Share |

Filadelfia ja Laodikea, eli kirkon jakautuminen lopun aikana

 

ilmestyskirja.jpgFiladelfian ja Laodikean seurakunnilla on sanottavaa tämän päivän kristityille. Raamatun mukaan ne ovat molemmat olemassa maan päällä Jeesuksen paluun tapahtuessa. Toisella on vahva lähetysnäky ja halu todistaa Kristuksesta. Toinen on sen sijaan penseä ja tyytyväinen omaan passiiviseen tilaansa. Mitä tarkoittaa Filadelfian srk:n kautta tapahtuva juutalaisten takaisin armoihin ottaminen lopun aikana? Miten Filadelfia varjeltuu koko maailmaa kohtaavasta koetuksen hetkestä, eli maailmanlaajuisesta ydinsodan ajasta aikojen lopulla? Miksi Jeesus "oksentaa" penseän Laodikean pois suustansa?

 

 

 

 

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Sisällysluettelo

1. Ilmestyskirjan tulkinnasta

2. Filadelfian seurakunta lopun aikana

3. Laodikean seurakunta lopun aikana

 

1. Ilmestyskirjan tulkinnasta


10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
11. joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".
12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
13. ja lampunjalkain keskellä (kr. mesos) Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. (Ilm. 1:10-13, KR 1938)

Johannes mainitsee Ilmestyskirjan alussa olevansa Patmoksen saarella, jae 9. Näyn saadessaan hän oli kuitenkin "hengessä Herran päivänä", jae 10a. Tätä on usein tulkittu viikonpäiväksi, esim. sunnuntaiksi. Raamatullisesti katsoen käsite "Herran päivä", joka oli apostoli Johanneksellekin tuttu vanhatestamentillinen termi, tarkoittaa kuitenkin ensisijaisesti jo VT:ssa ilmoitettua Jumalan vihan aikaa aikojen lopussa. Tätä samaa aikaa myös Ilmestyskirja pääasiassa kuvaakin.

"Herran (Jahven) päivä" viittaa kaikkialla Raamatussa Jumalan tuomion ja tuhon aikaan maan päällä aikojen lopussa;

Jes. 13:6 ja 9, Hes. 30:3, Jooel 1:15, Jooel 2:11 ja 31, Jooel 3:14, Aam. 5:18 ja 20, Ob. 1:15, Sef. 1:7 ja 14, Sak. 14:1, Mal. 4:5, Ap.t. 2:20, 1.Tess. 5:2, 2.Tess. 2:2, 2.Piet. 3:10. Tämä on helppo todeta myös näiden raamatunjakeiden tekstiyhteydestä. Herran päivästä, eli maailmanlaajuisesta ydinsodan ajasta, on näille sivuille kirjoitettu myös erillinen artikkeli.

Johannes oli siis hengessä Herran päivänä/päivässä. Tämä pitäisi kääntää tarkasti alkutekstistä "hengessä Herran päivässä", koska kr. alkutekstissä jakeessa 10 on sama prepositio "en" (-ssa,-ssä) sekä sanojen "hengessä" että "päivässä" edellä. Tästä Jumalan vihan ajasta, "Herran päivästä", Johannes myös Ilmestyskirjaan kirjoittaa, sen minkä hän hengessä näkee, jae 11a. Johannes oli siis näyssä aikahistoriallisesti aikojen lopulla olevassa Herran vihan päivän, eli maailmanlaajuisen ydinsodan ajassa.

ilm._seurakunnat.jpgJohannesta kehoitetaan myös lähettämään kirjoittamansa kuvaus seitsemälle seurakunnalle. Seitsemän on Raamatun lukusymboliikassa ja Ilmestyskirjassakin täydellisyyden luku. Tässä se kuvaa koko seurakunnan aikaa aina jälkiapostolisesta seurakunnasta (Efeso) lopun ajan seurakuntiin (Filadelfia ja Laodikea) asti. Johanneksen kirjoittama Ilmestyskirja onkin ollut kaikkien näiden seurakuntien luettavana ja käytössä läpi seurakunnan historian. Tämä ei sulje pois sitä, että nämä seurakunnat ovat olleet olemassa myös Johanneksenkin aikana konkreettisesti Vähä-Aasiassa (vrt. oheinen kartta).

Johanneksen ollessa "hengessä Herran päivässä" hän kuuli takaansa Herran äänen, jae 10. Hän kääntyi katsomaan taakseen, jae 12, symbolisesti menneisyyteen päin aikojen lopusta, eli Herran päivästä katsoen. Takanaan Johannes näki seitsemän kultaista lampunjalkaa, eli seitsemän seurakuntaa ja niiden keskellä (kr. mesos) "ihmisen Pojan muotoisen", eli kirkastetun Jeesuksen. Symbolisesti Johannes näki takanaan koko seurakunnan ajan, missä Jeesus lupauksensa mukaan oli seurakuntansa keskellä, vrt. tähän;

Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä (kr. mesos). (Matt. 18:20, KR 1938)

Osa näistä aikahistoriallisista seurakuntakausista säilyy organisaatioina maan päällä aina Jeesuksen takaisintuloon asti. Tämä voidaan päätellä Tyatiran seurakunnalle (hallitsevana katolisella keskiajalla n. vuosina 600-1520) annetusta kirjeestä. Siinä Jeesus kehoittaa Tyatiralaisia pitämään sen uskon mikä heillä on Jeesukseen aina hänen tulemukseensa asti, Ilm. 2:25. Roomalaiskatolinen kirkko on edelleen jäsenmäärältään maailman suurin kristillinen kirkkokunta.

Myös uskonpuhdistuksen ajan seurakunnalle, Sardeelle (vuodesta 1520-), lähetetyssä kirjeessä kehoitetaan sitä muistamaan ja ottamaan vaarin siitä, mitä se on aikanaan alunperin kuullut ja saanut (mm. Lutherilta). Muutoin Jeesus tulee sillekin aikojen lopussa kuin varas, siis yllättäen.

Seurakunnan aika oli Johanneksen näyssä kuitenkin "Herran päivästä" katsottuna jo jäänyt taakse menneisyyteen, eli se on otettu ylös taivaaseen eikä ole jäänyt maan päälle Herran vihan aikaan. Seurakuntakirjeet pättyvätkin Ilm. 3:22 toteamukseen; "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo". Tämän jälkeen ei Ilmestyskirjassa enää tätä mainita.

Tästä ei voida kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että seurakunnan ylösotto tapahtuisi välittömästi 3. luvun jälkeen ja siitä ei enää sen jälkeen Ilmestyskirjassa mainittaisi. Näyttäisi siltä, että seurakunta on Ilmestyskirjassa ainakin kuudenteen sinettiin asti, jolloin ilmoitetaan Herran vihan päivän alkaminen, vrt. Ilm. 6:17.

Lisäksi UT:n ja Ilmestyskirjankin lukujako tehtiin vasta 1200-luvulla ja jaejako 1500-luvulla. Edelleen on huomattava, että Ilmestyskirjassa näyttää olevan nk. sisäkkäinen rakenne. Tämä tarkoittaa sitä, että siinä viedään ensin yksi 7-osainen näky loppuun ja siten näky jatkuu uudelleen siten, että edellisen näyn viimeinen osa kuvataan uudelleen entistä tarkemmin uudella 7-osaisella näyllä. Näkyjen väliin näyttää jäävän kuvaus taivaasta, joka erottaa näyt toisistaan.

Tässä tutkiskelussa keskitymme tarkastelemaan nk. kirkkohistoriallisen tulkinnan perusteella Filadelfian (veljesrakkauden) ja Laodikean (kansanvalllan) seurakuntia Jeesuksen tulemuksen hetkellä, ennen Herran päivän koittamista.

2. Filadelfian seurakunta lopun aikana


7 Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin (tereo) minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.
9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
9 Katso, minä annan sinulle saatanan joukosta ne, jotka itsensä Juudalaisiksi sanovat, ja ei olekaan, vaan he valehtelevat. Katso, minä tahdon vaatia heitä siihen, että heidän pitää tuleman ja kumartaman sinun jalkais edessä, ja heidän pitää tietämän, että minä sinua rakastin.
10 Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin (tereo), niin minä myös otan sinusta vaarin (tereo) ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
10 Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.
11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
11 Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.
12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
12 Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani templissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähtemän ulos, ja tahdon kirjoittaa hänen päällensä minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini, uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja minun uuden nimeni.
13 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.' (Ilm. 3:7-13, KR 1938)
13 Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. (Ilm. 3:7-13, KR 1776)

Filadelfian seurakunta kuvaa kirkkohistoriallisesti evankeelisen lähetyksen ajan seurakuntaa 1700-luvun puolivälistä aina Jeesuksen paluuseen asti.

Kun puhutaan Jumalan valtakunnan työstä ja lähetyksestä, avain siihen on Herralla itsellään, jae 7a. Avain on myös arvovallan merkki, vrt Jes. 22:22. Jeesus on luovuttanut tämän avaimen seurakunnalleen, Matt. 16:19.

Jeesus avaa oven myös lähetystyöhön, jae 8a. Vertaa tähän Ap.t. 14:27;

27. Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven. (Ap.t. 14:27, KR 1938)

Kun Jeesus avaa oven, ei sitä kukaan voi sulkea, jae 8a. Omassa voimassaan ei kukaan voi lähetystyötä tehdä. Lähetyksen edellytys on Raamatun ja Jeesuksen jumalallisen arvovallan tunnustaminen, jae 8b. Juuri näitä kahta asiaa pyritään nykyään murentamaan liberaalin nimikristillisyyden ja maailman taholta.

Filadelfia saa Herralta tunnustusta siitä, että se on "pitänyt minun sanani", niinkuin vanha käännös 1776 oikein alkutekstistä kääntää, jae 8b. Juuri Jumalan sanaa, Raamattua, vastaan on hyökätty alusta alkaen. Saatanan ensimmäiset sanat Eevalle ja Aadamille olivat; "Onko Jumala todella sanonut?" Tämä sama kysymys esitetään yhä tänä päivänä ja nyt voimakkaammin kuin ehkä koskaan myös meillä Suomessa.

Filadelfian tuntomerkki on Raamattu-uskollisuus. Maailman vastustuksesta ja pilkasta huolimatta se on pitänyt siitä "kärsivällisesti kiinni", kuten jakeen 10 alku voidaan myös kääntää alkutekstistä. Sana pitänyt, kr. tereo, on hepreaksi natsar ja sen taustalla on ilmeisesti "nasarealaisista" johdettu verbi "säilyttää uskollisesti" (Jeesuksen sana). Jumala lukee Filadelfian Raamattu-uskollisuuden niin merkittäväksi asiaksi, että Hän lupaa samalla tavalla varjella Filadelfian seurakunnan lähestyvältä tuholta, eli ydinaseilla käytävältä kolmannelta maailmansodalta. 

Lähetystyö huipentuu seurakunnan ajan lopussa juutalaisen kansan evankeliointiin, jae 9. Kun pakanakansoista kerättävien täysi luku on tullut sisälle, tulee vielä juutalaisten vuoro, vrt. Room. 11:25-26;

25. Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26. ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista". (Room. 11:25-26, KR 1938)
Pelastaja tulee Siionista, eli seurakunnasta, joka on Jumalan läsnäolon paikka nykyisessä seurakunnan ajassa.

Suuri juutalaisherätys seurakunnan ajan lopussa, jae 9b

Kuvahaun tulos haulle synagogue of Jerusalem

Kuvassa yllä Hurvan synagooga Jerusalemissa.

Saatanan, eli vastustajan synagooga, jae 9, kuvaa juutalaisen kansan enemmistön hengellistä tilaa ja asennetta omaan Messiaaseensa, Jeesukseen.

Juutalaiset vainosivat kristittyjä myös alkuseurakunnan aikana yhdessä roomalaisten kanssa, vrt. Ilm. 2:9. Varsinaisesti pakanalähetys pääsi vauhtiin Jerusalemin hävityksen jälkeen vuonna 70, jolloin alkuseurakunta hajaantui pois Juudeasta. Yhdestä alkuseurakunnan päävainoajasta, Sauluksesta, tuli "pakanoiden apostoli", Paavali, Herran ilmestyttyä hänelle Damaskon tiellä, Ap.t. 9:1-9. Paavali kirjoittaa tästä juutalaisen kansan luopumuksesta;

15. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? (Room. 11:15, KR 1938)

Seurakunnan ajan alussa juutalaiset hylkäsivät Messiaansa ja evankeliumi levisi kaikkeen maailmaan, jae 15a. Aikojen lopussa heidät otetaan uudelleen armoihin ja evankeliumi palautetaan heille takaisin, jae 15b. Tämä tulee olemaan koko maailmalle kuin elämä kuolleista. Se johtaa suureen herätykseen, joka huipentuu aikanaan myös seurakunnan ylösottoon, kuolleiden ja elävien, vrt. 1.Tess. 4:16-17 ja Jes. 26:19-20.

Jakeessa 9 mainittu juutalaisten kumartuminen seurakunnan jalkojen eteen ja heidän ymmärryksensä siitä, että Jumala rakastaa seurakuntaa merkitsee suurta herätystä ja hengenvuodatusta Israelissa, missä asuu nykyisin noin puolet maailman juutalaisista. Sitä seuraavat myös ihmeet ja merkit, vrt. tähän Ap.t. 2:18-19. Tästä aikojen lopun suuresta herätyksestä on kirjoitettu näille sivuille artikkeli "Toinen hengenvuodatus Jerusalemissa".

Seurakunnan varjeltuminen koetuksen hetkestä, jae 10

Paavalin mukaan juutalaisten "armoihin ottaminen" on "elämä kuolleista" koko maailmalle. Se tarkoittaa myös ylösnousemusta. Juutalaisten heräämiseen liittyy myös seurakunnan ylösotto. Tämä ei kuitenkaan tapahdu salaa ja kaikille yllättäen, vaan Filadelfian seurakunta saarnaa Jeesuksen paluuta paitsi juutalaiselle kansalle, myös koko maailmalle. Tätä seuraa edellämainittu suuri herätys. Tämä saa aikaan myös seurakunnan jakaantumisen. Paha palvelija sanoo sydämessään "minun herrani viipyy", Matt. 24:48-49, ja tämän palvelijan herra tulee  hänelle yllättäen.

Tuomio alkaa Herran huoneesta, 1.Piet. 4:17. Tästä on kirjoitettu näille sivuille artikkeli "Suuri luopumus seurakunnan ajan lopulla".

On väitetty, että jakeen 10 "pelastan sinut koetuksen hetkestä" ei viittaisi seurakunnan varjeltumiseen "Herran päivästä", eli Jumalan vihan ajasta maan päällä. Kuitenkin vanha kirkkoraamattu 1776 kääntää kohdan oikein ja kääntää sanan tereo sanalla "varjella" juuri tässä kohdassa. Alkutekstin prepositio siinä on ek, eli pois jostakin. Syynä seurakunnan varjeltumiseen pois koetuksen hetkestä on se, että koska se on varjellut (tereo) Herran sanan, eli pitänyt kiinni Raamatusta Jumalan sanana, niin Herrakin varjelee (tereo) sen lähestyvältä tuholta.

Myös Jeesus todistaa samasta asiasta Luukkaan evankeliumissa puhuessaan aikojen lopun "koetuksen hetkestä";

34. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35. niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." (Luuk. 21:34-36, KR 1938)

Jeesus käyttää jakeessa 36 sanaa "ekpheugo", merkityksessä "paetaksenne" tätä kaikkea. Sana merkitsee pakenemista kokonaan pois jostakin. Uusi kirkkoraamattu 1992 kääntää sanan valitettavasti väärin "selviäisitte" .

Jeesus kehoittaa tässä valvomaan aivan samoin kuin Sardeenkin (uskonpuhdistuksen ajan) seurakuntaa kehoitettiin valvomaan, muutoin Hän tulee kuin varas, Ilm. 3:3b. Kuin varkaana tuleminen tarkoittaa Jeesuksen tuloa yllättäen hakemaan omansa pois kristikunnan keskeltä, toinen otetaan ja toinen jätetään.

Luukkaan 21. luvussa Jeesus viittaa aiemmin kuvaamaansa ahdistuksen aikaan. Jakeen 34b:n "se päivä" tarkoittaa "Herran vihan päivää", josta hän kertoo aiemmin jakeissa 25-26;

25. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
26. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. (Luuk. 21:25-26, KR 1938)

Tämä aika, Herran (Jahven) vihan päivä, päättyy Jeesuksen paluuseen maan päälle kaikkien pyhiensä kanssa, Ilm. 19. luku. Kuinka pitkä tämä "Herran päivä", suuren ahdistuksen aika on, sitä emme varmasti tiedä. Jeesus sanoo Matt. 24:22:ssa, että "ne päivät lyhennetään, koska muuten mikään liha ei pelastu". Itse uskon tämän ajan kestävän Ilm:ssa mainitun ajan, kolme ja puoli vuotta, Ilm. 12:6 ja 14.

Danielin kirjasta haettu viimeinen vuosiviikko, seitsemän vuotta, tuskin sopii sellaisenaan tähän, vrt. Dan. 9:27. Danielin kirjan kohdassa 12:1 mainittu ahdistuksen aika, johon Jeesuskin viittaa Matt. 24:21:ssä, kestää Dan. 12:7b perusteella saman kolme ja puoli aikaa, eli vuotta kuin Ilm. 12:14. Viimeisestä vuosiviikosta ja sen jakautumisesta on kirjoitettu näille sivuille erillinen artikkeli.

Filadelfian lopun ajan herätyksessä laajentunut seurakunta varjeltuu koetuksen hetkestä kokonaan pois ja seisoo Ihmisen Pojan edessä seurakunnan ylösoton kautta, Luuk. 21:36b.

Jakeen 11 toteamus "minä tulen pian" tarkoittaa lopun ajassa sitä, että kun nämä asiat alkavat tapahtua, juutalaisherätys ml., seurakunnan ylösottaminen on hyvin lähellä. Kauanko tämä herätys kestää, sitä emme tiedä. Vastustajia nousee paljon, siksi kehoitetaan pitämään usko, ettei kukaan ota pois pelastuksen kruunua. Voittajista tehdään pylväitä Jumalan temppeliin, aivan kuin Jaakobista, Pietarista ja Johanneksestakin, vrt. Gal. 2:9. Eivätkä he enää koskaan lähde sieltä ulos, vrt. tähän 1.Tess. 4:17b;

17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1.Tess. 4:17, KR 1938)

3. Laodikean seurakunta lopun aikana


14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'" (Ilm. 3:14-22, KR 1938)

Laodikean seurakunta kuvaa nk. kirkkohistoriallisen tulkinnan mukaisesti lisääntyvän luopumuksen ajan seurakuntaa 1700-luvun loppupuolelta aina hamaan Jeesuksen paluuseen asti.

17:nnen vuosisadan lopulta alkaen englantilainen deismi, ranskalainen rationalismi ja saksalais-skandinaavinen valistus alkoivat vaatia, että "valistuneen järjen" on tutkittava ja arvosteltava myös kirkkojen oppeja ja Raamattua. Tämä on tieteen ja teknologian kehittymisen ohella johtanut kristikunnassa yhä lisääntyvään luopumukseen Raamatun ja Jumalan arvovallasta. Ihminen on ottanut itselleen vallan päättää mitä Raamatusta voi ottaa Jumalan sanana ja mitä on pidettävä erehtyvän ihmisen sanoina. Raamattu itse todistaa vastoin tätä olettamusta olevansa kokonaan Jumalan sanaa, vrt. Ps. 119:160 ja 2.Tim. 3:16.

Laodikean seurakunnan kohdalla luopumus lopulta johtaa sen hylkäämiseen, eli sen "oksentamiseen Herran suusta ulos", jae 16b. Tämä on myös aikahistoriallisesti Jeesuksen paluun merkki, onhan Herra luvannut olla seurakuntansa kanssa aina maailman loppuun asti.

Laodikea kuvaa Jumalan sanan totuudesta luopuneen kristikunnan valtaosaa. Jeesus on heitetty seurakunnan ulkopuolelle, mitä kuvaa sanan Laodikea merkitys "kansanvalta".

Laodikean seurakunta ei ole hengellisesti kylmä eikä palava, vaan haalea, jae 16. Hengellisesti kylmä voi muuttua Jumalan Hengen kosketuksesta palavaksi, näinhän käy ihmisellekin hänen tullessaan uskoon. Haaleus sen sijaan kuvaa seurakunnan tilaa, mistä Paavali kertoo kirjeessään Timoteukselle seuraavasti;

1. Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

kyh.jpgLaodikealaisten käsitys itsestään poikkeaa jyrkästi Jumalan käsityksestä, jae 17. Jumalan silmissä he olivat ilman Kristusta viheliäisiä, kurjia, köyhiä, sokeita ja alastomia.

Kuvassa vasemmalla Laodikean seurakunta Herran silmin katsottuna.

Juuri Kristuksessa uskova omistaa kaikki viisauden ja tiedon aarteet, Kol. 2:3. Kristuksen Henki antaa uskovalle hengellisen näkökyvyn eroittaa oikea väärästä. Tästä Jeesus kertoi vertauksen;

39. Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? (Luuk. 6:39, KR 1938)

Ilman Kristusta me olemme alastomia, sillä kaikki meidän (oma) vanhurskautemme on syntiinlankeemuksen perintönä kuin "tahrattu vaate", Jes. 64:6a. Sen sijaan pukeutukaamme valkeuden varustuksiin ja pukekaamme päällemme Herra Jeesus Kristus, niinkuin Paavali kehoittaa, Room. 13:12-14. Uskon kautta Kristukseen me omistamme hänen täydellisen ansionsa, joka luetaan meidän eduksemme. Laodikealaisilla ei ole tätä uskoa eikä sen puuttuessa myöskään Kristuksen vanhurskautta ja he ovat Jumalan silmissä alastomia. Heidän alastomuutensa häpeä näkyy, koska Kristuksen vanhurskaus ei peitä heidän syntejään Jumalan silmissä.

Jakeessa 18 Jeesus kehoittaakin laodikealaisia ostamaan häneltä tulessa puhdistettua kultaa, mikä tarkoittaa koetuksen kestävää uskoa, vrt. 1.Piet. 1:7. Uskon mukana he saavat omakseen myös Jeesuksen heille ansaitseman vanhurskauden, jota valkeat vaatteet kuvaavat, eivätkä ole enää alastomia. Samoin he saavat uskon mukana silmävoidetta, jolloin heidän hengellinen näkökykynsä palautuu. Silloin he osaavat jälleen erottaa oikean väärästä ja ojentautua sen mukaan.

Laodikealaisilla on siis vielä mahdollisuus kääntyä pois epäuskostaan Jeesuksen puoleen, jae 19.

Jae 20 kuvannee erityisesti lopun ajan suuren herätykse aikaa, jolloin Jeesus kolkuttaa Laodikeankin ovella, vaikka hänet on sieltä jo heitetty ulos, ja pyytää heitäkin tulemaan suurille illallisille, jotka hän on järjestänyt heille lupauksensa mukaan aikojen lopulla. Jeesus kertoo tästä tilanteesta vertauksen Luukkaan 14. luvussa jakeissa 16-24. 

Valitettavasti suurin osa laodikealaisista ryhtyy estelemään ja kieltäytyy kutsusta pitäen maallisia velvollisuuksiaan tärkeämpinä, Luuk. 14:18-20. Niin heidän lamppunsa sammuvat. Tämä johtuu heidän haaleudestaan ja siksi Jeesus oksentaakin heidät suustaan ulos, jae 16b. He eivät pääse mukaan seurakunnan ylösottoon, vaan jäävät maan päälle Jumalan vihan aikaan, Herran päivään, missä Johanneskin on näyssään ja mistä Ilmestyskirjan pääosa kertoo. Herran päivästä, eli aikojen lopun Jumalan vihan ajasta on kirjoitettu näille sivuille oma artikkelinsa, eli ydinaseilla käytävän kolmannen maailmansodan kuvaus Raamatussa.

Häähuone täytetään lopun ajan suuressa herätyksessä "teiltä ja aitovieriltä" jo kutsuttujen, eli itseään kristityiksi sanovien valtaosan kieltäytyessä lähtemästä taivaallisiin juhliin. Näin monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi. Myös juutalaiset ottavat Jeesuksen vastaan messiaana.

Ne, jotka avaavat vielä oven Jeesukselle lopun aikana saavat kuitenkin hallita yhdessä hänen kanssaan taivaallisella valtaistuimella, jae 21.

 Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle