Herran siunaus uudestisyntymisen kuvauksena

The Blessing - C.S. Lewis Institute
23 Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin:
24 -- Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
25 Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
(4.Moos. 6:23-26)

Alkukirkosta säilyneen kuvauksen mukaan diakoni luki jumalanpalveluksessa yhteisen esirukouksen, minkä jälkeen piispa siunasi kirkkoväen Aaronin siunauksella, ks. yllä. Aaronin siunaus tunnetaan paremmin nimellä Herran siunaus. Myöhemmin se on katolisessa ja monissa protestanttisissakin kirkoissa korvattu muilla siunauskaavoilla. Luterilaisessa kirkossa se on kuitenkin pysynyt käytössä jumalanpalveluksen loppusiunauksena aina Lutherin ajoista lähtien.

Alkuperäiseen Aaronin siunaukseen on lisätty Pyhään kolminaisuuteen viittaava loppulause "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen". On otaksuttu, aivan oikein, että koska siinä esiintyy Jumalan nimi kolmeen kertaan, sen täytyy viitata myös Jumalan kolminaisuuteen.

Siunauskaava kertoo samalla, millä tavalla koko Pyhä kolminaisuus osallistuu ihmisen pelastukseen Saatanan ja kuoleman vallasta. Siihen tarvitaan Jumalan kaikki kolme persoonaa, jokaisella on siinä oma tehtävänsä.

Aaronin siunauksen antamisen lähtötilanne 

Herran siunaus on kirjoitettu 4. Mooseksen kirjan 6. luvun loppuun jakeisiin 24-26.

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan Israelin kansan vapautumisesta Egyptin, symbolisesti Saatanan, orjuudesta. Kolmen kuukauden kuluttua Kaislameren ylittämisestä, mikä symboloi kastetta, kansa asettui Siinain vuoren juurelle. Siellä se vietti noin puolitoista vuotta. Sinä aikana Mooses sai Herralta lain, mitä kansa sitoutui noudattamaan.

Siinain vuoren juurella aikaa kului myös pyhäkköteltan, eli Ilmestysmajan ja muiden jumalanpalveluksessa tarvittavien esineiden valmistamiseen. Pyhäkköteltan jumalanpalveluksesta annettiin yksityiskohtaiset ohjeet; tehkää telttamaja ja kaikki sen varusteet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle näytän (2.Moos. 25:9). Tämä on tulkittu siten, että se oli kopio taivaallisesta jumalanpalveluksesta.

Kolmas Mooseksen kirja puolestaan sisältää ohjeet siitä, millaisia uhreja pyhäkköteltalla oli uhrattava ja miten kansan tuli viettää eri juhla-aikoja. 

Vasta 4. Mooseksen kirjassa kerrotaan, miten kansa lähti liikkeelle Siinain vuorelta kohti luvattua maata, symbolisesti taivasta. Lähtö tapahtui noin puolitoista vuotta Siinain vuorelle saapumisen jälkeen. Ennen lähtöä pidettiin katselmus ja kansan lukumäärä laskettiin. Tämän jälkeen Herra antoi Moosekselle ohjeen siitä, millä sanoilla ylipappi Aaronin ja hänen poikiensa tulee siunata Israelia. Aaron sai  siunauksen annettavakseen tilanteessa, jossa Israelin kansan matka Siinailta kohti luvattua maata oli alkamassa. Aaronin siunaus olikin tarkoitettu erityisesti matkaan lähteville, eli symbolisesti myös uskon tielle lähtevälle kristitylle.

Matka vei israelilaiset erämaahan, missä he olivat täysin Jumalan huolenpidon varassa. Taivaallista mannaa tuli aina vain yhdeksi päiväksi kerrallaan ja erämaa oli täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja, 4.Moos. 21:6. Ne edustivat symbolisesti synnin myrkkyä. Kansasta vain ne, jotka turvautuivat ylösnousseeseen Kristukseen, selvisivät käärmeenpuremista hengissä; Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon (4.Moos. 21:9).

Aaronin siunaus oli tärkeä ja välttämätönkin israelilaisten selviämiseksi vaarallisen erämaan läpi luvattuun maahan. Erämaavaellus symboloi kristityn vaellusta syntiinlangenneessa Jumalasta luopuneessa maailmassa.

Aaronin siunaus Pyhän kolminaisuuden mukaan jaoteltuna ja tulkittuna

24. Herra (Isä Jumala) siunatkoon sinua ja varjelkoon (samar) sinua.

25. Herra (Poika) kirkastakoon itsensä (panim) sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

26. Herra (Pyhä Henki) kääntäköön läsnäolonsa (panim) sinun puoleesi (päällesi) ja antakoon sinulle rauhan (shalom).

Jakeessa 24 esiintyvä heprean sana "samar", mikä on käännetty suomalaisessa Raamatussa sanalla "varjella", merkitsee pitää, vartioida, tarkkailla, ottaa vaari jostakin. Jakeessa 24 se merkitsee Isän Jumalan huomion kohdistumista ihmisyksilöön pelastukseen kutsuvassa mielessä.

Jakeissa 25-26 esiintyvä Heprean sana "panim", mikä on käännetty suomalaisessa Raamatussa sanalla "kasvot", merkitsee myös persoonan läsnäoloa. Siksi ko. jakeissa pyydetään nimenomaan Jumalan läsnäolon ilmestymistä israelilaisille.

Jae 24Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.

Ensin Isä Jumala siunaa ja varjelee langennutta ihmistä kadotukselta vetämällä häntä luokseen. Tätä kutsutaan myös etsikkoajaksi. Ilman sitä ei kukaan voi pelastua. Ilman Jumalan aloitetta langennut ja hengellisesti kuollut ihminen ei voi lähestyä Jumalaa. Jeesus toteaakin, että:

 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. (Joh. 6:44)

Jae 25Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.

Sen jälkeen, kun Isä Jumala on vetänyt ihmistä Jeesuksen luo, Herra Jeesus Kristus kirkastaa itsensä langenneelle ihmiselle evankeliuminsa armon valolla. Sanoohan Jeesus, että:

Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus. (Joh. 8:12) ja vielä

Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus. (Matt. 4:16)

Jotta Kristus voisi kirkastaa itsensä tulee evankeliumia myös julistaa. Armo tulee ensin ja usko sen jälkeen.

Jae 26Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Sen jälkeen, kun Jeesus on kirkastanut itsensä ihmiselle evankeliuminsa kautta ja ollut siten hänelle armollinen, ihmiselle avautuu mahdollisuus tehdä valinta, ottaako hän Jeesuksen vastaan Herranaan vai ei. Silloin toteutuvat Jeesuksen sanat Joh. 6:44; Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Pyhä Henki tulee häneen ja uudestisynnyttää hänet Jumalan lapseksi. Hengellisesti kuollut ihminen herää eloon. Silloin toteutuvat myös Jeesuksen sanat:

Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,  totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. (Joh. 14:16-18)

Kun Jeesus tulee Pyhän Hengen kautta uudestisyntyneen kristityn tykö ja on sisäisesti hänessä, siitä seuraa myös sisäinen rauha (hepr. shalom). Jeesus toteaa tästä asiasta evankeliumissa seuraavasti:

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14.27) ja vielä

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)

Ihmisen pelastumiseen hengellisesti kuolleesta tilastaan Jumalan lapseksi tarvitaan siten Herran siunauksen esimerkin mukaisesti koko Pyhän kolminaisuuden osallistuminen; Isä kutsuu, Poika pelastaa ja tulee uudestisyntymisen seurauksena ihmiseen asumaan Pyhän Hengen avulla.

UT:n puolella Aaronin siunausta vastaavat Apostolin sanat:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor. 13:13) 

Harri Ahdesmäki