Niilo Ylivainion näky lopun ajan herätyksestä

Niilo Ylivainion näky Alajärvellä vuonna 1956

Nämä tapahtumat selvisivät minulle tavallaan jo vuonna 1956 Alajärvellä, kun seurakunnan rukoushuonetta rakennettiin. Olin sairas jo, 36-vuotiaana. Tuli ilmoitus, "pääni näky", ei ilmestys eikä uni, vaan näky, yöllä!
Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta vainio oli vihreä.
Kuva katosi niin kuin filmi katoaa.
Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan.
Mutta tämäkin kuva katosi.
Sitten tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla.
Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi, idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.
Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla.
Siihen päättyi näky.
Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jona Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin alkuseurakunnan aikana.
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ajattelin, että herätys alkaa myöhään, niin että pelto on ja vilja on jo kasvanut ja ollut, leikkuuta on mietitty. Ja kun herätys alkaa, se alkaa nopeasti, ihmein, merkein ja tunnusteoin. Sen vuoksi se etenee niin, että kuuroille ei tarvitse huutaa. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja, ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vankkureilla, ei tarvitse kuin vain julistaa evankeliumia Jeesuksesta. (Ote Mauno Saaren kirjasta Saarnaaja, WSOY 1983)

Sittemmin näyssä mainitut "vanhanaikaiset vankkurit" on myöhemmin tulkittu kuvaavan Suomen luterilaista kirkkoa erotuksena Ylivainion omasta Helluntailiikkeestä.

Myös vapaakirkollinen runoilija ja vaikuttaja Hilja Aaltonen odotti ennen kuolemaansa lyhyttä herätystä, joka saisi alkunsa luterilaisesta kirkosta.

Minä odotan nyt sellaista vanhanaikaista herätystä. Minulle on näytetty kaksi miestä - en ole nähnyt kasvoja, vaan niskat - jotka Jumala ottaa huutavan ääneksi Suomessa. Se on ihana aika, ei pitkä mutta väkevä ja raitis. Odotan, että se alkaa armolahjojen kentästä. Ei hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan sanan mukaisena. Sairas paranee kesken evankeliumin saarnan pyhässä vakavuudessa ja me näemme ihmeitä. (Hilja Aaltonen) 

Ylivainion näyssä kuvataan tilannetta siten, että idästä on nousemassa synkkä myrsky. Idässä on Suomesta katsoen Venäjä. Asia on tullut ajankohtaiseksi Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen vuoksi. Sota ei ole sujunut Venäjän kannalta kovinkaan hyvin ja perinteisesti maassa on valta vaihtunut huonosti sujuneen sodan seurauksena. Venäjä on ydinase suurvalta ja siksi on merkittävää kuka sitä johtaa.

Harri Ahdesmäki