosissa tapahtuvista fuusioreaktioista; maan päällä fuusiota on yritetty valjastaa sähköntuotantoon vuosikymmenten ajan, mutta toistaiseksi sen ainoa toimiva sovellus on vetypommi. Fuusiolle vastakkainen reaktio on fissio, jossa raskas ydin hajoaa kahdeksi kevyemmäksi. Vetypommi (tai fuusiopommi, lämpöydinpommi) on fuusioreaktioon perustuva ydinase. Fuusiossa vety-ytimien yhdistyminen vapauttaa energiaa. Vetypommit ovat yleensä fissiopommia voimakkaampia. Vetypommi sytytetään aina fissiopommilla, sillä vetypommi vaatii räjähtääkseen suuren paineen ja korkean lämpötilan. Kaikkien nykyisten vetypommien rakenne on ns. Teller-Ulam-tyyppiä. Havainnekuva on alla. Tässä kaksivaiheisessa rakenteessa on vierekkäin fissiopommi ja fuusiopommi saman kotelon sisässä.


Vasemmalla puolella on fissiovaihe, oikealla fuusiovaihe. Fuusiovaiheen keskellä oleva ontto fissioituva ainesauva on ns. sytytystulppa.

Jakeessa 12 kuvataan vety-, eli fuusiopommin toimintaperiaate. Ensin uraanit (taivaat) hehkuen hajoavat, mikä kuvaa fissiorektiota ja siinä syntyvää korkeaa lämpötilaa. Sitten alkuaineet (vety-ytimet) kuumuudesta sulavat, eli fuusioituvat, yhdistyvät. Kreikan kielen sana "sulaa" on "teko" (huom. linkki), joka merkitsee paitsi sulamista, myös katoamista ja häviämistä. Juuri näin tapahtuu vedyn isotoopeille fuusiossa, jotka "häviävät" yhdistyessään raskaammaksi ytimeksi. Kuumuutta tarvitaan vety-ytimien fuusioitumiseen useampi miljoona celsiusastetta, joka voidaan saavuttaa vain fissiopommilla. Fuusioreaktiota ei ole saatu toistaiseksi hyödynnettyä muuten kuin ydinaseissa. Kaikki nykyaikaiset ydinaseet ovat fuusiopommeja.



Kuvassa yllä moderni amerikkalainen W-87 ydinkärki, joita voidaan asentaa jopa 12 kpl yhteen monikärkiohjukseen. Jokaisen ydinkärjen tuhovoima on 300 kilotonnia (= 20 x Hiroshiman pommi). Ensin räjähtävä fissiolataus (fission trigger) näkyy vasemmalla ja se on vahvennettu fuusioituvalla DT-kaasulla (deuterium-tritium kaasu). Syntyvä säteily räjäyttää oikealla, lähempänä kärkikartiota olevan suuremman fuusio latauksen (Fusion device).

3. Juutalaisten tiedemiesten ja -naisten huomattava osuus

lise_meitner.jpgSekä Pietarin kirjeen kirjoittanut Simon Pietari että suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein olivat molemmat juutalaisia. Einsteinin suhteellisuusteorian perusteella fissioreaktiossa vapautuvan energian määrän pystyi ensimmäisenä laskemaan jouluna 1938 Itävallan juutalainen Lise Meitner (kuvassa) yhdessä sisarenpoikansa, juutalaisen Otto Frischin kanssa. Meitner myös ensimmäisenä ymmärsi ja nimesi fissioreaktion. Hän oli samana vuonna joutunut jättämään työnsä natsien hallitsemassa Saksassa ja paennut kesällä 1938 Berliinistä Tukholmaan. Meitnerin oivalluksen jälkeen kirjoitti Albert Einstein 1939 Yhdysvaltojen presidentille, Franklin D. Rooseveltille kirjeen, jossa hän ilmaisi huolensa Hitlerin Saksassa käynnissä olevasta tutkimuksesta, joka voisi johtaa atomipommin kehittämiseen. Tämän seurauksena käynnistettiin 1942 ensimmäisen atomipommin valmistamiseen johtanut nk. Manhattan projekti. Meitner ja Einstein kieltäytyivät osallistumasta projektiin pyynnöstä huolimatta.

Oppenheimer.jpgVuonna 1942 tehtiin Saksassa päätös Euroopan juutalaisten joukkotuhosta (Wannseen konferenssi) ja samana vuonna Yhdysvalloissa aloitettiin, suurelta osin juuutalaisten tiedemiesten ja -naisten löytöjen perusteella, ensimmäisen atomipommin kehittäminen. Pommia ei kuitenkaan ehditty käyttää Saksaa vastaan. Ensimmäisen atomipommin suunnitelleen tiedemiesryhmän ja Manhattan projektin johtaja Robert Oppenheimer (kuvassa) ja samoin myöhemmin kehitetyn, fuusioreaktioon perustuvan vetypommin "isä" Edward Teller olivat myös molemmat juutalaisia. Samoin unkarinjuutalainen Leo Szilard, joka keksi fissiossa ilmenevän ketjureaktion jo vuonna 1934. Juutalaisilla tiedemiehillä/naisilla onkin ollut ratkaiseva osuus ydinvoiman sekä sotilaallisen että myös rauhanomaisen käytön kehittämisessä. 

Vasta 1900-luvulla ydinfysiikan kehittymisen myötä on tullut mahdolliseksi ymmärtää Pietarin kirjeessä kuvattuja ydinreaktioita. Tekniikan kehittyminen on avannut nämä asiat ja ymmärryksemme on lisääntynyt. Näiltä sivuilta löytyy myös oma artikkelinsa aiheesta "Herran päivä, eli ydinsodan kuvaus Raamatussa". Mutta miten on mahdollista, että galilealaisen kalastajan 2000 vuotta sitten kirjoittamasta tekstistä löytyy kuvaus nykyajan ydintekniikasta? Se on mahdollista, koska Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa.

Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. (Matt. 19:26)

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle