Holokausti Vanhassa testamentissa osa I, eli Danielin kirjan 7. luvun lyhyt selitys

Danielin kirjan 7. luvun näyssä hän näkee Babylonian pakkosiirtolaisuudessa ollessaan, miten oman aikansa suurvallat tulevat hallitsemaan juutalaisia ja heidän maataan. Lopulta kaikki valta tullaan kuitenkin antamaan Korkeimman pyhien kansalle ja he tulevat hallitsemaan koko maailmaa ja myös kaikkia pakanakansoja. Daniel kiinnittää näyssään erityisesti huomiota herjaavasti puhuvaan pieneen sarveen, eli kuninkaaseen, jolle annetaan valta voittaa hänen kansansa, juutalaiset. Sarven symboloima johtaja saa kuitenkin surmansa ja sen ruumis hävitetään polttamalla.

daniel_vision.jpg

Merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.

 


1 Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen.
2 Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta.
3 Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.
4 Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.
5 Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa".
6 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.
7 Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea.

Jakeet 1-7 Daniel näki oman kansansa ja maansa kohtaloon vaikuttavat suurvallat alkaen Uus-Babyloniasta (leijona), missä hän oli näkynsä aikana, jae 1. Leijona oli muinaisen Babylonian symbolieläin.

Kuningas Belsassar hallitsi Uus-Babyloniaa vuosina 550-539 eKr. Persialaiset valloittivat Kyyros Suuren toimesta Babylonian 539 eKr. ja surmasivat Belsassarin. Daniel näkee näkynsä kuningas Belsassarin ensimmäisenä halllitusvuotena 550-549 eKr. Samana vuonna, ilmeisesti Danielin näyn jälkeen, Persian kuningas Kyyros II kukisti Persian länsipuolella olleen Meedian valtakunnan, minkä vasallina Persia oli aiemmin ollut ja siitä syntyi suurvalta nimeltään Meedia-Persia. Persia oli Danielin näyn toinen suurvalta, karhun näköinen peto. Kyyros valloitti Meedian lisäksi myös nykyisen Turkin alueella sijainneen Lyydian 547 eKr. ja Babylonian 539 eKr. Näitä kuvaavat karhun suussa olevat kolme kylkiluuta. Danielin 8. luvussa Persiaa symboloi kaksisarvinen oinas. Se tarkoittaa Meedia-Persiaa, mitä ei aiemmin Danielin 7. luvun näyssä vielä ollut olemassa. Profetiat ovat siten myös aikahistoriallisesti erittäin tarkkoja.

Juutalaiset olivat joutuneet Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen useassa eri erässä vuodesta 605 eKr. alkaen. Myös Daniel ja profeetta Hesekiel olivat vuonna 605 eKr. Babyloniaan pakkosiirrettyjen joukossa. Myöhemmin Babylon myös valloitti Jerusalemin ja tuhosi Salomonin rakentaman temppelin vuonna 586 eKr. Vuonna 539 eKr. Meedia-Persia (karhu) valloitti Babylonian, jae 5. Daniel oli todennäköisesti vielä elossa Babylonian kukistuessa. Daniel näki Babylonian kukistumisen ja kansansa vapautuksen Babylonian vallasta, siitä kertoo leijonan siipien irtirepäisy jakeessa neljä. Ensimmäisen pedon nostaminen pystyyn seisomaan kahdelle jalalle niinkuin ihminen on suora viittaus Danielin toisen luvun profetiaan suuresta ihmisen muotoisesta kuvapatsaasta, minkä kultainen pää oli Babylonia.

Persian suurkuningas Kyyros II Suuri (Raamatun Koores) päästi juutalaiset palaamaan pakkosiirtolaisuudesta takaisin Juudeaan ja antoi heille luvan rakentaa Jerusalemiin uusi temppeli Nebukadnessarin tuhoaman sijaan. Uusi, nk. Serubbaabelin temppeli, rakennettiin tarkasti vanhan temppelin paikalle ja se valmistui vuonna 516 ekr.

Juutalaiset olivat Persian vallan alla aina vuoteen 334 eKr., jolloin Aleksanteri Suuri nousi Makedonia-Kreikasta (pantteri) ja löi persialaiset Granikosjoen, Issoksen ja Gaugamelan taisteluissa. Näistä ensimmäistä, Granikosjoen taistelua vuonna 334 eKr., on kuvattu myös Raamatussa, Dan. 8:5-7. Aleksanterin kuoltua vain 12 vuoden vallassaolon jälkeen hänen valtakuntansa hajosi ja Juudeakin oli vaihtelevasti näiden seuraajavaltioiden, eli diadokien hallinnassa, jae 6. Aleksanterin valtakunnan hajoamista "neljään taivaan tuuleen" kuvaavat pantterin neljä päätä. Näistä Juudeaa hallitsivat ensin Egyptin Ptolemaiokset (323-198 eKr.) ja myöhemmin Syyrian Antiokukset (198-164 eKr.).

Syyrian Antiokusten jälkeen Israel erilaisten vaiheiden jälkeen itsenäistyi Hasmonealaiseksi kuningaskunnaksi 140-luvulla eKr. Sitä kesti aina Rooman (neljäs rautahampainen peto) Juudeaan tuloon asti vuonna 63 ekr., jolloin Rooman sotapäällikkö Pompeius valloitti Jerusalemin, jae 7. Neljäs petovalta, Rooma, hallitsi Juudeaa aina Jerusalemin tuhoon ja juutalaisten maastakarkoitukseen asti.

Jerusalemin toinen, vuonna 516 valmistunut nk. Serubbaabelin temppeli, tuhottiin Rooman sotapäällikön ja keisari Vespasianuksen pojan, Tituksen toimesta vuonna 70. Rooma oli juutalaisten kannalta katsoen erilainen kuin edelliset, jae 7b, koska se hävitti erets Israelin maan ja lakkautti temppelijumalanpalveluksen. Rooma oli juutalaisen kansan kannalta katsoen myös "ylen väkevä", koska alkoihan sen hallinta erets Israelissa Pompeiuksen Jerusalemin valloituksella ja se myös eräällä tavalla päättyi Tituksen suorittamaan Jerusalemin valtaamiseen ja sen temppelin tuhoamiseen vuonna 70. Sen jälkeen juutalaisten itsehallinto lakkautettiin ja valtaosa kansasta joutui maastaan pitkään diasporaan. Juutalaisuus siirtyi temppelistä sen tuhon jälkeen takaisin synagoogaan, missä se oli ollut myös Danielin aikana Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Toisen Roomaa vastaan käydyn juutalaissodan jälkeen vuonna 135 Jerusalemista tuli juutalaisilta kielletty kaupunki yli 300 vuodeksi. Kaupunki muutettiin roomalaiseksi sotilaskoloniaksi ja sille annettiin nimeksi Aelia Capitolina. Lopulta muslimit valloittivat kaupungin vuonna 638.

Profetian aikahyppy juutalaisten pitkän diasporan ylitse 1900-luvulle

Myös Rooma tuhoutui aikojen saatossa ja sen kulttuuriperinnölle muodostuivat Euroopan kansallisvaltiot, joita kuvaavat neljännen pedon 10 sarvea, jae 7b. Sarvi voi kuvata VT:ssa sekä valtiota että myös sen johtajaa. Roomasta hypätään Danielin näyssä ajallisesti suoraan 1900-luvun Euroopan kansallisvaltioihin, koska Rooman ajettua juutalaiset maanpakoon heillä ei ollut enää omaa valtiota, mikä alkoi muotoutua uudelleen vasta 1900-luvulla sionismin ansiosta. Vanhan testamentin profeetat eivät nähneet juutalaisen kansan eksiilin aikaa vuodesta 70 alkaen aina Israelin valtion uudelleen syntymiseen saakka, jolloin kansa oli poissa maastaan. Tämä nk. pakanaseurakunnan aika oli heille salaisuus.

Danielin kirjassa luvut 1-6 ovat kirjan historiallinen osa ja luvut 7-12 profeetallinen osa. Kirja on kirjoitettu kahdella kielellä. 2:4-7:28 on kirjoitettu arameaksi, muu osa hepreaksi. Aramea oli Babylonian yleiskieli. Arameankielisen osan alussa ja lopussa on on kuvattu samaa asiaa, eli oman aikansa pakanavaltojen hallintavaltaa Israelin maan, erets Israelin ylitse, mikä loppuu Jumalan valtakunnan tuloon maailmaan. Danielin 2. luvussa sama asia esitetään suuren kuvapatsaan avulla ja 7. luvussa merestä nousevien petojen avulla. Danielin 2.luvussa Euroopan kansallisvaltioita symboloivat 10 sarven sijaan kuvapatsaan 10 varvasta, joista osa oli rautaa ja osa savea. Näin on Euroopassa aina ollut, eli toiset valtiot ovat olleet vahvempia kuin toiset. Luku 10 on näissä profetioissa symbolinen luku.


8 Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui.

hitler_speech.jpgJakeessa 8 näky jatkuu aikahistoriallisen hypyn jälkeen lähestyttäessä pitkän diasporan loppua 1900-luvulla. Danielin tarkatessa neljännen pedon sarvia, eli Euroopan kansallisvaltioita, hän näki pienen sarven nousevan yllättäen niiden keskeltä. Sen ilmestyessä kolme edellisistä reväistiin pois sen tieltä. Sarvi symboloi Raamatussa paitsi valtakuntia, myös niiden johtajia. Tämä yllättäen ilmestynyt sarvi kuvasi selvästi johtajaa, koska sillä oli ihmisen silmät ja se myös puhui herjaavasti/mahtipontisesti. Herjaava puhe ilmentää natsisaksan johtajan, Aadolf Hitlerin ylimielisiä puheita vastustajistaan, erityisesti juutalaisista, ja natsien oppia saksalaisesta arjalaisesta herrarodusta, jonka kohtalona oli hallita alempia rotuja. Pieni sarvi kuvaa juutalaisten diasporan lopulla ensisijaisesti Hitleriä (kuvassa) ja hänen antisemitistisiä puheitaan kansallissosialistisessa Saksassa, keskellä Eurooppaa. Tätä kasvoiltaan röyhkeää ja juonissa taitavaa kuningasta, eli Hitleriä ja hänen vaikutustaan juutalaisiin kuvataan myös Danielin kirjan 8. luvussa jakeissa 23-26. Hitler kukisti juonillaan kahdeksan kuukauden sisällä kolme edellistä Saksan valtakunnankansleria ennen valtaan nousuaan tammikuun lopulla 1933.


9 Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
10 Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.

Jakeet 9-10 Tämän jälkeen siirrytään kuvaamaan Jumalan valtaistuinta ja viimeistä tuomiota, mikä liittyy ajallisesti edellisen jakeen herjaavan sarven ilmestymiseen. Hitler ja Holokausti johtivat juutalaisten pitkän diasporan loppumiseen ja Israelin valtion itsenäistymiseen. Israelin itsenäistyminen tulee johtamaan jossain vaiheessa myös antikristuksen ilmestymiseen ennen Kristuksen paluuta perustamaan 1000-vuotista valtakuntaansa. Hitler toimii tässä profetiassa myös lopullisen antikristuksen esikuvana.


11 Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto  tapettiin, ja sen  ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.
12 Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

Jae 11 Danielin huomio kiinittyi jälleen herjaavaan sarveen ja hän näki, miten se kuoli ja sen ruumis hävitettin polttamalla. Pedolla tarkoitetaan jakeessa 11 petovaltiota, minkä johtaja pieni sarvi oli. Peto lyötiin ja sen ruumis hävitettiin polttamalla. Arvostettu Youngs literal translation (YLT) kääntää jakeen seuraavasti;

I was seeing, then, because of the voice of the great words that the horn (Hitler/antikristus) is speaking, I was seeing till that the beast is slain, and his (Hitlerin/antikristuksen) body hath been destroyed, and given to the burning fire.

Hitleriä ei surmattu häntä vastaan tehdyistä 20 murhayrityksestä huolimatta, vaan hän teki lopulta itsemurhan Berliinissä 30.4.1945. Hitlerin tehtyä itsemurhan hänen ruumiinsa poltettiin SS:n toimesta valtakunnan kanslian sisäpihalla valelemalla sen päälle 200 litraa bensiiniä.

Jae kuvaa myös antikristuksen loppua, kun Kristus palatessaan maan päälle tuhoaa hänet "suunsa miekalla". Sen jälkeen enkeli heittää hänet iankaikkiseen tuleen, eli helvettiin, Ilm. 19:20. Yhdessä hänen kanssaan tuleen menee myös väärä profeetta, joka edustaa tässä islamilaista lopun ajan hallitsijaa. Hitlerin "vääränä profeettana" toimi propagandaministeri Josef Göbbels, joka teki itsemurhan Hitlerin kuolemaa seuranneena yönä surmaten samalla myös vaimonsa ja kuusi lastaan. Myös Josef ja Magda Goebbelsin ruumiit poltettiin heidän itsemurhansa jälkeen valtakunnankanslian puutarhassa samoin kuin Hitlerin ja hänen vastavihityn vaimonsa Eva Braunin ruumiit.

EU_lippu.pngJae 12 Daniel näki kaikkien muidenkin juutalaista kansaa hallinneiden petojen, eli pakanavaltojen, hallinnan juuutalaisen kansan ylitse lakkaavan. Toisen maailmansodan päättyminen ennakoi "pakanain aikojen" loppumista ja Kristuksen paluuta. Israel itsenäistyi 1948 ja koko Jerusalem liitettiin osaksi Israelia 1967, jolloin "pakanoiden ajat" myös Jerusalemissa päättyivät, vrt. Luuk. 21:24. Kristuksen paluun yhteydessä kaikilta pakanavalloilta otetaan valta pois, kun Kristus perustaa maan päälle 1000-vuotisen valtakuntansa. Danielin 2. luvussa Kristuksen paluuta symboloi ilman ihmiskättä irronnnut kivenlohkare (Kristuksen paluu), joka iski kuvapatsaan jalkoihin niin, että se sortui, Dan. 2:34. Kivenlohkare murskaa kuvapatsaan, eli pakanavaltioiden hallintavallan maan päällä, juuri niiden 10 varpaan, eli 7. luvun neljännen pedon 10 sarven päivinä. Tämä tarkoittaa Euroopan unionin päiviä, koska kuvapatsaan profetiassa mainitaan patsaan varpaista, että "vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen", Dan. 2:42-44. Juuri näinhän on tilanne ollut EU:ssa vuodesta 2006 lähtien. 


13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

Jakeet 13-14 Daniel näkee Ihmisen Pojan kaltaisen ilmestyvän. Tässä kuvataan Jeesusta ja sitä, miten hän ylösnousemuksensa jälkeen sai kaiken vallan taivaassa ja myös maan päällä. Juutalaiselle kansalle Messiaan tulemus on vielä edessäpäin ja se konkretisoituu vasta aikojen lopulla Jeesuksen toisen tulemuksen yhteydessä. Jeesus käytti itsestään jakeen 13 mukaista messiaanista nimeä "Ihmisen Poika" ja sen vuoksi hänet myös juutalaisten suuren neuvoston edessä tuomittiin Jumalan pilkasta kuolemaan, Matt. 26:63-66.


15 Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua.
16 Minä lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Niin hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen:
17 "Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.
18 Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti-iankaikkisesta iankaikkiseen."

Jakeet 15-18 Näky oli hyvin voimakas ja Daniel oli pelästynyt sitä. Hänelle kerrotaan yli 2500 vuoden aikajänteellä koko juutalaisen kansan historia hänen omasta ajastaan lähtien. Ensin oman aikansa suurvallat hallitsevat juutalaisia, mikä päättyy Jerusalemin ja temppelin tuhoon sekä kansan maastakarkoitukseen vuonna 70. Siitä alkaa pitkä diaspora, mikä päättyy pienen sarven ilmestymiseen ja sen jälkeen pyhät, eli Danielin kontekstissa hänen kansansa perii maan Ihmisen Pojan paluun yhteydessä 1000-vuotisessa valtakunnassa, mikä jatkuu iankaikkisuuteen.


19 Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa;
20 sekä pedon pään kymmenestä sarvesta ynnä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi; jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut;
21 se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä (juutalaisia) vastaan ja voittavan heidät,
22 siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

Vespasian.pngJakeet 19-22 Daniel haluaa vielä saada selvän neljännestä pedosta, eli Roomasta ja sen jälkeen ilmestyvästä pienestä sarvesta, jonka tieltä kolme poistuu ja jolle annetaan valta voittaa pyhät, eli Danielin oma kansa, juutalaiset. Tämä toteutui ensin esikuvallisesti Roomassa, missä vuonna 69 sotapäällikkö Vespasianuksen (kuvassa) edestä kukistui alle vuodessa kolme keisaria. Vuosi 69 tunnetaan Rooman historiassa neljän keisarin vuotena. Vespasianuksesta tuli keisari vuoden lopulla ja seuraavana vuonna hänen poikansa Tiitus hävitti Jerusalemin ja sen temppelin. Roomalaiset myöskin ajoivat juutalaiset pitkään maanpakoon erets Israelista.

Vespasianus ei itse kukistanut kolmea häntä edeltävää keisaria, niinkuin jakeessa 24 pienen sarven toimintaa tarkennetaan. Siksi hän oli vain "pienen sarven" profetian esikuvallinen toteuttaja. Sen sijaan profetian varsinainen toteuttaja, Hitler, kukisti itse juonittelemalla kolme häntä edeltävää Saksan johtajaa. Vespasianusta ei myöskään surmattu, vaan hän koki luonnollisen kuoleman. Hitler sen sijan teki itsemurhan 56-vuotiaana ja hänen ruumiinsa hävitettiin polttamalla.

Toisen kerran tämä toteutui pitkän maanpaon jälkeen Holokaustissa, missä Euroopan yhdeksästä miljoonasta juutalaisesta murhattiin kuusi miljoonaa teloituksissa, kuolemanleireillä ja ghetoissa. Kun juutalaisvaltio uudelleen ilmestyi maailmannäyttämölle sitä edelsi Rooman kulttuuriperinölle muodostuneen Euroopan kansallisvaltioiden keskeltä nousevan uuden pienen sarven ilmestyminen. 

Rooma tuhosi temppelin ja ajoi heidät maastaan Eurooppaan, Hitler taas ajoi heidät Euroopasta takaisin omaan maahansa. Daniel ei näe juutalaisten pitkän, 1900 vuotta kestäneen diasporan aikaa, vaan näkee ne ikään kuin peräkkäisinä tapahtumina Jerusalemin tuhosta Auschwitziin. Samoin hän näkee 1000-vuotisen valtakunnan ilmestymisen Holokaustin ja sen seurauksena tapahtuneen Israelin valtion ilmestymisen jälkeen, jae 22.


23 Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan (erets Israelin) ja tallaa ja murskaa sen.
24 Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.
25 Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne (juutalaiset) annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi (kolmen ja puolen vuoden aikana).
26 Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen (pienen sarven) valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti.
27 Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset."

Jakeessa 23 Danielille kuvataan vielä Roomaa. Rooma tuhosi Jerusalemin ja sen temppelin sekä tuhosi juutalaisia kahdessa juutalaisodassa vuosina 66-70 ja 132-135. "Kaiken maan syöminen ja murskaaminen" viittaa tässä yhteydessä juuri Jerusalemin ja koko Israelin maan perusteelliseen hävitykseen. Tästä johtui, että juutalaisten kannalta katsoen Rooma oli erilainen kuin edelliset Juudeaa hallinneet suurvallat.

Jakeessa 24 tehdään taas aikahistoriallinen hyppy juutalaisten diasporan ylitse ja siirrytään kuvaamaan Rooman kulttuuriperinnölle nousseita  Euroopan kansallisvaltioita. Pieni sarvi on Hitler, joka kukistaa kolme valtakunnan kansleria edeltään kahdeksan kuukauden aikana, Bruningin, von Papenin ja von Schleisserin, kunnes saa kaiken vallan Saksassa. Hitler oli kaikin tavoin erilainen kuin häntä edeltävät valtionjohtajat johtajakultteineen, natsiaatteineen, hakaristeineen ja Hitler-tervehdyksineen. Hitler oli myös äärimmäisen juutalaisvastainen ja siinäkin erilainen kuin häntä edeltäneet valtionjohtajat.


Auschwitz2.jpg

Kuvassa yllä sisäänkäynti Auschwitzin kuolemanleirin ratapihalle.

Jakeessa 25 kerrotaan, miten Hitler soti ensisijassa juutalaisia vastaan kaikilla rintamilla ja toteutti myös Holokaustin, eli juutalaisten kansanmurhan Euroopassa. Natsien propagandan mukaan juutalaiset olivat myöskin Saksaa vastaan sodassa olevien valtioiden hallitusten takana ohjaamassa niitä. Juutalaiset annettiin natsien valtaan kolmen ja puolen vuoden aikana, minkä Saksan hyökkäysvaihe kesti Euroopassa. Se alkoi Puolan valtauksella syyskuussa 1939, missä oli Euroopan suurin juutalaisasutus ja loppui Saksan 6. armeijan tappioon Stalingradissa, missä viimeisetkin saksan mottiin jääneet sotilaat antautuivat helmikuussa 1943. Kaikilta Saksan kolmen ja puolen vuoden aikana miehittämiltä alueilta pyrittiin myös tuhoamaan niiden koko juutalaisväestö perinpohjin. Valtiollinen päätös Euroopan juutalaisten tuhoamisesta Saksan hallitsemilla alueilla tehtiin Wannseen konferenssissa 20.1.1942. Heti sen jälkeen alkoivat junat kuljettaa kaikkialta Saksan hallitsemasta Euroopasta juutalaisia Puolan alueella sijainneisiin kuolemanleireihin, mm. Auschwitziin (kuvassa ylhäällä). Hitler haaveili "juutalaisvapaasta Euroopasta" ja otti käyttöön myös juutalaisia halventavat nk. Nurnbergin rotulait. Hitler oli profetian täyttäjänä samalla myös lopullisen antikristuksen esikuva. Profetian prototyyppinä toimi makkabealaisajan seleukidikuningas  Antiokhus IV Epifanes (hallitsi 175-164).

Nurnberg_trials.jpg

Kuva Nurnbergin oikeudenkäynnistä 22.11.1945. Eturivissä käsi otsalla Göring, Hess, von Ribbentrop, Keitel ja Holokaustin organisoineen Heydrichin seuraaja Ernst Kaltenbrunner. Hess tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja muut kuolemaan hirttämällä.

Jakeessa 26 kuvataan miten Natsisaksan korkein johto tuomittiin sodan jälkeen  Nurnbergin oikeudenkäynneissä (kuvassa ylhäällä), samassa kaupungissa missä natsien rotulait kymmenen vuotta aiemmin hyväksyttiin. Kansallissosialistinen puolue julistettiin rikolliseksi Toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa ja kaikki kansallissosialistiset järjestöt lakkautettiin. Tämä toimi myös esikuvana kansojen tuomiosta, mikä toteutuu Jeesuksen paluun yhteydessä.

Jakeissa 24-26 Hitler toimii jälleen lopullisen antikristuksen esikuvana. Antikristuksen kukistamisen yhteydessä Kristus palaa maan päälle ja perustaa 1000-vuotisen valtakuntansa. Kristuksen paluuta seuraa myös nk. kansojen tuomio, mihin viitataan jakeessa 26. Kristus tuhoaa palatessaan antikristuksen ja valta annetaan maan päällä Korkeimman pyhille.

Jakeessa 27 kuvataan Kristuksen paluuta ja 1000-vuotisen vk:n perustamista. Israelin valtio itsenäistyi vain kolmisen vuotta Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja Daniel saa nähdä, miten kohta sen jälkeen maan päälle perustetaan tuhatvuotinen valtakunta. Siinä juutalainen kansa tulee yhdessä Korkeimman pyhien, eli seurakunnan kanssa hallitsemaan koko maailmaa Jerusalemista käsin, vrt. Miika 4: 1-3;

1 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.
2 Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana."
3 Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

Tässä Danielin 7. luvun aikahistoriallisesti laajassa profetiassa myös seleukidikuningas Antiokus Epifanes toteutti sitä esikuvallisesti ja ennakoi samalla Rooman keisari Vespaniusta, joka Hitlerin lailla hävitti "korkeimman pyhiä", eli juutalaista kansaa ennen kansan pitkää diasporaa. Vespasianus tuhosi Jerusalemin temppelin ja ajoi juutalaiset pois maastaan pitkään diasporaan.

Lopunajallisessa täyttymisessä 1900-luvulla juutalaisten diasporan loppuvaiheessa Hitler taas osaltaan toteutti profetiaa ennakoiden samalla lopullisen antikristuksen ilmestymistä ja tuhoa Kristuksen paluun yhteydessä. Hitler hävitti juutalaisia Euroopassa ja Venäjän juutalaisten asuinalueella ja ajoi heidät kirjaimellisesti sieltä pois. Se johti osaltaan Israelin valtion itsenäistymiseen. vespasianus ajoi juutalaiset pitkään eksiiliin ja Hitler ajoi heidät pois Euroopasta takaisin omaan maahansa, erets Israeliin.

Kirjassa "Tuntematon Hitler" (Perhemediat 2006) sivulla 427 mainitaan tapaus, missä Hitler oli menossa työhuoneeseensa ampumaan itsensä ja Eva Braunin. Silloin hän pysähtyi ovella ja sanoi heitä saattamassa olleille henkilökohtaiselle palvelijalleen Heinz Lingelle ja sihteeri Krugerille: "Yrittäkää murtautua länteen pienen joukon kanssa". Linge vastasi kysymällä: "Fuhrerini, kenen vuoksi me nyt murtautuisimme läpi?" Silloin Hitler vastasi Lingelle: "Tulevan miehen takia!"


Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle