Niilo Ylivainion näky lopun ajan herätyksestä

Niilo Ylivainion näky Alajärvellä vuonna 1956

Nämä tapahtumat selvisivät minulle tavallaan jo vuonna 1956 Alajärvellä, kun seurakunnan rukoushuonetta rakennettiin. Olin sairas jo, 36-vuotiaana. Tuli ilmoitus, "pääni näky", ei ilmestys eikä uni, vaan näky, yöllä!
Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta vainio oli vihreä.
Kuva katosi niin kuin filmi katoaa.
Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan.
Mutta tämäkin kuva katosi.
Sitten tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla.
Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi, idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.
Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla.
Siihen päättyi näky.
Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jona Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin alkuseurakunnan aikana.
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ajattelin, että herätys alkaa myöhään, niin että pelto on ja vilja on jo kasvanut ja ollut, leikkuuta on mietitty. Ja kun herätys alkaa, se alkaa nopeasti, ihmein, merkein ja tunnusteoin. Sen vuoksi se etenee niin, että kuuroille ei tarvitse huutaa. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja, ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vankkureilla, ei tarvitse kuin vain julistaa evankeliumia Jeesuksesta. (Ote Mauno Saaren kirjasta Saarnaaja, WSOY 1983)

Sittemmin näyssä mainitut "vanhanaikaiset vankkurit" voidaan tulkita "niinkuin ennenvanhaan", kuten Ylivainio asiaa selittääkin. Raamattu puhuu kahdesta herätyksestä, toinen seurakunnan ajan alussa, eli helluntai, ja toinen aivan seurakunnan ajan lopussa ennen Kristuksen paluuta.

Alkutekstille uskollinen English Standard Version käännös puhuu former and latter sateesta kohdassa Joel 2:23, eli aikaisemmasta ja myöhemmästä hengensateesta. Ensimmäinen tuli helluntaina, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin ja jälkimmäinen tulee seurakunnan ajan lopussa valmistaen Jeesuksen omat ylösottoa varten. Jälkimmäinen sade tulee "as before", eli samalla tavalla kuin ensimmäinenkin.

Kahteen sateeseen viittaavat mm. seuraavat Raamatunkohdat;

• 5. Moos. 11:14; ...niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi.

• Jer. 5:24; ... Eivätkä he sano sydämessänsä: "Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallansa, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot".  

• Jaak. 5:7; ...Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.

Myös vapaakirkollinen runoilija ja vaikuttaja Hilja Aaltonen odotti ennen kuolemaansa lyhyttä herätystä, joka tapahtuisi ennen Kristuksen paluuta.

Minä odotan nyt sellaista vanhanaikaista herätystä. Minulle on näytetty kaksi miestä - en ole nähnyt kasvoja, vaan niskat - jotka Jumala ottaa huutavan ääneksi Suomessa. Se on ihana aika, ei pitkä mutta väkevä ja raitis. Odotan, että se alkaa armolahjojen kentästä. Ei hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan sanan mukaisena. Sairas paranee kesken evankeliumin saarnan pyhässä vakavuudessa ja me näemme ihmeitä. (Hilja Aaltonen) 

Ylivainion näyssä kuvataan tilannetta siten, että idästä on nousemassa synkkä myrsky. Idässä on Suomesta katsoen Venäjä. Asia on tullut ajankohtaiseksi Venäjän Ukrainaan vuonna 2022 kohdistaman hyökkäyksen vuoksi. Venäjä on sanoittanut sodan "pyhäksi sodaksi liberaalia länttä vastaan". Myrskyn merkit on jo näkyvissä.

Harri A