Share |

Holokausti Vanhassa testamentissa osa II, eli Danielin 8. luvun lyhyt selitys ja 2300 illan ja aamun profetian tarkka ratkaisu

Danielin 8. luvussa hän näkee uuden näyn kaksi vuotta edellisen, 7. luvussa kerrotun näyn jälkeen. Näyssä hänelle kuvataan juutalaisiin vaikuttavan historian tulevia tapahtumia Persian valtakunnasta lähtien. Näky etenee Aleksanteri Suureen, joka kukistaa Persian ja siitä edelleen Aleksanterin valtakunnan hajoamisen jälkeen  "alussa vähäpätöiseen sarveen", eli Roomaan. Rooma valloitti myös "ihanan maan", eli Juudean ja otti juutalaisilta pois "jokapäiväisen uhritoimituksen" tuhoamalla Jerusalemin temppelin. Sen jälkeen Danielin huomio kiinnittyy aikojen lopussa ilmestyvään, "kasvoiltaan röyhkeään ja juonissa taitavaan" kuninkaaseen, joka tuottaa turmion juutalaiselle kansalle. Danielille esitetään myös mielenkiintoinen 2300 illan ja aamun profeetallinen laskelma, joka on toteutunut historiassa vuoden ja päivän tarkkuudella.

Aleksanteri_granikosjoella.jpg

Kuvassa yllä Aleksanteri Suuri Granikosjoen taistelussa.

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.


1 Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena näin minä, Daniel, näyn, senjälkeen kuin minulla jo ennen oli ollut näky.
2 Kun minä näyssä katselin, havaitsin minä olevani Suusanin linnassa, Eelamin maakunnassa; ja kun minä näyssä katselin, olin minä Uulai-joen rannalla.
3 Minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oinas seisoi päin jokea, ja sillä oli kaksi sarvea; ja sarvet olivat korkeat, ja toinen oli toista korkeampi; ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin.
4 Minä näin oinaan puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta. Se teki, mitä tahtoi; ja se tuli suureksi.

Jakeet 1-4 Daniel näkee kaksi vuotta myöhemmin, kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuonna 547 eKr., vielä toisen näyn, mikä täydentää edellistä 7. luvussa kuvattua näkyä. Hän on näyssä Eelamin maakunnan pääkaupungissa Susassa, minkä Persia valtasi Kyyroksen johdolla seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 540 eKr., vain vuotta ennen koko Babylonian kukistumista. Hän näkee kaksisarvisen oinaan seisovan jokea päin. Tämä kuvaa Meedia-Persian suurvaltaa, joka oli muodostunut Kyyros II Suuren kukistaessa vuonna 550 eKr. meedialaiset, jae 3. Persia oli ollut aiemmin Meedian vasallivaltio, mutta Kyyroksen kukistaessa meedialaiset, osat vaihtuivat. Oinaan korkeampi sarvi oli siis Persia. Persia valtasi ensin lännessä Meedian, sen jälkeen pohjoisessa Lyydian vuonna 547 ekr. ja lopulta vuonna 539 eKr. etelässä Babylonian, jae 4. Oinaan kaksi sarvea, joista toinen oli korkeampi kuin toinen, kuvaavat siis Persiaa ja Meediaa, joista Persia oli vahvempi.

Opis.pngBabylonia kukistui Opiksen taistelussa Persialaisten hyökättyä Tigrisjoen yli Babylonian rakentamaa linnoitusketjua, "Meedian muuria" vastaan Opiksen ylityspaikalla syyskuussa 539 eKr. Taistelun jälkeen Kyyroksen johtamat persialaiset marssivat Babyloniin asti ilman suurempaa vastarintaa. Kaupungissa avattiin portit Persian joukoille 12. lokakuuta 539. Persialaiset eivät ryöstelleet kaupunkia. 17 päivän päästä Kyyros saapui kansan hurratessa ja juhliessa Babyloniin. Kyyroksen aikana Persiasta tuli suurvalta, joka ulottui Lähi-idästä Intiaan.


5 Sitten minä tarkkasin, ja katso: tuli kauris päivän laskun puolelta, kulki koko maan ylitse eikä maata koskettanut; ja kauriilla oli keskellä otsaa uhkea sarvi.
6 Ja se tuli aivan sen kaksisarvisen oinaan luokse, jonka minä olin nähnyt seisovan päin jokea, ja karkasi sen kimppuun vihansa väessä.
7 Ja minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja kiukuissaan puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. Eikä oinaalla ollut voimaa kestää sen edessä, vaan kauris heitti sen maahan ja tallasi sitä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan sen vallasta.

Jakeet 5-7 Sen jälkeen Daniel näkee yksisarvisen kauriin tulevan lännestä ja kukistavan oinaan. Kauris kuvaa Kreikkaa ja sen sarvi Aleksanteri Suurta, joka löi Persian ensimmäisen kerran Granikosjoen taistelussa touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 334 eKr.

Granikosjoen_taistelu.jpg

Aleksanteri oli tullut armeijoineen saman vuoden keväällä Kreikasta Vähä-Aasian puolelle Hellespontoksen salmen yli, mitä kuvaa jakeen 5 ilmaisu "maan ylitse maata koskettamatta". Pian sen jälkeen hän kohtasi persialaiset, jotka olivat ryhmittyneet asemiin "päin jokea", eli Granikosjoen taakse nykyisen Turkin länsiosassa, jae 6 . Aleksanteri teki joen yli ratsuväen rynnäkön persialaisia vastaan, jolloin heidän rivinsä murtuivat ja persialaiset kärsivät murskatappion, jae 7. Sen jälkeen Aleksanteri löi Persian armeijan vielä uudestaan vuotta myöhemmin Issoksessa ja lopullisesti Gaugamelassa vuonna 331 ekr. Aleksanteri oli hionut nk. falangitaktiikan huippuunsa ja se oli hänen voittonsa salaisuus persialaisia vastaan. Jakeessa 5 mainittu kauriin otsassa oleva "uhkea sarvi" kuvaa Aleksanterin lisäksi myös hänen sotataktiikkaansa ja falangisotilaan 5-6 metriä pitkää keihästä, sarissaa. Aleksanteri valtasi lopulta koko Persian noin kolmessa ja puolessa vuodessa.

Aleksanteri Suuri edustaa Danielin näyssä eurooppalaisten kansojen tuloa Aasian puolelle ja myös Lähi-Itään, mikä tuli vaikuttamaan enemmän kuin mikään muu myös erets Israelin ja juutalaisen kansan kohtaloihin myöhemmässä historiassa. Aleksanterin jälkeen Euroopasta tuli Rooma, joka tuhosi Jerusalemin ja sen temppelin ja Euroopassa myös tapahtui juutalaisten maastakarkoituksen lopulla kansanmurha, Holokausti. 


8 Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.
9 Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan (erets Israeliin) päin.
10 Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon (juutalaiseen kansaan) asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä.

SPQR.jpgJakeet 8-10 Aleksanteri kuoli Babyloniassa vain 12 vuoden vallassaolon jälkeen 32 vuotiaana. Hänen kenraalinsa, diadokit, jakoivat valtakunnan, mikä näin jakautui "taivaan neljää tuulta kohti". Aleksanterin seuraajavaltiot hallitsivat vaihtelevasti myös Juudeaa aina roomalaisten tuloon asti vuonna 63 eKr. Jakeen 8 "alussa vähäpätöinen sarvi" kuvaa Aleksanterin jälkeen Euroopasta nousevaa Rooman valtakuntaa. Rooma laajeni ensin etelään päin nk. puuunilaissodissa  Karthagoa vastaan 200-luvulla ja myöhemmin myös itään päin, jae 9. Rooma löi idässä ensin Makedonian vuonna 197 eKr. ja sen jälkeen seleukidit lyötiin nykyisessä Syyriassa vuonna 189 eKr. Lopulta Rooman sotapäällikkö Pompeius valtasi Jerusalemin vuonna 63 eKr. Silloin Rooma oli kasvanut "taivaan sotajoukkoon", eli Danielin kansaan, juutalaisiin asti, jae 10.

"Ihana maa" jakeessa 9 kuvaa Danielin kontekstissa erets Israelia, mistä Daniel oli pakkosiirretty Babyloniaan, vrt. Daniel 11:16 ja 41. "Taivaan sotajoukko" jakeessa 10 kuvaa Danielin kontekstissa valittua kansaa, eli juutalaisia, vrt. mm. 2.Moos. 12:41. Rooma "tallasi", eli hallitsi ja myös vainosi juutalaista kansaa, eli "taivaan sotajoukkoa" ja kansan johtajia, eli "tähtiä" aina Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon asti vuonna 70. Sen jälkeen Rooma ajoi kansan maanpakoon Toisen juutalaissodan jälkeen vuonna 135.


11 Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri (temppelijumalanpalvelus), ja hänen pyhäkkönsä paikka (Jerusalem ja erets Israel) kukistettiin.
12 Myös sotajoukko (juutalaiset) jokapäiväisen uhrin lisäksi annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi.

Jakeessa 11 kuvataan, miten Rooma joutui juutalaisten kanssa jatkuvaan konfliktiin keisarinpalvonnan ja monijumalaisen uskontonsa vuoksi, jae 11a. Lopulta juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 66 ja sen seurauksena Rooma valloitti Jerusalemin ja tuhosi sen temppelin vuonna 70, jae 11b. 

Jerusalemin_tuho.jpg

Kuva yllä Roomassa sijaitsevasta Tituksen riemukaaresta, mikä rakennettiin Rooman voiton kunniaksi juutalaisista Ensimmäisessä juutalaisodassa. Kuvassa kannetaan Roomassa pidetyssä triumfissa Jerusalemin temppelistä saatua saalista.

Jakeessa 12 kuvataan, miten myös juutalainen kansa annettiin alttiiksi tuholle sodassa Roomaa vastaan. KR 1776 kääntää jakeen tarkemmin alkutekstin mukaan seuraavasti;

12 Vaan senkaltainen voima oli hänelle (Roomalle) annettu jokapäiväistä uhria vastaan synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy.

Hebrew Names Version kääntää jakeen alun; "The host was given over to it together with the continual burnt offering through disobedience."

"Synti" ja "disobedience", eli tottelemattomuus, minkä tähden kansa ja temppeli joutui tuhon omaksi, oli se, että he hylkäsivät messiaansa ja antoivat hänet roomalaisille ristiinnaulittavaksi. Tästä Jeesus puhuu myös vertauksessaan kuninkaan pojan häistä, Matt. 22:1-7. "Totuuden maahanlyöminen" kuvaa juutalaisten temppelijumalanpalveluksen loppumista Jerusalemissa.

Antiokhos_IV.jpgSeleukidikuningas Antiokhus IV Epifanes (hallitsi 175-164) toteutti Dan. 8. luvun profetiaa esikuvallisesti nousemalla Seleukosten hallitsemasta Syyriasta vainoamaan myös juutalaisia, mutta hän ei ole profetian päätäyttymys. Antiokhus joutui Rooman painostuksesta vetäytymään Egyptistä 168 eKr. ja kärsi myös Juudeassa lopulta tappion Makkabealaisille 155 eKr. Antiokhus ei myöskään tuhonnut temppeliä, vaikka saastuttikin sen alttarin uhraamalla siellä Zeukselle ja lakkautti määräajaksi juutalaisten temppeliuhripalveluksen. Vasta Rooma lakkautti temppelijumalanpalveluksen kokonaan tuhoamalla sen maan tasalle. Kahdeksannen luvun jakeissa 23-26 profetia ei sovi Antiokhukseen eikä myöskään jakeessa 14 mainittu 2300 aamun ja illan aikamäärä päivinä laskettuna. Historioitsija Josefuksen mukaan Antiokhus keskeytti uhraamisen Jerusalemin temppelissä kolmeksi ja puoleksi vuodeksi (1260 päivää) ja Makkabealaiskirjojen mukaan aika oli vielä tätäkin lyhyempi. Antiokhuksen lyhyt hallinta-aika ei ollut myöskään jakeiden 17 ja 19 määrittämä lopun aika. Sen sijaan Dan.11: 21-32 kertovat yksityiskohtaisen tarkasti juuri Syyrian kuningas Antiokus IV Epifanesista.

Niinkuin Rooman keisari Vespasianus toteutti esikuvallisesti Danielin 7. luvun profetiaa, myös Antiokhus IV toteutti esikuvallisesti Danielin 8. luvun profetiaa. Molempien lukujen päätäyttymys on lopun aikana Natsisaksa ja sen johtaja Aadolf Hitler, jota kuvataan myöhemmin jakeissa 23-25. Hitleristä kerrotaan myös Danielin 11. luvussa ja näillä sivuilla on erillinen artikkeli, mikä käsittelee Hitleriä Danielin kirjassa.


13 Sitten minä kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille, joka puhui: "Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa näky jokapäiväisestä uhrista ja kauhistavasta rikoksesta: pyhäkön (Jerusalem ja erets Israel) ja sotajoukon (juutalainen kansa) alttiiksi antamisesta tallattavaksi?"
14 Ja hän sanoi minulle: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö (Jerusalem ja erets Israel) asetetaan jälleen oikeuteensa".


Jakeissa 13-14
esitetään mielenkiintoinen laskelma, mikä sekin on tarkasti toteutunut historiassa sekä Jerusalemin että myös koko Israelin maan, eli erets Israelin osalta. Siinä kysytään kauanko kestää näyn kuvaama pyhäkön ja sotajoukon hävitettynä oleminen ennenkuin pyhäkkö asetetaan jälleen oikeaan asemaansa.

"Pyhäköllä" tarkoitetaan ensisijaisesti Jerusalemin Temppelivuorella sijaitsevaa temppeliä ja toisaalta koko erets Israelin maata, joka on kaupungin ympärillä. "Pyhän maan" ulkopuolella on "epäpyhä", eli pakanamaa. Juutalaisessa "pyhyyden topografiassa" pyhyys lähtee liikkeelle Jerusalemin temppelivuorella sijaitsevan temppelin kaikkein pyhimmästä ja loppuu Israelin maan rajoilla. Heprealaisen alkutekstin sana on qodesh, jonka merkitys on "johonkin eroitettu". Myös Danielin näyn aikana temppeli oli tuhottuna ja kansa pakkosiirrettynä Babyloniaan, joten tilanne oli Danielin aikana siinä mielessä samankaltainen. 2300 iltaa ja aamua jakeessa 14 viittaa ensisijassa kirjaimellisiin päiviin, ja toisaalta myös pääsiäisiin ja siten vuosiin juutalaisen pääsiäistradition mukaisesti (ilta ja aamu), vrt. 2. Moos. 12: 6-10. 2300 iltaa ja aamua = 2300 pääsiäistä ja myös vuotta.


2300 illan ja aamun profetia toteutuu molemmilla tavoilla laskettuna, sekä kirjaimellisina päivinä että myös vuosina, nykyisessä Israelin valtiossa.


Goren2.jpg

Laskettuna ensin pääsiäisinä, eli vuosina 2300 vuotta eteenpäin koko näyn alussa, jakeissa 5-7 hyvin yksityiskohtaisesti kuvatusta Aleksanteri Suuren ensimmäisestä voitosta persialaisista Granikosjoella keväällä 334 eKr., tullaan alkukesään vuonna 1967.

Viereisessä kuvassa Israelin laskuvarjojääkärit Itkumuurilla 7.6.1967

Granikosjoen taistelu tapahtui historioitsija Plutarkhosin mukaan (Life of Alexander) makedonialaisen kalenterin Daesius-kuussa, joka vastaa suunnilleen meidän toukokuun loppua ja kesäkuun alkua, joten laskelma on hyvin tarkka. Vuodesta 334 ekr pitää vähentää laskennassa yksi vuosi, koska vuotta nolla ei ole olemassa. Silloin, kesäkuussa 1967, juutalaisuuden pyhin paikka, Jerusalemin temppelivuori, tuli taas 1948 itsenäistyneen Israelin hallintaan Kuuden päivän sodassa 7.6.1967.  Silloin "pyhäkkö" asetettiin oikeuteensa 2300 vuoden jälkeen Danielin näyn alussa kuvatusta tapahtumasta, Aleksanterin voitosta persialaisista Granikosjoella.

 -(334-1)+2300=1967, vuodesta 334 eKr. vähennetään yksi vuosi, koska vuotta 0 ei ole olemassa.

"Taivaan sotajoukko" taas viittaa Danielin kontekstissa ensisijassa juutalaiseen kansaan. Juutalainen kansa annettiin tuholle alttiiksi Rooman jälkeen toistamiseen pitkän diasporan lopussa. Silloin Rooman lailla myös Euroopasta noussut, "alussa vähäpätöinen sarvi", eli Natsisaksan johtaja, Aadolf Hitler, toimeenpani Toisen maailmansodan yhteydessä juutalaisten kansanmurhan Euroopassa, eli Holokaustin. Juutalaiset pitävät sitä heidän historiansa toiseksi suurimpana katastrofina temppelin tuhon jälkeen. Hitlerin määräyksestä Berliinin lounaisessa kaupunginosassa, Wannseessa, pidettiin 20.1.1942 konferenssi, missä päätettiin "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" Saksan hallitsemassa Euroopassa (Endlösung der Judenfrage).

Auschwitz2.jpg

Kuvassa yllä sisäänkäynti Auschwitzin kuolemanleirin ratapihalle.


Konferenssin kokoonkutsuja ja Natsisaksan salaisen poliisin ja turvallisuuspalvelun päällikkö, Reinhard Heydrich, lähetti kuusi päivää kokouksen jälkeen, 26.1.1942, alaisilleen ympäri Eurooppaa käskyn, millä "juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu" käynnistettiin (Final Solution of the Jewish Question) Saksan hallinnassa olevalla alueella Euroopassa (in the German sphere of influence within Europe).


Pian tämän jälkeen alkoivat junat viedä juutalaisia kaikkialta Euroopasta nykyisen Puolan alueella sijaitseviin kuolemanleireihin, mm. Auschwitziin. Heydrich allekirjoitti Berliinissä käskyn sunnuntaina 25.1.1942, ja se meni jakeluun seuraavana arkipäivänä 26.1.1942. 

 

Englanninkielinen versio käskystä:

Head of the Security Police                         Berlin, 25 January 1942
      and SD
IV B 4a          -            847/41
  
                                                [stamp] Commander of the Security Police
                                                                        Riga
                                                              Received 26 February 1942
                                                               380/41
                                                              Dept. II
To:
the Commanders of the Security Police and SD,
the Inspectors of the Security Police and SD,
the Representative of the Head of the Security Police and SD,
Headquarters in Paris and Brussels,
the Einsatzgruppe of the Security Police and SD
in Belgrade,
the office of the Security Police and SD
in Athens,
Einsatzgruppen A - D.
 
Subject:            Final Solution of the Jewish Question.
Reference:            None
Enclosure:            1 photocopy
 
By way of enclosure I am sending a photocopy of a directive from the Reich Marshal of Greater Germany / Commissioner for the Four Year Plan and Chairman of the Ministerial Council for Defence of the Reich, dated 31 July 1941, and ask you to give it your attention and compliance.
 
            I have been commissioned accordingly to make all the necessary preparations with regard to the organisational, practical and material measures requisite for the total solution of the Jewish question in the German sphere of influence within Europe.
 
            The preparatory tasks have been initiated.
 
[signed] Heydrich
 
witnessed:
[handwritten signature]
Office employee
[stamp of Heydrich’s office]


Viisi päivää aiemmin pidettyyn Wannseen kokoukseen viitattiin Holokaustin toimeenpanokäskyn viimeisessä lauseessa "The preparatory tasks have been initiated", eli "Valmistavat toimenpiteet on käynnistetty". 

Samana päivänä, kun Heydrichin käsky "juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun" aloittamisesta meni jakeluun toimeenpanoa varten, maanantaina 26. tammikuuta 1942, SS:n ja Gestapon johtaja ja Heydrichin esimies, Heinrich Himmler, määräsi myös Saksan valtion (Altreich) alueella vielä olevat 150.000 juutalaista siirrettäväksi keskitysleireille. Kyseessä oli "Juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun" virallinen aloituspäivä. Juutalaisten joukkoteloituksia oli sitä ennen suoritettu etenkin idässä Heydrichin alaisina toimivien Einsatzgruppen A-D toimesta jo yli puoli vuotta, edellisestä kesästä 1941 alkaen. Einsatzgruppen A-D olivat Heydrichin käskyn vastaanottajien joukossa ja niiden suorittamaa juutalaisten kansanmurhaa idässä kutsutaan "Holokaustiksi luodeilla" erotukseksi Puolan alueen tuhoamisleireillä toimeenpannusta "Holokaustista kaasulla".

Kun laskemme tämän 26.1.1942 tapahtuneesta käskyn jakeluun panemisesta 2300 aamua ja iltaa päivinä eteenpäin, tulemme sapatin aattoon, perjantaina 14.5.1948. Laskennassa täytyy huomioida karkausvuodet 1944 ja 1948, jolloin helmikuussa oli 29 päivää. Asian voi käydä tarkistamassa myös netissä olevalla päivälaskurilla sijoittamalla siihen em. päivämäärät. 

  • 1942     339 päivää, alkaen 26.tammikuuta 1942
  • 1943     365 päivää
  • 1944     366 päivää, karkausvuosi
  • 1945     365 päivää
  • 1946     365 päivää
  • 1947     365 päivää
  • 1948     135 päivää, karkausvuosi ja päättyen 14. toukokuuta 1948
  •           2300 iltaa ja aamua yhteensä

Silloin 14.5.1948 klo 16.00 David Ben Gurion luki Israelin valtion itsenäisyysjulistuksen Tel Avivin Modernin taiteen Museossa (kuvassa alhaalla). Julistus astui voimaan samana iltana klo 24.00, jolloin Englannin mandaatti Palestiinassa päättyi.

Laskettuna jakeen 13b mukaisen "sotajoukon", eli juutalaisen kansan alttiiksi antamisesta tallattavaksi Holokaustissa kului 2300 päivää israelin valtion itsenäistymiseen 14.5.1948. Niin "pyhäkkö", tässä tapauksessa Israelin maa, asetettiin jälleen oikeuteensa sen saadessa itsenäisyyden historiallisella paikallaan. 

Declaration_of_State_of_Israel_1948.jpg

Kuvassa yllä David Ben-Gurion lukee Israelin itsenäisyysjulistuksen Tel Avivissa 14.5.1948.


15 Kun minä, Daniel, olin nähnyt tämän näyn ja koetin sitä ymmärtää, niin katso, minun edessäni seisoi miehen muotoinen olento.
16 Ja minä kuulin ihmisen äänen Uulain keskeltä, ja se huusi ja sanoi: "Gabriel, selitä tälle se näky!"
17 Silloin hän tuli aivan lähelle sitä paikkaa, jossa minä seisoin; ja hänen tullessansa minut valtasi pelko, ja minä lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minulle: "Tarkkaa, ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa".
18 Ja kun hän puhui minulle, olin minä horroksissa, kasvot maata vasten; mutta hän tarttui minuun ja nosti minut seisomaan.
19 Sitten hän sanoi: "Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana (vihan ajan lopussa); sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa.

Jakeet 15-19 Danielille ilmoitetaan, että näky tarkoittaa myös "lopun aikaa". Danielillle ilmoitetaan, mitä tapahtuu "viimeisen vihan aikana". Tässä on kyseessä käännösvirhe, sillä alkutekstissä puhutaan selvästi "vihan/suuttumuksen ajan lopusta". KJV kääntää jakeen tarkasti;

And he said, “Look, I am making known to you what shall happen in the latter time of the indignation; for at the appointed time the end shall be.

Kyseessä on juutalaisten Jerusalemin ja temppelin tuholla alkaneen pitkän diasporan loppuvaihe. Näyssä tehdään historiallinen aikaloikka 1900-luvulle, jolloin kansan diaspora lähestyi sionismin ansiosta loppuaan, eli Israelin valtion itsenäistymistä.


20 Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat.
21 Ja kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas.
22 Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.
23 Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava.

Jakeissa 20-23 Enkeli Gabriel selittää näkyä Danielille. Oinas kuvaa Meedia-Persiaa ja kauris Kreikkaa (Jaavan). Kauriin suuri sarvi kuvaa Danielin näystä yli 200 vuotta eteenpäin esiin astuvaa Aleksanteri Suurta, jonka valtakunta jakautuu lopulta "neljään taivaan tuuleen". Danielin 7. luvun karhu on muuttunut tässä näyssä kaksisarviseksi oinaaksi. Karhulla oli suussaan kolme kylkiluuta ja oinas puskee kaiken tieltään kolmeen ilmansuuntaan kuvaten samaa asiaa. Samoin 7. luvun nelipäinen pantteri kuvataan nyt yksisarviseksi kauriiksi. Sarven särkyessä neljä sarvea nousee sen tilalle samoin kuin pantterilla oli neljä päätä, mikä kuvaa samaa asiaa, eli Aleksanterin valtakunnan jakautumista hänen kuolemansa jälkeen.

Mutta sitten siirrytäänkin aikahistoriallisen hypyn kautta kuvaamaan 1900-luvun Eurooppaa ilmaisulla "heidän valtansa lopulla", olihan Aleksanterikin tullut Euroopasta. Silloin vallan saa "kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava" kuningas. Ilmaisu "kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan" tarkoittaa diasporaan joutunutta juutalaista, messiaansa hylännyttä, kansaa, joka kansana on silloin edelleen olemassa, vaikka on ollut diasporassa, kansojen seassa ja ilman omaa maataan, jo melkein 1900 vuotta. Hebrew Names Version raamattu kääntää jakeen;

In the latter time of their kingdom, when the transgressors are come to the full, a king of fierce face, and understanding dark sentences, shall stand up.

Profetia vaatii tutkimaan, mitä tapahtui Euroopassa ennen diasporan loppumista, eli Israelin valtion itsenäistymistä. Jakeen 23 kuvaus sopii täydellisesti Hitleriin sekä hänen esiintymiseensä ja puheisiinsa.

Natsitervehdys.jpg

Danielin 7. luvussa 1900-luvun Eurooppaan tultiin Rooman valtakunnasta nousseiden 10 sarven kautta. Kuvaa täydentää myös Danielin 2. luvun kuvapatsaan 10 varvasta. Danielin 8. luvussa lopun ajan Eurooppaan tullaan Kreikasta nousseen Aleksanteri Suuren valtakunnan hajaantumisen kautta, jae 23. Näky kuvaa Euroopan kansallisvaltioita, jotka ovat rakentuneet sekä Rooman että myös Kreikan kulttuuriperinnölle. Kummassakin näyssä nousee Euroopasta "röyhkeä ja suuria sanoja puhuva" hallitsija, joka saa vallan voittaa "pyhät", eli Danielin oma kansa, juutalaiset. Molemmissa profetioissa kyseessä on Natsisaksan johtaja, Aadolf Hitler.


24 Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.
25 Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan.
26 Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa."
27 Ja minä, Daniel, olin raukea ja sairastin jonkin aikaa. Sitten minä nousin ja toimitin palvelusta kuninkaan tykönä; ja minä olin hämmästyksissäni näyn tähden enkä sitä ymmärtänyt.

Jakeet 24-25 Hitlerin voima oli väkevä, koska hän sai Saksan kansan toteuttamaan mielipuolisen suunnitelmansa. Toinen maailmansota oli historian suurin sota, missä yli 50 miljoonaa ihmistä sai surmansa. Sodan jälkeen koko Eurooppa oli raunioina. Hitler menestyi aluksi, kunnes Saksan armeijat kärsivät tappion Stalingradissa ja Afrikassa vuoden 1943 alussa. Hitler tuotti turmion sekä vastustajilleen että myös "pyhien kansalle", eli juutalaisille Holokaustissa. Hitler hämäsi lähes kaikki vastustajansa vakuuttamalla ennen sotaa "rauhantahtoisuuttaan". 1938 Munchenissä hän vakuutti iso-Britannian pääministerille, että hän ei enää halua laajentaa Saksaa ja luopuu siten kaikista aluevaatimuksistaan. Seuraavana vuonna hän solmi Stalinin kanssa hyökkäämättömyys sopimuksen vain valmistellakseen hyökkäystä Neuvostoliittoon, mikä toteutui kesällä 1941. Hitler halveksi juutalaisten lisäksi kristittyjä ja vainosi myös kirkkoa ja sen pappeja. Hitleriä ei saatu hengiltä lukuisista murhayrityksistä huolimatta, vaan hän riisti lopulta hengen itseltään luhistuneessa Berliinissä.

Jae 26-27 Daniel näki juutalaisten pitkän diasporan alun ja lopun vuodesta 70 aina 1900-luvulle asti. Hän oli itse diasporassa Babyloniassa ja myös Jerusalemin temppelivuori oli näyn aikana autiona kuningas Nebukadnessarin tuhottua temppelin 38 vuotta aiemmin vuonna 586 ekr. Daniel haaveili paluusta erets Israeliin, mutta hän ei nähnyt paluuta Babyloniasta, vaan paluun 1900-luvulla ja sitä edeltävät tapahtumat. Babylonian pakkosiirtolaisuus oli esikuva 1900-luvun paluusta takaisin erets Israeliin. Mutta sitä ennen piti messiaan tulla ja siitä kertoo Danielin 9. luvun aikalaskelma, Dan. 9:24-27. Siitä on näille sivuille kirjoitettu erillinen artikkeli. Dan. 9:27 mainitsema nk. viimeinen vuosiviikko, eli seitsemän vuoden aikajakso on erityisen mielenkiinnon kohteena ja myös siitä löytyy näiltä sivuilta erillinen artikkeli.

Danielin näyn näkemisen ajankohdasta vuonna 547 eKr. laskien eteenpäin kului noin 2500 vuotta sen lopulliseen toteutumiseen, Israelin maan ja Jerusalemin palauttamiseen takaisin juutalaiselle kansalle pitkän diasporan jälkeen, vuosina 1948 ja 1967. Laskien Danielin näyn alussa kuvatusta eurooppalaisten tulosta, eli Aleksanteri Suuren voitosta persialaisista, kului 2300 vuotta Itä-Jerusalemin valtaukseen Kuuden päivän sodassa 7.6.1967. Aleksanterin historiallisten seuraajien, eli eurooppalaisten kansojen vallan lopulla tapahtui juutalaisten kansanmurha, eli Holokausti. Sen käynnistämisestä (Endlösung der Judenfrage) kului 2300 päivää Israelin valtion itsenäistymiseen 14.5.1948.

Daniel hämmästyi näkyä ja oli sen jälkeen väsynyt ja sairas. Daniel ei ymmärtänyt sitä. Gabriel sanoo Danielille, että näky kertoo kaukaisesta ajasta.

Kuvahaun tulos haulle gordian knotLuvun alussa kuvattu Aleksanteri Suuri ratkaisi tunnetusti mahdottomana pidetyn Gordionin solmun, mutta kyseenalaisin keinoin. 2300 illan ja aamun profetiaa on menneinä vuosisatoina myös yritetty ratkaista monin eri tavoin, kuitenkin turhaan, koska se oli sinetöity kunnes se toteutui historiassa. Se, että profetia on nyt avautunut ja toteutunut lähihistoriassa merkitsee myös sitä, että me elämme juuri nyt jakeessa 8:19 mainittua "lopun aikaa", mikä päättyy lähitulevaisuudessa Kristuksen paluuseen.

"Many gordian knots which wicked men may cut, and which righteous men may try to unravel, but which God alone can untie."/ Charles Spurgeon 1908

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle