Share |

Juutalaisten viimeiset 7 vuotta, eli Dan. 9:27 selitys

Tutkimme seuraavassa tarkemmin enkeli Gabrielin Danielille ilmoittaman nk. viimeisen vuosiviikon, eli viimeisen seitsemän vuoden ajanjakson, tapahtumia. Tekeekö Dan. 9:27:ssä mainitun viimeisen  seitsemän vuoden ajanjakson puolivälissä mainitun liiton monien kanssa Kristus vai, niinkuin jotkut väittävät, antikristus? Onko tämä vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aikajakso vielä kokonaan edessäpäin vai onko se jo jäänyt taakse historian saatossa? 

New_covenant.jpg

  

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Raamatun lainaukset ovat, ellei muuta ole mainittu, joko suomalaisesta KR 1933/1938 tai englanninkielisestä KJV käännöksestä.

Tämä artikkeli ei ota poliittisesti kantaa mihinkään nykyiseen Israelin valtioon liittyvään asiaan, vaan tulkitsee ainoastaan sitä koskevia Raamatun profetioita.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Sisällysluettelo

1. Enkeli Gabrielin aikalaskelma

2. Käännösten epätarkkuuksia

3. Messias vahvistaa Uuden liiton monien, eli kaikkien kansojen kanssa

4. Messias lakkauttaa uhraamisen vuosiviikon puolivälissä

5. Jakeen 27 loppuosa ja hävityksen kauhistus

6. Elämme nyt viimeisiä päiviä, eli viimeisen vuosiviikon puoliskojen välistä aikaa

7. Dan. 9:24-27 heprealainen rakenne

8. Vuosiviikon jälkimmäinen osa

9. Jeesuksen viittaus viimeisen vuosiviikon alkuun Nasaretin synagoogassa

10. 434 vuotta, eli 62 vuosiviikkoa Vanhan testamentin kertomusten päättymisestä Messiaan saapumiseen

11. Lopuksi

1. Enkeli Gabrielin aikalaskelma 

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.
24. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.
25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
25. Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.
26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (KR 1933)
27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman.(KR 1776)

Danielin kirjan 9:ssä luvussa on esitetty jakeissa 24-27 enkeli Gabrielin Danielille kertoma aikalaskelma juutalaisen kansan ja samalla kaikkien kansojen syntien sovittamisesta, mikä liittyy kirjoituksissa luvatun Messiaan tuloon. Jakeissa asia kuvataan 70 vuosiviikon, eli 70 kertaa seitsemän vuoden avulla. 69 vuosiviikon, eli 483 vuoden jälkeen tietystä ajankohdasta laskien tuleva messias saapuu aloittaen julkisen toimintansa Israelissa ja siihen liittyen jää jäljelle vielä yksi vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aika, kunnes kaikki loppuu. Tätä nk. "viimeisen vuosiviikon" aikaa käsitellään tarkemmin jakeessa 27. Viimeisen seitsemän vuoden jälkeen maailmassa tapahtuu perusteellinen uudistuminen;

..."silloin (viimeisen vuosiviikon lopussa) luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan."

Tämä toteutui osittain jo Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, mutta lopullisesti tämä toteutuu vasta aikojen lopussa Kristuksen palatessa takaisin maan päälle perustamaan 1000-vuotista valtakuntaansa. Tämän ns. viimeisen vuosiviikon laskeminen tulee aloittaa Messiaan saapumisen alusta, eli Jeesuksen julkisen toiminnan alusta, koska jakeen 25 mukaan messiaan saapumiseen kului se 69 vuosiviikkoa. Hänen julkisen toimintansa pituus voidaan laskea Johanneksen evankeliumissa mainittujen Jerusalemin pääsiäisvierailujen perusteella ja se oli noin kolme ja puoli vuotta.

Gabriel ilmoittaa jakeessa 25 Messiaan saapumisen 69 vuosiviikon jälkeen ja jakeessa 26 sen jälkeen tapahtuvan Messiaan surmaamisen sekä Jerusalemin ja sen temppelin tuhon. Jakeessa 27 Gabriel kuvaa tätä Messiaan saapumisesta alkavan nk. viimeisen vuosiviikon aikaa, minkä puolivälissä tapahtuu pelastushistorian merkittävin asia Messiaan antaessa täydellisen uhrin koko ihmiskunnan edestä. Juutalaisten osalta laskenta pysähtyi viimeisen vuosiviikon puolivälissä, uuden liiton seurakunnan ajan alettua, ja käynnistyy uudelleen seurakunnan ajan päättyessä. Gabrielin aikalaskelma oli suunnattu juuri juutalaiselle kansalle ja Jerusalemille jakeessa 24a.

Onko jakeen 27 alkuosan "hän", joka vahvistaa liiton, antikristus?

Ratkaiseva kysymys Dan. 9:27 tulkinnassa on mihin jakeen 27 "hän" viittaa. Jotkut raamatuntutkijat näkevät sen viittaavan lähimpään mahdolliseen, eli jakeen 26 päämieheen/ruhtinaaseen, joka hävitti Jerusalemin. Alkutekstin sana on "nagid", eli prinssi. Kaupungin hävitti tunnetusti Rooman "prinssi" Titus, jonka isä, Vespasianus, oli Rooman keisarina Jerusalemin hävityksen aikana vuonna 70. Ennustus on tässäkin kohtaa hyvin tarkka, sillä Tituksesta tuli "prinssi", eli vallan perijä, vasta vuoden vaihteessa 69/70, jolloin hänen isänsä Vespasianuksen keisarius vahvistettiin Rooman senaatissa. Jerusalemin noin neljä kuukautta kestänyt piiritys alkoi vuonna 70 keväällä, juutalaisten pääsiäisenä. Titus oli ehtinyt olla Rooman prinssinä silloin vasta neljä kuukautta. Tituksesta tuli Rooman keisari isänsä kuoleman jälkeen.

Tämän näkemyksen mukaan jakeen 27 "hän" olisi Tituksen esikuvan mukaan uusi aikojen lopulla tuleva hallitsija, eli antikristus, joka vahvistaisi liiton juutalaisen kansan kanssa seitsemän vuoden ajaksi ja rikkoisi sen ko. ajanjakson puolivälissä. Tämän tulkinnan mukaan koko viimeinen vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aika, olisi vielä edessäpäin ja alkaisi vasta nk. seurakunnan ajan ja sen ylöstempauksen jälkeen.

Tätä näkemystä vastaan puhuu mm. se, että jakeen 26b subjekti ei ole prinssi, vaan prinssin kansa, so. roomalaiset, jotka hävittivät Jerusalemin. Kuulostaa lisäksi oudolta, että kun Danielin kansalle luvataan syntien sovitus Messiaassa (jae 24), siitä ei mainittaisi sen enempää, vaan ilmoitetaan ainoastaan Messiaan tulo (jae 25) ja surmaaminen (jae 26). Tämän maailmanhistorian tärkeimmän tapahtuman, eli ihmiskunnan syntien sovituksen sijaan puhuttaisiin jakeessa 27 yhtäkkiä antikristuksesta ja hänen liitostaan aikojen lopulla, millä on lopultakin vain marginaalinen merkitys ihmiskunnan pelastuksen kannalta katsoen. Päinvastoin kuin Messiaan solmimalla uudella liitolla "monien", eli kaikkien kansojen kanssa.

Jerusalemin ja temppelin hävityksen jälkeen johtava rabbi Akiva julisti lopulta Simon Bar Kochban messiaaksi vuonna 132, 62 vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen. Tuolloin juutalainen kansa nousi uuteen kapinaan roomalaisia vastaan, mikä kukistettiin jälleen verisesti. Sen seurauksena juutalaiset ajettiin lopullisesti pois omasta maastaan, Erets Israelista. Akiva saattoi ottaa Dan. 9:25b mainitun 62 seitsemän ajanjakson  kirjaimellisina vuosina ja rohkaistua ajattelemaan Jerusalemin uudistamisen tapahtuvan 62 vuotta temppelin tuhon jälkeen. Tällä tavalla ajatellen jakeen 26 alkuosa toteutui uudelleen historiassa ja väärä messias, eli Bar Kochba, tuhoutui ja Rooma hävitti jälleen Juudean.

Ensimmäisessä juutalaissodassa vuosina 66-73 arvioidaan menehtyneen yli miljoona ja toisessa vuosina 132-135 yli puoli miljoonaa juutalaista. Ensimmäisessä sodassa Jerusalem ja temppeli tuhottiin ja toisessa sodassa Jerusalemin tilalle rakennettiin Aelia Capitolina niminen roomalainen kaupunki, johon juutalaisilta oli pääsy kielletty. Osa tämän kaupungin raunioista on nykyisin kaivettu esiin Jerusalemin vanhassa kaupungissa.

Antikristuksen sovittaminen Jumalan koko pelastushistorialliseen suunnitelmaan Dan. 9:27:ssä on antikristuksen merkityksen liioittelua. Hänen tuleva toiminta-aikansa on Ilmestyskirjankin perusteella kuitenkin hyvin lyhyt, niinkuin oli Bar Kochbankin, noin kolme ja puoli vuotta, mikä on samalla viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko.

Myös 1992 suomalainen raamatunkäännöskomitea näki 9:27:ssä erään antikristuksen esikuvan, eli 160-luvulla eKr. vaikuttaneen Syyrian kuningas Antiokus Epifaneen. Siksi se  käänsi jakeen alun  "teki liiton raskaaksi", vaikka siinä esiintyvä alkutekstin sana "gabar" selvästi merkitsee liiton vahvistamista, eikä raskaaksi tekemistä. Antiokuksen esiintyminen jakeessa 27 on kuitenkin jo ajallisestikin absurdia, koska hän esiintyi historian näyttämöllä melkein 200 vuotta ennen edellisessä jakeessa 26 mainittua Messiaan kuolemaa ja temppelin tuhoa. Näin tehtiin väärä, alkutekstin vastainen käännös, virheellisen historiallisen olettamuksen perusteella.

Vai onko jakeen 27 "hän" sittenkin Kristus, joka vahvistaa (uuden) liiton?

Useat tutkijat taas näkevät Dan. 9:27:ssä mainitun "hänen" viittaavan jakeen 25 voideltuun prinssiin, alkutekstissä "mashiah nagid", eli Messiaaseen, joka vahvistaa (uuden) liiton monille. Hän vahvistaa liiton paitsi juutalaiselle kansalle, myös kaikille kansoille. Liiton vahvistaminen "monille" on tyypillinen seemiläinen ilmaisu ja sen merkitys on  liiton vahvistaminen "kaikille", vrt. siihen myös Matt. 26:28;

28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen (kaikkien) edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Jakeessa 27 mainittu (uuden) liiton vahvistaminen monien, eli kaikkien kansojen kanssa, alkoi varsinaisesti vasta Messiaan kuoleman ja Jerusalemin tuhon jälkeen, vrt jae 26;

26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän (qodesh), niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman. (Dan. 9:26, KR 1776)

Tämä "päämiehen kansa" viittaa, kuten mainittu, roomalaisiin, jotka hävittivät Jerusalemin ja myös koko Juudean sekä ajoivat kansan sieltä maanpakoon. Sana "pyhä", hepreaksi "qodesh" viittaa jakeessa 26 temppelin lisäksi myös koko Erets Israeliin, eli Israelin maahan ja myös sen kansaan. Sanaa "qodesh" käytetään myös Dan. 12:7 viittaamassa juuri "pyhään kansaan", eli juutalaisiin. Sanan perusmerkitys on "eroitettu johonkin" ja sitähän juutalaiset ja luvattu maa, Erets Israel, Jumalan suunnitelmassa ovat.

Niiden, siis Jerusalemin ja juutalaisen kansan, asuminen Erets Israelissa ja sen loppuminen niinkuin "virran kautta" viittaa tässä kohdassa selkeästi temppelin tuhoon ja juutalaisen kansan maastakarkoitukseen eikä hyökkäävän ruhtinaan väkeen, eli Rooman tuhoon kansanvaelluksissa niinkuin usein on ajateltu. Tässä puhutaan nimenomaan Jerusalemista ja juutalaisista, ei roomalaisista, vrt. jae 24; "70 vuosiviikkoa on määrätty sinun (Danielin) kansallesi ja pyhälle kaupungillesi". Alkutekstin sanaa "niinkuin virran kautta" vastaa heprean sana "sheteph", jota käytetään myös Dan. 11:22, missä se kuvaa juuri armeijoiden huuhtoutumista pois valloittajan (siinä Antiokus Epifanes) tieltä.

Messias tuhoutuu ja se aiheuttaa myös kaupungin ja temppelin tuhon

Vanhan testamentin kreikannos, Septuaginta (LXX) kääntää jakeen 26 seuraavasti;

26. And after the sixty-two weeks, the anointed one shall be destroyed, and there is no judgment in him: and he shall destroy the city and the sanctuary with the prince that is coming: they shall be cut off with a flood, and to the end of the war which is rapidly completed he shall appoint the city to desolations.(Dan. 9:26, LXX)

Septuagintan kääntäjän ajatuksen mukaisesti Messias, joka tuhoutuu jakeen alkuosassa, myös tuhoaa kaupungin ja "pyhäkön", eli temppelin ja koko Erets Israelin, tulevan prinssin, eli, Tituksen, kautta. Niin tietysti myös tapahtui. Ilman Jumalan sallimusta ei Titus eikä roomalaisetkaan olisi voineet tuhota Jerusalemia.

Myös tässä "they shall be cut off with a flood" viittaa juuri edellisessä lauseessa mainittuihin Jerusalemiin ja koko Israelin kansallisen olemassaolon loppuun Palestiinassa. 

Näin ollen jakeen 27 "hän" tarkoittaa  ensisijaisesti juuri Messiasta, viittasipa se sitten edellä oleviin jakeisiin 25 tai 26 tai molempiin. Jakeen 27a "hän" tarkoittaa selkeästi juuri kirjoituksissa juutalaisille luvattua Messiasta, eli Jeesusta.

Septuagintan kääntämä ajatus on yhtäpitävä Jeesuksen vertauksen kanssa kuninkaanpojan häistä, joka kertoo juutalaisten luopumisesta Messiaastaan ja kaupungin tuhoutumisesta, Matt. 22:1-14. Vertaa edelliseen Matteuksen kertoman vertauksen jaetta 7;

7. Mutta kuningas (Jumala) vihastui ja lähetti sotajoukkonsa (roomalaiset) ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. (Matt. 22:7, KR 1938)

Jerusalem_Siege_by_Romans_70_AD.jpg

Kuningas kuvaa vertauksessa Herraa, joka lähetti palvelijansa kutsumaan jo kutsuttuja, eli juutalaista kansaa poikansa (Messiaan) häihin. Kutsutut kieltäytyivät tulemasta ja tappoivat kutsujat, siksi häähuone kerättiinkin täyteen muualta, so. pakanakansoista. Kutsuttujen kieltäydyttyä kuningas suuttui ja lähetti sotajoukkonsa (roomalaiset) tuhoamaan murhamiehet (juutalaiset) ja heidän kaupunkinsa (Jerusalemin). Historioitsija Josefuksen mukaan temppeli poltettiin ja kaupunki tuhottiin soraläjäksi roomalaisten toimesta. Matt. 22:7 kertoo aivan samasta asiasta kuin Dan. 9:26. Matteus käytti VT:n lainauksissaan useimmiten juuri Septuagintaa, mikä oli siten hänelle tuttu kirja.

Septuaginta kääntää jakeet 9:24-27 erittäin hyvin ja tarkasti alkutekstiä noudattaen. Siihen pääsee tutustumaan tästä linkistä. Septuaginta on käännetty noin vuonna 200 eKr. ja siis ennen Antiokus Epifaneen ilmaantumista, mikä vesittää liberaaliteologien ajatuksen Danielin kirjan kirjoittamisajankohdasta vasta 160-luvulla eKr. makkabilaisajan tapahtumien jälkeen. Silloin Syyrian kuningas Antiokus vainosi juutalaisia ja häpäisi Jerusalemin temppelin. Jos Danielin kirja olisi kirjoitettu vasta Antiokuksen ilmaantumisen jälkeen, koko Danielin kirjaa ei olisi LXX käännöksessä.

2. Käännösten epätarkkuuksia

27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan. 9:27, KR 1933)

27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:27, KR 1776)

27. And one week shall establish the covenant with many: and in the midst of the week my sacrifice and drink-offering shall be taken away: and on the temple shall be the abomination of desolations; and at the end of time an end shall be put to the desolation. (Dan. 9:27, LXX)

 KR 1933 käännöksessä (katso yllä) on jakeen alkuosa käännetty väärin. Siinä puhutaan virheellisesti "liiton raskaaksi tekemisestä", vaikka alkutekstissä tässä käytetään sanaa "gabar", joka merkitseen liiton vahvistamista eikä raskaaksi tekemistä. Sana esiintyy hepreankielisessä VT:n alkutekstissä 25 kertaa eikä se missään tarkoita "raskaaksi tai rasittavaksi" tekemistä. Sana on käännetty Vanhassa testamentissa useimmiten englanniksi sanalla "prevail", joka merkitsee "hallita, olla ylivoimainen". Geseniuksen sanakirjan mukaan sanan gabar perusmerkitys on "sitoa jokin, mikä on mennyt rikki". Tässä on suora viittaus ihmisen ja Jumalan väliseen yhteyteen, mikä meni rikki syntiinlankeemuksessa. Tämän rikkoutuneen yhteyden Messias vahvisti/sitoi yhteen ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan vuosiviikon puolivälissä. Jakeen alku voidaan kääntää myös; Messias teki "hallitsevan/ylivoimaisen" liiton "monien kanssa" vuosiviikon aikana. Vanhempi Kirkkoraamattu 1776 ja LXX kääntävät jakeen oikein.


"Monien" on tyypillinen hepreaismi, mikä tarkoittaa "kaikkien" kanssa.


Toinen virhe on puhua liiton tekemisestä "vuosiviikon ajaksi", vaikka pitäisi kääntää  "vuosiviikon aikana". Me elämmekin viimeisen vuosiviikon puoliskojen välistä aikaa juuri nyt. Vuosiviikon ensimäinen puolisko alkoi Jeesuksen julkisen toiminnan alussa ja se keskeytyi ja muuttui Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemisen jälkeen ensimmäisenä helluntaina nk. seurakunnan ajaksi, jota edelleen elämme tänäkin päivänä. Tällä armon ajalla Messias vahvistaa "uuden liiton" monien, eli kaikkien kansojen kanssa, vrt. Jer. 31:31.

Myös profeetta Jesaja näkee uuden liiton, mikä tulee koskemaan kaikkia pakanakansoja, Jes. 49:6;

...hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

Selvästi virheellinen käännös on myös "lakkauttaa uhrit puoleksi vuosiviikoksi", vaikka oikein on kääntää "vuosiviikon puolessa välissä". Vanhempi KR 1776 ja LXX kääntävätkin jakeen taas oikein. Vuosiviikon ensimmäisen puoliskon jälkeen Messias teki tyhjäksi Jerusalemin temppelissä suoritetut uhrit omalla ristinkuolemallaan, mikä oli täydellinen ja lopullinen uhri koko ihmiskunnan syntien edestä. Muihin englanninkielisiin käännösvaihtoehtoihin voi tutustua täällä. Seurakunnan ajan, eli armon ajan jälkeen alkaa viimeisen vuosiviikon toinen puolisko, mikä on samalla nk. Jahven vihan aika, eli ydinaseilla käytävän kolmannen maailmansodan aika.


Dan. 9:27 voidaan kääntää vapaasti seuraavalla tavalla;

Kristus vahvistaa Uuden liiton kaikille kansoille seitsemän vuoden aikana. Tämän aikajakson puolivälissä Kristus lakkauttaa omalla uhrillaan Jerusalemin temppelissä suoritetun uhripalveluksen merkityksen. Hävitetyn temppelin raunioilla järjestetään Rooman armeijan paraatikatselmus, jossa legioonien kotka-standaarit ovat kunniapaikalla. Jumala on päättänyt, että temppeli tulee pysymään hävitettynä aina Kristuksen paluuseen asti.


3. Messias vahvistaa Uuden liiton monien, eli kaikkien kansojen kanssa

golgata3.jpgMessias vahvisti (iankaikkisen) liiton (hepreaksi "berith"), monien (eli kaikkien) kanssa vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa aikana julistamalla kääntymystä ja taivasten valtakuntaa. Hänen puoli vuosiviikkoa kestäneestä julkisesta toiminnastaan kirjoitettuja kuvauksia kutsutaan evankeliumeiksi.Tätä evankeliumia Messiaasta onkin julistettu kaikkeen maailmaan jo lähes 2000 vuotta. Vahvistaa liiton "monille" on seemiläinen ilmaisu ja tarkoittaa "kaikille".

Heprean liittoa vastaava sana "berith" merkitsee joko liittoa ihmisten välillä tai liittoa Jumalan ja ihmisen välillä, kuten esim. 5. Moos. 4:23 :ssa mainittu liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä.

Messias keskeytti, tai alkutekstin mukaan saattoi "sapatin lepoon" temppeliuhrit ristinkuolemallaan vuosiviikon puolessa välissä. Hänen ristinkuolemansa ja taivaaseen astumisensa jälkeen evankeliumi on saarnattu lähetyskäskyn perusteella maan ääriin asti. Tämä "uusi liitto", hepreaksi "berith chadash", on vahvistettu/solmittu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten kanssa, vrt Jer. 31:31;

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (Jer. 31:31, KR 1933)

Huomaa Jer. 31:31 kronologinen järjestys. Liitto tehdään ensin Israelin heimon, eli tässä tapauksessa kuvaannollisesti kaikista kansoista koottavan seurakunnan kanssa vuosiviikon ensimmäisen osan jälkeen ja lopulta myös Juudan heimon, eli juutalaisen kansan kanssa viimeisen vuosiviikon jälkipuoliskon koittaesssa.

Tässä tulee erottaa nk. hengellinen Israel (Room. 2:28-29) maallisesta ja kirjaimellisesta Israelista, eli juutalaisesta kansasta. Paavalin mukaan tosi Israelin (hengellisen Israelin) muodostaa kaikki uudestisyntyneet kristityt, eli seurakunta, olivatpa pakanakansoihin kuuluvia tai juutalaisia;

...vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. (Room. 2:29, KR 1938)

...mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois (juutalaiset) ja sinä, joka olet metsäöljypuu (pakanakansat), olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. (Room. 11:17-18, KR 1938)

Dan. 9:27 ilmoittaa myös nk. seurakunnan ajan, joka oli Vanhan testamentin aikana vielä salaisuus. Evankeliumi julistettiin monille, eli kaikille kansoille, eikä pelkästään juutalaiselle kansalle, Messiaan kertakaikkisen uhrin jälkeen. Alkuseurakunta ei voinut jäädä tuhottuun kaupunkiin vuoden 70 katastrofin jälkeen. Evankeliumi levisikin nopeasti koko sen ajan tunnettuun maailmaan Rooman valtakunnan alueelle.

Messias vahvisti tämän liiton monien, eli kaikkien kansojen kanssa omalla verellään vrt. Matt. 26:28:

28. sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen (kaikkien) edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:28, KR 1938)

Ja vielä;

28. niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen (kaikkien) edestä. (Matt. 20:28, KR 1938)

Vaikka Jeesus vuodatti verensä koko ihmiskunnan edestä, lunastus koskee vain niitä, jotka uskon kautta tulevat Jeesuksen omiksi.

 

4. Messias lakkauttaa uhrit vuosiviikon puolivälissä

Uhraaminen kyllä jatkui Jerusalemin temppelissä vielä Golgatan jälkeenkin noin 40 vuotta aina temppelin tuhoon asti, mutta evankeliumissa mainittu (Matt. 27:51) kaikkein pyhimmän esiripun repeäminen kuvasi lopullisen uhrin täyttymistä hengellisessä todellisuudessa. Sen repeäminen kuvasi sitä tosiasiaa, että nyt oli kaikilla, eikä enää vain juutalaisten ylimmäisellä papilla kerran vuodessa, pääsy Jumalan luo "kaikkein pyhimpään" Messiaan täydellisen uhrin perusteella (Hepr. 10:19-20).

Juutalainen Talmud (Masehet Joma, 39b) kertoo, että 40 vuotta ennen temppelin hävitystä pyhäkön ovet avautuivat itsestään. Juutalaissodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan (Juutalaissota V; 5) temppelissä oli "pyhän" ja "kaikkein pyhimmän" välissä sekä ovet että esirippu. Jeesuksen heittäessä henkensä ristillä tapahtui molemmat asiat, sekä ovet avautuivat että esirippu repesi (Matt. 27:51, Mark. 15:38 ja Luuk. 23:45). Talmud kertoo edellisen ja evankeliumit jälkimmäisen tapahtuman. Lisäksi juutalaiset Misna Sanhedrin ja Avodah Zarah sanovat, että 40 vuotta ennen temppelin hävittämistä siinä uhratut uhrit menettivät voimansa (Risto Santala, Kristus UT:ssa, 1971).

Toisin sanoen vuosiviikon puolivälissä, Jeesuksen Golgatan uhrin jälkeen, temppeliuhrit olivat merkityksettömiä.Temppeliuhrit olivatkin vain esikuvaa Messiaan lopullisesta uhrista.

Se, että Messias vahvistaa liiton vasta jakeessa 26 ilmoitetun kuolemansa jälkeen, kertoo siitä, miten Uusi liitto tuli voimaan vasta Kristuksen ylösnousemuksen kautta. 

Toinen juutalaisille tarkoitettu vuosiviikon puolisko, eli toinen kolme ja puoli vuotta on vielä edessäpäin ja alkaa vasta seurakunnan ajan lopussa. Silloin Messiaan tekemä Uusi liitto vahvistetaan myös juutalaisen kansan kanssa. Jakeessa 26b ilmoitetttu temppelin tuho vahvistetaan jakeessa 27b, mikä kertoo siitä, miten se tulee olemaan tuhottuna "loppuun asti". Sitä ei enää tarvita, koska Jumalan läsnäolo siirtyi Uuden liiton vahvistamisen kautta seurakuntatemppeliin, joka koostuu "elävistä kivistä". Vanhaan ei jäänyt "kiveä kiven päälle".

5. Jakeen 27 loppuosa ja hävityksen kauhistus

Jakeen loppuosassa, 9:27b mainittu "hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä", eli "hävityksen kauhistus" (hepreaksi שקוץ shiqquwts שמם shamem), johon Jeesuskin viittaa Matt. 24. luvun eskatologisessa puheessaan (Matt. 24:15), esiintyy  lisäksi myös Dan. 11:31:ssä ja Dan. 12:11:ssä. Termi viittaa juutalaisuudessa Jerusalemin temppelivuorella olevaan epäjumalan temppeliin tai niiden tunnuksiin.

Raamatunkäännös 1933 ja Dan. 9:27b

...ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse. (Dan. 9:27b, KR 1933)

Aquila.jpgDan. 9:27b:ssä mainittu "hävityksen kauhistus" tai "hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä" viittaa temppelin tuhoon ja sen pysymiseen tuhottuna "loppuun asti". Silminnäkijänä olleen historioitsija Josefuksen mukaan roomalaiset järjestivät Tituksen johdolla temppelin tuhoamisen ja myöhemmin myös koko kaupungin valtauksen jälkeen roomalaisten perinteiden mukaiset sotajoukkojen katselmukset, eli voiton paraatit. Niissä kannettiin esille myös legioonien standaarit, eli kotkat (aquilat), kuten kaikissa voitonparaateissa. Viittaus siipiin liittynee osaltaan juuri kotkastandaareihin. Sama kotkasymboli oli käytössä myös Hitlerin Saksassa. Vrt. myös Jeesuksen viittaus Jerusalemin tuhoon eskatologisen puheensa lopussa; "...missä on raato, siellä kotkat kokoontuvat" (Luuk. 17:37b). Raato oli syksyllä vuonna 70 Jerusalemin raunioilla, missä myös kaupunkia piirittämässä olleiden roomalaisten neljän legioonan (V, X, XII ja XV legioona) kotkat kokoontuivat. Sodassa kuoli sodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan yli miljoona juutalaista. Kun roomalaiset lopulta pääsivät temppelin alueelle, he surmasivat siellä niin paljon juutalaisia, että maata ei näkynyt ruumiiden alta. Josefus kertoo;

"Kun temppeli ja kaikki sen ympärillä olevat rakennukset olivat liekeissä, roomalaiset toivat sotamerkkinsä pyhälle alueelle ja asettivat ne vastapäätä itäistä porttia. He uhrasivat siinä paikassa sotamerkeille ja tervehtivät Titusta keisarinaan." (Juutalaissodan historia, Kuudes kirja: 6.luku, s. 547)

Jeesus oli poistunut viimeisen kerran temppelistä samasta itäisestä portista Öljymäelle, vrt. myös Hes. 11:23

Raamatunkäännös 1992 ja Dan. 9:27b

...Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys (vieraan uskonnon pyhäkkö) aina siihen saakka kun turmion tuoja vääjäämättä joutuu turmioon." (Dan. 9:27b, KR 1992)

Hepreankielisessä alkutekstissä jakeessa 27 ei mainita sanaa "temppeli" ollenkaan, joten 1992 käännös on Raamatunkäännöskomitean vapaa tulkinta alkutekstistä. Toisaalta myös New International Version (NIV) käyttää temppeli-sanaa ko. kohdassa, joten tulkinnassa voi olla jotain perääkin. Meidän päivinämme Temppelivuoren ylimmällä kohdalla seisoo Islamin pyhäkkö, Kalliomoskeija ja myös Al Aksan moskeija. Kalliomoskeija ei suomenkielisestä nimestään huolimatta ole varsinainen moskeija, vaan islamin voitonmerkki monoteististen uskontojen pyhimmällä paikalla. Jakeen tulkinta koskemaan Temppelivuorta viittaisi siten Islamin moskeijoiden ja myös Islamin kukistumiseen aikojen lopulla. Näin tulee käymään profeettojen ennustamassa Googin sodassa.

Raamatunkäännös 1776 ja Dan. 9:27b

...Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:27b, KR 1776)

Vanha kirkkoraamattu 1776 kääntää jakeen alkutekstille uskollisesti. Siinä viitataan Rooman legioonien kotkastandaareihin hävitetyn temppelin raunioilla. Samalla siinä kerrotaan myös se tosiasia, että temppelin aika oli silloin lopullisesti ohi eikä sitä enää tulla rakentamaan ennen loppua, eli Jeesuksen paluuta.


Kristuksen uhri oli lopullinen eikä temppeliä enää tarvita. Jumalan läsnäolo siirtyi sieltä pois Uuden liiton temppeliin, joka on rakennettu elävistä kivistä. Vanhaan ei jäänyt kiveä kiven päälle.


6. Elämme nyt "viimeisiä päiviä", eli viimeisen vuosiviikon puoliskojen välistä aikaa

Elämme nyt nk. seurakunnan, eli armon aikaa. Toisin sanoen viimeisen vuosiviikon puoliskojen välistä ajanjaksoa, jolloin evankeliumi tavoittaa myös kaikki ei-juutalaiset, eli pakanakansat. Milloin "pelastuneiden pakanoiden luku" tulee täyteen (vrt. Room. 11:25) ja viimeisen vuosiviikon toinen puolisko alkaa, sen tietää vain Jumala itse. Joka tapauksessa tämän ajan lopulla "kaikki Israel" pelastuu. Myös maallinen Israel, eli juutalaisetkin (Room. 11:26). Raamattu puhuukin tästä näkökulmasta katsoen "viimeisistä päivistä" kuvaamaan tätä aikaa, vrt. esim. Hepr. 1:2;

" ...on hän näinä viimeisinä päivinä (vuosiviikon puoliskojen välisenä aikana) puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut." (Hepr. 1:2, KR 1938)

Ensimmäisen helluntain jälkeen on Pyhä Henki vuodatettu kaikkeen maailmaan todistamaan Messiaasta näiden viimeisten päivien ajaksi, eli juutalaisten viimeisen vuosiviikon puoliskojen väliseksi ajaksi;

"Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä (seurakunnan aikana), sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat." (Ap.t. 2:17, KR 1938)

Nämä viimeiset päivät tulevat tietysti aikanaan siihen seurakunnan ajan kirjaimelliseen viimeiseen päivään, jolloin Herra ottaa ylös seurakuntansa, joka on vielä maan päällä ja samalla nousevat ylös myös aiemmin uskossa poismenneet sukupolvet;

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. (Joh. 6:44, KR 1938)

Seurakunnan ylösotosta on näille sivuille kirjoitettu erillinen artikkeli.

7. Dan. 9:24-27 heprealainen rakenne

Edellämainittu tulkinta vahvistuu myös jakeiden 24-27 rakenteesta löytyvän heprealaisen rakenteen, eli nk. kiastisen muodon kautta. Kiastinen muoto vahvistaa sanomaa esim. sanajärjestystä tai asiajärjestystä rytmittämällä ja toistamalla. Vanhan testamentin runolliset kirjat, kuten suurin osa profeettakirjoista ja osa muistakin, käyttävät laajasti hyväkseen heprealaista toistamisen tapaa. Jakeista 9:24-27 löytyy kiasmi ab, ab, ab, ab.

 Daniel oli aikaisemmin 9. luvussa (jakeet 4-20) esittänyt Herralle rukouspyyntöjä:

  • a: juutalaisen kansan syntien sovituksen ja anteeksiantamuksen puolesta ja
  • b: Jerusalemin ja sen temppelin puolesta.

Gabrielin viesti jakeissa 24-27 oli rukousvastaus em. Danielin pyyntöihin;

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty a) sinun kansallesi ja b) pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (Dan. 9:24, KR 1933)

Seitsemänkymmenen vuosiviikon jälkeen luopumus Jumalasta päättyy ja "synti sinetillä lukitaan", eli saatana sidotaan 1000 vuodeksi Kristuksen paluun jälkeen, vrt. Ilm. 20:1-3.

Gabrielin tuoma rukousvastaus  oli ryhmitelty heprealaiseen tapaan ja suunnattu:

  • a= sinun kansallesi, joka viittaa syntien sovitukseen ja sovittajaan, eli luvattuun Messiaaseen sekä
  • b= pyhälle kaupungillesi, joka viittaa Jerusalemiin ja sen temppeliin 

Jakeiden 25, 26 ja 27 alkuosissa (a) kerrotaan toisin sanoen Messiaasta ja loppuosissa (b) Jerusalemin temppelin kohtalosta.

Lyhyesti kuvaten viestin rakenne on seuraava:

  • jae 24, (a) viesti sinun kansallesi ja (b) sinun kaupungillesi
  • jae 25, (a) Messias tulee ja (b) Jerusalem+temppeli rakennetaan
  • jae 26; (a) Messias surmataan ja (b) Jerusalem+temppeli tuhotaan
  • jae 27; (a) Messias vahvistaa liiton monille (= kaikille kansoille) ja lakkauttaa uhrit ja (b) temppeli pysyy tuhottuna loppuun asti
25 a) Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa.
25 b) Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina (Jerusalemin) kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26 a) Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. 
26 b) Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin (Jerusalemin) ja pyhän (temppelin), niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27 a) Mutta hän (Kristus) monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin.
27 b) Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se (temppeli) loppuun asti pitää hävitetty oleman. (KR 1776)

Olisi erittäin outoa, jos Gabrielin rukousvastaukseen Danielin pyyntöihin sisältyisi lupaus antikristuksesta jakeen 27 alkuosassa, niinkuin jotkut väittävät! Vrt. siihen Jeesuksen sanat;

Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen. (Luuk. 11:11, KR 1938)

8. Vuosiviikon jälkimmäinen osa

Daniel 12:7 ja Ilmestyskirja 11:2-3 mainittu kolmen ja puolen vuoden, eli 42 kuukauden, eli 1260 päivän pituinen aika näyttää myös viittaavan 70 vuosiviikon jälkimmäiseen puoliskoon. Ensin 12. luvun luvun alussa, jakeessa yksi, viitataan kaikkien kansojen ahdistuksen aikaan, jollaista ei ole aikaisemmin ollut ja myös juutalaisen kansan pelastumiseen tästä ajasta:

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. (Dan. 12:1, KR 1933)

Tämän jälkeen jakeessa kuusi kysytään kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden loppuun?  Jakeessa seitsemän tähän vastataan: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa (kolme ja puoli vuotta). Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät." Pyhä kansa viittaa Danielin kirjan kontekstissä yksiselitteisesti juutalaisiin. Juutalaisen kansan yhden osan hajotus, eli diaspora, päättyi Toisen maailmansodan jälkeen Israelin valtion itsenäistyessä 1948 ja nykyisin Israelissa asuu noin puolet maailman kaikista juutalaisista.

Tämän kolmen ja puolen vuoden, eli suuren ahdistuksen ajan, laskeminen tulee tietysti aloittaa luvun alussa mainitun enkelituhtinas Miikaelin nousemisesta ja ahdistuksen ajan alkamisesta. Se päättyy "ihmeellisten asioiden loppuun", eli Messiaan paluuseeen maan päälle perustamaan 1000-vuotista valtakuntaansa. Tämä ahdistuksen aika on samalla myös ydinaseilla käytävän kolmannen maailmansodan aikaa.

Juutalaisen kansan yhden osan hajoitus päättyi 1900-luvulla ja aikanaan myös viimeisen vuosiviikon toisen puoliskon aika tulee. Silloin Danielin kansa, juutalaisetkin pelastetaan, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Jakeen 7 loppu "...kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut" voidaan kääntää myös "...kun pyhän kansan käden voima on murrettu", eli näin se myös murretaan lopun ajan ahdistuksissa.

39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Matt. 23:39)

Kuten edellä on mainittu, viimeisen vuosiviikon ensimmäisen ja toisen puoliskon väliin jää nk. seurakunnan aika, jolloin evankeliumi julistetaan kaikille kansoille. Tämän seurakunnan, eli armon ajan, tarkka pituus on tuntematon, koska se riippuu siitä, miten nopeasti "kääntyneiden uuden liiton kristittyjen määrä" tulee täyteen;

25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut. (Room. 11:25)

Me voimme vaikuttaa sen pituuteen julistamalla evankeliumia;

12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän (= Herran päivän, eli Jahven vihan ajan) tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! (2.Piet. 3.12)

Ennen vuosiviikon jälkimmäisen osan alkamista evankeliumi kuitenkin palautetaan takaisin Israeliin ja sieltä alkaa suuri, koko maailmaa koskeva herätys, joka päättyy seurakunnan ylösottoon. Tästä herätyksestä on kirjoitettu näille sivuille oma artikkelinsa "Toinen hengen vuodatus aikojen lopulla". Seurakunnan ylösoton jälkeen alkaa vuosiviikon jälkimmäinen osa, Herran vihan päivä, maan päällä. Siitä on kirjoitettu näille sivuille oma artikkelinsa. Se taas päättyy Jeesuksen paluuseen maan päälle Jerusalemiin perustamaan 1000-vuotisen valtakuntansa, Ilm. 19. luku

9. Jeesuksen viittaus vuosiviikon alkuun ja loppuun Nasaretin synagoogassa

jesaja.jpgMyös Jesajan kirjan luvun 61 jae 2 viittaa viimeisen vuosiviikon kahteen puoliskoon.  Jeesus luki jakeet 1-2a julkisen toimintansa alussa Nasaretin synagoogassa (Luuk. 4:16-21). Viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon (evankeliumin kertomusten) jälkeistä Herran otollista vuotta, eli armon aikaa, on kestänyt jo lähes 2000 vuotta. Jakeen loppuosan, 2b, Jeesus jätti lukematta, koska sen aika ei ollut vielä silloin. Sen aika koittaa vasta aikojen lopussa seurakunnan ajan päättyessä ja viimeisen vuosiviikon jälkimmäisen osan, eli ydinaseilla käytävän III maailmansodan ajan alkaessa.

1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herran otollista vuotta (seurakunnan, eli armon aikaa)... 


Tähän Jeesus lopetti puheessaan Nasaretin synagoogassa lähes 2000 vuotta sitten ja silloin jäi lukematta jae 2b, minkä aika tulee Herran otollisen vuoden, eli seurakunnan ajan päättyessä.


... ja meidän Jumalamme kostonpäivää (Herran vihan päivää), lohduttamaan kaikkia murheellisia, 3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes. 61:1-3)

Herran vihan päivän julistamisen yhteydessä juutalainen kansa kääntyy takaisin Jumalansa puoleen lopun ajan suuressa herätyksessä, jae 3.

10. 434 vuotta, eli 62 vuosiviikkoa Vanhan testamentin kertomusten päättymisestä Messiaan saapumiseen

Jakeen 25 sana Jerusalemin jälleen rakentamiseksi tuli Persian kuningas Kyyroksen aikana ja toteutui Esran ja Nehemian aikana, kun kuningas Artakserkses I (Artahsasta) antoi lähtöluvan Esralle vuonna 456 eKr. lähteä jälleenrakentamaan Jerusalemia. Vajaat 20.000 juutalaista lähtikin ja he rakensivat kaupunkia vaikeina aikoina 49 vuotta, eli seitsemän vuosiviikkoa. Esra ja Nehemia uudistivat temppelin jumalanpalveluksen ja kansan elämän Kirjoitusten mukaisiksi ja siihen myös Vanha testamentti kronologisesti päättyy. Siitä eteenpäin oli vielä odotettava 434 vuotta, eli 62 vuosiviikkoa messiaan saapumiseen. Yhteensä tämä aika oli 483 vuotta Esran lähdöstä, eli 69 vuosiviikkoa.


483-(456-1)= 28, vuodesta 456 on vähennettävä 1 vuosi, koska vuotta 0 ei ole olemassa.


Vuodesta 456 eKr. laskien eteenpäin 483 vuotta, eli 69 vuosiviikkoa tullaan vuoteen 28 jKr., mikä oli myös evankelista Luukkaan ilmoittama keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuosi, Luuk. 3:1. Tiberiuksesta tuli keisari 18.elokuuta vuonna 14 ja koska roomalaiset, ja myös Rooman kansalainen Luukas, käyttivät nk. inklusiivista, eli mukaanlukevaa laskemistapaa, oli se samalla hänen ensimmäinen hallitusvuotensa. Siten Tiberiuksen 15. hallitusvuosi oli vuosi 28 jKr. Sinä vuonna sekä Johannes kastaja ja myös Jeesus tayttivät 30 vuotta ja aloittivat kumpikin julkisen toimintansa. Johannes puoli vuotta ennen Jeesusta, sillä hän oli kuusi kuukautta tätä vanhempi.

Näin Esran lähdöstä messiaan julkisen toiminnan alkuun kului täsmälleen enkeli Gabrielin ilmoittama 483 vuoden, eli 69 vuosiviikon aika. Siitä kolme ja puoli vuotta eteenpäin tullaan kevääseen 32 jKr., jolloin viimeisen vuosiviikon ensimmäinen puolisko päättyi messiaan annettua lopullisen uhrinsa Golgatalla koko ihmiskunnan edestä. Koska Jeesus oli noin 30 vuotias aloittaessaan julkisen toimintansa, meni Esran ja Nehemiaan ajoista messiaan syntymiseen 404 vuotta. Tämän mukaan Jeesus syntyi vuonna 3 eKr.

Lopuksi

Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa jo tulleena mutta myös vielä tulevaisuudessa tulevana. Jeesuksen julistuksessa Jumalan valtakunnasta on sekä jo läsnä olevan pelastuksen mutta toisaalta myös tuomion aspekti. Tämä saattaa näyttää ristiriitaiselta, mutta se on selitettävissä juuri viimeisen vuosiviikon jakautumisen avulla. Julkisen toimintansa aikana Jeesus lähetettiin julistamaan "Herralle otollista vuotta" vain juutalaisille, vrt. Matt. 15:24;

 "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".

Juutalaisen kansan kohdalla "Jumalan kello kuitenkin pysähtyi" seurakunnan/kirkon ajaksi ja tuomion aika tulee vasta, kun "Jumalan kello taas käynnistyy uudelleen" juutalaiselle kansalle. Se tapahtuu, kun he ottavat evankeliumin vastaan seurakunnan/kirkon ajan lopulla, vrt. Room. 11:25-27;

25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on (suurimmaksi) osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on (pelastukseen) sisälle tullut,
26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista (seurakunnasta) on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun (uusi) liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Israel evankelioidaan seurakunnan aikana, koska pelastus tulee sille "Siionista", millä tarkoitetaan Jumalan läsnäolon paikkaa, Jes. 59:20. Seurakunnan aikana "Siion" on Uuden liiton uskovissa. Aikojen lopulla Israel evankelioidaan Uuteen liittoon ja hekin saavat syntinsä anteeksi Jeesuksen veressä, jae 27.

Johannes Kastajakin julisti voimakkaasti kohta alkavaa tuomiota puhuessaan hänen jälkeensä tulevasta Messiaasta, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja (tuomion) tulella, Matt. 3:11, Luuk. 3:16. Kun tämä tuomio ei sitten heti toteutunutkaan, Johannes alkoi epäilemään Jeesuksen messiaanisuutta, Matt. 11:2-6, Luuk. 7:19-23. Johannes näki viimeisen vuosiviikon alun ja lopun, mutta ei niiden väliin jäänyttä seurakunnan/kirkon aikaa.

Kuitenkin toisin kuin Johannes Kastaja, joka uskoi tuomion (Herran vihan päivän) alkavan aivan kohta ja vain siltä välttyvien pelastuvan, Jeesus julistaa ensin pelastuksen tulleeksi ja vain sen torjuvien joutuvan kadotukseen. Ennen tuomiota lopunaika siis alkaa ihmeellisenä pelastuksen, eli seurakunnan, aikana, jolloin nekin, jotka muutoin olisivat olleet toivottomassa asemassa, saavat evankeliumin kautta uuden toivon. Tämä ihmeellinen pelastuksen aika on kohta kestänyt jo lähes 2000 vuotta. Vasta tämän ajan jälkeen Jeesuksen tuomiosanoma toteutuu lopullisesti vuosiviikon jälkipuoliskolla maailmanlaajuisen ydinsodan aikana,joka on samalla Raamatussa ennustettu Jumalan vihan päivä, eli Herran päivä.

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle