Herran siunaus pelastumisen kuvauksena

The Blessing - C.S. Lewis Institute
23 Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin:
24 -- Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
25 Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
(4.Moos. 6:23-26)

Alkukirkossa diakoni luki jumalanpalveluksessa yhteisen esirukouksen, minkä jälkeen piispa siunasi kirkkoväen Aaronin siunauksella, ks. yllä. Aaronin siunaus tunnetaan paremmin nimellä Herran siunaus. Myöhemmin se on katolisessa ja monissa protestanttisissakin kirkoissa korvattu muilla siunauskaavoilla. Luterilaisessa kirkossa se on kuitenkin pysynyt käytössä jumalanpalveluksen loppusiunauksena aina Lutherin ajoista lähtien.

Alkuperäiseen Aaronin siunaukseen on lisätty Pyhään kolminaisuuteen viittaava loppulause "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen". On otaksuttu, aivan oikein, että koska siinä esiintyy Jumalan nimi kolmeen kertaan, sen täytyy viitata myös Jumalan kolminaisuuteen.

Siunauskaava kertoo samalla, millä tavalla koko Pyhä kolminaisuus osallistuu ihmisen pelastukseen Saatanan ja kuoleman vallasta. Siihen tarvitaan Jumalan kaikki kolme persoonaa, jokaisella on siinä oma tehtävänsä.

Aaronin siunaus Pyhän kolminaisuuden mukaan jaoteltuna ja tulkittuna

Jakeessa 24 esiintyvä heprean sana "samar", mikä on käännetty suomalaisessa Raamatussa sanalla "varjella", merkitsee pitää, vartioida, tarkkailla, ottaa vaari jostakin (engl. protect). Jakeessa 24 se merkitsee Isän Jumalan huomion kohdistumista ihmisyksilöön kutsumalla häntä pelastukseen ja siten varjelemalla häntä joutumasta iankaikkiseen onnettomuuteen.

Jakeissa 25-26 esiintyvä Heprean sana "panim", mikä on käännetty suomalaisessa Raamatussa sanalla "kasvot", merkitsee persoonan läsnäoloa

Jokaisessa jakeessa heprealaisten sanojen määrä lisääntyy ja siten intensiteetti kasvaa. Jakeessa 24 on kolme sanaa, jakeessa 25 viisi sanaa ja jakeessa 26 seitsemän heprealaista sanaa.

Jae 24Herra (Isä Jumala) siunatkoon sinua ja varjelkoon (samar) sinua.

Ensin Isä Jumala siunaa ihmistä varjelemalla häntä joutumasta kadotukseen. Se tapahtuu kutsumalla ja vetämällä häntä luokseen. Tätä kutsutaan myös etsikkoajaksi. Ilman sitä ei kukaan voi pelastua. Ilman Jumalan aloitetta langennut ja hengellisesti kuollut ihminen ei voi lähestyä Jumalaa. Jeesus toteaakin, että:

Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. (Joh. 6:44)

Ihmisen osaksi jää hyväksyä tai hylätä Jumalan kutsu.

Jae 25Herra (Poika Jumala) kirkastakoon sinulle kasvonsa (panim) ja olkoon sinulle armollinen.

Sen jälkeen, kun Isä Jumala on vetänyt ihmistä Jeesuksen luo, Herra Jeesus Kristus kirkastaa itsensä langenneelle ihmiselle evankeliuminsa armon valolla. Sanoohan Jeesus, että:

Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus. (Joh. 8:12) ja vielä

Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus. (Matt. 4:16)

Ilman evankeliumin tarjoamaa armoa Jeesuksessa syntinen ihminen ei voi pelastua. Ihminen saavuttaa rauhan vasta Jumalan armon avulla. 

Jae 26Herra (Pyhä Henki) kääntäköön kasvonsa (panim) sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan (shalom).

Jae kuuluu alkutekstissä kirjaimellisesti "Herran nostakoon kasvonsa sinua kohti", eli ts. kiinnitäköön erityisen huomionsa sinuun! Jae vaatii Herraa tekemään jotain. Tämä kuvaa Pyhän Hengen eläväksi tekevää vaikutusta ihmisessä, kun hän tulee uskoon.

Pyhä Henki tulee ihmiseen ja uudestisynnyttää hänet Jumalan lapseksi. Hengellisesti kuollut ihminen herää eloon. Silloin toteutuvat myös Jeesuksen sanat:

Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,  totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. (Joh. 14:16-18)

Kun Jeesus tulee Pyhän Hengen kautta uudestisyntyneen kristityn tykö ja on sisäisesti hänessä, siitä seuraa myös sisäinen rauha (hepr. shalom), koska Jeesus on täyttänyt kaikki Jumalan pyhyyden vaatimukset hänen puolestaan. Jeesus toteaa tästä asiasta evankeliumissa:

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14.27) ja vielä

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)

Toisessa Mooseksen kirjassa sama asia todetaan seuraavasti:

Hän (Herra) sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni (panim) käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon? (2.Moos. 33:14)

Ihmisen pelastumiseen hengellisesti kuolleesta tilastaan Jumalan lapseksi tarvitaan siten Herran siunauksen esimerkin mukaisesti koko Pyhän kolminaisuuden osallistuminen; Isä kutsuu, Poika pelastaa ja tulee uudestisyntymisen seurauksena ihmiseen asumaan Pyhän Hengen avulla. Siten Jeesukseen uskovasta kristitystä tulee Pyhän Hengen temppeli, 1.Kor. 3:16.

UT:n puolella Aaronin siunausta vastaavat Apostolin sanat:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor. 13:13) 

Harri A