Holokausti Vanhassa testamentissa osa II, eli Danielin 8. luvun lyhyt selitys ja 2300 illan ja aamun profetian tarkka ratkaisu, Dan. 8Danielin 8. luvussa hän näkee uuden näyn kaksi vuotta edellisen, 7. luvussa kerrotun näyn jälkeen. Näyssä hänelle kuvataan juutalaisiin vaikuttavan historian tulevia tapahtumia Persian valtakunnasta lähtien. Näky etenee Aleksanteri Suureen, joka kukistaa Persian ja siitä edelleen Aleksanterin valtakunnan hajoamisen jälkeen "alussa vähäpätöiseen sarveen", eli Roomaan. Rooma valloitti myös "ihanan maan", eli Juudean ja otti juutalaisilta pois "jokapäiväisen uhritoimituksen" tuhoamalla Jerusalemin temppelin. Sen jälkeen Danielin huomio kiinnittyy aikojen lopulla ilmestyvään, "kasvoiltaan röyhkeään ja juonissa taitavaan" kuninkaaseen, joka tuottaa turmion juutalaiselle kansalle. Danielille esitetään myös mielenkiintoinen 2300 illan ja aamun profeetallinen laskelma, joka on toteutunut historiassa vuoden ja päivän tarkkuudella. Kuvassa yllä Aleksanteri Suuri Granikosjoen taistelussa.
Jakeet 1-4 Daniel näkee kaksi vuotta myöhemmin, kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuonna 547 eKr., vielä toisen näyn, mikä täydentää edellistä 7. luvussa kuvattua näkyä. Hän on näyssä Eelamin maakunnan pääkaupungissa Susassa, minkä Persia valtasi Kyyroksen johdolla seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 540 eKr., vain vuotta ennen koko Babylonian kukistumista. Hän näkee kaksisarvisen oinaan seisovan jokea päin. Tämä kuvaa Meedia-Persian suurvaltaa, joka oli muodostunut Kyyros II Suuren kukistaessa vuonna 550 eKr. meedialaiset, jae 3. Persia oli ollut aiemmin Meedian vasallivaltio, mutta Kyyroksen kukistaessa meedialaiset, osat vaihtuivat. Oinaan korkeampi sarvi oli siis Persia. Persia valtasi ensin lännessä Meedian, sen jälkeen pohjoisessa Lyydian vuonna 547 ekr. ja lopulta vuonna 539 eKr. etelässä Babylonian, jae 4. Oinaan kaksi sarvea, joista toinen oli korkeampi kuin toinen, kuvaavat siis Persiaa ja Meediaa, joista Persia oli vahvempi. Babylonia kukistui Opiksen taistelussa Persialaisten hyökättyä Tigrisjoen yli Babylonian rakentamaa linnoitusketjua, "Meedian muuria" vastaan Opiksen ylityspaikalla syyskuussa 539 eKr. Taistelun jälkeen Kyyroksen johtamat persialaiset marssivat Babyloniin asti ilman suurempaa vastarintaa. Kaupungissa avattiin portit Persian joukoille 12. lokakuuta 539. Persialaiset eivät ryöstelleet kaupunkia. 17 päivän päästä Kyyros saapui kansan hurratessa ja juhliessa Babyloniin. Kyyroksen aikana Persiasta tuli suurvalta, joka ulottui Lähi-idästä Intiaan.
Jakeet 5-7 Sen jälkeen Daniel näkee yksisarvisen kauriin tulevan lännestä ja kukistavan oinaan. Kauris kuvaa Kreikkaa ja sen sarvi Aleksanteri Suurta, joka löi Persian ensimmäisen kerran Granikosjoen taistelussa touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 334 eKr. Aleksanteri oli tullut armeijoineen saman vuoden keväällä Kreikasta Vähä-Aasian puolelle Hellespontoksen (nyk. Dardanellit) salmen yli, mitä kuvaa jakeen 5 ilmaisu "koko maan ylitse maata koskettamatta". Pian sen jälkeen hän kohtasi persialaiset, jotka olivat ryhmittyneet asemiin "päin jokea", eli Granikosjoen taakse nykyisen Turkin länsiosassa, jae 6. Aleksanteri teki joen yli ratsuväen rynnäkön persialaisia vastaan, jolloin heidän rivinsä murtuivat ja persialaiset kärsivät murskatappion, jae 7. Sen jälkeen Aleksanteri löi Persian armeijan vielä uudestaan vuotta myöhemmin Issoksessa ja lopullisesti Gaugamelassa vuonna 331 ekr. Aleksanteri oli hionut nk. falangitaktiikan huippuunsa ja se oli hänen voittonsa salaisuus persialaisia vastaan. Jakeessa 5 mainittu kauriin otsassa oleva "uhkea sarvi" kuvaa Aleksanterin lisäksi myös hänen sotataktiikkaansa ja falangisotilaan 5-6 metriä pitkää keihästä, sarissaa. Aleksanteri valtasi lopulta koko Persian noin kolmessa ja puolessa vuodessa. Legenda "yksisarvisesta" on ilmeisesti syntynyt juuri tästä Danielin 8. luvun kuvauksesta. Aleksanteri Suuri edustaa Danielin näyssä eurooppalaisten kansojen tuloa Aasian puolelle ja myös Lähi-Itään, mikä tuli vaikuttamaan enemmän kuin mikään muu myös erets Israelin ja juutalaisen kansan kohtaloihin myöhemmässä historiassa. Aleksanterin jälkeen Euroopasta tuli Rooma, joka tuhosi Jerusalemin ja sen temppelin ja Euroopassa myös tapahtui juutalaisten maastakarkoituksen lopulla kansanmurha, Holokausti.
Jakeet 8-10 Aleksanteri kuoli Babyloniassa vain 12 vuoden vallassaolon jälkeen 32 vuotiaana. Hänen kenraalinsa, diadokit, jakoivat valtakunnan, mikä näin jakautui "taivaan neljää tuulta kohti". Aleksanterin seuraajavaltiot hallitsivat vaihtelevasti myös Juudeaa aina roomalaisten tuloon asti vuonna 63 eKr. Jakeen 8 "alussa vähäpätöinen sarvi" kuvaa Aleksanterin jälkeen Euroopasta nousevaa Rooman valtakuntaa. Rooma laajeni ensin etelään päin nk. puuunilaissodissa Karthagoa vastaan 200-luvulla ja myöhemmin makedonialaissodissa myös itään päin ja Israelin maahan päin, jae 9. Rooma löi idässä ensin Makedonian vuonna 197 eKr. ja sen jälkeen seleukidit lyötiin nykyisessä Syyriassa vuonna 189 eKr. Lopulta Rooman sotapäällikkö Pompeius valtasi Jerusalemin vuonna 63 eKr. Silloin Rooma oli kasvanut "taivaan sotajoukkoon", eli Danielin kansaan, juutalaisiin asti, jae 10. "Ihana maa" jakeessa 9 kuvaa Danielin kontekstissa israelilaisille luvattua maata, erets Israelia, mistä Daniel oli pakkosiirretty Babyloniaan, vrt. Daniel 11:16 ja 41. "Taivaan sotajoukko" jakeessa 10 kuvaa Danielin kontekstissa valittua kansaa, eli juutalaisia, vrt. mm. 2.Moos. 12:41. Rooma "tallasi", eli hallitsi ja myös vainosi juutalaista kansaa, eli "taivaan sotajoukkoa" ja kansan johtajia, eli "tähtiä" aina Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon asti vuonna 70. Sen jälkeen Rooma ajoi kansan vielä maanpakoon Toisen juutalaissodan jälkeen vuonna 135.
Jakeessa 11 kuvataan, miten Rooma joutui juutalaisten kanssa jatkuvaan konfliktiin keisarinpalvonnan ja monijumalaisen uskontonsa vuoksi, jae 11a. Lopulta juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 66 ja sen seurauksena Rooma valloitti Jerusalemin ja tuhosi sen temppelin vuonna 70, jae 11b. Kuva yllä Roomassa sijaitsevasta Tituksen riemukaaresta, mikä rakennettiin Rooman voiton kunniaksi juutalaisista Ensimmäisessä juutalaisodassa. Kuvassa kannetaan Roomassa pidetyssä triumfissa Jerusalemin temppelistä saatua saalista. Jakeessa 12 kuvataan, miten myös juutalainen kansa annettiin alttiiksi tuholle sodassa Roomaa vastaan. KR 1776 kääntää jakeen tarkemmin alkutekstin mukaan seuraavasti; 12 Vaan senkaltainen voima oli hänelle (Roomalle) annettu jokapäiväistä uhria vastaan synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy. (KR 1776) Hebrew Names Version kääntää jakeen alun; The host was given over to it together with the continual burnt offering through disobedience. (HNV) "Synti" ja "disobedience", eli tottelemattomuus, minkä tähden kansa ja temppeli joutui tuhon omaksi, oli se, että he hylkäsivät messiaansa ja antoivat hänet roomalaisille ristiinnaulittavaksi. Tästä Jeesus puhuu myös vertauksessaan kuninkaan pojan häistä, Matt. 22:1-7. "Totuuden maahanlyöminen" kuvaa juutalaisten temppelijumalanpalveluksen ja uhraamisen loppumista Jerusalemissa. Antiokhus Epifanes Seleukidikuningas Antiokhus IV Epifanes (hallitsi 175-164) toteutti Dan. 8. luvun profetiaa esikuvallisesti nousemalla Seleukosten hallitsemasta Syyriasta vainoamaan myös juutalaisia, mutta hän ei ole profetian päätäyttymys. Antiokhus joutui Rooman painostuksesta vetäytymään Egyptistä 168 eKr. ja kärsi myös Juudeassa lopulta tappion Makkabealaisille 155 eKr. Antiokhus ei myöskään tuhonnut temppeliä, vaikka saastuttikin sen alttarin uhraamalla siellä Zeukselle ja lakkautti lisäksi määräajaksi juutalaisten temppeliuhripalveluksen. Vasta Rooma lakkautti temppelijumalanpalveluksen kokonaan tuhoamalla temppelin maan tasalle. Kahdeksannen luvun jakeissa 23-25 profetia ei siten sovi Antiokhukseen eikä myöskään jakeessa 14 mainittu 2300 illan ja aamun aikamäärä päivinä laskettuna. Historioitsija Josefuksen mukaan Antiokhus keskeytti uhraamisen Jerusalemin temppelissä kolmeksi ja puoleksi vuodeksi (1260 päivää) ja Makkabealaiskirjojen mukaan aika oli vielä tätäkin lyhyempi. Antiokhuksen lyhyt hallinta-aika ei ollut myöskään jakeiden 17 ja 19 määrittämä lopun aika. Sen sijaan Dan.11: 21-32 kertovat yksityiskohtaisen tarkasti juuri Syyrian kuningas Antiokus IV Epifanesista. Antiokus kuoli Babyloniassa sairauteen sen jälkeen, kun hän oli epäonnistunut Susan kaupungin valtauksessa. Siis saman kaupungin, missä Daniel näki 8. luvun näkynsä. Antiokhus IV toteutti esikuvallisesti Danielin 8. luvun profetiaa. Profetian päätäyttymys on kuitenkin lopun aikana Natsisaksa ja sen johtaja Aadolf Hitler, jota kuvataan jakeissa 23-25. Hitleristä kerrotaan myös Danielin 11. luvussa ja näillä sivuilla on erillinen artikkeli, mikä käsittelee Hitleriä Danielin kirjassa. 2300 iltaa ja aamua
"Pyhäköllä" tarkoitetaan ensisijaisesti Jerusalemin Temppelivuorella sijaitsevaa temppeliä ja toisaalta koko erets Israelin maata, joka on kaupungin ympärillä. "Pyhän maan" ulkopuolella on "epäpyhä", eli pakanamaa. Juutalaisessa "pyhyyden topografiassa" pyhyys lähtee liikkeelle Jerusalemin temppelivuorella sijaitsevan temppelin kaikkein pyhimmästä ja loppuu Israelin maan rajoilla. Heprealaisen alkutekstin sana on qodesh, jonka merkitys on "johonkin eroitettu". Myös Danielin näyn aikana temppeli oli tuhottuna ja kansa pakkosiirrettynä Babyloniaan, joten tilanne oli Danielin aikana siinä mielessä samankaltainen. 2300 iltaa ja aamua jakeessa 14 viittaa ensisijassa kirjaimellisiin päiviin, ja toisaalta myös pääsiäisiin ja siten vuosiin juutalaisen pääsiäistradition mukaisesti (ilta ja aamu), vrt. 2. Moos. 12: 6-10. 2300 iltaa ja aamua = 2300 pääsiäistä ja myös vuotta. 2300 illan ja aamun profetia toteutuu molemmilla tavoilla laskettuna, sekä kirjaimellisina päivinä että myös vuosina, nykyisessä Israelin valtiossa. Päivinä profetia toteutui vuonna 1948, jolloin erets Israel itsenäistyi ja vuosina 1967, jolloin Itä-Jerusalemissa sijaitseva Temppelivuori tuli jälleen juutalaisten hallintaan.
1. Temppelivuoren aseman palauttaminen oikeuteensa vuosina (1967) Laskettuna ensin vuosina 2300 vuotta eteenpäin koko näyn alussa, jakeissa 5-7 hyvin yksityiskohtaisesti kuvatusta Aleksanteri Suuren ensimmäisestä voitosta persialaisista Granikosjoella keväällä 334 eKr., tullaan alkukesään vuonna 1967. Viereisessä kuvassa Israelin laskuvarjojääkärit Itkumuurilla 7.6.1967 Granikosjoen taistelu tapahtui historioitsija Plutarkhosin mukaan (Life of Alexander) makedonialaisen kalenterin Daesius-kuussa, joka vastaa suunnilleen meidän toukokuun loppua ja kesäkuun alkua, joten laskelma on hyvin tarkka. Vuodesta 334 ekr pitää vähentää laskennassa yksi vuosi, koska vuotta nolla ei ole olemassa. Silloin, kesäkuussa 1967, juutalaisuuden pyhin paikka, Jerusalemin temppelivuori, tuli taas 1948 itsenäistyneen Israelin hallintaan Kuuden päivän sodassa 7.6.1967. Silloin "pyhäkkö" asetettiin oikeuteensa 2300 vuoden jälkeen Danielin näyn alussa kuvatusta tapahtumasta, Aleksanterin voitosta persialaisista Granikosjoella. -(334-1)+2300=1967, vuodesta 334 eKr. vähennetään yksi vuosi, koska vuotta 0 ei ole olemassa. 2. Juutalaisvaltion aseman palauttaminen oikeuteensa (14.5.1948) kauhistavasta rikoksesta (Holokausti) laskien päivinä "Taivaan sotajoukko" viittaa Danielin kontekstissa ensisijassa aina juutalaiseen kansaan, joka on Jumalan valittu kansa toteuttamaan Hänen pelastussuunnitelmaansa. Juutalainen kansa annettiin tuholle alttiiksi toistamiseen pitkän diasporan lopussa. Silloin Rooman lailla myös Euroopasta noussut, "alussa vähäpätöinen sarvi", eli Natsisaksan johtaja, Aadolf Hitler, toimeenpani Toisen maailmansodan yhteydessä juutalaisten kansanmurhan Euroopassa ja juutalaisten asuma-alueella Venäjällä, eli Holokaustin. Juutalaiset pitävät sitä heidän historiansa toiseksi suurimpana katastrofina (Churban Europa) temppelin tuhon jälkeen. Hitlerin määräyksestä Berliinin lounaisessa kaupunginosassa, Wannseessa, pidettiin 20.1.1942 konferenssi, missä päätettiin "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" Saksan hallitsemassa Euroopassa ja vanhan Venäjän juutalaisalueella (Baltian maat, Valkovenäjä ja Ukraina ym.). Kuvassa yllä sisäänkäynti Auschwitzin kuolemanleirin ratapihalle. Konferenssin kokoonkutsuja ja natsisaksan salaisen poliisin ja turvallisuuspalvelun päällikkö, Reinhard Heydrich allekirjoitti viisi päivää kokouksen jälkeen, sunnuntaina illalla 25.1.1942 käskyn Holokaustin toimeenpanosta. Käsky juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta (Endlösung der Judenfrage) lähetettiin hänen alaisilleen ympäri Eurooppaa. Tällä käskyllä natsit käynnistivät virallisesti Holokaustin Saksan hallinnassa olevalla alueella Euroopassa (in the German sphere of influence within Europe) ja Neuvostoliiton länsi-osissa. Pian tämän jälkeen alkoivat junat viedä juutalaisia kaikkialta Euroopasta nykyisen Puolan alueella sijaitseviin kuolemanleireihin, mm. Auschwitziin. Heydrich allekirjoitti Holokaustin toimenpanokäskyn Berliinissä sunnuntaina illalla 25.1.1942, jotta se menisi heti maanantaina aamulla jakeluun vastaanottajille. Englanninkielinen versio käskystä: Head of the Security Police Berlin, 25 January 1942 Viisi päivää aiemmin pidettyyn Wannseen kokoukseen viitattiin Holokaustin toimeenpanokäskyn viimeisessä lauseessa "The preparatory tasks have been initiated", eli "Valmistavat toimenpiteet on käynnistetty". Samana päivänä, 25.1.1942 Hitler totesi Himmlerille ja Hans Lammersille seuraavasti; The Jew must get out of Europe. Otherwise we will get no European understanding. The world over he is the chief agitator against us . . . . All I say is that he must go away. If, in the process, he is bruised, I can't help it. If he does not leave voluntarily, I see no solution other than extermination. Suom. Juutalaisten on lähdettävä Euroopasta. Muutoin me emme tavoita Eurooppalaista yhteisymmärrystä. Maailmanlaajuisesti he ovat pääagitaattoreita meitä vastaan...Sanon vain sen, että heidän täytyy poistua. Jos he tässä prosessissa ruhjoutuvat, en voi sille mitään. Jos he eivät poistu vapaaehtoisesti, en näe muuta ratkaisua kuin heidän tuhoamisensa. (Source: A J Mayer. Why Did the Heavens Not Darken: The "Final Solution" in History. London: Verso, 1990, pp. 306-307) Hitleriä oli tietenkin informoitu Wannseen kokouksesta ja hän oli tietoinen siitä, että päätös tuhoamisesta oli jo tehty. Yllä oleva maininta vaikuttaa siltä, että hän ikäänkuin pyrki sanoittamaan sen ettei muuta vaihtoehtoa kuin tuhoaminen hänen mielestään ollut enää jäljellä. Yrittikö Hitler pestä kätensä asiasta selittämällä tuhoamisen jääneen ainoaksi ratkaisuksi? Juutalaisten joukkoteloituksia oli tätä ennen suoritettu etenkin idässä Heydrichin alaisina toimivien Einsatzgruppen A-D toimesta jo yli puoli vuotta. Edellisestä kesästä 1941 alkaen oli Saksan miehittämilllä alueilla Itä-Puolassa, Baltian maissa, Valkovenäjällä ja Ukrainassa surmattu puoli miljoonaa juutalaista vuoden 1941 loppuun mennessä. Einsatzgruppenit A-D olivat myös tämän Heydrichin käskyn vastaanottajien joukossa ja niiden suorittamaa juutalaisten kansanmurhaa idässä kutsutaan "Holokaustiksi luodeilla" erotukseksi natsien myöhemmin Puolan alueen tuhoamisleireillä toimeenpanemasta "Holokaustista kaasulla". Holokausti kaasulla käynnistyi vasta Wannseen kokouksen jälkeen. Sitä, että nämä molemmat em. asiat tapahtuivat samana päivänä, voidaan tuskin pitää sattumana. Heydrichin käskyn ja Hitlerin lausunnon perusteella Holokaustin aloituspäivänä voidaankin perustellusti pitää sunnuntaita, 25. tammikuuta 1942, jolloin käsky "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" allekirjoitettiin. Laskutoimitus päivinä Juutalainen vuorokausi lasketaan illasta alkaen seuraavaan iltaan. Kun aikajakso (2300 iltaa ja aamua) lasketaan juutalaisina vuorokausina alkaen sunnuntaina illalla 25.1.1942, niin se päättyi perjantaina 14.5.1948 ennen auringonlaskua. Silloin klo 16.00 luettiin Israelin valtion itsenäisyysjulistus Tel Avivissa. Julistus annettiin siten 2300 vrk käskyn allekirjoittamisen jälkeen. Jos itsenäisyysjulistus olisi luettu 14.5 vasta auringonlaskun jälkeen, mikä tapahtui Tel avivissa noin klo 19.30, niin aikaväli olisi ollut juutalaisina vuorokausina 2301 vrk. Laskennassa täytyy huomioida karkausvuodet 1944 ja 1948, jolloin helmikuussa oli 29 päivää. Asian voi käydä tarkistamassa myös netissä olevalla päivälaskurilla (laskurini.fi) sijoittamalla siihen em. päivämäärät ja kellonajat. David Ben Gurion luki Israelin valtion itsenäisyysjulistuksen Tel Avivin Modernin taiteen Museossa perjantaina sapatin aattona klo 16.00 (kuvassa alhaalla). Julistus astui voimaan samana iltana klo 24.00, jolloin Englannin mandaatti Palestiinassa lopullisesti päättyi. Laskettuna jakeen 13b mukaisen "sotajoukon", eli juutalaisen kansan alttiiksi antamisesta tallattavaksi Holokaustissa kului siten 2300 päivää Israelin valtion itsenäistymiseen 14.5.1948. Niin "pyhäkkö", tässä tapauksessa Israelin maa, erets Israel, asetettiin jälleen oikeuteensa sen saadessa itsenäisyyden historiallisella paikallaan. Kuvassa yllä David Ben-Gurion lukee Israelin itsenäisyysjulistuksen Tel Avivissa 14.5.1948.
Jakeet 15-19 Danielille ilmoitetaan, että näky tarkoittaa myös "lopun aikaa". Danielillle ilmoitetaan, mitä tapahtuu "viimeisen vihan aikana". Tässä on kyseessä käännösvirhe, sillä alkutekstissä puhutaan selvästi "vihan/suuttumuksen ajan lopusta". KJV kääntää jakeen tarkasti; And he said, “Look, I am making known to you what shall happen in the latter time of the indignation; for at the appointed time the end shall be. Kyseessä on juutalaisten Jerusalemin ja temppelin tuholla alkaneen pitkän diasporan loppuvaihe. Näyssä tehdään historiallinen aikaloikka 1900-luvulle, jolloin kansan diaspora lähestyi sionismin ansiosta loppuaan, eli Israelin valtion itsenäistymistä.
Jakeissa 20-23 Enkeli Gabriel selittää näkyä Danielille. Oinas kuvaa Meedia-Persiaa ja kauris Kreikkaa (Jaavan). Kauriin suuri sarvi kuvaa Danielin näystä yli 200 vuotta eteenpäin esiin astuvaa Aleksanteri Suurta, jonka valtakunta jakautuu lopulta "neljään taivaan tuuleen". Danielin 7. luvun karhu on muuttunut tässä näyssä kaksisarviseksi oinaaksi. Karhulla oli suussaan kolme kylkiluuta ja oinas puskee kaiken tieltään kolmeen ilmansuuntaan kuvaten samaa asiaa. Samoin 7. luvun nelipäinen pantteri kuvataan nyt yksisarviseksi kauriiksi. Sarven särkyessä neljä sarvea nousee sen tilalle samoin kuin pantterilla oli neljä päätä, mikä kuvaa samaa asiaa, eli Aleksanterin valtakunnan jakautumista hänen kuolemansa jälkeen. Mutta sitten siirrytäänkin aikahistoriallisen hypyn kautta kuvaamaan 1900-luvun Eurooppaa ilmaisulla "heidän valtansa lopulla", olihan Aleksanterikin tullut Euroopasta. Silloin vallan saa "kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava" kuningas. Ilmaisu "kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan" tarkoittaa diasporaan joutunutta juutalaista messiaansa hylännyttä kansaa, joka kansana on silloin edelleen olemassa, vaikka on ollut diasporassa kansojen seassa ja ilman omaa maataan jo melkein 1900 vuotta. Hebrew Names Version raamattu kääntää jakeen; In the latter time of their kingdom, when the transgressors are come to the full, a king of fierce face, and understanding dark sentences, shall stand up. Profetia vaatii tutkimaan, mitä tapahtui Euroopassa ennen diasporan loppumista, eli Israelin valtion itsenäistymistä. Jakeen 23 kuvaus sopii täydellisesti Hitleriin sekä hänen uhkaavaan esiintymiseensä ja profeetallisiin, juutalaisille tuhoa ennustaviin puheisiinsa. Danielin 7. luvussa 1900-luvun Eurooppaan tultiin Rooman valtakunnasta nousseiden 10 sarven kautta. Kuvaa täydentää myös Danielin 2. luvun kuvapatsaan 10 varvasta. Danielin 8. luvussa lopun ajan Eurooppaan tullaan Kreikasta nousseen Aleksanteri Suuren valtakunnan hajaantumisen kautta, jae 23. Näky kuvaa Euroopan kansallisvaltioita, jotka ovat rakentuneet sekä Rooman että myös Kreikan kulttuuriperinnölle. Kummassakin näyssä nousee Euroopasta "röyhkeä ja suuria sanoja puhuva" hallitsija, joka saa vallan voittaa "pyhät", eli Danielin oma kansa, juutalaiset. Molemmissa profetioissa kyseessä on Natsisaksan johtaja, Adolf Hitler. Profetia Hitleristä
Jakeet 24-25 Hitlerin voima oli väkevä, koska hän sai Saksan kansan toteuttamaan mielipuolisen suunnitelmansa. Hitler teki synkän työnsä Jumalan sallimuksesta eikä omassa voimassaan. Toinen maailmansota oli historian suurin sota, missä yli 50 miljoonaa ihmistä sai surmansa. Sodan jälkeen koko Eurooppa oli raunioina. Hitler menestyi aluksi, kunnes Saksan armeijat kärsivät tappion Stalingradissa ja Afrikassa vuoden 1943 alussa. Hitler tuotti turmion sekä lukumääräisesti monille vastustajilleen sodassa että myös "pyhien kansalle", eli juutalaisille Holokaustissa. Hitler hämäsi lähes kaikki vastustajansa vakuuttamalla ennen sotaa "rauhantahtoisuuttaan". 1938 Munchenissä hän vakuutti iso-Britannian pääministerille, että hän ei enää halua laajentaa Saksaa ja luopuu siten kaikista aluevaatimuksistaan. Seuraavana vuonna hän solmi Stalinin kanssa hyökkäämättömyys sopimuksen vain valmistellakseen hyökkäystä Neuvostoliittoon, mikä toteutui kesällä 1941. Euroopan juutalaiset elivät pahaa aavistamatta ja osin assimiloituneina muun ympärillä olevan väestön joukkoon eivätkä ottaneet tosissaan Hitlerin uhkauksia kunnes se oli liian myöhäistä. Hitler halveksi juutalaisten lisäksi kristittyjä ja vainosi myös kirkkoa ja sen pappeja. Hitler nousi "Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan" tuhoamalla Herran omaa valittua kansaa, juutalaisia. Hitleriä ei lopulta saatu hengiltä lukuisista murhayrityksistä huolimatta, vaan hän riisti lopulta hengen itseltään luhistuneessa Berliinissä ilman ulkopuolista vaikutusta. Kaikki toteutui kuten oli hänestä ennustettu. Jae 26-27 Daniel näki juutalaisten pitkän diasporan alun ja lopun vuodesta 70 aina 1900-luvulle asti. Hän oli itse diasporassa Babyloniassa ja myös Jerusalemin temppelivuori oli näyn aikana autiona kuningas Nebukadnessarin tuhottua temppelin 38 vuotta aiemmin vuonna 586 ekr. Daniel haaveili paluusta erets Israeliin, mutta hän ei nähnyt paluuta Babyloniasta, vaan paluun 1900-luvulla ja sitä edeltävät tapahtumat. Babylonian pakkosiirtolaisuus oli esikuva 1900-luvun paluusta takaisin erets Israeliin. Mutta sitä ennen piti messiaan tulla ja siitä kertoo Danielin 9. luvun aikalaskelma, Dan. 9:24-27. Siitä on näille sivuille kirjoitettu erillinen artikkeli. Dan. 9:27 mainitsema nk. viimeinen vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aikajakso on erityisen mielenkiinnon kohteena ja myös siitä löytyy näiltä sivuilta erillinen artikkeli. Danielin näyn näkemisen ajankohdasta vuonna 547 eKr. laskien eteenpäin kului noin 2500 vuotta sen lopulliseen toteutumiseen, Israelin maan ja Jerusalemin palauttamiseen takaisin juutalaiselle kansalle pitkän diasporan jälkeen, vuosina 1948 ja 1967. Laskien Danielin näyn alussa kuvatusta eurooppalaisten tulosta, eli Aleksanteri Suuren voitosta persialaisista, kului 2300 vuotta Itä-Jerusalemin valtaukseen Kuuden päivän sodassa 7.6.1967. Aleksanterin historiallisten seuraajien, eli eurooppalaisten kansojen vallan lopulla tapahtui juutalaisten kansanmurha, eli Holokausti. Sen käynnistämisestä (Endlösung der Judenfrage) kului 2300 päivää Israelin valtion itsenäistymiseen 14.5.1948. Daniel hämmästyi näkyä ja oli sen jälkeen väsynyt ja sairas. Daniel ei ymmärtänyt sitä. Gabriel sanoo Danielille, että näky kertoo kaukaisesta ajasta.
Luvun alussa kuvattu Aleksanteri Suuri ratkaisi tunnetusti mahdottomana pidetyn Gordionin solmun, mutta kyseenalaisin keinoin. 2300 illan ja aamun profetiaa on menneinä vuosisatoina myös yritetty ratkaista monin eri tavoin, kuitenkin turhaan, koska se oli sinetöity kunnes se toteutui historiassa. Se, että profetia on nyt avautunut ja toteutunut lähihistoriassa merkitsee myös sitä, että me elämme juuri nyt jakeessa 8:19 mainittua "lopun aikaa", mikä päättyy lähitulevaisuudessa Kristuksen paluuseen.
"Many gordian knots which wicked men may cut, and which righteous men may try to unravel, but which God alone can untie."/ Charles Spurgeon 1908 Harri A Tästä pääset takaisin etusivulle |