Share |

Toinen kuolema, eli iankaikkinen helvetti

Kuvahaun tulos haulle second death

Mikä on Raamatun ilmoittama toinen kuolema? Kuoleeko ihminen kahdesti? Miten vanhurskaiden ja jumalattomien ylösnousemukset eroavat toisistaan?

Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema. (Ilm. 21:8)

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita. (Ilm. 2:11)

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa. (Ilm. 20:6)

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Kaksi kuolemaa ja kaksi elämää

Kuolema tuli ihmiskunnan osaksi syntiinlankeemuksessa. Jumala oli sanonut ensimmäisille luoduille ihmisille, että jos he söisivät hyvän ja pahan tiedon puusta, he tulisivat kuolemaan, 1.Moos. 2:17;

17 mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.

Vanhassa käännöksessä sanoilla "pitää sinun kuolemalla kuoleman" ilmoitetaan hepreankielisen alkutekstin mukaisesti kaksi kuolemaa. Ensimmäinen kuolema on syntiinlankeemuksesta aiheutuva hengellinen kuolema ja toinen kuolema on fyysisen kuoleman jälkeen tuleva iankaikkinen kadotus. Uusi käännös 1992 ei jaetta enää käännä oikein. Samoin kuin on kaksi elämää, on myös kaksi kuolemaa. Job. 33:4 ja 34:14 erottavat nämä Jumalan antamat "kaksi elämää" toisistaan. Heprean sana "ruah", eli "the Spirit of God" kuvaa jakeissa Jumalan läsnäoloa ihmisessä ja "neshama" Jumalan henkäystä, joka puhallettiin ihmiseen, kun hänet luotiin maan tomusta ja tehtiin eläväksi, vrt. 1.Moos. 2:7. Myös Hes. 37:9 käyttää "ruah" sanaa kuvaamaan Israelin kansan hengellistä heräämistä aikojen lopussa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen poistui "Jumalan läsnäolosta", kun heidät karkotettiin Paratiisista. Vaikka heissä olikin edelleen Jumalan "neshaman" antama elämä, olivat he sen jälkeen hengellisesti kuolleita ilman yhteyttä Jumalaan. 

Saatana sai heidät houkuteltua epäilemään Jumalan sanaa ja sen seurauksena ensimmäiset ihmiset lankesivat tekemään syntiä. Heidät karkotettiin pois paratiisista. Ihmiset joutuivat siten saatanan ja kuoleman vallan alle, missä he eivät voineet syödä elämän puun hedelmää mikä olisi ollut mahdollista paratiisissa, vrt. 1.Moos. 3:22. Myös heidän jälkeläisensä, kaikki sukupolvet, jakoivat saman kohtalon syntyessään karkotuksessa ilman yhteyttä Jumalaan. "Perisynti" ei siis ole vain ihmisen perintötekijöissä seuraavalle sukupolvelle siirtyvää geeniperimää, vaan koko ihmiskunnan olemista karkotuksessa saatanan ja kuoleman vallan alla.

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen (Adamin) kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. (Room. 5:12)

Jumalan ensimmäisiin ihmisiin "puhaltama henkäys" oli niin vahva, että sen vaikutus tuntui hyvin voimakkaana vielä Aadamin jälkeenkin monta sukupolvea. Siksi heidän ja vielä heidän ensimmäisten jälkeläistensä elinikä oli paratiisin ulkopuolellakin hyvin pitkä. Esim. Adam eli 930 vuotta vanhaksi ja vielä Aabrahamkin eli 175 vuotiaaksi. Vasta vähitellen, sukupolvien vaihtuessa, ihmisten elinikä alkoi laskemaan Psalmin kirjoittajan ilmoittamaan noin 70-80 vuoteen, Ps. 90:10.

Ihmiset syntyvät tähän maailmaan alkusynnin seurauksena hengellisesti kuolleina, erossa Jumalasta, minkä myös Jeesus totesi evankeliumissa;

21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna (hengellisesti) kuolleitten haudata (fyysisesti) kuolleensa. (Matt. 8.luku)

Hengellisesti kuolleet, saivat haudata myös fyysisesti kuolleensa, mutta opetuslapsia Jeesus kehoitti erottumaan tästä hengellisesti kuolleiden joukosta seuraamalla Häntä, sillä vain Hänessä on elämä ja vain Hänen kauttaan yhteys Jumalaan voi palautua.

Koska ihmiset syntyvät tähän maailmaan alkusynnin takia saatanan ja kuoleman vallan alle, he ovat siksi matkalla myös toiseen kuolemaan, eli iankaikkiseen kadotukseen, elleivät he ota tämän maallisen elämänsä aikana evankeliumia Jeesuksesta vastaan ennenkuin kuolevat myös fyysisesti;

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt. 7:13-14)

Pienet lapset muodostavat tähän poikkeuksen. Raamatun mukaan, vaikka hekin ovat syntyneet perisynnin alaisina, vrt. Ps. 51:5, heillä on Jumalan antama varjelus kunnes he tulevat ymmärtävään ja vastuulliseen ikään;

Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. (Matt. 18.10)

Ymmärtävään ikään tultuaan heidänkin täytyy ottaa vastaan evankeliumi Jeesuksesta voidakseen pelastua iankaikkisesta kadotuksesta, eli toisesta kuolemasta.

Ihminen pääsee pois saatanan ja kuoleman vallasta heräämällä hengellisesti uuteen elämään

Ja jos yhden ihmisen (Adamin) lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. (Room. 5:17)

Ne ihmiset, jotka uskon kautta ottavat vastaan Jeesuksen uhrin ja ansion heidän edestään, heräävät hengellisesti ja pääsevät takaisin Jumalan yhteyteen. Tätä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi. Päästäkseen Jumalan yhteyteen heidän täytyy tämän elämän aikana syntyä uudelleen;

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä (Pyhästä Hengestä), se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh. 3:3)

He syntyvät evankeliumin kuulemisen ja vastaanottamisen kautta hengellisesti Jumalan lapsiksi, eli saavat Pyhän Hengen yhteyden, ja pääsevät siten pois saatanan ja kuoleman vallasta. Jeesuksen mukaan he eivät sen jälkeen enää koskaan kuole;

25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole (hengellisesti). Uskotko sen? (Joh. 11)

Uudestisyntynyt ihminen ihminen jatkaa elämistä fyysisen kuoleman jälkeen Jumalan yhteydessä ilman mitään eron hetkeä. Fyysinen kuolema, eli Jumalan antaman "neshaman" loppuminen, kohtaa kaikkia ihmisiä heissä asuvan perisynnin takia, sillä synnin palkka on kuolema, mutta uudestisyntyneet kristityt eivät enää kuole hengellisesti, vaan jatkavat elämistään Kristuksen yhteydessä paratiisissa. Sitä Jeesus tarkoitti sanoessaan hänen puoleensa kääntyneelle toiselle ristin ryövärille;

Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa. (Luuk. 23:43)

Sinne Paavalikin kaipasi kirjeessään filippiläisille;

23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa (paratiisissa), sillä se olisi monin verroin parempi;
24 mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. (Fil. 1. luku)

Paavali nimesi paratiisin myös kolmanneksi taivaaksi, 2.Kor 12:2 ss.

Sellainen opetus, minkä mukaan kaikki ihmiset menevät fyysisen kuoleman jälkeen tiedottomaan tilaan ja heräävät vasta viimeiselle tuomiolle, ei ole Raamatun ilmoituksen mukaista, vaan ihmisten omaa keksintöä. Jeesus kumoaa sen evankeliumissa todetessaan juutalaisille;

31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
32 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
33 Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa. (Matt. 22)

Kaksi ylösnousemusta

Kristuksen paluun yhteydessä tapahtuvassa ensimmäisessä ylösnousemuksessa paratiisissa olevat, Kristuksessa kuolleet, saavat ylösnousemusruumiin;

51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja (Kristuksessa) kuolleet nousevat katoamattomina, ja me (maan päällä olevat uskovat) muutumme.
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. (1.Kor. 15. luku)

Kristuksen paluun hetkellä maan päällä elävä uudestisyntyneitten kristittyjen sukupolvi ei kohtaa myöskään fyysistä kuolemaa, niinkuin heitä edeltäneet sukupolvet. Heidät "temmataan ylös pilviin" pois maan päältä Kristuksen luo, 1.Tess. 4:17. He eivät kuitenkaan ehdi ennen paratiisissa olevia, seurakunnan ylösottoa odottavia aiempia sukupolvia, jotka nousevat samassa ylösnousemuksessa, mutta ennen heitä Kristusta vastaan. Siinä he kaikki, Kristuksessa kuolleet ja maan päällä elävät Kristuksen omat, saavat yhdessä uuden ylösnousemusruumiin ja "pukeutuvat katoamattomuuteen".

Ensimmäisessä, eli elämän ylösnousemuksessa eivät kuitenkaan ole mukana ne, jotka ovat kohdanneet fyysisen kuoleman ilman Jeesusta. He nousevat ylös vasta myöhemmin tapahtuvassa hengellisesti kuolleiden, eli tuomion ylösnousemuksessa, mihin Jeesus viittaa Johanneksen evankeliumissa;

28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5)

Hyvän ja pahantekijät eroavat siinä, että ensin mainitut ovat ottaneet Kristuksen vastaan ja saaneet syntinsä anteeksi. Kristuksen ansio luetaan siten heidän hyväkseen. Jälkimmäiset taas joutuvat turvautumaan omaan ansioonsa, mikä ei kelpaa Jumalalle, Ps. 90:8.

Myös apostoli Paavali erottaa nämä ylösnousemukset puheessaan roomalaiselle maaherra Feeliksille;

15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. (Ap.t. 24)

Ne, jotka kohtaavat hengellisesti kuolleina myös fyysisen kuoleman, menevät heti kuoleman jälkeen tuonelaan odottamaan hengellisesti kuolleiden ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Jeesus kertoo tästä vertauksessaan Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä, vrt. Luuk. 16:20 ss. Ks. myös Jes. 14:9 ss.

Jeesus nimesi erikseen vanhurskasten ylösnousemuksen myös Luukkaan evankeliumissa;

13 Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita;
14 niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa. (Luuk. 14)

Sellainen opetus, että olisi vain yksi ylösnousemus, mihin kaikki ihmiset tulevat tuomiolle, ei Raamatun mukaan pidä paikkaansa. Jos olisi vain yksi ylösnousemus, missä kaikki nousevat yhtaikaa, ei Herran olisi tarvinnut nimetä jakeessa Luuk. 14: 14b erikseen vanhurskasten ylösnousemusta erotuksena muusta.

Jo Vanha testamentti tunnistaa nämä kaksi eri ylösnousemusta;

Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. (Dan. 12:2)

Molemmat ovat ikuisia, sekä iankaikkinen elämä että myös kadotus.


Kristuksen omat, hengellisesti heränneet ja uudestisyntyneet ihmiset, menevät fyysisen kuoleman jälkeen paratiisiin odottamaan ylösnousemusta, mutta uudestisyntymättömät ja hengellisesti kuolleet ihmiset menevät tuonelaan. Ensin mainitut nousevat elämän ylösnousemukseen, missä he saavat uuden ylösnousemusruumiin ja jälkimmäiset tuomion ylösnousemukseen viimeiselle tuomiolle.


Ilmestyskirjan mukaan näillä kahdella ylösnousemuksella, ensimmäisellä, eli vanhurskaiden ylösnousemuksella ja jälkimmäisellä, eli tuomion ylösnousemuksella on ajallisesti eroa tuhat vuotta;

Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. (Ilm. 20:5a)

Toinen kuolema on helvetti, eli iankaikkinen ero Jumalasta

12 Ja minä näin (hengellisesti) kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. (Ilm. 20)

Jos ihminen ei ole uskon kautta Jeesuksen uhriin herännyt hengellisesti tämän elämän aikana, hän kohtaa fyysisen kuoleman jälkeen Jumalan tuomion toisessa, eli tuomion ylösnousemuksessa. Tätä kutsutaan myös viimeiseksi tuomioksi. Ihminen tuomitaan siinä tapauksessa omien tekojensa mukaan, jotka johtavat syntiinlankeemuksen seurauksena iankaikkiseen kadotukseen, mikä on toinen kuolema, eli helvetti. Toinen kuolema on iankaikkisesti pysyvä ero Jumalasta. Siksi ihmisen tulisikin maanpäällisen elämänsä aikana ensi sijassa olla huolissaan iankaikkisesta kohtalostaan enemmän kuin maallisesta, joka on vain ajallinen;

4 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä (iankaikkiseen) helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä (Jumalaa) te peljätkää. (Luuk. 12)

Herran pelko on viisauden alku, Ps. 111:10. Iankaikkisessa kadotuksessakin ihmiset ovat kuitenkin tietoisessa tilassa, kuten Jeesus toteaa Matteuksen mukaan;

49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista
50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (Matt. 13)

Ja myös Markuksen mukaan;

47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,
48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. (Mark. 9)

Jeesus osoittaa sellaisen opetuksen vääräksi, minkä mukaan fyysisen kuoleman jälkeen kaikki raukeaisi tyhjiin. Iankaikkisessa kadotuksessakin ihminen on tietoisessa tilassa, mutta samalla lopullisesti erossa Jumalasta. Tämän tiedostaminen aiheuttaa itkun ja katkeran katumisen, kuitenkin liian myöhään. Siitä Jeesus varoitti myös juutalaisia kuulijoitaan sanomalla;

28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain (vanhan Israelin pyhät) olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
29 Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä (pakanakansoista koottava Uuden liiton seurakunta), ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. (Luuk. 13)

Ne, jotka ovat heränneet hengellisesti tämän elämän aikana uskon kautta Jeesukseen ovat saaneet kaikki syntinsä anteeksi ja siksi heidät tuomitaan Jeesuksen tekojen ja ansion mukaan. He ovat mukana ensimmäisessä, eli elämän ylösnousemuksessa ja heidän nimensä on kirjoitettu Jeesuksen uhrin ja ansion perusteella elämän kirjaan.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (Room. 8:1)

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle