Share |

Perisynnin lopullinen ratkaisu

 

Kaikki ihmiset ovat Raamatun mukaan syntiinlankeemuksen perillisiä. Apostoli Johannes vahvistaa tämän asian 1. kirjeessään. Johannes tekee eron yksittäiseen syntiin lankeamisen ja jatkuvasti synnissä elämisen välillä.  Tutkimme hänen tekstiään myös kreikankielisen alkutekstin ilmoituksen valossa. Voiko kristitty elää jatkuvasti syntiä tietoisesti tehden? Miksi jokainen tunkeutuu taivasten valtakuntaan väkisin? Miten Jumalan lapset eroavat perkeleen lapsista?

 risti.jpg

Kuvassa yllä perisynnin lopullinen ratkaisu. "Maailman synti" tarkoittaa perisyntiä, jonka alla koko ihmiskunta elää kuoleman varjossa.

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla. 

Apostoli Johannes toteaa ihmisen tilasta seuraavasti;

8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. 9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. (1.Joh. 1:8-10)

Mitä Johannes mahtaa tarkoittaa sillä, että "meillä kaikilla on syntiä"? Johanneksen 1. kirje, niinkuin kaikki UT:n kirjeet on kirjoitettu uskoville ja heidän seurakunnilleen. Nämä Johanneksen sanat siis koskevat myös jo uskossa olevia.

Vastausta tähän kysymykseen voi etsiä esim. Jeesuksen sanoista;

21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. 23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark. 7:21-23)

Kysymys on nk. perisynnistä, joka syntiinlankeemuksen seurauksena (1.Moos. 3) vaikuttaa kaikissa ihmisissä, vrt. mm. Ps. 51:5 ja Room. 3:12;

Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.(Ps. 51:5)

Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. (Room. 3:12)

Aadamin lankeemuksesta lähtien ihminen syntyy tähän maailmaan hengellisesti kuolleena;

12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. (Room. 5)

Synti asuu jokaisessa ihmisessä;

Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. (Room. 7:20)

Jo Vanha testamentti tunnistaa perisynnin

Perisynti on ilmoitettu jo VT:ssa mm. seuraavissa kohdissa:

Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. (1.Moos. 8:21)

Jos he tekevät syntiä sinua vastaan-sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee-ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen. (1.Kun. 8:46)

Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. (Ps. 14:3)

Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. (Saarn. 7:21)

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:6)

Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli. (Jes. 64:6)

Jeesus tuli kutsumaan syntisiä, eli kaikkia ihmisiä parannukseen

17 Ja kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat: en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen(Mark. 2:17 KR 1776)

Jeesus tietysti tarkoitti tällä, että hän on tullut kaikkia ihmisiä varten, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä eikä ole ketään, joka olisi omalta pohjaltaan vanhurskas. Vanha kirkkoraamattu 1776 kääntää jakeen alkutekstin mukaisesti, eli Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen! Jeesus kyllä tiesi tämän, vrt. Joh. 2:25, mutta hän ilmoitti tulleensa kaikista ihmisistä kuitenkin vain niitä varten, jotka tunnustavat tilansa ja näin myös tarvitsevansa Jeesusta. Jumala on luonut ihmisen vapaaksi olennoksi ja siihen kuuluu myös valinnan vapaus, mutta siihen kuuluu toisaalta myös ihmisen vastuu omista valinnoistaan. Silloin, kun jumala kutsuu ihmistä evankeliumin kautta, ihminen voi valita, antaako hän sovittaa itsensä Jumalan kanssa vai haluaako hän jäädä mieluummin pimeyteen. Ketään ei pakoteta, vrt. Joh. 1:12 ja 2.Kor. 5:20.

Jeesus terävöitti Vuorisaarnassaan Vanhassa testamentissa annetut lain vaatimukset tunteen ja ajatuksen tasolle; "Te olette kuulleet, älä tapa, mutta minä sanon teille, jokainen, joka vihastuu veljeensä.... Te olette kuulleet, älä tee aviorikosta, mutta minä sanon teille, jokainen, joka katsoo naista/miestä himoiten häntä...Tämä varmistaa sen, että ihmiselle ei jää mitään mahdollisuutta ilman Jeesusta.

Paavali toteaa Roomalaiskirjeessä, että; "sen tähden, niinkuin yhden ihmisen (Aadamin) kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-" (Room. 5:12)

Joka rikkoo lain yhdessä kohtaa, rikkoo samalla koko lain eikä näin kelpaa Jumalalle;

10. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee". (Gal. 3:10), vrt. myös 5.Moos. 27:26.

Vain Jeesus kykeni täyttämään Jumalan koko lain, eli täydellisen pyhyyden vaatimukset; "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä", 3.Moos. 11:44-45, toisin sanoen elämään ilman syntiä. Jeesus oli siten lain täyttymys ja myös loppu niille, jotka uskovat häneen, Matt. 5:17Jeesuksen ansio on heidänkin ansionsa ja jos he lakia vielä rikkovatkin, he voivat viedä rikkomuksensa Jeesukselle.

Uskon kautta ensimmäiset ihmiset lankesivat pois Jumalan yhteydestä uskoen vapaaehtoisesti enemmän saatanaa kuin Jumalaa ja vapaaehtoisen uskon kautta Jumala myös palauttaa ihmiset takaisin yhteyteensä Kristuksessa;

Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa. (1.Kor. 15:22)

Apostoli Johannes antaa meille toivoa ja samalla myös varoittaa

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1.Joh. 1:9)

Antakaamme Jeesuksen siis pestä jalkamme joka ilta kaikesta niihin päivän vaelluksen aikana tarttuneesta synnistä ja laiminlyönneistä, vrt. Joh. 13:6-10. Emme tarvitse Jeesusta vain uskoon tullaksemme, niinkuin eräät ajattelevat, vaan sen jälkeenkin joka päivä aina maallisen elämämme loppuun asti. Synti asuu lihassamme koko maallisen vaelluksemme ajan kuolemaan asti, Room. 7:20. Vasta silloin vajaa muuttuu täydelliseksi, vrt. 1.Kor. 13:10-12.

Jo kuluneen, mutta edelleen voimassa olevan sanonnan mukaan maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä, syntisiä ihmisiä ja Kristuksessa armahdettuja syntisiä ihmisiä. Jälkimmäiset eroavat edellisistä siten, että heissä asuva Jumalan Henki muistuttaa heitä synnistä ja kehoittaa tekemään siitä parannusta. Jumalan laki on kirjoitettu heidän sydämiinsä, vrt. Jer. 31:33 ja Hepr. 8:10.

Jokainen tunkeutuu taivasten valtakuntaan väkisin

Kun ihminen tulee uskoon, hänessä alkaa "lihan ja hengen" välinen taistelu, mikä kestää aina maallisen elämän loppuun asti. Siihen Jeesus viittasi sanoessaan "jokaisen tunkeutuvan taivasten valtakuntaan väkisin", Luuk. 16:16. Uskova joutuu taistelemaan paitsi maailman henkeä vastaan, myös omassa lihassaan asuvaa syntiä vastaan. Uskosta osattoman ihmisen ei tarvitse tätä taistelua käydä, sillä hän voi jatkaa syntielämäänsä maallisen lain puitteissa kenenkään häiritsemättä matkallaan kadotukseen. Sitä Jeesus myös tarkoitti sanoessaan seuraajilleen, että "maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, sillä minä olen voittanut maailman", Joh. 16:33. Päästäkseen taivasten valtakuntaan, kristityn pitää kulkea maailmaan nähden vastavirtaan ja tunkeutua sinne väkisin.


Jos kristitty ei tunnista itsessään tätä taistelua lihan ja hengen välillä, mitä myös pyhitykseksi kutsutaan, on perusteltua kysyä asuuko Kristus hänessä, 2.Kor. 13:5! Ilman pyhitystä ei kukaan tule näkemään Herraa, Hepr. 12:14, koska silloin kristitty on joko luopunut uskostaan tai hän ei ole koskaan uskossa ollutkaan.


Jumalan lapset ja maailman, eli perkeleen lapset

Johannes myös varoittaa uskovia synnin jatkuvasta tietoisesta harjoittamisesta sanoen;

 6. Kukaan, joka Hänessä pysyy, ei harjoita syntiä; kukaan, joka harjoittaa syntiä, ei ole Häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut.
7. Lapsukaiset, älköön kukaan teitä eksyttäkö. Joka vanhurskautta harjoittaa, on vanhurskas niin kuin Hän on vanhurskas.
8. Joka syntiä harjoittaa, on perkeleestä, sillä perkele harjoittaa syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, jotta tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, koska Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi syntiä harjoittaa, koska on Jumalasta syntynyt.
10. Siitä käyvät ilmi Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä se, joka ei rakasta veljeänsä.
(1.Joh. 3:6-10, Aapeli Saarisalon käännös)

Käytän tässä Aapeli Saarisalon käännöstä, joka on käännetty kieliopillisesti kreikankielisen alkutekstin ajatuksen mukaisesti. Saarisalo toimi itämaisen kirjallisuuden professorina Helsingin Yliopistossa vuosina 1935-1963. Verbit "tehdä syntiä" on näissä jakeissa jatkuvaa tekemistä tarkoittavassa preesens-muodossa ja siksi ne on käännetty sanalla "harjoittaa".

Synnin jatkuva tietoinen harjoittaminen (synnissä eläminen) ei ole pidemmän päälle mahdollista Jeesukseen uskovalle, koska synti tekee hänessä asuvan Pyhän Hengen murheelliseksi. Tämä johtaa joko parannuksen tekemiseen tai paatumiseen, vrt. Hepr. 3:12-15. Sydämen paatumus voi pahimmillaan johtaa lopulta uskosta luopumiseen, vrt. ylläolevat jakeet 9-10. Siksi kirkonkaan ei tule antaa lupaa minkään jatkuvan, Raamatun mukaan syntielämän, kuten esim. homoseksuaalisuuden harjoittamiseen, vaan päinvastoin kehoittaa luopumaan ja pidättäytymään siitä. Lopulta se on aina myös yksittäisille ihmisille heidän omaksi parhaakseen. Synnin voi tunnustaa ja saada anteeksi, kun sen tunnistaa. 

Johanneksen käyttämä termi "Jumalan siemen" jakeessa 9 viittaa 1.Moos. 3:15:ssä ilmoitettuun "vaimon siemeneen" ja 1.Moos. 22:18:ssa ilmoitettuun "Aabrahamin siemeneen", eli Kristukseen. Kristus asuu "Jumalasta syntyneessä", eli uudestisyntyneessä uskovassa Pyhän Hengen kautta, vrt. 1.Kor. 6:19.

Johanneksen opetus jakeissa 9-10a voidaan kääntää vapaasti seuraavalla tavalla;

"Ei yksikään uudestisyntynyt kristitty voi elää jatkuvasti tietoisesti syntiä tehden, koska Kristus (Jumalan siemen) Pyhän Hengen kautta pysyy hänessä, eikä hän siksi voi elää jatkuvasti tietoisesti syntiä tehden. Joka elää jatkuvasti tietoisesti syntiä tehden, on perkeleestä, sillä perkele on harjoittanut syntiä alusta alkaen. Siitä käy ilmi kuka on Jumalan ja kuka perkeleen lapsi."

Ensimmäinen ja toinen puolustaja

Yksittäisistä synneistä Johannes puhui jo aiemmin 1.Joh. 2:1-2; 

1. Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin (hamarte, aoristi), niin meillä on puolustaja (parakletos) Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

2. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

Tässä käytetään kreikan aoristi-muotoa, joka viittaa yksittäisiin lankeemuksiin eikä jatkuvaan syntielämään. Niihin me kaikki lankeamme perisynnin alaisessa heikkouden tilassamme, myös kaikki uudestisyntyneet uskovat. Uskovassa ihmisessä asuva Pyhä Henki kuitenkin muistuttaa näistä lankeemuksista ja kehoittaa viemään ne parannusta tehden Jeesuksen eteen puhdistettavaksi. Juuri tämä erottaa Jeesukseen uskovat ihmiset maailman ihmisistä, jotka eivät koe tarvetta tehdä synneistään parannusta. Jeesus on meidän ensimmäinen puolustajamme (parakletos) Isän tykönä taivaassa ja Pyhä Henki on meidän toinen puolustajamme uskovien tykönä maan päällä;

16. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. (Joh. 14:16)

Jeesus on vanhurskas, 1.Joh. 2:1b, ja hänen vanhurskautensa luetaan meidänkin hyväksemme uskon kautta häneen, jae 2a. Jumalan armo on kaikille uskoville aina läsnä ja sen avulla voimme aidosti "iloita Herrassa" Paavalin kehoituksen mukaisesti, Fil. 4:4.

Perisynnin lopullinen ratkaisu

Jotta Jeesuksen yhteydessä eläminen ja parannuksenteko synneistä olisi mahdollista, synti täytyy sanoa ja tunnustaa synniksi, vrt. Jaak. 5:19-20;

19. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku hänet palauttaa, 20. tietäkää, että joka palauttaa syntisen eksymyksensä tieltä, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.  

Lopullinen ratkaisu perisyntiin ei ole synnin kuoliaaksi vaikeneminen ja kieltäminen, kuten nykyisin valitettavan paljon tehdään. Synti pysyy syntinä Jumalan ja ihmistenkin edessä, vaikka sitä ei mainittaisi ollenkaan. Lopulta jokainen ihminen joutuu kohtaamaan Jumalan oikeudenmukaisen tuomion synneistään ja laiminlyönneistään. Joko Jeesuksen kanssa, jolloin Hän vastaa niistä meidän puolestamme, tai ilman Jeesusta, jolloin ihminen joutuu vastaamaan synneistään itse.

Jeesus ei tullut vanhurskaita, vaan syntisiä varten. Jumalan laki paljastaa meille syntisyytemme. Missä ei Jumalan lakia lueta ja julisteta niinkuin se on Raamattuun kirjoitettu, siellä ei syntiä tunnisteta eikä sen seurauksena ymmärretä omaa syntisyyttä. Missä ei ole syntisiä, siellä ei Jeesustakaan tarvita. Ilman Jeesusta ei ole kuitenkaan mahdollista saada syntejään anteeksi.

Ihmiset haluaisivat itse päättää, mikä on syntiä ja sivuuttaa siten Jumalan tahdon, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Ihmiset haluaisivat myös erottaa Raamatusta pois sen, mikä aiheuttaa heille syyllisyyttä. Tämä tie vie kuitenkin kadotukseen eikä taivaaseen, Matt. 7:14.


Perisynnin lopullinen ratkaisu on Jeesuksen synnitön elämä ja sen uhraaminen meidän puolestamme sekä synnistä aiheutuvan rangaistuksen kärsiminen meidän edestämme Golgatan ristillä.


Jeesuksen synnitön elämä luetaan uskon kautta meidänkin ansioksemme Isän edessä ja saamme periä iankaikkisen elämän Jeesuksen veljinä ja sisarina. Tämä tulee meille yksin armosta, koska emme kykene Jeesuksen täydelliseen ansioon mitään enää lisäämään emmekä siitä myöskään mitään enää poisottamaan. Se pitää vain vastaanottaa. Kristus kärsi myös meille kuuluneen rangaistuksen meidän syntiemme tähden.

Me tosin kuolemme fyysisesti meissä vaikuttavan perisynnin takia, mutta kuoleman jälkeen Jeesukseen uskovat perivät iankaikkisen elämän;

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 6:23)

Perisyntiin liittyviä harhaoppeja

Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen (k. 419 jKr.) ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus omalla kilvoituksella. Näkemys tuomittiin kirkossa harhaopiksi.

Pelagiolaisuus kielsi perisynnin ja uskoi ihmisen syntyvän moraalisesti neutraalina niin, että omilla teoilla ja voimilla on mahdollista ansaita ikuinen elämä. Jeesuksen rooli oli lähinnä toimia hyvänä esimerkkinä tällä tiellä vastapainona Aadamin huonolle esimerkille.

Raamatun opetuksen mukaan me olemme syntisiä, emme siksi, että teemme syntiä, vaan me teemme syntiä siksi, että me olemme syntisiä. Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan perisynnin vaikutuksen alaisena ja on menossa kadotukseen. Siksi jokaisen ihmisen täytyy syntyä uudelleen uskon kautta Jumalan ainoaan poikaan, Jeesukseen, voidakseen pelastua ja periäkseen iankaikkisen elämän. Muuta tietä taivaaseen ei ole olemassa.

Harri Ahdesmäki 

Tästä pääset takaisin etusivulle