Kaste ja ehtoollinen Jumalan pelastusteon kuvaajina

Kaste ja ehtoollinen ovat luterilaisen kirkon sakramentteja (lat. sacramentum), eli mysteerioita. Vastaava kreikankielinen sana on mysterion (μυστήριον), eli salaisuus. Luterilainen reformaatio piti sakramentteina kastetta ja ehtoollista. Tämä johtuu siitä, että se määritteli sakramenteiksi vain ne toimitukset, jotka se katsoi Jeesuksen itse asettaneen. Kaste tulee ensin, yleensä jo lapset kastetaan, ja ehtoollinen nautitaan myöhemmin rippikoulun ja konfirmaation jälkeen, kun kastettu tunnustautuu kristityksi. Tarkastelemme seuraavassa sakramentteja Jumalan pelastusteon symboleina juuri tässä samassa järjestyksessä.

Kaste evankeliumin mysteerion kuvaajana

Kaste kuvaa Kristuksen evankeliumia, joka lähetyskäskyn mukaisesti vietiin Jerusalemista aina maan ääriin asti, Matt. 28:19. Kasteessa evankeliumia symboloi vesi.

Erämaassa Mooses löi sauvallaan kallioon ja siitä virtasi israelilaisille vettä;

Tämä oli esikuva siitä, miten juutalaiset surmauttivat Messiaansa, mutta hänen ylösnousemuksensa seurauksena virtasi Kristuskalliosta elämää tuottava evankeliumin vesi sen jälkeen kaikkeen maailmaan, vrt. 1.Kor. 10:4.

Jumalaa sanotaankin VT:ssa "elävän veden lähteeksi", Jer. 2:13 ja 17:13. Siihen Jeesus viittasi huutaessaan lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä;

Lehtimajajuhlan viimeisenä, seitsemäntenä päivänä, temppelissä valeltiin Giihonin puron vettä alttarille syyssateiden toivossa. Johannes lisää tähän vielä, että;

39 Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Vesi symboloi tässä kohdassa myös Pyhää Henkeä, joka vuodatettiin opetuslasten päälle helluntaina.

Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisenä Helluntaina "kaiken lihan päälle", siis myös pakanakansojen päälle, Ap.t. 2:17. Sen jälkeen evankeliumin sana on vaikuttanut Pyhän Hengen voimasta uskon kirkastettuun Kristukseen ja sen seurauksena uskovan ihmisen sisin muuttuu. Uskoontulon, eli uudestisyntymisen jälkeen Kristus asuu Henkensä kautta uskovassa.

Johanneksen evankeliumissa elävä vesi symboloi erityisesti evankeliumia;

Niinkuin elävä, eli virtaava puhdas vesi luo kuivaan maahan uutta elämää, myös evankeliumi uudistaa ja uudestisynnyttää Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen kuolleesta tilastaan uuteen elämään Jumalan yhteyteen.

Ilmestyskirjassa kutsutaan ihmisiä kuuulemaan evankeliumia;

Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä (evankeliumia) lahjaksi. (Ilm. 22:17)

Evankeliumin vaikutusta ja vettä rinnastetaan toisiinsa myös Sakarjan kirjassa, missä kuvataan Israelin lopunaikaista uudistumista sen vastaanottaessa evankeliumin;

Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde (evankeliumi) syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Sak. 13:1)

Vain evankeliumi Kristuksen täytetystä työstä voi uskon kautta puhdistaa ihmisen synnistä ja saastaisuudesta. 

Profeetta Jesajan sanoin; 

Te saatte ilolla ammentaa vettä (evankeliumia) pelastuksen lähteistä. (Jes. 12:3)

Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden (evankeliumin) ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. (Jes.55:1)

Miten voi ostaa ilman rahaa ja hintaa? Niin voi tehdä, koska evankeliumi on lahja. Se pitää vain vastaanottaa. 

Kaste ei kuvaa ihmisen uudestisyntymistä niinkuin ehtoollinen tekee, vaan evankeliumin vaikutusta ihmiseen ja lopulta koko luomakuntaan, Room. 8:19. Kaste liittää kastettavan evankeliumin vaikutuksen piiriin. Kuultuaan evankeliumin kutsun ihminen voi uudestisyntyä Jumalan yhteyteen Pyhän Hengen vaikutuksesta, jos hän ottaa sen omakohtaisesti vastaan.

Kaste liittää kastettavan yleensä samalla myös kastavan kirkon tai kristillisen yhteisön ulkoiseen jäsenyyteen. Ulkoinen ja näkyvä jäsenyys ei kuitenkaan vielä pelasta ketään, sen lisäksi tarvitaan myös omakohtainen usko Kristukseen, Mark. 16:16. Omakohtaiseen uskoon kastettava voi tulla kuultuaan evankeliumin sanan joko ennen kastetta tai sen jälkeen. Jumalan valtakuntaa ei voi nähdä ihmissilmillä, koska se on ihmisissä sisäisesti, Luuk. 17:21. Jumala ei asu uuden liiton aikana organisaatioissa, vaan yksilöihmisissä Pyhän Hengen kautta.

Jeesuksen kaste vihki hänet tulevaan tehtäväänsä

Monia on ihmetyttänyt miksi Jeesuksen piti saada kaste Johannekselta. Johanneshan ei ensin halunnut kastaa Jeesusta, mutta suostui lopulta Jeesuksen vaatiessa sitä, Matt. 3:15. Johannes kastoi "parannuksen kasteella" ja on selvää, ettei Jeesus synnittömänä Jumalan Poikana parannusta tarvinnut. Johannes tiesi tämän, sillä hän tunsi Jeesuksen, Matt. 3:11. Asian selitys on yksinkertainen. Kyse oli Jeesuksen tehtävään vihkimisestä, eli oordinaatiosta.

Jeesuksen kasteessa hänet vihittiin tulevaan tehtäväänsä eikä sitä voi siksi suoraan samaistaa kristilliseen kasteeseen. Vain Jeesus kykeni elämään synnittömän elämän ja lunastamaan koko ihmiskunnan Golgatan ristillä.

Tapahtuman esikuvana oli Joosuan tehtävään vihkiminen, 4.Moos. 27:12-23. Esikuva täyttyi mm. seuraavilla tavoilla:

• Joosua vihittiin tehtäväänsä viemään Israelin kansa Jordanvirran yli luvattuun maahan. Jeesus vihittiin tehtäväänsä viemään kaikki häneen uskovat ikuiseen elämään taivaaseen kuolemanvirran yli. 
• Tässä vertailussa Jordanvirta symboloi kuolemaa ja luvattu maa taivasta.
• Jeesus ei saanut Pyhää Henkeä kasteessaan, vaan hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä Jumalan poikana ja oli täynnä Henkeä jo ennen Johanneksen kastetta.
• Joosuan tehtävään vihkimisen toimitti Aaronin poika pappi Eleasar ja Jeesuksen Aaronin papilliseen sukuun kuuluva Johannes Kastaja.
• Joosuan tehtävään asettamisessa Mooses siunasi häntä panemalla kätensä Joosuan pään päälle. Jeesuksen tapauksessa Jumala siunasi häntä taivaasta kuuluvan äänen avulla ja laski hänen päänsä päälle Pyhän Hengen kyyhkysen muotoisena.
• Esikuva täyttyy siinäkin tarkasti, että Joosua ja Jeesus kirjoitetaan raamatun hepreassa täsmälleen samalla tavalla ja samoilla kirjaimilla. Nimen merkitys on "Jahve pelastaa".

Ehtoollinen uudestisyntymisen mysteerion kuvaajana

Evankeliumin kuultuaan ihmisen on pelastuakseen vielä uudestisynnyttävä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tätä uudestisyntymää kuvaa ehtoollinen. Niinkuin kasteen sakramentti edeltää ehtoollisen sakramenttia, myös evankeliumin kuuleminen edeltää sen vastaanottajan uudestisyntymistä uskon kautta Kristukseen.

Ehtoollinen kuvaa uudestisyntymisen mysteeriä, missä Kristus konkreettisesti ja todellisesti tulee Pyhän Hengen kautta asumaan evankeliumin kuulleen ja sen uskovan ihmisen sisimpään samalla vanhurskauttaen hänet Jumalan edessä. Ehtoollisessa uudestisyntymistä symboloi nautittu leipä ja viini.

54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. 56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. 57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. (Joh. 6)

Joka "syö Kristuksen lihan ja juo Kristuksen veren" saa myös elää Kristuksen ansion perusteella. Se tarkoittaa, että ne, joissa Kristus Henkensä kautta asuu, ovat sisällä Jumalan valtakunnassa ja perivät iankaikkisen elämän uudessa liitossa Herran kanssa. Tätä kuvaa ehtoollispöydän viinin ja leivän nauttiminen.

Muutama jae myöhemmmin Jeesus vahvistaa kyseessä olevan Hengen saaminen uudestisyntymisessä, vaikka hän on juuri puhunut "lihansa syömisestä";

63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. (Joh. 6)

Niinkuin leipä ja viini ruoansulatuksen ja verenkierron kautta leviää koko ihmiseen ylläpitäen fyysistä elämää, myös Kristuksen Henki tekee ihmisen hengen eläväksi hänen tullessaan uskoon ja antaa iankaikkisen elämän, joka jatkuu vielä fyysisen kuoleman jälkeenkin. 

Joka kerta, kun nautimme ehtoollista, me teemme ikäänkuin profeetallisen teon missä Kristus itse on läsnä. Teon saarnan, joka todistaa miten Kristus todellisesti asuu Pyhän Henkensä kautta sisäisesti meissä. Kristus ei asu uskovissa vertauskuvallisesti, vaan todellisesti ja siksi ehtoollinen kuvaa todellista tapahtumaa. Kristuksen oleminen uudestisyntyneen uskovan sisimmässä on hänen olemuksensa reaalipreesens. Ehtoollisen nauttiminen vahvistaa siten uskoa Kristukseen ja samalla kristittyjen keskinäistä yhteyttä. Ehtoollisen voi nauttia myös kelvottomasti, so. ilman uskoa.

Pelastuakseen ihminen tarvitsee evankeliumin, jota symbloi kaste ja uudestisyntymisen, jota symboloi ehtoollinen. Tässä järjestyksessä. Vain evankeliumin kuullut ihminen voi uudestisyntyä Pyhän Hengen vaikutuksesta iankaikkiseen elämään Jumalan yhteyteen. Sakramentit eivät kuitenkaan ilman uskoa Kristukseen pelasta ihmistä. Ne ovat Jumalan pelastusteon näkyviä merkkejä.

Vesi ja Henki. Evankeliumin vesi kastelee maan ja saa aikaan elämää. Pyhä Henki vaikuttaa evankeliumin kuulemisen kautta uskon Jeesukseen ja ihmisen uudestisyntymisen. Synteihinsä kuolleet heräävät eloon. Näin Jumala herättää kuolleita eloon tänäkin päivänä.

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny (evankeliumin) vedestä ja (Pyhästä) Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)

Harri A