Share |

Messiaan tulemuksesta tuhatvuotiseen valtakuntaan, eli Danielin 9. luvun lyhyt selitys

Lukiessaan profeetta Jeremiaan lähettämää kirjettä Babyloniassa Daniel huomaa, että pakkosiirtolaisuus on lähenemässä loppuaan. Silloin hän alkoi rukoilla kansansa ja Jerusalemin puolesta. Yllättäen hänelle ilmestyy enkeliruhtinas Gabriel, joka ilmoittaa hänelle ihmeellisen aikalaskelman, jossa kerrotaan hänen kansansa ja Jerusalemin tulevaisuus Babyloniasta aina aikojen loppuun asti. Vasta 70 vuosiviikon, eli 490 vuoden jälkeen juutalaisen kansan luopumus päättyy ja synti sinetöidään ja lukitaan. Daniel sai näkynsä jo yli 2500 vuotta sitten, eikä lupaus ole vieläkään toteutunut, joten miten tämä on mahdollista? Erehtyikö Gabriel?

Kuvahaun tulos haulle daniel prophecy

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Tämä artikkeli ei ota poliittisesti kantaa mihinkään nykyiseen Israelin valtioon liittyvään asiaan, vaan tulkitsee ainoastaan sitä koskevia Raamatun profetioita.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.


1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi-
2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

Darius Meedialaisesta tuli Babylonian, eli kaldealaisten valtakunnan kuvernööri (kuningas/hallitsija) heti persialaisten vallattua Babylonian ja kaldealaisten kuninkaan Belsassarin saatua surmansa, vert. Dan. 5:30-31. Darius oli Kyyros II Suuren nimittämä ja hän oli 62-vuotias tullessaan valtaan vuonna 539 eKr. Silloin Daniel tutki Jeremiaan kirjettä, joka oli tuotu Juudasta Babyloniaan. Hän huomasi kirjeestä (Jer. 29:1-14), että Jerusalemin temppelin oleminen raunioina tulisi päättymään 70 vuoden kuluttua sen tuhoutumisesta;

10 Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. (Jer. 29:10)

Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuhonnut Salomonin rakentaman temppelin vuonna 586 eKr. ja uusi temppeli valmistuikin Juudeaan Serubbaabelin johdolla vuonna 516 eKr.,vaikka se oli paljon vaatimattomampi kuin ensimmäinen temppeli oli ollut. Myöhemmin Herodes Suuri laajensi ja rakensi koko temppelin uuteen loistoon, jollainen se oli Jeesuksen aikana. Lopulta roomalaiset tuhosivat tämän toisen temppelin vuonna 70.

Vaikka Daniel näki Jeremian kirjeestä vain oman aikansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden päättymisen ja uuden temppelin rakentamisen olevan pian edessä, niin siinä oli ilmoitettu paljon enemmänkin. Jakeissa 11-14 viitataan myös 1900-luvulla tapahtuneeseen paluuseen, josta paluu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta oli esikuva;

11 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
12 Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.
13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.
14 Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkoittanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois. (Jer. 29)

Paluu Babyloniasta tapahtui vain yhden kansan, eli kaldealaisten keskuudesta. Sen sijaan paluu kaikkien kansojen keskeltä tapahtui 1900-luvulla Israelin valtion itsenäistyttyä 1948. Israelissa säädettiin kaksi vuotta itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1950, paluumuuttoa koskeva laki, jonka mukaan kaikilla juutalaisilla on oikeus muuttaa maahan "olena" eli juutalaisena maahanmuuttajana ja saada maan kansalaisuus. Sen jälkeen juutalaisia on muuttanut maahan kaikista maanosista ja useimmista maailman maista.

1900-luvulla tapahtunut paluu ennakoi myös Kristuksen toista tulemista ja 1000-vuotisen valtakunnan tuloa maan päälle. Siihen liittyy myös enkeli Gabrielin Danielille antama 70 vuosiviikon, eli 70 kertaa seitsemän (70x7) vuoden, aikaskelma jakeissa 24-27. Jeremiaan kirjeessä ilmoitettu 70 Baabelin vuotta viittasi siten esikuvallisesti myös Gabrielin ilmoittamaan 70 vuosiviikkoon. Jeremiaan jakeet 11-13 täyttyvät vasta viimeisen vuosiviikon lopussa ja jae 14 tuhatvuotisessa valtakunnan alussa. Kristus antaa juutalaisille veljilleen heidän syntinsä anteeksi, ei seitsemän kertaa, vaan 70 kertaa seitsemän (70x7), eli yhtä monta kertaa, kuin Gabrielin aikalaskelmassa on vuosia määrätty juutalaisille, Matt.18:21-22. Vasta sen jälkeen kapinallisuus loppuu ja synnit sinetillä peitetään, vrt. jae 24. Myös siinä on eräs Jeesuksen selkeä viittaus Danielin kirjaan.


3 Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
4 Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.
8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.

Daniel rohkaistui Jeremiaan kirjeen sanoista ja rukoili kansansa puolesta paastossa ja katumuksessa, jae 3. Hän tunnusti kansansa synnit ja vetosi Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen, jae 9. Jakeessa 11 Daniel viittasi 3. Moos. 26:33-39 ja 5.Moos. 28:63-68 kirjoituksiin, missä Herra uhkaa hajoittaa juutalaiset vieraiden kansojen sekaan elleivät he pidä hänen lakiaan ja rikkovat liiton. Tämä toteutui sekä ensimmäisen että myös toisen temppelin tuhon jälkeen.


12 Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.
13 Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.
14 Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.

Daniel toteaa Jerusalemin hävityksen vuonna 586 eKr. ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden olevan lopulta Jumalan sallima onnettomuus, mikä kohtasi tottelematonta kansaa kirjoitusten mukaan.


15 Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.
16 Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.
17 Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.
18 Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.
19 Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."
20 Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

Daniel vetosi Jumalaan Jerusalemin ja sen temppelin sekä juutalaisen kansan puolesta. Hän ei halunnut luottaa omaan vanhurskauteensa, vaan vetosi Jumalan armoon, jae 18. Jakeessa 20 Daniel vielä tunnustaa omat syntinsä ja myös kansansa synnit ja rukoili Jerusalemin Temppelivuoren, eli Moorian vuoren puolesta, joka oli hänen aikanaan autiona.


21 Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
22 Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.
23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyi enkeliruhtinas Gabriel, joka toi Danielille rukousvastauksen hänen pyyntöihinsä Jerusalemin ja juutalaisen kansan puolesta, vrt. jae 19. Gabriel oli ilmestynyt Danielille myös 8. luvun näyssä yhdeksän vuotta aikaisemmin. 


Gabrielin tuoma rukousvastaus

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.
25 Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26 Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27 Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:24-27, KR 1776)

Gabrielin rukousvastaus on käännetty yllä KR 1776 mukaan, koska KR 1933 ja KR 1992 sisältävät niin paljon käännösvirheitä. KR 1776 kääntää Gabrielin tuoman rukousvastauksen oikein heprealaisen alkutekstin mukaan. Myöhemmät suomalaiset raamatunkäännökset perustuvat väärään tulkintaan, jonka mukaan Syyrian kuningas, Antiokus IV olisi toteuttanut tämän Raamatun profetian makkabealaisaikana. Tämä on kuitenkin jakeen 24 perusteella täysin mahdoton tulkinta, koska juutalaisten luopumus/jumalattomuus ei suinkaan päättynyt makkabealaisten voittoon 165 eKr., vaan paljon pahempaa oli vielä tulossa heidän hylätessään messiaansa Jeesuksen.


Raamatun hepreaa tunteva ja Israelissa elämäntyönsä tehnyt Kaarlo Syväntö on kääntänyt jakeen 24 seuraavasti;

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun (Danielin) kansallesi ja pyhälle kaupungillesi (Jerusalemille), että kapinallisuus (pesha) loppuu, synnit (hataim) sinetöidään ja rikokset (avon) peitetään ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan esille ja jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan ja Kaikkein Pyhin (Messias) voidellaan.

Juutalaisten kapinallisuus/luopumus loppuu kokonaan vasta, kun Jeesus palaa toisen kerran maan päälle perustamaan 1000-vuotisen valtakuntansa. Siihen kuluu Gabrielin aikalaskelman mukaan 490 vuotta, eli 70 vuosiviikkoa (70x7 vuotta). Se ei loppunut vielä Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen, vaan päinvastoin, he hylkäsivät messiaansa. Sen jälkeen kansa joutui vielä uuteen ja entistä moninkerroin pitempään maastakarkoitukseen. Se päättyi Hitlerin ja natsisaksan toimeenpanemaan Holokaustiin, jossa sai surmansa noin kuusi miljoonaa juutalaista. Synti lukitaan ja sinetöidään maan päällä vasta 1000-vuotisessa valtakunnassa;

1 Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.
2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. (Ilm. 20)

25 Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa (7 vuosiviikkoa, eli 49 vuotta). Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa (62 vuosiviikkoa, eli 434 vuotta)), joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.

Persian kuningas Artaxerxes I Longimanus (Artahsasta) antoi mahtikäskyn seitsemäntenä hallitusvuotenaan vuonna 456 eKr. (Esra 7:7). Ajankohta on tarkasti arvioitavissa Luukkaan evankeliumissa mainitun keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuoden perusteella, vaikka meillä ei ole siitä varmaa historiallista lähdettä. Silloin Longimanus salli Babyloniaan karkoitettujen juutalaisten palata Esran johdolla pakkosiirtolaisuudesta takaisin Israelin maahan laajentamaan ja uudistamaan Jerusalemia ja sen toista temppeliä, joka oli saatu rakennetuksi vuonna 516 eKr. Artaxerxeen mahtikäskyn antamisajasta laskettuna eteenpäin 483 vuotta tullaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun vuonna 28 syksyllä. Vuosi 28 oli keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuosi, jolloin Jeesus aloitti julkisen toimintansa 30 vuoden ikäisenä, Luuk. 3:1-2 ja 23

483- (456-1)= 28 jKr. Vuodesta 456 täytyy vähentää yksi vuosi, koska vuotta 0 ei ole olemassa.

Yhteensä Gabrielin ilmoittama aika oli 483 vuotta Esran lähdöstä, eli 69 vuosiviikkoa, jonka jälkeen messias saapui vuonna 28 jKr. Tämä oli juuri Danielin omalle kansalle, eli juutalaisille ilmoitettu aikamäärä, olihan Daniel itse Juudan sukukunnasta, Dan. 1:6,  ja juutalaisuuden katsotaan varsinaisesti alkaneen vasta toisen temppelin ajasta. Silloin Juudan ja Benjaminin heimot palasivat pakkosiirtolaisuudesta takaisin Juudeaan.

Esra ja Nehemia palauttivat temppelin jumalanpalveluksen, uhritoimitukset ja kansan elämän Kirjoitusten mukaisiksi. Esra aloitti uuden, kirjanoppineisuuden aikakauden ja häntä pidetään tämän prototyyppinä. Uudistustyöhön kului vaikeina aikoina 49 vuotta (7 vuosiviikkoa) ja sen jälkeen, vuonna 407 eKr., Vanhan testamentin aika kronologisesti päättyy. Siitä eteenpäin oli vielä odotettava 434 vuotta (62 vuosiviikkoa) messiaan saapumiseen, eli Jeesus Nasarealaisen julkisen toiminnan alkuun keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna 28 jKr. Tätä 62 vuosiviikon aikaa kutsutaan myös intertestamentiaaliseksi, eli testamenttien väliseksi ajaksi, jolloin ei Israelista kuulunut Malakiaan jälkeen mitään profeetallista ääntä ennen Johannes Kastajan ilmestymistä.


Golgata.jpg

26 Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.

Messias surmattiin hänen noin kolme ja puoli vuotta kestäneen julkisen toimintansa jälkeen Golgatan ristillä. Uusi King James Version kääntää jakeen alkutekstistä seuraavasti;

“And after the sixty-two weeks
Messiah shall be cut off, but not for Himself;
And the people of the prince (nagid) who is to come
Shall destroy the city and the sanctuary.
The end of it shall be with a flood,
And till the end of the war desolations are determined."

Messias surmataan, mutta ei hänelle itselleen, eli ei hänen omalle kansalleen juutalaisille, jotka torjuivat hänet. Vaikka Jeesus sanoi tulleensa vain Israelin kadonneita lampaita varten, hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, Joh. 1:11. Evankeliumi meni pakanakansoille. Jakeessa sanotaan, että Jerusalemin hävitti prinssi, hepr. "nagid". Tämä toteutui, kun Juudean kapinaa kukistanut Vespasianus nimettiin virallisesti Rooman keisariksi vuoden 69 lopulla ja hän jätti Juudean sotatoimet pojalleen Titukselle. Titus piiritti neljän legioonan voimin Jerusalemin keväällä 70 ja tuhosi kaupungin ja temppelin viiden kuukauden piirityksen jälkeen.

Jerusalem_Siege_by_Romans_70_AD.jpg 

Alkutekstin sanaa "niinkuin virran kautta" vastaa heprean sana "sheteph", jota käytetään myös Dan. 11:22, missä se kuvaa armeijoiden huuhtoutumista pois valloittajan (siinä Antiokus Epifanes) tieltä. Oikea käännös jakeessa 26b on "ja niiden (Jerusalemin ja erets Israelin) loppu on maastakarkoituksessa ja loppuun asti on oleva sota ja hävitys on säädetty." Roomalaiset karkoittivat juutalaiset pois maastaan lopullisesti Toisessa juutalaissodassa Roomaa vastaan vuonna 135. Silloin myös Jerusalemista tehtiin juutalaisilta kielletty kaupunki. Roomalaiset muuttivat sen nimen Aelia Capitolinaksi ja Juudeasta tehtiin Palestiina juutalaisten muinaisten vihollisten, filistealaisten mukaan.


27 Mutta hän (messias) monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman.

Messias vahvisti iankaikkisen liiton (hepreaksi "berith"), monien (eli kaikkien) kanssa vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa aikana julistamalla kääntymystä ja taivasten valtakuntaa. Hänen puoli vuosiviikkoa, eli kolme ja puoli vuotta kestäneestä julkisesta toiminnastaan kirjoitettuja kuvauksia kutsutaan evankeliumeiksi. Evankeliumia Jeesuksesta on julistettu kaikkeen maailmaan jo lähes 2000 vuotta. Vahvistaa liiton "monille" on seemiläinen ilmaisu ja tarkoittaa "kaikille", vertaa Matt. 26:27-28;

27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Heprean liittoa vastaava sana "berith" merkitsee joko liittoa ihmisten välillä tai liittoa Jumalan ja ihmisen välillä, kuten esim. 5. Moos. 4:23 :ssa mainittu liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä. Messias lakkautti, tai alkutekstin mukaan saattoi "sapatin lepoon" temppeliuhrit ristinkuolemallaan vuosiviikon puolessa välissä keväällä vuonna 32. Hänen ristinkuolemansa ja taivaaseen astumisensa jälkeen evankeliumi on saarnattu lähetyskäskyn perusteella maan ääriin asti. Tämä "uusi liitto", hepreaksi "berith chadash", on vahvistettu/solmittu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten kanssa, vrt Jer. 31:31;

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (Jer. 31:31, KR 1933)

Rooman_kotkat.gifDan. 9:27b:ssä mainittu "hävityksen julmuus/kauhistus" tai "hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä" viittaa temppelin tuhoon ja sen pysymiseen tuhottuna "loppuun asti", eli Jeesuksen paluuseen asti. Silminnäkijänä olleen historioitsija Josefuksen mukaan roomalaiset järjestivät Tituksen johdolla temppelin tuhoamisen ja myöhemmin myös koko kaupungin valtauksen jälkeen roomalaisten perinteiden mukaiset sotajoukkojen katselmukset, eli voiton paraatit. Niissä kannettiin esille myös legioonien standaarit, eli kotkat (aquilat), kuten kaikissa voitonparaateissa. Viittaus siipiin liittynee osaltaan juuri kotkastandaareihin. Sama kotkasymboli oli käytössä myös Hitlerin Saksassa. Vrt. myös Jeesuksen viittaus Jerusalemin tuhoon eskatologisen puheensa lopussa; "...missä on raato, siellä kotkat kokoontuvat" (Luuk. 17:37). Raato oli syksyllä vuonna 70 Jerusalemin raunioilla, missä myös kaupunkia piirittämässä olleiden roomalaisten neljän legioonan (V, X, XII ja XV legioona) kotkat kokoontuivat. Sodassa kuoli sodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan yli miljoona juutalaista. Kun roomalaiset lopulta pääsivät temppelin alueelle, he surmasivat siellä niin paljon juutalaisia, että maata ei näkynyt ruumiiden alta. Josefus kertoo;

"Kun temppeli ja kaikki sen ympärillä olevat rakennukset olivat liekeissä, roomalaiset toivat sotamerkkinsä (kultaiset kotkastandaarit) pyhälle alueelle ja asettivat ne vastapäätä itäistä porttia. He uhrasivat siinä paikassa sotamerkeille ja tervehtivät Titusta keisarinaan." (Juutalaissodan historia, Kuudes kirja: 6.luku, s. 547)

Jeesus oli poistunut viimeisen kerran temppelistä samasta itäisestä portista Öljymäelle, vrt. myös Hes. 11:23.

Viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko 

Gabrielin antamasta aikalaskelmasta juutalaiselle kansalle ja Jerusalemille toteutui Golgatalla 69 ja puoli viikkoa, eli 486,5 vuotta. Kolme ja puoli vuotta on siten vielä toteutumatta ja se toteutuu vasta nk. seurakunnan ajan jälkeen. Sitä kutsutaan Herran vihan ajaksi, eli suureksi ahdistukseksi. Siitä kerrotaan Danielin 12. luvussa;

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. (Dan. 12:1)

Sen kestoksi ilmoitetaan kolme ja puoli vuotta, eli sama aika, joka jäi puuttumaan viimeisestä vuosiviikosta Golgatan tapahtumien jälkeen;

6 Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?"
7 Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa (3,5 vuotta). Ja kun pyhän kansan (juutalaisten) yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät." (Dan. 12:6-7)

Pyhän kansan, eli Danielin kontekstissa juutalaisten yhden osan hajotus päättyi 1900-luvulla ja nykyisin Israelissa asuu noin puolet koko maailman juutalaisista. Tämä Herran vihan aika päättyy Jeesuksen paluuseen maan päälle perustamaan 1000-vuotisen valtakuntansa. Vanhan testamentin viimeinen profeetta, Malakia, kuvaan tätä viimeisen vuosiviikon jälkimmäistä puoliskoa ja sen jälkeen koittavaa tuhatvuotisen valtakunnan aikaa seuraavasti;

1 Sillä katso: se päivä (Herran vihan päivä) on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
2 Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
3 ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot. (Mal. 4)

Jeesus siteerasi julkisen toimintansa alussa Jesajan kirjasta viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon tehtäväänsä seuraavasti;

1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
2 julistamaan Herran otollista vuotta...(Jes. 61:1-2a)

Tähän Jeesus lopetti Jesajan kirjan lukemisen Nasaretin synagoogassa julkisen toimintansa alussa, Luuk. 4:18-19. Tämä Jeesuksen ilmoittama "Herran otollinen aika" jatkui viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon jälkeen myös nk. seurakunnan aikana. Se loppuu vasta kun tullaan viimeisen vuosiviikon toisen puoliskon alun aikaan ja samalla seurakunnan ajan loppuun. Silloin julistus muuttuu;

 ...ja meidän Jumalamme kostonpäivää (Herran vihan päivää), lohduttamaan kaikkia murheellisia,
3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes. 61:2b-3)

Vasta 1000-vuotisen valtakunnan koittaessa täyttyy enkeliruhtinas Gabrielin Danielille ilmoittamat 70 vuosiviikkoa lopullisesti. Vasta silloin myös juutalaisen kansan ja Jerusalemin osalta "ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan", jae 24b.

 

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle