Danielin viimeinen vuosiviikko ja riemuvuoden aika, Dan. 9:27 

Tutkimme seuraavassa tarkemmin enkeli Gabrielin Danielille ilmoittaman nk. viimeisen vuosiviikon, eli viimeisen seitsemän vuoden ajanjakson tapahtumia, jolloin Messias vahvistaa uuden liiton kaikkien kansojen kanssa. Tekeekö tämän liiton Kristus vai, niinkuin jotkut väittävät, antikristus? Onko tämä vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aikajakso vielä kokonaan edessäpäin vai onko se jo jäänyt taakse historian saatossa? Entä jos elämmekin juuri nyt tätä viimeisen vuosiviikon aikaa? Siihen sisältyy myös riemuvuosi, mikä tarkoittaa seurakunnan aikaa.

  Hän vahvistaa (uuden) liiton monille yhden vuosiviikon aikana.

Enkeli Gabrielin aikalaskelma 

Yllä on käytetty sekä KR 1933 ja KR 1776 käännöksiä. Jälkimmäinen kääntää tekstin ydinkohdat tarkemmin heprealaista alkutekstiä noudattaen.

Danielin kirjan 9:ssä luvussa on esitetty jakeissa 24-27 enkeli Gabrielin Danielille kertoma aikalaskelma juutalaisen kansan ja samalla kaikkien kansojen syntien sovittamisesta, mikä liittyy kirjoituksissa luvatun Messiaan tuloon. Jakeissa asia kuvataan 70 vuosiviikon, eli 70 kertaa seitsemän vuoden avulla. Seitsenvuotinen jaksotus perustuu juutalaisten käyttämään, Toorassa ilmoitettuun sapattivuosijärjestelmään, missä jokaista kuuden vuoden jaksoa seuraa seitsemäs, eli sapattivuosi (shmita).

Jakeen 25 mukaan 69 vuosiviikon, eli 483 vuoden jälkeen tietystä ajankohdasta (Esran ja Nehemian ajasta) laskien tuleva Messias saapuu aloittaen julkisen toimintansa Israelissa. Sen jälkeen jää jäljelle vielä yksi vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aika, kunnes kaikki loppuu ja synnit sovitetaan. Tämän jakson lopulla juutalaisen kansan osalla tapahtuu perusteellinen uudistuminen;

..."silloin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan." (Dan. 9:24b)

Jakeessa 27 Gabriel kuvaa tarkemmin tätä Messiaan saapumisesta alkavaa ja juutalaiselle kansalle luvatun nk. viimeisen vuosiviikon aikaa. Sen puolivälissä tapahtuu pelastushistorian merkittävin asia Messiaan antaessa Golgatalla täydellisen ja kertakaikkisen uhrinsa koko ihmiskunnan edestä. Silloin laskenta myös keskeytyi juutalaisen kansan osalta heidän hylättyä Messiaansa. Se käynnistyy heidän kohdallaan taas uudelleen seurakunnan ajan lopulla kansan kääntyessä, Sak. 12:10. Silloin alkaa vuosiviikon toinen puolisko, jonka päätteeksi Messias palaa Jerusalemiin perustamaan maan päälle kuningaskuntansa. Silloin myös juutalaisen kansan ylitse käyminen loppuu ja näky ja ennustus suljetaan ja kaikkein pyhin voidellaan.

Viimeisen vuosiviikon alussa tapahtunut Jeesuksen julkinen toiminta kesti Johanneksen evankeliumin kronologian mukaan kolme ja puoli vuotta, eli puolet seitsemästä vuodesta. Johannes mainitsee evankeliumissaan neljä pääsiäistä, joista kolmena Jeesus vieraili juutalaisen tavan mukaan Jerusalemissa. Ne ovat;

• ensimmäinen pääsiäinen Jeesuksen julkisen toiminnan alun jälkeen, jolloin hän vieraili Jerusalemissa, Joh. 2:13 ja 23
• toinen on nimeämätön juutalaisten juhla Jerusalemissa, jolloin Jeesus joutui konfliktiin johtavien juutalaisten kanssa parantaessaan Betesdan altaalla olleen miehen sapattina, Joh. 5. luku. Tämäkin juhla oli tutkijoiden mukaan pääsiäinen. Sen jälkeen Jerusalemin johtavat juutalaiset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän oli rikkonut sapattikäskyä ja tehnyt itsensä Jumalan vertaiseksi kutsumalla Jumalaa isäkseen.
• kolmas  pääsiäinen on mainittu Joh. 6:4:ssä. Silloin Jeesus ei mennyt Jerusalemiin juuri edellisen pääsiäisen konfliktin takia, vaan oli Galileassa. Syy on mainittu Joh. 7:1:ssä.
• neljäs pääsiäinen on mainittu Joh. 11:55 ja 12:1. Silloin Jeesus meni Jerusalemiin ilmaisten avoimesti messiaanisuutensa, mikä johti hänen pidättämiseensä ja ristinkuolemaansa.

Näin Jeesuksen koko julkisen toiminnnan voidaan laskea kestäneen juuri kolme ja puoli vuotta, eli viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon ajan. Tämä jakso loppui Golgatalle, Dan. 9:26a. 

Onko jakeen 27 alkuosan "hän", joka vahvistaa liiton, tuleva antikristus?

Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman. (Jae 27)

Ratkaiseva kysymys Dan. 9:27 tulkinnassa on mihin jakeen 27 "hän" viittaa. Jotkut raamatuntutkijat näkevät sen viittaavan lähimpään mahdolliseen, eli jakeen 26 päämieheen/ruhtinaaseen, joka hävitti Jerusalemin. Alkutekstin sana on siinä "nagid", eli prinssi. Kaupungin hävitti tunnetusti Rooman "prinssi" Titus, jonka isä, Vespasianus, oli Rooman keisarina Jerusalemin hävityksen aikana vuonna 70. Ennustus on tässäkin kohtaa hyvin tarkka, sillä Tituksesta tuli "prinssi", eli vallan perijä, vasta vuoden vaihteessa 69/70, jolloin hänen isänsä Vespasianuksen keisarius vahvistettiin Rooman senaatissa. Titus oli "prinssiksi" tullessaan 30-vuotias, kuten Jeesuskin aloittaessaan julkisen toimintansa. Jerusalemin noin viisi kuukautta kestänyt piiritys alkoi vuonna 70 keväällä, juutalaisten pääsiäisenä. Titus oli ehtinyt olla Rooman prinssinä silloin vasta neljä kuukautta. Tituksesta tuli lopulta Rooman keisari isänsä kuoleman jälkeen.

Jotkut ajattelevat sen perusteella, että jakeen 27 "hän" olisi Tituksen esikuvan mukaan uusi aikojen lopulla Euroopasta tuleva hallitsija, eli antikristus, joka ensin vahvistaisi liiton juutalaisen kansan kanssa seitsemän vuoden ajaksi ja rikkoisi sen ko. ajanjakson puolivälissä lakkautamalla uudelleen rakennetun temppelin uhripalveluksen. Tämän tulkinnan mukaan koko viimeinen vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aika, olisi siten vielä edessäpäin ja alkaisi vasta nk. seurakunnan ajan ja sen ylöstempauksen jälkeen. Tästä näkemyksestä seuraa kuitenkin monta ongelmaa.

Ensinnäkin jakeen 26 subjekti on "hyökkäävän ruhtinaan väki" eikä ruhtinas itse. Tämä toteutui historiassa Rooman armeijan kautta.

Kuulostaisi lisäksi oudolta, että kun Danielin kansalle luvataan syntien sovitus Messiaassa (jae 24), siitä ei mainittaisi sen enempää, vaan ilmoitetaan ainoastaan Messiaan tulo (jae 25) ja surmaaminen (jae 26). Tämän maailmanhistorian tärkeimmän tapahtuman, eli koko ihmiskunnan syntien sovituksen sijaan puhuttaisiin jakeessa 27 yhtäkkiä antikristuksesta ja hänen juutalaisten kanssa tekemästä liitostaan aikojen lopulla. Mitähän Daniel olisi tällaisesta rukousvastauksesta ajatellut? 

Antikristuksen sovittaminen Jumalan koko pelastushistorialliseen suunnitelmaan Dan. 9:27:ssä on myös antikristuksen teologisen merkityksen liioittelua. Hänen tuleva toiminta-aikansa on Ilmestyskirjan perusteella hyvin lyhyt, noin kolme ja puoli vuotta, vrt. Ilm. 13:5, eikä seitsemän vuotta, mikä on viimeisen vuosiviikon aika. Lisäksi olisi outoa, että Messiaasta ei puhuttaisi koko profetiassa mitään muuta kuin jakeen 26 surmaaminen ja "häneltä ei jää juutalaisille mitään". 

1992 suomalainen raamatunkäännöskomitea näki 9:27:ssä erään toisen antikristuksen esikuvan, eli makkabealaisajan 160-luvulla eKr. vaikuttaneen Syyrian kuningas Antiokus IV Epifaneen. Siksi se  käänsi jakeen alun  "teki liiton raskaaksi", vaikka siinä esiintyvä alkutekstin sana "gabar" selvästi merkitsee liiton vahvistamista, eikä raskaaksi tekemistä. Antiokuksen esiintyminen jakeessa 27 on kuitenkin jo ajallisestikin absurdia, koska hän esiintyi historian näyttämöllä melkein 200 vuotta ennen edellisessä jakeessa 26 mainittua Messiaan kuolemaa ja temppelin tuhoa. Näin tehtiin väärä, alkutekstin vastainen käännös virheellisen historiallisen olettamuksen perusteella. 

Vai onko jakeen 27 "hän" sittenkin Kristus, joka vahvistaa (uuden) liiton

Monet tutkijat taas näkevät Dan. 9:27:ssä mainitun "hänen" viittaavan jakeen 25 voideltuun prinssiin, alkutekstissä "mashiah nagid", eli Messiaaseen, joka vahvistaa (uuden) liiton monille. Hän vahvistaa liiton paitsi juutalaiselle kansalle, myös kaikille kansoille. Liiton vahvistaminen "monille" on tyypillinen seemiläinen ilmaisu ja sen merkitys on liiton vahvistaminen "kaikille", vrt. siihen myös Matt. 26:28;

28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen (= kaikkien) edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Jakeessa 27 mainittu (uuden) liiton vahvistaminen monien, eli kaikkien kansojen kanssa, jatkui  Messiaan kuoleman ja ensimmäisen helluntain jälkeen.

Profetian kaksi 30-vuotiasta prinssiä jakeissa 25 ja 26, nagid masiah ja nagid am

Jakeessa 25 mainitaan "voideltu prinssi" (Messiah the Prince, hepr. nagid masiah) ja jakeessa 26 "hyökkäävän kansan prinssi" (The prince of the people, which destroy the city, hepr. nagid am). Ensin mainittu "voideltu prinssi" (nagid masiah) tarkoittaa Jumalan Poikaa Jeesusta Messiasta, joka aloitti julkisen toimintansa keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena vuonna 28 jKr. täytettyään 30 vuotta, Luuk. 3:23.

Jakeen 26 "kansan prinssi" (nagid am) tarkoittaa Rooman keisarin Vespasianuksen poikaa Titusta, joka oli myös 30-vuotias piirittäessään Jerusalemin keväällä vuonna 70 tuhotessaan kaupungin ja sen temppelin saman vuoden syksyllä. Vespasianus nimettiin senaatin toimesta Rooman keisariksi 21. joulukuuta vuonna 69, jolloin Tituksesta tuli "Rooman prinssi". Titus oli syntynyt 30. joulukuuta vuonna 39. Hänestä tuli keisari isänsä kuoltua vuonna 79.

Jeesuksen asema prinssinä vahvitettiin heti sen jälkeen, kun Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen Johanneksen kastettua hänet Jordanvirrassa ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" (Matt. 3:17). Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 30 vuotta.

Tituksesta tuli "Rooman prinssi" samoin 30-vuotiaana Vespasianuksen keisariksi julistamisen jälkeen joulukuussa 69. Titus täytti 30 vuotta joulukuun lopussa. Vuoden 70 alussa Titus johti Rooman Juudeassa olevaa sotajoukkoa, mikä koostui neljästä legioonasta ja oli vahvuudeltaan noin 60.000 miestä. Nama kaksi 30-vuotiasta prinssia, voideltu prinssi ja Rooman prinssi, on molemmat mainittu Danielin profetiassa.

Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki

26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen (nagid am) kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän (qodesh), niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen (kaupungin ja pyhän) hävitettynä oleman. (Dan. 9:26, KR 1776)

Tämä "päämiehen kansa" viittaa, kuten edellä on mainittu, roomalaisiin, jotka hävittivät Jerusalemin ja myös koko Erets Israelin maan. Sana "pyhä", hepreaksi "qodesh" viittaa jakeessa 26  Jerusalemin lisäksi koko Erets Israeliin, eli luvattuun maahan. Sanan perusmerkitys on "eroitettu johonkin" ja sitähän juutalaiset ja luvattu maa Jumalan suunnitelmassa ovat. Niiden kautta on maailmalle annettu Raamattu ja myös ihmiskunnan synnit sovittava Messias. Syntien sovitus tapahtui Jerusalemissa, jonka Jumala oli valinnut sovituksen paikaksi.

Niiden, siis Jerusalemin ja juutalaisen kansan, asuminen Erets Israelissa ja sen loppuminen niinkuin "virran kautta" viittaa tässä kohdassa selkeästi temppelin tuhoon ja juutalaisen kansan maastakarkoitukseen eikä hyökkäävän ruhtinaan väkeen, eli Rooman tuhoon kansanvaelluksissa niinkuin joskus on väärin ajateltu. Tästä samasta asiasta kertoo myös Jeesuksen symbolinen teko Israelin viikunapuun kiroamisesta. Jakeessa 26 puhutaan nimenomaan Jerusalemista ja juutalaisista, ei roomalaisista. Alkutekstin sanaa "niinkuin virran kautta" vastaa heprean sana "sheteph", jota käytetään myös Dan. 11:22, missä se kuvaa armeijoiden huuhtoutumista pois valloittajan (siinä Antiokus Epifanes) tieltä. Juutalaisen kansan maastakarkoitus toteutui juutalaissotien jälkeen ja vuoteen 200 jKr. mennessä Palestiinassa asui enää vain hyvin pieni kansan jäännös.

Septuaqintan tulkinta Messiaan ja Jerusalemin tuhosta

Vanhan testamentin kreikannos, Septuaginta (LXX) kääntää jakeen 26 seuraavasti;

26. And after the sixty-two weeks, the anointed one shall be destroyed, and there is no judgment in him: and he shall destroy the city and the sanctuary with the prince that is coming: they shall be cut off with a flood, and to the end of the war which is rapidly completed he shall appoint the city to desolations.(Dan. 9:26, LXX)

Septuagintan mukaisesti Messias tuhoutuu jakeen 26 alkuosassa ja sen jälkeen tuleva "hän" tuhoaa kaupungin ja "pyhäkön" tulevan prinssin, eli Rooman Tituksen kautta. Niin tietysti myös tapahtui. Ilman Jumalan sallimusta ei Titus eikä roomalaisetkaan olisi voineet tuhota Jerusalemia.

Myös tässä "they shall be cut off with a flood" viittaa juuri edellisessä lauseessa mainittujen Jerusalemin ja Erets Israelin tuhoutumiseen juutalaissotien seurauksena. 

Septuagintan kääntämä ajatus on yhtäpitävä Jeesuksen vertauksen kanssa kuninkaanpojan häistä, joka kertoo juutalaisten luopumisesta Messiaastaan ja sen jälkeisestä Jerusalemin tuhoutumisesta, Matt. 22:7;

7. Mutta kuningas (Jumala) vihastui ja lähetti sotajoukkonsa (roomalaiset) ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. (Matt. 22:7, KR 1938)

Kuningas kuvaa vertauksessa Herraa, joka lähetti palvelijansa kutsumaan jo kutsuttuja, eli juutalaista kansaa poikansa (Messiaan) häihin. Kutsutut kieltäytyivät tulemasta ja tappoivat kutsujat, siksi häähuone kerättiinkin täyteen muualta, so. pakanakansoista. Kutsuttujen kieltäydyttyä kuningas suuttui ja lähetti sotajoukkonsa (roomalaiset) tuhoamaan murhamiehet (juutalaiset) ja heidän kaupunkinsa (Jerusalemin). Historioitsija Josefuksen mukaan temppeli poltettiin ja kaupunki tuhottiin soraläjäksi roomalaisten toimesta. Matt. 22:7 kertoo aivan samasta asiasta kuin Dan. 9:26. Matteus käytti VT:n lainauksissaan useimmiten juuri Septuagintaa, mikä oli hänelle tuttu kirja.

Septuaginta kääntää jakeet 9:24-27 heprealaisesta alkutekstistä kreikaksi. Septuaginta on käännetty noin vuonna 200 eKr. ja siis ennen Antiokus Epifaneen ilmaantumista, mikä vesittää liberaaliteologien ajatuksen Danielin kirjan kirjoittamisajankohdasta vasta 160-luvun eKr. makkabilaisajan tapahtumien jälkeen. 

Käännösten epätarkkuuksia

27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan. 9:27, KR 1933)

27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:27, KR 1776)

27. And one week shall establish the covenant with many: and in the midst of the week my sacrifice and drink-offering shall be taken away: and on the temple shall be the abomination of desolations; and at the end of time an end shall be put to the desolation. (Dan. 9:27, LXX)

 KR 1933 käännöksessä (katso yllä) on jakeen alkuosa käännetty väärin. Siinä puhutaan virheellisesti "liiton raskaaksi tekemisestä", vaikka alkutekstissä tässä käytetään sanaa "gabar", joka merkitseen liiton vahvistamista eikä raskaaksi tekemistä. Sana esiintyy hepreankielisessä VT:n alkutekstissä 25 kertaa eikä se missään tarkoita "raskaaksi tai rasittavaksi" tekemistä. Sana on käännetty Vanhassa testamentissa useimmiten englanniksi sanalla "prevail", joka merkitsee "hallita, olla ylivoimainen".

Geseniuksen sanakirjan mukaan sanan gabar perusmerkitys on "sitoa jokin, mikä on mennyt rikki". Tässä on suora viittaus ihmisen ja Jumalan väliseen yhteyteen, mikä meni rikki syntiinlankeemuksessa. Tämän rikkoutuneen yhteyden Messias vahvisti/sitoi yhteen ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan vuosiviikon puolivälissä Golgatalla. Jakeen alku voidaan kääntää; Messias tekee "hallitsevan/ylivoimaisen" liiton "monien/kaikkien kanssa" vuosiviikon, eli seitsemän vuoden aikana. Vanhempi KR 1776 ja LXX kääntävät jälleen jakeen alkutekstistä oikein.

"Monien" on tyypillinen heprean kielen ilmaisu, mikä tarkoittaa "kaikkien" kanssa.

Toinen virhe on puhua liiton tekemisestä "vuosiviikon ajaksi", vaikka pitäisi kääntää  "vuosiviikon aikana". Me elämme viimeisen vuosiviikon puoliskojen välistä aikaa juuri nyt. Vuosiviikon ensimmäinen puolisko alkoi Jeesuksen julkisen toiminnan alussa ja se keskeytyi juutalaisten hylättyä Messiaansa. Se muuttui Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemisen jälkeen ensimmäisenä helluntaina nk. seurakunnan ajaksi, jota yhä elämme tänäkin päivänä. Tällä armon ajalla Messias vahvistaa "uuden liiton" monien, eli kaikkien kansojen kanssa, vrt. Jer. 31:31. Armon aika jatkuu edelleen tätä kirjoitettaessa, eli Jeesuksen vahvistama uusi liitto on yhä voimassa päättyen aikanaan seurakunnan ylösottoon ja Herran vihan ajan alkamiseen.

Profeetta Jesaja näkee ennalta Messiaan tekemän uuden liiton, mikä tulee koskemaan kaikkia pakanakansoja, Jes. 49:6;

Osittain virheellinen käännös on myös "lakkauttaa uhrit puoleksi vuosiviikoksi", vaikka oikein olisi kääntää se "vuosiviikon puolessa välissä". Vanhempi KR 1776 ja LXX kääntävätkin jakeen taas oikein. Vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa päätteksi Messias teki tyhjäksi Jerusalemin temppelissä suoritetut uhrit omalla ristinkuolemallaan, mikä oli kertakaikkinen ja lopullinen uhri koko ihmiskunnan syntien edestä, Hepr. 10:10. Muihin englanninkielisiin käännösvaihtoehtoihin voi tutustua täällä. Seurakunnan aika, eli armon aika päättyy nk. Googin sodan jälkeen alkavaan vuosiviikon toiseen puoliskoon. Tämä viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko alkaa juutalaisen kansan kääntyessä Messiaansa Jeesuksen puoleen. Silloin Jerusalemista lähtee liikkeelle suuri lopun ajan herätys, mikä johtaa seurakunnan ylösottoon. Ylösoton tapahduttua alkaa maan päällä vielä nk. suuri ahdistus, Matt. 24:21. Sen kesto on Ilmestyskirjan mukaan noin kolme ja puoli vuotta.

Messias vahvistaa Uuden liiton monien, eli kaikkien kansojen kanssa

Messias vahvisti (iankaikkisen) liiton (hepreaksi "berith"), monien (eli kaikkien) kanssa vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa aikana julistamalla kääntymystä ja taivasten valtakuntaa. Hänen puoli vuosiviikkoa kestäneestä julkisesta toiminnastaan kirjoitettuja kuvauksia kutsutaan evankeliumeiksi. Tätä evankeliumia Messiaasta on julistettu kaikkeen maailmaan jo lähes 2000 vuotta. Vahvistaa liiton "monille" on seemiläinen ilmaisu ja tarkoittaa "kaikille".

Heprean liittoa vastaava sana "berith" merkitsee joko liittoa ihmisten välillä tai liittoa Jumalan ja ihmisen välillä, kuten esim. 5. Moos. 4:23 :ssa mainittu liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä.

Messias keskeytti, tai alkutekstin mukaan saattoi sapatin lepoon temppeliuhrit ristinkuolemallaan vuosiviikon puolessa välissä. Hänen ristinkuolemansa ja taivaaseen astumisensa jälkeen evankeliumi on saarnattu lähetyskäskyn perusteella maan ääriin asti. Uusi liitto, hepreaksi "berith chadash", on vahvistettu/solmittu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten kanssa, vrt Jer. 31:31;

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (Jer. 31:31, KR 1933)

Huomaa Jer. 31:31 kronologinen järjestys. Liitto tehdään ensin Israelin heimon, eli tässä tapauksessa kuvaannollisesti kaikista kansoista koottavan seurakunnan kanssa vuosiviikon ensimmäisen osan jälkeen ja lopulta myös Juudan heimon, eli juutalaisen kansan kanssa viimeisen vuosiviikon jälkipuoliskon koittaesssa. Muiden VT:n profeettojen lailla Daniel ei näe näiden vuosiviikon puoliskojen välistä nk. pakanaseurakunnan aikaa, mikä oli VT:ssa vielä salaisuus.

Vaikka Jeesus vuodatti verensä koko ihmiskunnan edestä, lunastus koskee lopulta vain niitä, jotka uskon kautta tulevat Jeesuksen omiksi. Tämä koskee myös juutalaisia.

 Messias lakkautti uhrit vuosiviikon puolivälissä

Uhraaminen kyllä jatkui Jerusalemin temppelissä vielä Golgatan jälkeenkin noin 40 vuotta aina temppelin tuhoon asti, mutta evankeliumissa mainittu (Matt. 27:51) kaikkein pyhimmän esiripun repeäminen kuvasi lopullisen uhrin täyttymistä hengellisessä todellisuudessa. Sen repeäminen kuvasi sitä tosiasiaa, että nyt oli kaikilla, eikä enää vain juutalaisten ylimmäisellä papilla kerran vuodessa, pääsy Jumalan luo "kaikkein pyhimpään" Messiaan täydellisen uhrin perusteella (Hepr. 10:19-20).

Juutalainen Talmud (Masehet Joma, 39b) kertoo, että 40 vuotta ennen temppelin hävitystä pyhäkön ovet avautuivat itsestään. Juutalaissodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan (Juutalaissota V; 5) temppelissä oli "pyhän" ja "kaikkein pyhimmän" välissä sekä ovet että esirippu. Jeesuksen heittäessä henkensä ristillä tapahtui molemmat asiat, sekä ovet avautuivat että esirippu repesi (Matt. 27:51, Mark. 15:38 ja Luuk. 23:45). Talmud kertoo edellisen ja evankeliumit jälkimmäisen tapahtuman. Lisäksi juutalaiset Misna Sanhedrin ja Avodah Zarah sanovat, että 40 vuotta ennen temppelin hävittämistä siinä uhratut uhrit menettivät voimansa (Risto Santala, Kristus UT:ssa, 1971).

Toisin sanoen vuosiviikon puolivälissä, Jeesuksen Golgatan lopullisen uhrin jälkeen, temppeliuhrit olivat merkityksettömiä.Temppeliuhrit olivatkin vain esikuvaa Messiaan lopullisesta uhrista.

Jälkimmäinen juutalaisille tarkoitettu vuosiviikon puolisko, eli toinen kolme ja puoli vuotta on vielä edessäpäin ja alkaa vasta seurakunnan ajan lopulla. Silloin Messiaan tekemä Uusi liitto vahvistetaan myös juutalaisen kansan kanssa. Jakeessa 26b ilmoitetttu temppelin tuho ilmoitetaan jakeessa 27b, kertoo siitä miten se tulee olemaan tuhottuna "loppuun asti". Sitä ei enää tarvita, koska Jumalan läsnäolo siirtyi Uuden liiton vahvistamisen kautta seurakuntatemppeliin, joka koostuu "elävistä kivistä", eli Jeesukseen uskovista uudestisyntyneistä kristityistä. Siksi Temppelivuorella seisoo vielä tänäkin päivänä islamin pyhäköt, Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija.

Vuosiviikon jälkimmäinen puolisko

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. (Dan. 12:1, KR 1933)

Juutalaisen kansan yhden osan hajoitus päättyi 1900-luvulla ja aikanaan myös viimeisen vuosiviikon toisen puoliskon aika tulee. Silloin Danielin kansa, juutalaisetkin pelastetaan, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Jakeen 7 loppu "...kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut" voidaan kääntää myös "...kun pyhän kansan käden voima on murrettu", eli näin se myös murretaan lopun ajan ahdistuksissa nk. Googin sodassa. Sota käydään ennen seurakunnan ylösottoa ja ylösoton jälkeen alkaa nk. viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen osa. Silloin myös juutalainen kansa kääntyy Jeesuksen puoleen, Sak. 12:10. Silloin toteutuu;

39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Matt. 23:39)

Kuten edellä on mainittu, viimeisen vuosiviikon ensimmäisen ja toisen puoliskon väliin jää nk. pakanaseurakunnan aika, jolloin evankeliumi julistetaan kaikille kansoille, lopuksi myös juutalaisille. 

25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku (täyteys) on sisälle tullut. (Room. 11:25)

Vuosiviikon jälkimmäisen osan alkamiseen mennessä evankeliumi palautetaan takaisin Israeliin ja samalla alkaa suuri, koko maailmaa koskeva herätys. Se päättyy seurakunnan ylösottoon ennen ahdistuksen ajan alkamista ja antikristuksen ilmestymistä.

Vuosiviikon jälkimmäinen puolisko mainitaan myös Danielin kirjan 12. luvussa, missä ahdistuksen ajan pituudeksi mainitaan kolme ja puoli aikaa, eli vuotta. Samoin Ilmestyskirja toteaa antikristuksen hallinta-ajan pituudeksi 42 kuukautta, Ilm. 13:5.

Vuosiviikon jälkimmäinen puolisko on myös ydinsodan ja ohjussodan aikaa, mihin viittaa Dan. 9:27b teksti: ...ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä.

Jeesuksen julistus riemuvuoden alkamisesta Nasaretin synagoogassa

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herran otollista vuotta (riemuvuotta)... (Jes. 61:1-2a)

Jesajan kirjan luvun 61 jae 2 viittaa viimeisen vuosiviikon kahteen puoliskoon, joiden väliin jää nk. pakanaseurakunnan aika.  Jeesus luki jakeet 1-2a julkisen toimintansa alussa Nasaretin synagoogassa julistaen siten uuden messiaanisen ajan, eli riemuvuoden alkamista. 

Viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon,  eli Jeesuksen maanpäällisen toiminnan jälkeistä Herran otollista vuotta on kestänyt jo lähes 2000 vuotta. Jakeen loppuosan, 2b, Jeesus jätti lukematta, koska sen aika ei ollut vielä silloin. Sen aika tulee Herran otollisen vuoden, eli seurakunnan ajan lopulla ennen sen ylösottoa ja suuren ahdistuksen ajan alkamista.

... ja meidän Jumalamme kostonpäivää (Herran vihan päivää), lohduttamaan kaikkia murheellisia, 3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes. 61:2b-3)

Riemuvuoden keskeisenä aiheena olivat maaomaisuuden palauttaminen ja orjien vapauttaminen. Puhutaan siis vapautuksen vuodesta, niinkuin myös Septuaginta, eli Vanhan testamentin kreikankielinen käännös on asian tulkinnut. Riemuvuodesta puhutaan tarkemmin Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 25. Sen mukaan seitsemän sapattivuoden, eli 49 vuoden jälkeen alkava 50. vuosi oli riemuvuosi, jolloin maaomaisuus ja orjat tuli päästää vapaaksi. Sitä ei kuitenkaan tiettävästi koskaan vietetty.

Jesajan kirjan luvussa 61:1-3 riemuvuosi kuvataan Jumalan tuoman vapautuksen ja pelastuksen symbolina. Tähän ilosanomaan kuuluu vangittujen vapauttaminen (Saatanan orjuudesta). Tätä suurta ilon aikaa kutsutaan myös Herralle otolliseksi ajaksi. Jeesus siteerasi julkisen toimintansa alussa profeetta Jesajaa "tulosaarnassaan" seuraavasti: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta", (Luuk. 4:18-19).

Riemuvuosi on yhdistetty profetiassa ja varhaisissa juutalaisissa teksteissä messiaanis-eskatologiseen aikaan. Lukemalla tekstin Jes. 61:1-2b, Jeesus ilmoitti tämän ajan nyt alkaneen. "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen", (Luuk. 4:21).

Jeesus tarkoitti tulevaa seurakunnan aikaa, eli Herralle otollista aikaa, jolloin "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu", (Ap.t. 2:21). Kun Johannes kastajan opetuslapset myöhemmin kysyivät, kuka Jeesus oikein on, hän vastasi viittaamalla juuri Jesajan kirjan luvun 61 jakeisiin 1-2;

Jeesuksen julkinen toiminta kesti kolme ja puoli vuotta. Se oli viimeisen vuosiviikon ensimmäinen puolisko. Suuren ahdistuksen aika, eli Herran vihan päivä, kestää sekin kolme ja puoli vuotta ja muodostaa vuosiviikon jälkimmäisen puoliskon. Näiden väliin jää nykyinen seurakunnan aika.

Herran vihan päivää julistetaan juutalainen kansan kääntymisen yhteydessä seurakunnan ajan lopulla suuressa herätyksessä. Se päättyy seurakunnan ylösottoon ja sen jälkeen alkaa nk. suuren ahdistuksen, eli antikristuksen kolme ja puoli vuotta kestävä hallinta-aika (Matt. 24:21 ym.). Se taas päättyy Jeesuksen paluuseen maan päälle aiemmin ylöstemmatun seurakuntansa kanssa, Sak. 14:4-5. Silloin täyttyy juutalaiselle kansalle ja Jerusalemille määrätty 70 vuosiviikon aika ja asiat, mitkä enkeli Gabriel lupasi Danielille;

.."silloin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan." (Dan. 9:24b)

Messiaan hallitsemassa tuhatvuotisessa valtakunnassa riemuvuosi toteutuu lopulta myös juutalaiselle kansalle täydessä merkityksessään. Kansa vapautetaan ja sille luvattu maa, Erets Israel, palautetaan lopullisesti sen haltuun. Silloin Messias hallitsee Jerusalemista käsin koko maailmaa.

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle