Kaksi prinssiä ja Jerusalemin tuho, Daniel 9

Lukiessaan profeetta Jeremiaan lähettämää kirjettä Babyloniassa Daniel huomaa, että pakkosiirtolaisuus on lähenemässä loppuaan. Silloin hän alkoi rukoilla kansansa ja Jerusalemin puolesta. Yllättäen hänelle ilmestyy enkeliruhtinas Gabriel, joka ilmoittaa hänelle ihmeellisen aikalaskelman, jossa kerrotaan hänen kansansa ja Jerusalemin tulevaisuus Babyloniasta aina aikojen loppuun asti. Vasta 70 vuosiviikon, eli 490 vuoden jälkeen juutalaisen kansan luopumus päättyy ja iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan myös maan päällä, niinkuin Jeeesuksen opettamassa rukouksessakin pyydetään. Danielin profetiaan liittyy kaksi kuninkaallista hahmoa, eli prinssiä, voideltu prinssi ja "kansan prinssi", jotka olivat molemmat 30-vuotiaita profetian täyttyessä. Entä milloin oli viimeisen vuosiviikon, eli seitsemän vuoden jakson puoliväli ja miten se loppuu?

Kuvahaun tulos haulle daniel prophecy

 

1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi-
2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

Darius Meedialaisesta tuli Babylonian, eli kaldealaisten valtakunnan kuvernööri heti persialaisten vallattua Babylonian ja kaldealaisten kuninkaan Belsassarin saatua surmansa, vert. Dan. 5:30-31. Darius oli Kyyros II Suuren nimittämä ja hän oli 62-vuotias tullessaan kuvernööriksi vuonna 539 eKr. Silloin Daniel tutki Jeremiaan kirjettä, joka oli tuotu Juudasta Babyloniaan. Hän huomasi kirjeestä, että Jerusalemin temppelin oleminen raunioina tulisi päättymään 70 vuoden kuluttua sen tuhoutumisesta;

10 Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. (Jer. 29:10)

Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuhonnut Salomonin rakentaman temppelin vuonna 586 eKr. ja uusi temppeli, nk. toinen temppeli, valmistui pakkosiirtolaisuudesta palanneiden toimesta Juudeaan Serubbaabelin johdolla vuonna 516 eKr. Se oli paljon vaatimattomampi kuin ensimmäinen, Salomonin rakennuttama oli ollut. Uhripalvelus  keskeytyi 70 vuoden ajaksi.

Myöhemmin Herodes Suuri laajensi tätä nk. toista temppeliä ja rakensi samalla koko temppelialueen uuteen loistoon, jollainen se oli Jeesuksen aikana. Lopulta roomalaiset tuhosivat tämän toisenkin temppelin vuonna 70, vain muutamaa vuotta myöhemmin sen lopullisesta valmistumisesta.

Daniel näki Jeremian kirjeestä oman aikansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden päättymisen ja uuden temppelin rakentamisen olevan pian edessä. Siinä oli kuitenkin ilmoitettu paljon enemmän. Jakeissa 11-14 viitataan myös 1900-luvulla tapahtuneeseen paluuseen, josta paluu Babyloniasta oli esikuva;

11 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
12 Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.
13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.
14 Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkoittanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois. (Jer. 29)

Paluu Babyloniasta tapahtui vain yhden kansan, eli kaldealaisten keskuudesta. Sen sijaan paluu kaikkien kansojen keskeltä tapahtui 1900-luvulla Israelin valtion itsenäistyttyä 1948. Israelissa säädettiin kaksi vuotta itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1950, paluumuuttoa koskeva laki, jonka mukaan kaikilla juutalaisilla on oikeus muuttaa maahan "olena" eli juutalaisena maahanmuuttajana ja saada maan kansalaisuus. Sen jälkeen juutalaisia on muuttanut maahan kaikista maanosista ja useimmista maailman maista. Maassa oli vuonna 1948 asukkaita noin 800.000, mutta vuonna 2026 heitä on jo yli 10 miljoonaa.

1900-luvulla tapahtunut paluu ennakoi lisäksi myös Kristuksen toista tulemista ja 1000-vuotisen valtakunnan tuloa maan päälle. Siihen liittyy enkeli Gabrielin Danielille antama 70 vuosiviikon, eli 70 kertaa seitsemän (70x7) vuoden, aikaskelma jakeissa 24-27.  

3 Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
4 Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.
8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan. (Dan. 9)

Daniel rohkaistui Jeremiaan kirjeen sanoista ja rukoili kansansa puolesta paastossa ja katumuksessa, jae 3. Hän tunnusti kansansa synnit ja vetosi Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen, jae 9.

Jakeessa 11 Daniel viittasi 3. Moos. 26:33-39 ja 5.Moos. 28:63-68 kirjoituksiin, missä Herra uhkaa hajoittaa juutalaiset vieraiden kansojen sekaan elleivät he pidä hänen lakiaan ja rikkovat liiton. Tämä toteutui sekä ensimmäisen että myöhemmin myös toisen temppelin tuhon jälkeen.

12 Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.
13 Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.
14 Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.

Daniel toteaa Jerusalemin hävityksen vuonna 586 eKr. ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden olleen Jumalan sallima onnettomuus, mikä kohtasi tottelematonta kansaa kirjoitusten mukaan.

15 Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.
16 Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.
17 Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.
18 Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.
19 Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."
20 Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

Daniel vetosi Jumalaan Jerusalemin ja sen temppelin sekä juutalaisen kansan puolesta. Hän ei halunnut luottaa omaan vanhurskauteensa, vaan vetosi Jumalan armoon, jae 18. Jakeessa 20 Daniel vielä tunnustaa omat syntinsä ja myös kansansa synnit ja rukoili Temppelivuoren, eli Moorian vuoren puolesta, joka oli silloin autiona.

21 Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
22 Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.
23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyi enkeliruhtinas Gabriel, joka toi Danielille rukousvastauksen hänen pyyntöihinsä. Gabriel oli ilmestynyt Danielille myös 8. luvun näyssä yhdeksän vuotta aikaisemmin. 

Gabrielin tuoma rukousvastaus, jakeet 24-27

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.
25 Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26 Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27 Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:24-27, KR 1776)

Gabrielin rukousvastaus on käännetty yllä KR 1776 mukaan, koska KR 1933 ja KR 1992 sisältävät niin paljon käännösvirheitä, että jakeiden analyyttinen tulkinta on vaikeaa. KR 1776 kääntää Gabrielin tuoman rukousvastauksen oikein heprealaisen alkutekstin mukaan. Vuoden 1776 kirkkoraamattu, Biblia, perustuu alunperin Mikael Agricolan käännöksiin. 

Myöhemmät suomalaiset raamatunkäännökset perustuvat väärään tulkintaan, jonka mukaan Syyrian kuningas, Antiokhus IV olisi toteuttanut tämän Raamatun profetian makkabealaisaikana. Tämä on kuitenkin jakeen 24 perusteella täysin mahdoton tulkinta, koska juutalaisten luopumus/jumalattomuus ei suinkaan päättynyt makkabealaisten voittoon 165 eKr., vaan paljon pahempaa oli vielä tulossa heidän hylätessään Messiaansa Jeesuksen. Myöskään profetian aikalaskelma 490 vuotta ei täsmää makkabealaisaikaan, joka oli 160-luvulla eKr.

Gabrielin vastauksen symmetria

Jae 24 jakaantuu kuuteen osaan, joista ensimmäiset kolme toteutuivat Messiaan ensimmäisessä tulemuksessa ja jälkimmäiset kolme toteutuvat Messiaan toisessa tulemuksessa. Koska seurakunnan aika oli vielä salaisuus, ne nähtiin yhtenä.

Jakeiden 25, 26 ja 27 alkuosat kertovat Messiaasta ja loppuosat Jerusalemista ja sen temppelistä aivan kuten jakeen 24 alussa määritettiin on määrätty 1. sinun kansalles (juutalaisille) ja 2. pyhälle kaupungillesi (Jerusalemille).

Jakeen 25 alkuosassa mainitaan voidellun prinssin tulo (masiah nagid, eli Jeesus) ja jakeen 26 loppuosassa mainitaan Rooman prinssin tulo (nagid am, eli Titus).

Jakeen 27 alkuosassa kerrotaan miten Jeesus lopettaa viimeisen vuosiviikon puolivälissä vanhan liiton uhripalveluksen omalla uhrillaan ja solmii samalla uuden liiton. Vuosiviikon toinen puolisko alkaa vasta seurakunnan ylösoton jälkeen.

Jakeen 27 loppuosassa kerrotaan viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon jälkeisistä tapahtumista Jerusalemin temppelivuorella, jotka johtavat lopulta Messiaan toiseen tulemukseen vuosiviikon toisen puoliskon päättyessä. Seurakunnan aika jää näiden puoliskojen väliin.

Jae 24: 490 vuotta juutalaisille ja Jerusalemille

Jae 24 jakaantuu seuraavasti;

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun (Danielin) kansallesi ja pyhälle kaupungillesi (Jerusalemille), että

1. kapinallisuus, eli lain rikkominen (pesha) loppuu,

2. synnit (hattat) peitetään  ja

3. pahat teot (avon) sovitetaan ja

4. iankaikkinen vanhurskaus tuodaan esille (maan päällä) ja

5. jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan ja

6. Kaikkein Pyhin voidellaan.

Kolme ensimmäistä (1-3) toteutuivat Messiaan ensimmäisessä tulemuksessa ja kolme viimeistä (4-6) tulee toteutumaan Messiaan toisessa tulemuksessa.

New King James Version bible (NKJV) kääntää kääntää jakeen tarkasti alkutekstistä:

“Seventy weeks are determined
For your people and for your holy city;

To finish the transgression,

To make an end of sins,

To make reconciliation for iniquity,

To bring in everlasting righteousness,

To seal up vision and prophecy,

And to anoint the Most Holy.

Jeesus päätti ihmiskunnan luopumuksen ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Jeesus oli lain loppu täyttämällä sen ja myös lain päämäärä. Hän antoi Jumalalle kelpaavan uhrin synnittömällä elämällään ja kuolemalla ristillä kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi. Ottamalla vastaan Jeesuksen sovitustyön ihminen pääsee takaisin Jumalan yhteyteen.

Iankaikkinen vanhurskaus (maan päällä), jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan ja Kaikkein Pyhin voidellaan, kun Messias palaa takaisin Jerusalemiin perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa, jota hallitaan Jerusalemista käsin. 

Profetian toteutumiseen kuluu Gabrielin aikalaskelman mukaan yhteensä 490 vuotta, eli 70 vuosiviikkoa (70x7 vuotta). Täsmälleen samat syntiä kuvaavat sanat, pesha, hattat ja avon esiintyvät myös 3.Moos. 16. luvussa kerrotussa suuren sovituspäivän (yom kippur) rituaalissa. Myös se kuvaa syntien sovitusta ristillä.

Juutalaisten luopumus ei loppunut Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen, vaan päinvastoin, he hylkäsivät Messiaansa. Sen jälkeen kansa joutui vielä uuteen ja Babylonin karkoitusta moninverroin pitempään maastakarkoitukseen. Se päättyi vasta Hitlerin ja natsisaksan toimeenpanemaan Holokaustiin, jossa sai surmansa noin kuusi miljoonaa Euroopan juutalaista. Sen jälkeen he palasivat takaisin maahansa ja Israelin valtio itsenäistyi.

Juutalaisten luopumus päättyy vasta aikojen lopulla heidän ottaessaan Jeesuksen vastaan Messiaanaan, Sak. 12:10.

Jae 25: 49 vuotta ja 490 vuotta Messiaan saapumiseen

25 Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen (masiah nagid) Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa (7 vuosiviikkoa, eli 49 vuotta). Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa (62 vuosiviikkoa, eli 434 vuotta)), joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.

Artaxerxes I at Naqsh-e Rostam.jpg

Persian kuningas Artaxerxes I Longimanus (Raamatun Artahsasta) antoi mahtikäskyn seitsemäntenä hallitusvuotenaan vuonna 458-456 eKr. (Esra 7:7). Silloin Longimanus (kuvassa vasemmalla Longimanuksen reliefi hänen haudassaan) salli Babyloniaan karkoitettujen juutalaisten palata Esran johdolla pakkosiirtolaisuudesta takaisin Israelin maahan laajentamaan ja uudistamaan Jerusalemia ja sen toista temppeliä, joka oli saatu rakennetuksi vuonna 516 eKr. Artaxerxeen mahtikäskyn antamisajasta laskettuna eteenpäin 483 vuotta, eli 69x 7 vuotta, tullaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun vuonna 28/29 syksyllä. Vuosi 28/29 oli myös keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuosi, jolloin Jeesus aloitti julkisen toimintansa 30 vuoden ikäisenä, Luuk. 3:1-2 ja 23. 

483- (456-1)= 28 jKr. Vuodesta 456 täytyy vähentää yksi vuosi, koska vuotta 0 ei ole olemassa.

Yhteensä Gabrielin ilmoittama aika oli 483 vuotta Esran lähdöstä, eli 69 vuosiviikkoa, jonka jälkeen messias saapui vuonna 28/29 jKr. Tämä oli Danielin omalle kansalle, eli juutalaisille ilmoitettu aikamäärä, olihan Daniel itse Juudan sukukunnasta, Dan. 1:6,  ja juutalaisuuden katsotaan varsinaisesti alkaneen vasta toisen temppelin ajasta. Silloin Juudan ja Benjaminin heimot palasivat pakkosiirtolaisuudesta takaisin Juudeaan.

NKJV kääntää jakeen tarkasti alkutekstistä:

25. “Know therefore and understand,
That from the going forth of the command
To restore and build Jerusalem
Until Messiah the Prince (masiah nagid),
There shall be seven weeks and sixty-two weeks;

The street shall be built again, and the wall,
Even in troublesome times.

Esra ja Nehemia palauttivat temppelin jumalanpalveluksen, uhritoimitukset ja kansan elämän Kirjoitusten mukaisiksi. Nehemia rakensi lisäksi kaupungin muurit. Esra aloitti uuden, kirjanoppineisuuden aikakauden ja häntä pidetään tämän prototyyppinä. Juuutalaiset puhuvat Esrasta "toisena Mooseksena". Uudistustyöhön kului vaikeina aikoina 49 vuotta (7 vuosiviikkoa) ja sen jälkeen, vuonna 407 eKr., Vanhan testamentin aika kronologisesti päättyy. Siitä eteenpäin oli vielä odotettava 434 vuotta (62 vuosiviikkoa) messiaan saapumiseen, eli Jeesus Nasarealaisen julkisen toiminnan alkuun keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna 28/29 jKr. Tätä 62 vuosiviikon aikaa kutsutaan myös intertestamentiaaliseksi, eli testamenttien väliseksi ajaksi, jolloin ei Israelista kuulunut Malakiaan jälkeen mitään profeetallista ääntä ennen Johannes Kastajan ilmestymistä.

Kuningas Herodes Suuri uudisti ja laajensi Serubbaabelin temppeliä neljäsataa vuotta myöhemmin, jolloin se sai sen loiston, mikä sillä oli Jeesuksen aikana. Uudistaminen alkoi noin vuonna 18 eKr. Jeesus viittaa tähän Joh. 2. luvussa;

18 Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?"
19 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä".
20 Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"
21 Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh. 2)

Tapahtuma ajoittuu Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun ja siitä kolme vuotta eteenpäin Hän tuli messiaana Jerusalemiin. Silloin täyttyi 49 vuotta, eli seitsemän seitsemää messiaan tuloon Herodeksen käskemän temppelin uudistamisprojektin aloittamisesta. Danielin profetiassa on siksi mainittu koko ajanjakso, 490 vuotta, kahdella eri aikamäärällä, 7 seitsemää ja kuusikymmentäkaksi seitsemää, jotka molemmat täyttyivät, 49 vuotta Herodeksen temppeli projektista ja 483 vuotta Esran lähdöstä Babyloniasta.

Golgata.jpg

Jae 26: Messiaan surma ja Jerusalemin tuho

26 Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus (masiah), ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa (nagid am) tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.

Messias surmattiin hänen noin kolme ja puoli vuotta kestäneen julkisen toimintansa jälkeen Golgatan ristillä. Julkisen toiminnan aika voidaan laskea Johanneksen evankeliumin kronologian mukaan. Siinä on mainittu neljä pääsiäistä.

NKJV kääntää jakeen 26 tarkasti alkutekstistä seuraavasti;

26. “And after the sixty-two weeks
Messiah (masiah) shall be cut off, but not for Himself;

And the people (am) of the prince (nagid) who is to come
Shall destroy the city and the sanctuary.
The end of it shall be with a flood,
And till the end of the war desolations are determined."

Ensimmäinen juutalaissota

Messias surmataan, mutta ei hänelle itselleen, eli ei hänen omalle kansalleen juutalaisille, jotka torjuivat hänet. Vaikka Jeesus sanoi tulleensa vain Israelin kadonneita lampaita varten, hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, Joh. 1:11. Evankeliumi meni pakanakansoille.

Jakeessa sanotaan, että Jerusalemin hävitti prinssi, hepr. "nagid". Tämä toteutui, kun Juudean kapinaa kukistanut Vespasianus nimettiin senaatin toimesta virallisesti Rooman keisariksi vuoden 69 lopulla (21.12.69) ja hän jätti Juudean sotatoimet pojalleen Titukselle. Titus piiritti neljän legioonan voimin Jerusalemin keväällä 70 ja tuhosi kaupungin ja temppelin viiden kuukauden piirityksen jälkeen. Jerusalemin ja temppelin tuhoutuessa Titus oli Rooman "prinssi", eli keisarin poika. Vuosi 69 oli Rooman historiassa nk. neljän keisarin vuosi. Keisari Neron tehtyä itsemurhan keisariksi julistettiin Rooman senaatin toimesta peräjälkeen Otho, Galba, Vitellius ja lopulta Vespasianus joulukuun 21. päivä vuonna 69.

Jerusalem_Siege_by_Romans_70_AD.jpg Kuvassa yllä Rooman armeija Jerusalemin muurilla vuonna 70.

Alkutekstin sanaa "niinkuin virran kautta" vastaa heprean sana "sheteph", jota käytetään myös Dan. 11:22, missä se kuvaa armeijoiden huuhtoutumista pois valloittajan (siinä Antiokus Epifanes) tieltä.

Oikea käännös jakeessa 26b on "ja niiden (Jerusalemin ja temppelipalveluksen) loppu on maastakarkoituksessa ja loppuun asti on oleva sota ja hävitys on säädetty." Sodan jälkeen maan asutuksesta oli suuri osa hävitetty ja väestö väheni kolmanneksella. Pelkästään Jerusalemin hävityksessä sai surmansa satoja tuhansia juutalaisia, Josefus Flaviuksen mukaan jopa yli miljoona. Juutalaisten itsehallintoelin Sanhedrin lakkautettiin ja temppelivero kerättiin vastedes Rooman Jupiter Capitolinuksen temppeliin. Keisari omisti suurimman osan maasta ja juutalaisista talonpojista tuli hänen vuokraviljelijöitään.

Silminnäkijänä olleen historioitsija Josefuksen mukaan roomalaiset järjestivät Tituksen johdolla temppelin tuhoamisen ja myöhemmin myös koko kaupungin valtauksen jälkeen roomalaisten perinteiden mukaiset sotajoukkojen katselmukset, eli voiton paraatit. Niissä kannettiin esille myös legioonien standaarit, eli kotkat (aquilat), kuten kaikissa Rooman voitonparaateissa. 

Sodassa kuoli Josefuksen mukaan yli miljoona juutalaista. Kun roomalaiset lopulta pääsivät temppelin alueelle, he surmasivat siellä niin paljon juutalaisia, että maata ei näkynyt ruumiiden alta. Josefus kertoo;

"Kun temppeli ja kaikki sen ympärillä olevat rakennukset olivat liekeissä, roomalaiset toivat sotamerkkinsä (kultaiset kotkastandaarit) pyhälle alueelle ja asettivat ne vastapäätä itäistä porttia. He uhrasivat siinä paikassa sotamerkeille ja tervehtivät Titusta keisarinaan." (Josefus Flavius: Juutalaissodan historia, Kuudes kirja: 6.luku, s. 547)

Kaksi prinssiä, Jumalan poika ja keisarin poika

Jakeessa 25 mainitaan "voideltu prinssi" (Messiah the Prince) ja jakeessa 26 "hyökkäävän kansan prinssi" (The prince of the people, which destroy the city). Ensin mainittu tarkoittaa Jeesusta Messiasta, joka aloitti julkisen toimintansa vuonna 28 jKr. täytettyään 30 vuotta. Jeesuksen julkinen  toiminta alkoi Johanneksen hänelle toimittamasta kasteesta, jolloin taivaasta kuului ääni:

Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. (Matt. 3:17b)

Jälkimmäinen oli Rooman prinssi Titus, joka täytti 30 vuotta hänen isänsä Vespasianuksen tullessa senaatin nimittämäksi keisariksi joulukuussa vuonna 69 jKr. Titus oli syntynyt 30.12.39. 30-vuotias Titus johti Rooman armeijaa Juudeassa vuonna 70  sen jälkeen, kun hänen isänsä oli julistettu keisariksi. Jumalan poika surmattiin ja keisarin poika hävitti Jerusalemin ja poltti temppelin.

Jakeen lopussa oleva "...ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman/...and till the end of the war desolations are determined" viittaa siihen, että Temppelivuorelle ei enää rakenneta uutta temppeliä juutalaisille ennen Kristuksen paluuta. Varmemmaksi vakuudeksi siitä Herra on sallinut sinne rakentaa jakeessa 27 mainitun Kalliomoskeijan, eli "hävityksen kauhistuksen".

Smarthistory – The Dome of the Rock (Qubbat al-Sakhra)

Kuvassa yllä Kalliomoskeija juutalaisuuden pyhimmällä paikalla Jerusalemin Temppelivuorella. Se on islamin voitonmerkki Jerusalemissa aiemmin syntyneistä monoteistisista uskonnoista, juutalaisuudesta ja kristinuskosta.

Jae 27: Messias vahvistaa viimeisen vuosiviikon puolivälissä uuden liiton ja uhripalvelus temppelissä loppuu

27 Mutta hän (Messias) monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman.

New International Version (NIV) bible kääntää jakeen alkutekstistä:

27. He will confirm a covenant with many for one ‘seven.’ In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering.

And at the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.

Messias vahvisti iankaikkisen liiton (hepreaksi "berith"), monien (eli kaikkien, jotka ottavat hänet vastaan) kanssa vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa aikana julistamalla kääntymystä ja taivasten valtakuntaa. Evankeliumia Jeesuksesta on julistettu kaikkeen maailmaan jo lähes 2000 vuotta. Vahvistaa liiton "monille" on seemiläinen ilmaisu ja tarkoittaa "kaikille", vertaa Matt. 26:27-28;

27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Heprean liittoa vastaava sana "berith" merkitsee joko liittoa ihmisten välillä tai liittoa Jumalan ja ihmisen välillä, kuten esim. 5. Moos. 4:23:ssa mainittu liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä. Messias lakkautti, tai alkutekstin mukaan saattoi "sapatin lepoon" temppeliuhrit ristinkuolemallaan vuosiviikon puolessa välissä ristinkuolemallaan. Hänen taivaaseen astumisensa jälkeen evankeliumi on saarnattu lähetyskäskyn mukaisesti kaikille pakanakansoille maan ääriin asti. Tämä "uusi liitto", hepreaksi "berith chadash", on vahvistettu/solmittu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten kanssa, vrt Jer. 31:31;

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (Jer. 31:31, KR 1933)

NIV raamatunkäännöksessä jakeessa 27b puhutaan temppelivuorelle pystytettävästä epäjumalan temppelistä, eli hävityksen kauhistuksesta, mikä aiheuttaa tuhoa.

...And at the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.

Kyseessä on islamin temppeli juutalaisuuden pyhimmässä paikassa, eli temppelivuorella sijaitseva Kalliomoskeija. Jakeen profetian mukaan se lopulta tuhotaan ja myös islam kärsii lopullisen tappion sen mukana. 

Dan. 12:11 ja Dan. 9:27 vastaavat toisiaan

11 Ja siitä ajasta, kuin se jokapäiväinen uhri on otettu pois ja hävityksen kauhistus sinne pannaan, on tuhannen kaksisataa ja yhdeksänkymmentä päivää (hepr. yomia). (Dan. 12:11, KR 1776)

27 He will confirm a covenant with many for one ‘seven. In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering. And at the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him. (Dan. 9:27, NIV)

Molemmissa kuvataan miten Messias lakkauttaa temppelisssä VT:n aikaisen uhripalveluksen ja temppelin paikalle nousee myöhemmin epäjumalan temppeli, kunnes aikojen lopulla se tuhotaan. Muhammed antoi lähetys käskyn ennen kuolemaansa ja kehoitti seuraajansa ottamaan haltuunsa Palestiinan. 1290 yomia, eli vuotta eteenpäin laskettuna Muhammedin kuolemasta vuonna 632 tullaan vuoteen 1922, jolloin Britannia sai Palestiinan mandaatin Kansainliitolta ja lupasi perustaa sinne juutalaisille kansallisen kodin. Autuas odotti 45 vuotta lisää ja vuonna 1967 Israel valtasi Kuuden päivän sodassa Itä-Jerusalemin ja temppelivuoren, niin temppelivuori oli jälleen juutalaisten hallussa 1900 vuoden jälkeen. Dan. 12:12;

12 Autuas on, joka odottaa ja ulottuu tuhanteen kolmeensataan ja viiteen päivään neljättäkymmentä.

Heprean yom voidaan kääntää joko vuosiksi tai päiviksi. Sen kirjaimellinen merkitys on ajanjakso.

Viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko alkaa seurakunnan ylösoton jälkeen

Gabrielin antamasta aikalaskelmasta juutalaiselle kansalle ja Jerusalemille toteutui Golgatalla 69 ja puoli viikkoa, eli 486,5 vuotta. Silloin Jeesus lakkautti vanhan liiton temppelipalveluksen uhreineen ja tehden sen ristinsovituksellaan tarpeettomaksi.

Jälkimmäinen puolisko on siten vielä toteutumatta ja se toteutuu vasta nk. seurakunnan ajan jälkeen. Seurakunnan aika, mikä oli salaisuus, jää näiden kahden vuosiviikon puoliskon väliin. Vasta seurakunnan ajan jälkeen toteutuu vuosiviikon jälkimmäinen puolisko, mikä päättyy Jeesuksen paluuseen takaisin maan päälle, vrt. Ap. t. 1,

6 Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"
7 Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,
8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".
9 Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.
10 Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa;
11 ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." (Ap.t. 1)

Messiaan paluussa perustamaan tuhatvuotista valtakuntaansa toteutuvat myös jakeen 9:24 kolme jälkimmäistä asiaa; iankaikkinen vanhurskaus tuodaan esille (maan päällä) ja jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan ja Kaikkein Pyhin voidellaan.

Tästä vuosiviikon jälkimmäisestä puoliskosta kerrotaan Danielin 12. luvussa;

1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
4 Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.
5 Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla.
6 Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?"
7 Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa (kolme ja puoli vuotta). Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.

Pyhän kansan, eli Danielin kontekstissa juutalaisten yhden osan hajotus päättyi 1900-luvulla Israelin valtion itsenäistyessä ja nykyisin Israelissa asuu noin puolet koko maailman juutalaisista. Ennen viimeisen vuosiviikon jälkimmäisen puoliskon alkamista juutalainen kansa kääntyy ja sen jälkeen seurakunta temmataan pois maailmasta. Samalla alkaa Herran vihan päivä, eli ahdistuksen aika, joka on viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko. Se kestää noin kolme ja puoli vuotta, vrt. myös Ilm. 13:5.

Vanhan testamentin viimeinen profeetta, Malakia, kuvaa tätä vuosiviikon toista puoliskoa, eli viimeisen ahdistuksen aikaa seuraavasti;

1 Sillä katso: se päivä (Herran vihan päivä) on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
2 Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
3 ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot. (Mal. 4)

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle