Share |

Kiistassa miehen ja naisen välisestä avioliitosta on kyse paljon enemmästä kuin samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä

Voiko kirkko vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit ja mihin se tulee johtamaan? Mikä on miehen ja naisen välisen avioliiton vertauskuvallinen merkitys? Vaikka avioliittojärjestykset ja vihkimiset eivät sinänsä ole pelastuskysymyksiä, niin kiistassa on kysymys paljon suuremmasta asiasta kuin pinnallisesti katsoen näyttää. Kyseessä on Kristuksen ja kirkon välinen suhde.

Kuvahaun tulos haulle christian wedding

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Mies ja nainen tulevat avioliitossa yhdeksi lihaksi

Ihminen on luotu luomiskertomuksen mukaan Jumalan kuvaksi ja myös mieheksi ja naiseksi;

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.(1.Moos. 1:27)

Luomiskertomuksessa Jumala määräsi heidät liittymään yhteen, eli avioitumaan ja tulemaan "yhdeksi lihaksi";

24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1.Moos. 2:24)

Myös Jeesus vahvisti miehen ja naisen välisen avioliiton perustuvan luomiskertomukseen;

4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? (Matt. 19:4-5)

Luomiskertomuksen mukaan mies ja nainen luotiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Jumala loi miehen "maan tomusta", mutta "hän rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä". Tämä alkuperäinen yhteys miehen ja naisen välillä toteutuu avioliitossa, ja siitä käytetään nimeä "yksi liha". Tämä yhteys miehen ja naisen välillä kuvaa symbolisesti myös Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä yhteyttä. Miehen tehtävä jättää van­hem­piensa koti ja liittyä vai­moon­sa jakeessa viisi puhuu siten myös siitä, miten Kristus jätti Isänsä kodin, eli taivaan, liitty­äk­seen mor­siameensa, eli seurakun­taan. Jeesus vielä heprealaiseen tapaan vahvistaa asian merkityksen toistamalla sen seuraavassa jakeessa;

Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. (Matt. 19:6b)

Syvimmillään tämä yhteys miehen ja naisen välillä toteutuu heidän yhteisissä lapsissaan. Samoin se, että nainen tehtiin miehelle sopivaksi avuksi, 1.Moos. 2:20b, viittaa symbolisesti seurakunnan lähetystehtävään; se on sopiva apu Herralle, josta hän iloitsee ja jonka kautta hän voi viedä evankeliumin yli koko maan piirin saaden näin lukemattoman määrän ihmisiä pelastukseen sisälle uusiksi Jumalan lapsiksi. Miehen ja naisen väliseen avioliittoon sisältyy hyvin paljon raamatullista symboliikkaa Kristuksen ja seurakunnan välisestä yhteydestä. Jeesuksen mukaan kaikki eivät kuitenkaan ole maalliseen avioliittoon kelpaavia;

12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia. (Matt. 19:12a)

Tällä tarkoitetaan niitä, jotka ovat synnynnäisen fyysisen tai henkisen vajavuuden takia kykenemättömiä solmimaan avioliittoa. Jeesus mainitsee kaksi muutakin ryhmää, jotka ovat avioliittoon kelpaamattomia; ne, jotka ihmiset ovat tehneet avioliittoon kelpaamattomiksi, eli esim. kastroidut ja vielä ne, jotka ovat itse tehneet itsensä avioliittoon kelpaamattomiksi "taivasten valtakunnan työn tähden", Matt. 19:12.


On huomattava, että Jeesus ei aseta näitä ryhmiä mitenkään eriarvoiseen asemaan toistensa tai kenenkään muun kanssa, vaan toteaa ainoastaan heidän olevan avioliittoon kelpaamattomia.

Miehen ja naisen välinen avioliitto kuvaa Kristuksen ja seurakunnan välistä liittoa

Paavali vertaa luomiskertomukseen perustuvaa miehen ja naisen välistä avioliittoa Kristuksen ja seurakunnan väliseen liittoon. Niinkuin mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi avioliitossa, samoin Kristus ja seurakunta tulevat yhdeksi. Tämä vertaus vahvistaa miehen (Kristuksen) ja naisen (uuden liiton seurakunnan) välisen avioliiton pyhyyden.

31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5)

Kristus luopui taivaallisesta asemastaan ja tuli ja alensi itsensä lunastaakseen itsellensä seurakunnan, minkä kanssa hän tulee "yhdeksi lihaksi". Seurakunta on Kristuksen ruumis ja morsian maan päällä ja Kristus on seurakunnan pää, niinkuin avioliitossa mieskin on naisen pää, Ef. 5:23.  Paavali kehoittaa samaa symboliikkaa käyttäen myös;

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin (seurakuntakin on) Herralle. (Ef. 5:22)

Seurakunta on alamainen Herralleen Jeesukselle pitämällä kaiken sen, mitä hän on Raamatussa käskenyt pitää, Matt. 28:20. Tämä koskee luonnollisesti myös avioliittoa miehen ja naisen välisenä instituutiona. Naisen alamaisuus miehelleen symboloi seurakunnan alamaisuutta Herralleen ja päinvastoin. Tämäkin salaisuus on suuri! 

Myös se, että Jumala teki naisen Aadamin kylkiluusta, 1.Moos. 2:22, ja se, että Jeesuksen kylki puhkaistiin hänen kuolemansa jälkeen, Joh. 19:34, jolloin siitä vuoti heti verta ja vettä sisältää symboliikkaa seurakunnasta. Veri kuvaa siinä uutta liittoa, eli koko ihmiskunnan syntien sovitusta Kristuksen uhrin perusteella ja vesi kuvaa siitä kertovaa evankeliumia, mikä kastelee koko maan ja tekee sen hedelmälliseksi, Jes. 44:3. Niistä seurakunta sai alkunsa ja niistä se rakentuu yhä edelleen. Niinkuin nainen luotiin miehen kylkiluusta myös seurakunta luotiin vertauskuvallisesti Kristuksen kylkeen puhkaistusta haavasta.

Samoin se, että luomiskertomuksen mukaan vaimo petetiin eikä mies, kuvaa symbolisesti ihmiskuntaa petoksen uhrina ja seurakuntaa pelastuksen kohteena. Vaino käärmeen ja vaimon välillä, 1.Moos. 3:15, kuvaa siten taistelua saatanan ja Jumalan seurakunnan välillä, mikä päättyi vaimon jälkeläisen, eli Kristuksen riemuvoittoon Golgatalla, missä käärmeen pää murskattiin. Käärme kuitenkin pisti vaimon jälkeläistä kantapäähän, mikä kuvaa Kristuksen ristiinnaulitsemista.


Raama­tun alkulehdiltä, luomiskertomuksesta alkaen, aina Ilmestys­kir­jan loppuun asti kulkee selvä punai­nen lanka miehen ja nai­sen välisestä suh­teesta Kristuksen ja seurakun­nan välisen suh­teen esiku­vana.


Voiko kirkko luopua miehen ja naisen välisestä avioliittokäsityksestä?

Silloin se luopuu samalla myös Jumalan asettamasta, Kristuksen ja seurakunnan välille asetetusta, hengellisen liiton raamatullisen esikuvan koskemattomuudesta ja pyhyydestä, mitä miehen ja naisen välinen avioliitto on. Jos esikuva mitätöidään, myös se, mitä sillä kuvataan väistämättä muuttuu. Kahden naisen tai kahden miehen välinen avioliitto vääristää kuvan Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta. Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei voi koskaan tulla "yksi liha". Se on paitsi teologisesti, myös jo biologisestikin mahdotonta. Yhteyden tilalle tuodaan silloin jotain muuta, kuten vaatimus olla tasa-arvoinen myös Jumalan kanssa muuttamalla hänen alkuperäistä, Raamatussa ilmoitettua säädöstään. Ilmestyskirjassa tällaista ajattelua edustaa itseriittoinen Laodikean seurakunta (nimi merkitsee kansanvaltaa). Sieltä Kristus oli heitetty ulos ja hän koputteli oven ulkopuolella pyytäen päästä takaisin sisään, Ilm. 3:20.

Luopuminen miehen ja naisen välisestä avioliitosta ennakoi myös lopun aikana tulevaa, apostoli Paavalin ilmoittamaa suurta luopumusta, 2.Tess. 2:3. Apostoli vielä erikseen varoittaa seurakuntaa hyväksymästä jumalatonta elämäntapaa, mikä liittyy homoseksuaalisuuden harjoittamiseen;

32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät (jakeissa 26-27 mainittu homoseksuaalisuus), ovat (hengellisen) kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. (Room. 1:32)

Jumalaton elämäntapa ilman, että siitä tehdään parannus johtaa Raamatun mukaan hengelliseen kuolemaan, 1.Joh. 3:8. Siksi kirkon ei tule sitä hyväksyä.

Seuraukset tulevat luonnollisesti olemaan dramaattiset jo pelkästään kirkon sisäisessä hajaantumisessa. Toisaalta Jeesus myös ennusti tämän tapahtuvan Hänen paluunsa aikoihin;

28 (Ihmisen Pojan paluu) on oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. 
29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. 
30 Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

Jeesus vertaa tulemuksensa aikaa Lootin päiviin Sodomassa, missä homoseksuaalisuuden harjoittaminen oli yleisesti hyväksyttyä, 1.Moos. 19:4 ss. Homoseksuaalisen elämäntavan yleinen hyväksyminen onkin lopunajan ja Jeesuksen paluun varma merkki.


Kahden naisen tai kahden miehen välinen avioliitto vääristää esikuvan Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta. Sillä on siksi väistämättömät hengelliset ja todelliset seuraamukset myös Kristuksen ja kirkon väliseen suhteeseen.


Uusi avioliittolaki, mikä sallii samaa sukupuolta olevien parien avioliiton solmimisen, astui voimaan Suomessa uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonna, 1. maaliskuuta 2017. Suomen luterilainen kirkko ei kuitenkaan vielä toistaiseksi keväällä 2018 ole luopunut Raamatun mukaisesta avioliittokäsityksestään miehen ja naisen välisenä liittona. Paine siihen kuitenkin kasvaa voimakkaasti koko ajan. Luopumus etenee erityisesti kirkon sisäpuolella ja jonkin ajan kuluttua kirkko tuleekin todennäköisesti jakautumaan tämän kiistan seurauksena myös meillä Suomessa. Vihkioikeudesta luopuminenkaan ei ratkaise asiaa, koska silloin ongelmaksi jää, millaisia avioliittoja kirkon tulisi siunata. Jos kirkko pitäytyy Raamatun oppiin ja luterilaiseen tunnustukseen, se ei voi siunata muita kuin miehen ja naisen välisiä avioliittoja. 

Muissa Pohjoismaissa luterilainen kirkko on jo ryhtynyt vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Viimeksi Norjan luterilainen kirkko päätti ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevat parit huhtikuussa 2016. Sen mahdollistava vihkikaava hyväksyttiin Norjassa käyttöön helmikuussa 2017. Siellä papilla on toistaiseksi omantunnon vapaus valita, toimittaako samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen tai maistraatissa solmitun avioliiton kirkollisen siunauksen.

Suomessakin yritetään löytää ratkaisu, joka mahdollistaisi kirkon sisällä kaksi eri näkökantaa avioliittoasiaan ja niiden molempien elämisen samassa kirkossa. Silloin kumpaakin näkökantaa edustavien ihmisten omantunnon vapaus avioliittokysymyksessä ja syrjimättömyys sen perusteella pyrittäisiin turvaamaan. Kirkon toivotaan pysyvän siinä tapauksessa ulkoisesti ehjänä, vaikka sisäisesti jakaantuneena. Mutta mahtuvatko molemmat näkökannat silloin enää samaan kirkkoon?

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle