Share |

Juutalaisille luvattu viimeinen vuosiviikko ja kolmas temppeli, Dan. 9:27 

Tutkimme seuraavassa tarkemmin enkeli Gabrielin Danielille ilmoittaman nk. viimeisen vuosiviikon, eli viimeisen seitsemän vuoden ajanjakson tapahtumia, jolloin Messias vahvistaa uuden liiton kaikkien kansojen kanssa. Tekeekö tämän liiton Kristus vai, niinkuin jotkut väittävät, antikristus? Onko tämä vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aikajakso vielä kokonaan edessäpäin vai onko se jo jäänyt taakse historian saatossa? Entä jos elämmekin juuri nyt tätä viimeisen vuosiviikon aikaa?

New_covenant.jpg

  

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Enkeli Gabrielin aikalaskelma 

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.
24. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.
25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
25. Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.
26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (KR 1933)
27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman.(KR 1776)

Yllä on käytetty sekä KR 1933 ja KR 1776 käännöksiä. Jälkimmäinen kääntää tekstin ydinkohdat tarkemmin heprealaista alkutekstiä noudattaen.

Danielin kirjan 9:ssä luvussa on esitetty jakeissa 24-27 enkeli Gabrielin Danielille kertoma aikalaskelma juutalaisen kansan ja samalla kaikkien kansojen syntien sovittamisesta, mikä liittyy kirjoituksissa luvatun Messiaan tuloon. Jakeissa asia kuvataan 70 vuosiviikon, eli 70 kertaa seitsemän vuoden avulla. Seitsenvuotinen jaksotus perustuu juutalaisten käyttämään, Toorassa ilmoitettuun sapattivuosijärjestelmään, missä jokaista kuuden vuoden jaksoa seuraa seitsemäs, eli sapattivuosi (shmita).

Jakeen 25 mukaan 69 vuosiviikon, eli 483 vuoden jälkeen tietystä ajankohdasta (Esran ja Nehemian ajasta) laskien tuleva Messias saapuu aloittaen julkisen toimintansa Israelissa. Sen jälkeen jää jäljelle vielä yksi vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aika, kunnes kaikki loppuu ja synnit sovitetaan. Tämän jakson lopulla juutalaisen kansan osalla tapahtuu perusteellinen uudistuminen;

..."silloin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan." (Dan. 9:24b)

Jakeessa 27 Gabriel kuvaa tarkemmin tätä Messiaan saapumisesta alkavaa ja juutalaiselle kansalle luvatun nk. viimeisen vuosiviikon aikaa. Sen puolivälissä tapahtuu pelastushistorian merkittävin asia Messiaan antaessa Golgatalla täydellisen ja kertakaikkisen uhrinsa koko ihmiskunnan edestä. Silloin laskenta myös keskeytyi juutalaisen kansan osalta heidän hylättyä Messiaansa. Se käynnistyy heidän kohdallaan taas uudelleen seurakunnan ajan lopulla kansan kääntyessä, Sak. 12:10. Silloin alkaa vuosiviikon toinen puolisko. 

Viimeisen vuosiviikon alussa tapahtunut Jeesuksen julkinen toiminta kesti Johanneksen evankeliumin kronologian mukaan kolme ja puoli vuotta, eli puolet seitsemästä vuodesta. Johannes mainitsee evankeliumissaan neljä pääsiäistä, joista kolmena Jeesus vieraili juutalaisen tavan mukaan Jerusalemissa. Ne ovat;

  • ensimmäinen pääsiäinen Jeesuksen julkisen toiminnan alun jälkeen, jolloin hän vieraili Jerusalemissa, Joh. 2:13 ja 23
  • toinen on nimeämätön juutalaisten juhla Jerusalemissa, jolloin Jeesus joutui konfliktiin johtavien juutalaisten kanssa parantaessaan Betesdan altaalla olleen miehen sapattina, Joh. 5. luku. Tämäkin juhla oli tutkijoiden mukaan pääsiäinen. Sen jälkeen Jerusalemin johtavat juutalaiset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän oli rikkonut sapattikäskyä ja tehnyt itsensä Jumalan vertaiseksi kutsumalla Jumalaa isäkseen.
  • kolmas  pääsiäinen on mainittu Joh. 6:4:ssä. Silloin Jeesus ei mennyt Jerusalemiin juuri edellisen pääsiäisen konfliktin takia, vaan oli Galileassa. Syy on mainittu Joh. 7:1:ssä.
  • neljäs pääsiäinen on mainittu Joh. 11:55 ja 12:1. Silloin Jeesus meni Jerusalemiin ilmaisten avoimesti messiaanisuutensa, mikä johti hänen pidättämiseensä ja ristinkuolemaansa.

Näin Jeesuksen koko julkisen toiminnnan voidaan laskea kestäneen juuri kolme ja puoli vuotta, eli viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon ajan. Tämä jakso loppui Golgatalle, jae 26a. 

Onko jakeen 27 alkuosan "hän", joka vahvistaa liiton, tuleva antikristus?

Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman. (Jae 27)

Ratkaiseva kysymys Dan. 9:27 tulkinnassa on mihin jakeen 27 "hän" viittaa. Jotkut raamatuntutkijat näkevät sen viittaavan lähimpään mahdolliseen, eli jakeen 26 päämieheen/ruhtinaaseen, joka hävitti Jerusalemin. Alkutekstin sana on siinä "nagid", eli prinssi. Kaupungin hävitti tunnetusti Rooman "prinssi" Titus, jonka isä, Vespasianus, oli Rooman keisarina Jerusalemin hävityksen aikana vuonna 70. Ennustus on tässäkin kohtaa hyvin tarkka, sillä Tituksesta tuli "prinssi", eli vallan perijä, vasta vuoden vaihteessa 69/70, jolloin hänen isänsä Vespasianuksen keisarius vahvistettiin Rooman senaatissa. Jerusalemin noin neljä kuukautta kestänyt piiritys alkoi vuonna 70 keväällä, juutalaisten pääsiäisenä. Titus oli ehtinyt olla Rooman prinssinä silloin vasta neljä kuukautta. Tituksesta tuli Rooman keisari isänsä kuoleman jälkeen.

Jotkut ajattelevat sen perusteella, että jakeen 27 "hän" olisi Tituksen esikuvan mukaan uusi aikojen lopulla Euroopasta tuleva hallitsija, eli antikristus, joka ensin vahvistaisi liiton juutalaisen kansan kanssa seitsemän vuoden ajaksi ja rikkoisi sen ko. ajanjakson puolivälissä lakkautamalla uudelleen rakennetun temppelin uhripalveluksen. Tämän tulkinnan mukaan koko viimeinen vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aika, olisi siten vielä edessäpäin ja alkaisi vasta nk. seurakunnan ajan ja sen ylöstempauksen jälkeen. Tästä näkemyksestä seuraa kuitenkin monta ongelmaa.

Ensinnäkin jakeen 26 subjekti on "hyökkäävän ruhtinaan väki" eikä ruhtinas itse. Tämä toteutui historiassa rooman armeijan kautta.

Kuulostaisi lisäksi oudolta, että kun Danielin kansalle luvataan syntien sovitus Messiaassa (jae 24), siitä ei mainittaisi sen enempää, vaan ilmoitetaan ainoastaan Messiaan tulo (jae 25) ja surmaaminen (jae 26). Tämän maailmanhistorian tärkeimmän tapahtuman, eli koko ihmiskunnan syntien sovituksen sijaan puhuttaisiin jakeessa 27 yhtäkkiä antikristuksesta ja hänen juutalaisten kanssa tekemästä liitostaan aikojen lopulla. Mitähän Daniel olisi tällaisesta rukousvastauksesta ajatellut? 

Antikristuksen sovittaminen Jumalan koko pelastushistorialliseen suunnitelmaan Dan. 9:27:ssä on myös antikristuksen teologisen merkityksen liioittelua. Hänen tuleva toiminta-aikansa on Ilmestyskirjan perusteella hyvin lyhyt, noin kolme ja puoli vuotta, vrt. Ilm. 13:5, eikä seitsemän vuotta, mikä on viimeisen vuosiviikon aika. Lisäksi olisi outoa, että Messiaasta ei puhuttaisi koko profetiassa mitään muuta kuin jakeen 26 surmaaminen ja "häneltä ei jää juutalaisille mitään". 

1992 suomalainen raamatunkäännöskomitea näki 9:27:ssä erään toisen antikristuksen esikuvan, eli makkabealaisajan 160-luvulla eKr. vaikuttaneen Syyrian kuningas Antiokus IV Epifaneen. Siksi se  käänsi jakeen alun  "teki liiton raskaaksi", vaikka siinä esiintyvä alkutekstin sana "gabar" selvästi merkitsee liiton vahvistamista, eikä raskaaksi tekemistä. Antiokuksen esiintyminen jakeessa 27 on kuitenkin jo ajallisestikin absurdia, koska hän esiintyi historian näyttämöllä melkein 200 vuotta ennen edellisessä jakeessa 26 mainittua Messiaan kuolemaa ja temppelin tuhoa. Näin tehtiin väärä, alkutekstin vastainen käännös virheellisen historiallisen olettamuksen perusteella. 

Vai onko jakeen 27 "hän" sittenkin Kristus, joka vahvistaa (uuden) liiton

Monet tutkijat taas näkevät Dan. 9:27:ssä mainitun "hänen" viittaavan jakeen 25 voideltuun prinssiin, alkutekstissä "mashiah nagid", eli Messiaaseen, joka vahvistaa (uuden) liiton monille. Hän vahvistaa liiton paitsi juutalaiselle kansalle, myös kaikille kansoille. Liiton vahvistaminen "monille" on tyypillinen seemiläinen ilmaisu ja sen merkitys on liiton vahvistaminen "kaikille", vrt. siihen myös Matt. 26:28;

28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen (= kaikkien) edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Jakeessa 27 mainittu (uuden) liiton vahvistaminen monien, eli kaikkien kansojen kanssa, jatkui  Messiaan kuoleman ja ensimmäisen helluntain jälkeen.

Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki

26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän (qodesh), niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen (kaupungin ja pyhän) hävitettynä oleman. (Dan. 9:26, KR 1776)

Tämä "päämiehen kansa" viittaa, kuten edellä on mainittu, roomalaisiin, jotka hävittivät Jerusalemin ja myös koko Erets Israelin maan. Sana "pyhä", hepreaksi "qodesh" viittaa jakeessa 26  Jerusalemin lisäksi koko Erets Israeliin, eli luvattuun maahan. Sanan perusmerkitys on "eroitettu johonkin" ja sitähän juutalaiset ja luvattu maa, Erets Israel, Jumalan suunnitelmassa ovat. Niiden kautta on maailmalle annettu Raamattu ja myös ihmiskunnan synnit sovittava Messias. Syntien sovitus tapahtui Jerusalemissa, jonka Jumala oli valinnut sen paikaksi.

Niiden, siis Jerusalemin ja juutalaisen kansan, asuminen Erets Israelissa ja sen loppuminen niinkuin "virran kautta" viittaa tässä kohdassa selkeästi temppelin tuhoon ja juutalaisen kansan maastakarkoitukseen eikä hyökkäävän ruhtinaan väkeen, eli Rooman tuhoon kansanvaelluksissa niinkuin joskus on väärin ajateltu. Tästä samasta asiasta kertoo myös Jeesuksen symbolinen teko Israelin viikunapuun kiroamisesta. Jakeessa 26 puhutaan nimenomaan Jerusalemista ja juutalaisista, ei roomalaisista. Alkutekstin sanaa "niinkuin virran kautta" vastaa heprean sana "sheteph", jota käytetään myös Dan. 11:22, missä se kuvaa armeijoiden huuhtoutumista pois valloittajan (siinä Antiokus Epifanes) tieltä. Juutalaisen kansan maastakarkoitus toteutui juutalaissotien jälkeen ja vuoteen 200 jKr. mennessä Palestiinassa asui enää vain hyvin pieni kansan jäännös.

Septuaqintan tulkinta Messiaan ja Jerusalemin tuhosta

Vanhan testamentin kreikannos, Septuaginta (LXX) kääntää jakeen 26 seuraavasti;

26. And after the sixty-two weeks, the anointed one shall be destroyed, and there is no judgment in him: and he shall destroy the city and the sanctuary with the prince that is coming: they shall be cut off with a flood, and to the end of the war which is rapidly completed he shall appoint the city to desolations.(Dan. 9:26, LXX)

Septuagintan mukaisesti Messias tuhoutuu jakeen 26 alkuosassa ja sen jälkeen tuleva "hän" tuhoaa kaupungin ja "pyhäkön" tulevan prinssin, eli Rooman Tituksen kautta. Niin tietysti myös tapahtui. Ilman Jumalan sallimusta ei Titus eikä roomalaisetkaan olisi voineet tuhota Jerusalemia.

Myös tässä "they shall be cut off with a flood" viittaa juuri edellisessä lauseessa mainittujen Jerusalemin ja Erets Israelin tuhoutumiseen juutalaissotien seurauksena. 

Septuagintan kääntämä ajatus on yhtäpitävä Jeesuksen vertauksen kanssa kuninkaanpojan häistä, joka kertoo juutalaisten luopumisesta Messiaastaan ja sen jälkeisestä Jerusalemin tuhoutumisesta, Matt. 22:7;

7. Mutta kuningas (Jumala) vihastui ja lähetti sotajoukkonsa (roomalaiset) ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. (Matt. 22:7, KR 1938)

Jerusalem_Siege_by_Romans_70_AD.jpg

Kuningas kuvaa vertauksessa Herraa, joka lähetti palvelijansa kutsumaan jo kutsuttuja, eli juutalaista kansaa poikansa (Messiaan) häihin. Kutsutut kieltäytyivät tulemasta ja tappoivat kutsujat, siksi häähuone kerättiinkin täyteen muualta, so. pakanakansoista. Kutsuttujen kieltäydyttyä kuningas suuttui ja lähetti sotajoukkonsa (roomalaiset) tuhoamaan murhamiehet (juutalaiset) ja heidän kaupunkinsa (Jerusalemin). Historioitsija Josefuksen mukaan temppeli poltettiin ja kaupunki tuhottiin soraläjäksi roomalaisten toimesta. Matt. 22:7 kertoo aivan samasta asiasta kuin Dan. 9:26. Matteus käytti VT:n lainauksissaan useimmiten juuri Septuagintaa, mikä oli hänelle tuttu kirja.

Septuaginta kääntää jakeet 9:24-27 heprealaisesta alkutekstistä kreikaksi. Siihen pääsee tutustumaan tästä linkistä. Septuaginta on käännetty noin vuonna 200 eKr. ja siis ennen Antiokus Epifaneen ilmaantumista, mikä vesittää liberaaliteologien ajatuksen Danielin kirjan kirjoittamisajankohdasta vasta 160-luvun eKr. makkabilaisajan tapahtumien jälkeen. 

Käännösten epätarkkuuksia

27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan. 9:27, KR 1933)

27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:27, KR 1776)

27. And one week shall establish the covenant with many: and in the midst of the week my sacrifice and drink-offering shall be taken away: and on the temple shall be the abomination of desolations; and at the end of time an end shall be put to the desolation. (Dan. 9:27, LXX)

 KR 1933 käännöksessä (katso yllä) on jakeen alkuosa käännetty väärin. Siinä puhutaan virheellisesti "liiton raskaaksi tekemisestä", vaikka alkutekstissä tässä käytetään sanaa "gabar", joka merkitseen liiton vahvistamista eikä raskaaksi tekemistä. Sana esiintyy hepreankielisessä VT:n alkutekstissä 25 kertaa eikä se missään tarkoita "raskaaksi tai rasittavaksi" tekemistä. Sana on käännetty Vanhassa testamentissa useimmiten englanniksi sanalla "prevail", joka merkitsee "hallita, olla ylivoimainen". Geseniuksen sanakirjan mukaan sanan gabar perusmerkitys on "sitoa jokin, mikä on mennyt rikki". Tässä on suora viittaus ihmisen ja Jumalan väliseen yhteyteen, mikä meni rikki syntiinlankeemuksessa. Tämän rikkoutuneen yhteyden Messias vahvisti/sitoi yhteen ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan vuosiviikon puolivälissä Golgatalla. Jakeen alku voidaan kääntää; Messias tekee "hallitsevan/ylivoimaisen" liiton "monien/kaikkien kanssa" vuosiviikon, eli seitsemän vuoden aikana. Vanhempi KR 1776 ja LXX kääntävät jälleen jakeen alkutekstistä oikein.


"Monien" on tyypillinen heprean kielen ilmaisu, mikä tarkoittaa "kaikkien" kanssa.


Toinen virhe on puhua liiton tekemisestä "vuosiviikon ajaksi", vaikka pitäisi kääntää  "vuosiviikon aikana". Me elämme viimeisen vuosiviikon puoliskojen välistä aikaa juuri nyt. Vuosiviikon ensimmäinen puolisko alkoi Jeesuksen julkisen toiminnan alussa ja se keskeytyi juutalaisten hylättyä Messiaansa. Se muuttui Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemisen jälkeen ensimmäisenä helluntaina nk. seurakunnan ajaksi, jota yhä elämme tänäkin päivänä. Tällä armon ajalla Messias vahvistaa "uuden liiton" monien, eli kaikkien kansojen kanssa, vrt. Jer. 31:31. Armon aika jatkuu edelleen tätä kirjoitettaessa, eli Jeesuksen vahvistama uusi liitto on yhä voimassa päättyen aikanaan seurakunnan ylösottoon.

Profeetta Jesaja näkee ennalta Mesian tekemän uuden liiton, mikä tulee koskemaan kaikkia pakanakansoja, Jes. 49:6;

...hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

Osittain virheellinen käännös on myös "lakkauttaa uhrit puoleksi vuosiviikoksi", vaikka oikein olisi kääntää se "vuosiviikon puolessa välissä". Vanhempi KR 1776 ja LXX kääntävätkin jakeen taas oikein. Vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa päätteksi Messias teki tyhjäksi Jerusalemin temppelissä suoritetut uhrit omalla ristinkuolemallaan, mikä oli kertakaikkinen ja lopullinen uhri koko ihmiskunnan syntien edestä, Hepr. 10:10. Muihin englanninkielisiin käännösvaihtoehtoihin voi tutustua täällä. Seurakunnan aika, eli armon aika päättyy nk. Googin sodan jälkeen alkavaan vuosiviikon toiseen puoliskoon. Tämä viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko alkaa juutalaisen kansan kääntyessä Messiaansa Jeesuksen puoleen. Silloin Jerusalemista lähtee liikkeelle suuri lopun ajan herätys, joka johtaa seurakunnan ylösottoon vuosiviikon lopussa. Ylösoton tapahduttua alkaa maan päällä vielä nk. suuri ahdistus, Matt. 24:21. Sen kesto on Ilmestyskirjan mukaan noin kolme ja puoli vuotta.

Messias vahvistaa Uuden liiton monien, eli kaikkien kansojen kanssa

golgata3.jpgMessias vahvisti (iankaikkisen) liiton (hepreaksi "berith"), monien (eli kaikkien) kanssa vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa aikana julistamalla kääntymystä ja taivasten valtakuntaa. Hänen puoli vuosiviikkoa kestäneestä julkisesta toiminnastaan kirjoitettuja kuvauksia kutsutaan evankeliumeiksi. Tätä evankeliumia Messiaasta on julistettu kaikkeen maailmaan jo lähes 2000 vuotta. Vahvistaa liiton "monille" on seemiläinen ilmaisu ja tarkoittaa "kaikille".

Heprean liittoa vastaava sana "berith" merkitsee joko liittoa ihmisten välillä tai liittoa Jumalan ja ihmisen välillä, kuten esim. 5. Moos. 4:23 :ssa mainittu liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä.

Messias keskeytti, tai alkutekstin mukaan saattoi sapatin lepoon temppeliuhrit ristinkuolemallaan vuosiviikon puolessa välissä. Hänen ristinkuolemansa ja taivaaseen astumisensa jälkeen evankeliumi on saarnattu lähetyskäskyn perusteella maan ääriin asti. Uusi liitto, hepreaksi "berith chadash", on vahvistettu/solmittu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten kanssa, vrt Jer. 31:31;

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (Jer. 31:31, KR 1933)

Huomaa Jer. 31:31 kronologinen järjestys. Liitto tehdään ensin Israelin heimon, eli tässä tapauksessa kuvaannollisesti kaikista kansoista koottavan seurakunnan kanssa vuosiviikon ensimmäisen osan jälkeen ja lopulta myös Juudan heimon, eli juutalaisen kansan kanssa viimeisen vuosiviikon jälkipuoliskon koittaesssa. Muiden VT:n profeettojen lailla Daniel ei näe näiden vuosiviikon puoliskojen välistä nk. pakanaseurakunnan aikaa, mikä oli VT:ssa vielä salaisuus.


Vaikka Jeesus vuodatti verensä koko ihmiskunnan edestä, lunastus koskee lopulta vain niitä, jotka uskon kautta tulevat Jeesuksen omiksi. Tämä koskee myös juutalaisia.


 

Messias lakkautti uhrit vuosiviikon puolivälissä

Uhraaminen kyllä jatkui Jerusalemin temppelissä vielä Golgatan jälkeenkin noin 40 vuotta aina temppelin tuhoon asti, mutta evankeliumissa mainittu (Matt. 27:51) kaikkein pyhimmän esiripun repeäminen kuvasi lopullisen uhrin täyttymistä hengellisessä todellisuudessa. Sen repeäminen kuvasi sitä tosiasiaa, että nyt oli kaikilla, eikä enää vain juutalaisten ylimmäisellä papilla kerran vuodessa, pääsy Jumalan luo "kaikkein pyhimpään" Messiaan täydellisen uhrin perusteella (Hepr. 10:19-20).

Juutalainen Talmud (Masehet Joma, 39b) kertoo, että 40 vuotta ennen temppelin hävitystä pyhäkön ovet avautuivat itsestään. Juutalaissodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan (Juutalaissota V; 5) temppelissä oli "pyhän" ja "kaikkein pyhimmän" välissä sekä ovet että esirippu. Jeesuksen heittäessä henkensä ristillä tapahtui molemmat asiat, sekä ovet avautuivat että esirippu repesi (Matt. 27:51, Mark. 15:38 ja Luuk. 23:45). Talmud kertoo edellisen ja evankeliumit jälkimmäisen tapahtuman. Lisäksi juutalaiset Misna Sanhedrin ja Avodah Zarah sanovat, että 40 vuotta ennen temppelin hävittämistä siinä uhratut uhrit menettivät voimansa (Risto Santala, Kristus UT:ssa, 1971).

Toisin sanoen vuosiviikon puolivälissä, Jeesuksen Golgatan lopullisen uhrin jälkeen, temppeliuhrit olivat merkityksettömiä.Temppeliuhrit olivatkin vain esikuvaa Messiaan lopullisesta uhrista.

Jälkimmäinen juutalaisille tarkoitettu vuosiviikon puolisko, eli toinen kolme ja puoli vuotta on vielä edessäpäin ja alkaa vasta seurakunnan ajan lopulla. Silloin Messiaan tekemä Uusi liitto vahvistetaan myös juutalaisen kansan kanssa. Jakeessa 26b ilmoitetttu temppelin tuho ilmoitetaan jakeessa 27b, kertoo siitä miten se tulee olemaan tuhottuna "loppuun asti". Sitä ei enää tarvita, koska Jumalan läsnäolo siirtyi Uuden liiton vahvistamisen kautta seurakuntatemppeliin, joka koostuu "elävistä kivistä", eli Jeesukseen uskovista uudestisyntyneistä kristityistä. Siksi Temppelivuorella seisoo vielä tänäkin päivänä islamin pyhäköt, Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija.

Hävityksen kauhistus ja kolmannen temppelin rakentaminen

Jakeen loppuosassa, 9:27b mainittu "hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä", eli "hävityksen kauhistus" (hepreaksi שקוץ shiqquwts שמם shamem), johon Jeesuskin viittaa Matt. 24. luvun eskatologisessa puheessaan (Matt. 24:15), esiintyy  lisäksi myös Dan. 11:31:ssä ja Dan. 12:11:ssä. Termi viittaa juutalaisuudessa Jerusalemin temppelivuorella olevaan epäjumalan temppeliin tai niiden tunnuksiin.

1. Raamatunkäännös 1933 

...ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse. (Dan. 9:27b, KR 1933)

Aquila.jpgDan. 9:27b:ssä mainittu "hävityksen kauhistus" tai "hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä" viittaa temppelin tuhoon ja sen pysymiseen tuhottuna "loppuun asti". Silminnäkijänä olleen historioitsija Josefuksen mukaan roomalaiset järjestivät Tituksen johdolla temppelin tuhoamisen ja myöhemmin myös koko kaupungin valtauksen jälkeen roomalaisten perinteiden mukaiset sotajoukkojen katselmukset, eli voiton paraatit. Niissä kannettiin esille myös legioonien standaarit, eli kotkat (aquilat), kuten kaikissa voitonparaateissa. Viittaus siipiin liittynee osaltaan juuri kotkastandaareihin. Sama kotkasymboli oli käytössä myös Hitlerin Saksassa. Vrt. myös Jeesuksen viittaus Jerusalemin tuhoon eskatologisen puheensa lopussa; "...missä on raato, siellä kotkat kokoontuvat" (Luuk. 17:37b). Raato oli syksyllä vuonna 70 Jerusalemin raunioilla, missä myös kaupunkia piirittämässä olleiden roomalaisten neljän legioonan (V, X, XII ja XV legioona) kotkat kokoontuivat. Sodassa kuoli sodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan yli miljoona juutalaista. Kun roomalaiset lopulta pääsivät temppelin alueelle, he surmasivat siellä niin paljon juutalaisia, että maata ei näkynyt ruumiiden alta. Josefus kertoo;

"Kun temppeli ja kaikki sen ympärillä olevat rakennukset olivat liekeissä, roomalaiset toivat sotamerkkinsä pyhälle alueelle ja asettivat ne vastapäätä itäistä porttia. He uhrasivat siinä paikassa sotamerkeille ja tervehtivät Titusta keisarinaan." (Juutalaissodan historia, Kuudes kirja: 6.luku, s. 547)

Jeesus oli poistunut viimeisen kerran temppelistä samasta itäisestä portista Öljymäelle, vrt. myös Hes. 11:23. Jakeen loppu ei toteutunut toisen temppelin hävittäneen Rooman tuhossa, vaan se viittaa aikojen lopun tapahtumaan. 

2. Raamatunkäännös 1992 

...Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys (vieraan uskonnon pyhäkkö) aina siihen saakka kun turmion tuoja vääjäämättä joutuu turmioon." (Dan. 9:27b, KR 1992)

Hepreankielisessä alkutekstissä jakeessa 27 ei mainita sanaa "temppeli" ollenkaan, joten 1992 käännös on Raamatunkäännöskomitean vapaa tulkinta alkutekstistä. Toisaalta myös New International Version (NIV) käyttää temppeli-sanaa ko. kohdassa, joten KR 1992 tulkinta voi olla myös oikein. Meidän päivinämme Temppelivuoren ylimmällä kohdalla seisoo islamin pyhäköt, Kalliomoskeija ja myös Al Aksan moskeija. Kalliomoskeija ei suomenkielisestä nimestään huolimatta ole varsinainen moskeija, vaan islamin voitonmerkki monoteististen uskontojen pyhimmällä paikalla. Jakeen tulkinta viittaisi siten Islamin moskeijoiden ja myös Islamin kukistumiseen aikojen lopulla. Näin tuleekin käymään profeettojen ennustamassa Googin sodassa, missä islamilaiset kansat hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Googin tappion jälkeen Temppelivuorelta hävitetään islamin temppelit ja sinne rakennetaan uusi, kolmas temppeli, mihin kansat tulevat 1000-vuotisessa valtakunnassa kuulemaan Jumalan sanaa, Jes. 2:2-3;

2 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana". (Jes. 2)

Kolmas temppeli rakennetaan, mutta siellä ei ole Jumalan läsnäoloa niin kauan kuin Uuden liiton hengellinen seurakuntatemppeli on maan päällä. Jumalan läsnäolo on Uuden liiton aikana uudestisyntyneisä uskovissa, joissa Kristus Pyhän Hengen kautta asuu. Vasta kun seurakunta on poistunut maan päältä, voi Jumalan läsnäolo siirtyä takaisin Jerusalemiin rakennettuun kolmanteen temppeliin. Se tapahtuu Kristuksen palatessa ahdistuksen ajan lopussa takaisin maan päälle ylöstemmatun seurakuntansa kanssa perustamaan 1000-vuotisen valtakunnan, Ilm. 19:11-14.

3. Raamatunkäännös 1776 

...Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:27b, KR 1776)

Vanha kirkkoraamattu 1776 kääntää jakeen alkutekstille uskollisesti. Siinä viitataan Rooman legioonien kotkastandaareihin hävitetyn temppelin raunioilla. Samalla siinä kerrotaan myös se, että toisen temppelin aika oli silloin ohi eikä sitä tulla rakentamaan uudestaan ennen lopun ajan tapahtumia.


Kristuksen uhri oli lopullinen eikä sen esikuvana toiminutta vanhaa temppeliä enää tarvittu. Jumalan läsnäolo siirtyi pois Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmästä Uuden liiton seurakuntatemppeliin, joka on rakennettu elävistä kivistä, eli uudestisyntyneistä uskovista. Vanhaan ei jäänyt kiveä kiven päälle. Uusi tuli sen sijaan. 


Vuosiviikon jälkimmäinen puolisko

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. (Dan. 12:1, KR 1933)

Juutalaisen kansan yhden osan hajoitus päättyi 1900-luvulla ja aikanaan myös viimeisen vuosiviikon toisen puoliskon aika tulee. Silloin Danielin kansa, juutalaisetkin pelastetaan, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Jakeen 7 loppu "...kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut" voidaan kääntää myös "...kun pyhän kansan käden voima on murrettu", eli näin se myös murretaan lopun ajan ahdistuksissa nk. Googin sodassa. Sota käydään ennen seurakunnan ylösottoa ja siitä alkaa nk. viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen osa. Silloin myös juutalainen kansa kääntyy Jeesuksen puoleen, Sak. 12:10. Silloin toteutuu;

39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Matt. 23:39)

Kuten edellä on mainittu, viimeisen vuosiviikon ensimmäisen ja toisen puoliskon väliin jää nk. pakanaseurakunnan aika, jolloin evankeliumi julistetaan kaikille kansoille, lopuksi myös juutalaisille. 

25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut. (Room. 11:25)

Vuosiviikon jälkimmäisen osan alkaessa evankeliumi palautetaan takaisin Israeliin ja sieltä alkaa suuri, koko maailmaa koskeva herätys, joka päättyy seurakunnan ylösottoon ennen ahdistuksen ajan alkamista ja antikristuksen ilmestymistä. 

Jeesuksen viittaus vuosiviikon alkuun ja loppuun Nasaretin synagoogassa

jesaja.jpgMyös Jesajan kirjan luvun 61 jae 2 viittaa viimeisen vuosiviikon kahteen puoliskoon.  Jeesus luki jakeet 1-2a julkisen toimintansa alussa Nasaretin synagoogassa (Luuk. 4:16-21). Viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon (evankeliumin kertomusten) jälkeistä Herran otollista vuotta, eli armon aikaa, on kestänyt jo lähes 2000 vuotta. Jakeen loppuosan, 2b, Jeesus jätti lukematta, koska sen aika ei ollut vielä silloin. 

1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herran otollista vuotta (seurakunnan, eli armon aikaa)... 


Tähän Jeesus lopetti puheessaan Nasaretin synagoogassa lähes 2000 vuotta sitten ja silloin jäi lukematta jae 2b, minkä aika tulee Herran otollisen vuoden, eli seurakunnan ajan lopulla ennen sen ylösottoa ja suren ahdistuksen ajan alkamista.


... ja meidän Jumalamme kostonpäivää (Herran vihan päivää), lohduttamaan kaikkia murheellisia, 3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes. 61:1-3)

Herran vihan päivää julistetaan juutalainen kansan kääntymisen jälkeen lopun ajan suuressa herätyksessä, jae 3. Se päättyy seurakunnan ylösottoon ja sen jälkeen alkaa nk. suuren ahdistuksen aika, mikä päättyy Jeesuksen paluuseen maan päälle ylöstemmatun seurakuntansa kanssa, Sak. 14:4-5.

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle