Share |

Kiistassa miehen ja naisen välisestä avioliitosta on kyse paljon enemmästä kuin vain samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä

Voiko kirkko muuttaa oppiaan ja vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit ja mihin se tulisi johtamaan? Mikä on miehen ja naisen välisen avioliiton vertauskuvallinen merkitys? Vaikka avioliittojärjestykset ja vihkimiset eivät sinänsä ole pelastuskysymyksiä, niin kiistassa on kuitenkin kysymys paljon suuremmasta asiasta kuin pinnallisesti katsoen näyttää. Kyseessä on, ei enempää eikä vähempää, kuin Kristuksen ja kirkon välinen suhde.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Mies ja nainen tulevat avioliitossa yhdeksi lihaksi

Ihminen on luotu luomiskertomuksen mukaan Jumalan kuvaksi ja myös mieheksi ja naiseksi;

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.(1.Moos. 1:27)

Luomiskertomuksessa Jumala määräsi heidät liittymään yhteen, eli avioitumaan ja tulemaan "yhdeksi lihaksi";

24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1.Moos. 2:24)

Myös Jeesus vahvisti miehen ja naisen välisen avioliiton perustuvan luomiskertomukseen;

4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? (Matt. 19:4-5)

Luomiskertomuksen mukaan mies ja nainen luotiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Jumala loi miehen "maan tomusta", mutta "hän rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä". Tämä alkuperäinen yhteys miehen ja naisen välillä toteutuu avioliitossa, ja siitä käytetään nimeä "yksi liha". Tämä yhteys miehen ja naisen välillä kuvaa symbolisesti myös Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä yhteyttä. Miehen tehtävä jättää van­hem­piensa koti ja liittyä vai­moon­sa jakeessa viisi puhuu siten myös siitä, miten Kristus jätti Isänsä kodin, eli taivaan, liitty­äk­seen mor­siameensa, eli seurakun­taan. Jeesus vielä heprealaiseen tapaan vahvistaa asian merkityksen toistamalla sen seuraavassa jakeessa;

Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. (Matt. 19:6b)

Syvimmillään tämä yhteys miehen ja naisen välillä toteutuu heidän yhteisissä lapsissaan. Samoin se, että nainen tehtiin miehelle sopivaksi avuksi, 1.Moos. 2:20b, viittaa symbolisesti seurakunnan lähetystehtävään; se on sopiva apu Herralle, josta hän iloitsee ja jonka kautta hän voi viedä evankeliumin yli koko maan piirin saaden näin lukemattoman määrän ihmisiä pelastukseen sisälle uusiksi Jumalan lapsiksi. Miehen ja naisen väliseen avioliittoon sisältyy hyvin paljon raamatullista symboliikkaa Kristuksen ja seurakunnan välisestä yhteydestä. Jeesuksen mukaan kaikki eivät kuitenkaan ole maalliseen avioliittoon kelpaavia;

12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia. (Matt. 19:12a)

Tällä tarkoitetaan niitä, jotka ovat synnynnäisen fyysisen tai henkisen vajavuuden tms. ominaisuuden takia kykenemättömiä solmimaan avioliittoa. Joidenkin mukaan tämä tarkoittaisi myös niitä, joilta puuttuu heteroseksuaalinen vietti. Jos on avioon kelpaamaton, niin silloin tulee pidättäytyä myös sukupuoliyhteydestä, koska se on Raamatun mukaan sallittua vain eri sukupuolta olevien aviopuolisoiden kesken.

Jeesus mainitsee kaksi muutakin ryhmää, jotka ovat avioliittoon kelpaamattomia; ne, jotka ihmiset ovat tehneet avioliittoon kelpaamattomiksi, eli esim. kastroidut ja vielä ne, jotka ovat itse tehneet itsensä avioliittoon kelpaamattomiksi "taivasten valtakunnan työn tähden", Matt. 19:12.


On huomattava, että Jeesus ei aseta näitä ryhmiä mitenkään eriarvoiseen asemaan toistensa tai kenenkään muun kanssa, vaan toteaa ainoastaan heidän olevan avioliittoon kelpaamattomia.

Miehen ja naisen välinen avioliitto kuvaa Kristuksen ja seurakunnan välistä liittoa

Paavali vertaa luomiskertomukseen perustuvaa miehen ja naisen välistä avioliittoa Kristuksen ja seurakunnan väliseen liittoon. Niinkuin mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi avioliitossa, samoin Kristus ja seurakunta tulevat yhdeksi. Tämä vertaus vahvistaa miehen (Kristuksen) ja naisen (uuden liiton seurakunnan) välisen avioliiton pyhyyden.

31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5)

Kristus luopui taivaallisesta asemastaan ja tuli ja alensi itsensä lunastaakseen itsellensä seurakunnan, minkä kanssa hän tulee "yhdeksi lihaksi". Seurakunta on Kristuksen ruumis ja morsian maan päällä ja Kristus on seurakunnan pää, niinkuin avioliitossa mieskin on naisen pää, Ef. 5:23.  Paavali kehoittaa samaa symboliikkaa käyttäen myös;

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin (seurakuntakin on) Herralle. (Ef. 5:22)

Seurakunta on alamainen Herralleen Jeesukselle pitämällä kaiken sen, mitä hän on Raamatussa käskenyt pitää, Matt. 28:20. Tämä koskee luonnollisesti myös avioliittoa miehen ja naisen välisenä instituutiona. Naisen alamaisuus miehelleen symboloi seurakunnan alamaisuutta Herralleen ja päinvastoin. Tämäkin salaisuus on suuri! 

Myös se, että Jumala teki naisen Aadamin kylkiluusta, 1.Moos. 2:22, ja se, että Jeesuksen kylki puhkaistiin hänen kuolemansa jälkeen, Joh. 19:34, jolloin siitä vuoti heti verta ja vettä sisältää symboliikkaa seurakunnasta. Veri kuvaa siinä uutta liittoa, eli koko ihmiskunnan syntien sovitusta Kristuksen uhrin perusteella ja vesi kuvaa siitä kertovaa evankeliumia, mikä kastelee koko maan ja tekee sen hedelmälliseksi, Jes. 44:3. Niistä seurakunta sai alkunsa ja niistä se rakentuu yhä edelleen. Niinkuin nainen luotiin miehen kylkiluusta myös seurakunta luotiin vertauskuvallisesti Kristuksen kylkeen puhkaistusta haavasta.

Samoin se, että luomiskertomuksen mukaan vaimo petetiin eikä mies, kuvaa symbolisesti ihmiskuntaa petoksen uhrina ja seurakuntaa pelastuksen kohteena. Vaino käärmeen ja vaimon välillä, 1.Moos. 3:15, kuvaa siten taistelua saatanan ja Jumalan seurakunnan välillä, mikä päättyi vaimon jälkeläisen, eli Kristuksen riemuvoittoon Golgatalla, missä käärmeen pää murskattiin. Käärme kuitenkin pisti vaimon jälkeläistä kantapäähän, mikä kuvaa Kristuksen ristiinnaulitsemista.


Raama­tun alkulehdiltä, luomiskertomuksesta alkaen, aina Ilmestys­kir­jan loppuun asti kulkee selvä punai­nen lanka miehen ja nai­sen välisestä suh­teesta Kristuksen ja seurakun­nan välisen suh­teen esiku­vana.


Voiko kirkko luopua miehen ja naisen välisestä avioliitosta?

Silloin se luopuu samalla myös Jumalan asettamasta, Kristuksen ja seurakunnan välille asetetusta, hengellisen liiton raamatullisen esikuvan koskemattomuudesta ja pyhyydestä. Jos esikuva mitätöidään, myös se, mitä sillä kuvataan väistämättä muuttuu. Kahden naisen tai kahden miehen välinen avioliitto vääristää kuvan Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta. Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei voi koskaan tulla "yksi liha". Se on paitsi teologisesti, myös jo biologisestikin mahdotonta. Yhteyden tilalle tuodaan silloin jotain muuta, kuten vaatimus olla tasa-arvoinen myös Jumalan kanssa muuttamalla hänen alkuperäistä, Raamatussa ilmoitettua säädöstään. Tämä kääntää Jumalan ja ihmisen välisen auktoriteettisuhteen ylösalaisin. Ilmestyskirjassa tällaista ajattelua edustaa lopunajan itseriittoinen Laodikean seurakunta (nimi merkitsee kansanvaltaa). Sieltä Kristus oli heitetty ulos ja hän koputteli oven ulkopuolella pyytäen päästä takaisin sisään, Ilm. 3:20.

Kiistan seuraukset voivat johtaa kirkon sisäiseseen hajaantumiseen Suomessakin. Toisaalta Jeesus myös ennusti tämän tapahtuvan Hänen paluunsa aikoihin;

28 (Ihmisen Pojan paluu) on oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. 
29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. 
30 Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

Jeesus vertaa tulemuksensa aikaa Lootin päiviin Sodomassa, missä homoseksuaalisuuden harjoittaminen oli yleisesti hyväksyttyä, 1.Moos. 19:4 ss. Homoseksuaalisen elämäntavan yleinen hyväksyminen on tämän Raamatun vertauksen mukaan eräs lopunajan ja Jeesuksen paluun varma merkki.


Kahden naisen tai kahden miehen välinen avioliitto vääristää esikuvan Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta. Sillä on siksi väistämättömät hengelliset ja todelliset seuraamukset myös Kristuksen ja kirkon väliseen suhteeseen. 


Uusi avioliittolaki, mikä sallii samaa sukupuolta olevien parien avioliiton solmimisen, astui voimaan Suomessa uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonna, 1. maaliskuuta 2017. Suomen luterilainen kirkko ei kuitenkaan vielä toistaiseksi kesällä 2020 ole luopunut Raamatun mukaisesta avioliittokäsityksestään miehen ja naisen välisenä liittona. Paine siihen kuitenkin kasvaa koko ajan ja käytännössä monet kirkon papit jo vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Luopumus etenee myös kirkon sisäpuolella ja jonkin ajan kuluttua kirkko tulee mahdollisesti jakautumaan vihkimiskiistan seurauksena ellei siihen löydetä ratkaisua. Vihkioikeudesta luopuminenkaan ei ratkaise asiaa, koska silloin ongelmaksi jää, millaisia avioliittoja kirkon tulisi siunata. Jos kirkko pitäytyy Raamatun oppiin ja luterilaiseen tunnustukseen, se ei voi hyväksyä muita kuin miehen ja naisen välisiä avioliittoja.

KHO totesi päätöksessään 18.9.2020 että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on miehen ja naisen välinen, samoin kirkon vihkimistä koskeva säännöstö, eikä käsitystä ole uuden avioliittolain vuoksi muutettu. Korkeimman hallinto-oikeuden linja on, että kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen tai muuttaminen edellyttäisi kirkolliskokouksen nimenomaista päätöstä. Nykytilan vahvistamiseksi ei sen sijaan tarvita erillistä päätöstä.

Muissa Pohjoismaissa luterilainen kirkko on jo muuttanut oppiaan avioliitosta ja ryhtynyt vihkimään sen perusteella myös samaa sukupuolta olevia pareja. Viimeksi Norjan luterilainen kirkko päätti ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevat parit huhtikuussa 2016. Sen mahdollistava uusi vihkikaava hyväksyttiin Norjassa käyttöön helmikuussa 2017. Maassa on kirkolla voimassa kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä. Ruotsi on taas muuttanut avioliitokäsityksensä sukupuolineutraaliksi. Tanskassa samaa sukupuolta olevien avioliitot ja sen salliva vihkikaava tulivat 2012 kirkkoon saman tien valtion hyväksyttyä ne. Tämä johtuu Tanskan kirkon alisteisesta suhteesta maan parlamenttiin.

Ruotsissa, Norjassa ja osin vielä Tanskassakin kirkon papeilla on kuitenkin oikeus kieltäytyä vihkimästä homopareja, jos heidän vakaumuksensa sitä ei salli. Islannissa papeilla ei sitäkään mahdollisuutta enää ole.

Suomen ratkaisu?

Suomessakin yritetään löytää ratkaisu, joka mahdollistaisi kirkon sisällä kaksi eri näkökantaa avioliittoasiaan ja niiden molempien elämisen samassa kirkossa. Silloin kumpaakin näkökantaa edustavien ihmisten omantunnon vapaus avioliittokysymyksessä ja syrjimättömyys sen perusteella pyrittäisiin turvaamaan. Kirkon toivotaan pysyvän siinä tapauksessa ulkoisesti ehjänä, vaikka sisäisesti jakaantuneena. Mutta mahtuvatko molemmat näkökannat silloin enää samaan kirkkoon, sillä Jumalan sanasta luopunut kirkko ei enää ole Kristuksen kirkko. Tämä riippuu siitä, millainen ratkaisu asiaan löydetään.

Piispainkokous esitti mietinnössään kesällä 2020 kuusi eri mahdollisuutta vihkimiskiistan ratkaisuksi. Vaihtoehdoissa 1-3 kirkko pitää avioliittoa edelleen miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti, vaikka salliikin vaihtoehdossa nro kolme papeille omantunnon mukaisen mahdollisuuden myös samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Aiemmat kirkon päätökset avioliittokäsityksestä pysyisivät silloin voimassa. Se voisi olla vielä hyväksyttävä kompromissi nykytilanteessa ilman avioliittokäsityksen opillista muuttamista Raamatun vastaiseksi. Vaihtoehto nro 3 mahdollistaisi todennäköisesti kirkon pysyvän vielä jakautumattomana.

Vaihtoehdoissa 4-6 kirkko taas muuttaisi opillisesti nykyistä Raamatun mukaista avioliittokäsitystään muiden Pohjoismaiden tapaan joko hyväksymällä kaksi erilaista avioliittokäsitystä tai muuttamalla sen kokonaan sukupuolineutraaliksi. Se olisi luopumuksen tie, mistä ei olisi enää paluuta. Tämä todennäköisesti myös johtaisi kirkon jakautumiseen.

Merkittävä luterilainen teologi, vuonna 2014 edesmennyt emeritusprofessori Wolfhart Pannenberg, kirjoitti aikoinaan, että kirkko, joka poikkeaa Raamatun normistosta homoseksuaalisen käyttäytymisen suhteen ja alkaa pitää homosuhteita virallisesti avioliittoon rinnastettavana hyväksyttävänä yhteiselämän muotona, on kirkko, ”joka ei enää seiso raamatullisella perustuksella, vaan toimii Raamatun selkeää todistusta vastaan.” Pannenbergin mukaan ”kirkko, joka ottaa tämän askeleen, lakkaa olemasta yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko ja se olisi uskonpudistusta seuraavan luterilaisen kirkon loppu”. Piispainkokouksen esittämissä vaihtoehdoissa 4-6 tultaisiin juuri tähän tilanteeseen.

Siinä on koko asian todellinen merkitys.

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle