Share |

Yhdysvallat saavutti ylivoiman ydinaseilla Venäjää vastaan 2017

Suurvaltojen välillä vallitsee ydinaseiden takia nk. kauhun tasapaino. Se tarkoittaa, että vaikka toinen tekisi ydinaseillaan ensi-iskun, niin toinen osapuoli kykenee siitä huolimatta vielä laukaisemaan riittävästi ydinohjuksia ensi-iskun tehnyttä vastaan. Ydinaseiden määrää on lisäksi rajoitettu kahden välisillä sopimuksilla, jotta kumpikaan osapuoli ei saisi ratkaisevaa määrällistä etua ensi-iskun tekemiseen. Viime vuosikymmenen lopulla Yhdysvallat on kuitenkin saavuttanut teknisen etumatkan Venäjään nähden ydinaseiden määrää kasvattamatta. Se perustuu olemassa olevien ydinkärkien suurempaan tarkkuuteen, mikä on vaikuttanut "kauhun tasapainon" järkkymiseen maiden välillä. Lisäksi Yhdysvaltojen parempi satelliittitiedustelu antaa sille selvän ajallisen etumatkan ennakkovaroituksen antamiseen Venäjään nähden. Vuodesta 2017 Venäjä on ollut ydinaseiden osalta altavastaajana Yhdysvaltoihin nähden ja se on aiheuttanut maan johdossa paniikkia.

Nuclear modernization continues: Lockheed Martin to build more Trident II D5 submarine-launched nuclear missilesKuvassa yllä sukellusveneestä koeammutun Trident II D5 ohjuksen lähtö. Yksi ohjus voi viedä kohdealueelle 4-8 ydinkärkeä, joista jokainen ohjautuu omaan maaliinsa. Ohjuksen maksimikantama on 12.000 km.

 

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Trident ohjusten ydinkärkien modernisointi

Yhdysvallat on modernisoinut sukellusveneistä ammuttavan Trident II D5 ydinohjuksen W76 ydinkärjet uudella sytyttimellä, mikä on lähes kolminkertaistanut ydinkärjen tehon Venäjän vahvasti linnoitetuissa siiloissa olevia ydinohjuksia vastaan. Tämä taas on johtanut uuteen tilanteeseen, missä Yhdysvalloilla on ensi kerran selkeä ylivoima Venäjään ydinaseilla suoritettavaan ensi-iskuun. Ydinkärkien modernisointi on tehty uuden START-sopimuksen puitteissa ja sitä rikkomatta, koska sopimuksessa rajoitetaan vain ohjusten/lentokoneiden ja ydinkärkien määrää, mutta ei laatua.

Venäjän tukala tilanne korostuu, koska heiltä puuttuu satelliitteihin sijoitettu varoitusjärjestelmä ja he joutuvat sen sijaan käyttämään maassa olevia tutkia varoittamaan lähestyvistä ydinohjuksista. Tutkat eivät näe horisontin ylitse ja aikaa vastatoimiin jää siten alle 15 minuuttia. Sukellusveneet voivat lisäksi laukaista ydinohjuksensa huomattavasti lähempänä kohteesta kuin maalle sijoitetut ydinaseet. Yhdysvaltojen ydinaseista pääosa on sijoitettu sukellusveneistä ammuttaviin ohjuksiin (SLBM) ja Venäjän taas maalta ammuttaviin ohjuksiin (ICBM).

Vuonna 2017 Yhdysvallat oli saanut modernisoitua kaikki operatiiviset W76 ydinkärkensä uuteen ja tehokkaampaan versioon W76-1 ja varastossakin olevat vuoden 2018 lopussa. Tämän jälkeen Yhdysvalloilla on ollut käytössään noin 1600 kpl W76-1 ydinkärkeä sijoitettavaksi sukellusveneistä ammuttaviin Trident II D5 ohjuksiin. Ydinkärkien lisäksi myös itse ohjus modernisoidaan nk. life extension ohjelmalla, mikä lisää ohjuksen tarkkuutta ja elinkaarta 25 vuodesta 50 vuoteen aina vuoteen 2042 asti. Modernisointi aloitettiin vuonna 2017.

ohio1.jpg

Yllä olevassa kuvassa Ohio-luokan USS Rhode Island (SSBN-740) ballistinen ydinohjussukellusvene. Ohio-luokan sukellusvene voi kuljettaa mukanaan 20 Trident-ohjusta, joissa voi olla yhteensä 100 ydinkärkeä.

Yhdysvalloilla oli vuoden 2020 alussa 14 kpl Ohio-luokan ballistisilla ohjuksilla aseistettua ydinsukellusvenettä, joista 12 oli operatiivisia ja kaksi vuorollaan telakoituna huoltoa varten. Niistä kuusi venettä operoi Atlantilla ja kahdeksan Tyynellä valtamerellä. Niissä on jokaisessa 20 kpl Trident II D5 monikärkiohjusta, joihin oli sijoitettu keskimäärin 4-5 kpl W76-1 tai W88 ydinkärkeä/ohjus. Kukin ydinkärki ohjautuu omaan kohteeseensa sen jälkeen, kun ohjuksen kärkikartio (MIRV) saapuu maalialueelle ilmakehän yläpuolella. Maalialue voi olla max. 12.000 kilometrin päässä ohjuksen laukaisupaikasta. Näin yhdellä Trident ohjuksella voidaan tuhota 4-5 kpl erillisiä kohteita tietyllä alueella.

Pin on Flying

W76-1:n latauksen voimakkuus on 90 kt ja W88:n voimakkuus on 455 kt. Jokaiseen Trident-ohjukseen pystytään sijoittamaan tarvittaessa jopa 8 ydinkärkeä, vaikka normaali määrä on 4-5 kpl. Normaalisti veneessä on partiossa mukana noin 100 ydinkärkeä käytettäväksi erilaisiin tehtäviin. Kaikkiaan sukellusveneissä oli vuonna 2020 operatiivisessa valmiudessa 890 ydinkärkeä ja lisäksi varastoissa valmiina asennetaviksi 1030 ydinkärkeä Trident II D5 ohjuksiin. Se vastaa puolta koko Yhdysvaltojen strategisesta ydiniskuvoimasta. Trident II ohjuksen kantama on yli 12.000 kilometriä, joten esim. Pohjois-Koreaan voidaan ampua yksi tai useampi ohjus tarkasti mistä tahansa kahdeksasta sukellusveneestä, jotka operoivat Tyynellä valtamerellä.

Modernisoinnin ansiosta tuhoamistodennäköisyys kolminkertaistui

Vanhemmat, myös varastossa olevat W76 ydinkärjet saatiin vuonna 2018 joulukuun loppuun mennessä modernisoitua uudella W76-1 kärjellä, jossa on käytettu uutta supersytytintä MC4700. Sen käyttöturvallisuus ja etenkin tarkkuus ja siten maalin tuhoamistodennäköisyys on huomattavasti parempi kuin vanhan. Modernisoidun W76-1 ydinkärjen toiminta on kuvattu alla olevassa kuvassa;

Yhden modernisoidun W76-1 ydinkärjen tuhoamistodennäköisyys on 86% Venäjän SS-18 tai vast. siiloon sijoitettua ohjusasemaa vastaan. Ennen modernisointia tuhoamistodennäköisyys oli 50% ja 86% saavutettiin vasta kolmella samaan kohteeseen ammutulla ydinkärjellä.

Modernisoinnin ansiosta kaikki operatiiviset W76-1 ydinkärjet (vuonna 2020 yhteensä 1486 kpl), jotka on asennettu Yhdysvaltojen ballistisiin ydinsukellusveneisiin, ovat kykeneviä tuhoamaan siiloissa olevia Venäjän ydinohjuksia. Aiemmin siihen kykenivät vain isommat W88 ydinkärjet (vuonna 2020 yhteensä 384 kpl). Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat kykenee sukellusveneistä ammuttavalla ensi-iskulla tuhoamaan kolme kertaa tehokkaammin siiloihin sijoitetut ydinohjukset verrattuna aiempaan. Kyseessä on dramaattinen tulivoiman lisäys verrattuna entiseen. W76-1 ydinkärkiin asennettu MC4700 järjestelmä laukaisee ydinkärjen lähempänä maalia, sen yläpuolella, ja kykenee siksi tuhoamaan myös ydiniskua vastaan linnoitetut ohjusasemat tehokkaasti niin Venäjällä kuin muuallakin.

Kymmenen vuotta sitten vain noin 20% Yhdysvaltojen sukellusveneisiin sijoitetuista ydinkärjistä (W88) oli kykeneviä tuhoamaan vahvasti linnoitettuihin siiloihin asennettuja ydinohjuksia, mutta nyt ne kaikki, 100%,  kykenevät siihen. Samalla W76-1 ydinkärjen tuhoamistodennäköisyys vahvasti linnoitettuun siiloon sijoitettua ydinohjusta vastaan on noussut 86%:iin aiemmasta 50%:sta. Tuhoamistodennäköisyyden nousu 86%:iin olisi aiemmin saavutettu ammuttaessa kolme vanhempaa mallia (W76-0) olevaa ydinkärkeä samaan kohteeseen. Nyt se saavutetaan yhdellä modernisoidulla kärjellä. Heikommin linnoitettuja ohjusasemia vastaan, joita on pääosa Venäjänkin ja myös muiden ydinasevaltioiden ohjustukikohdista, uuden W76-1 kärjen tuhoamistodennnäköisyys on peräti 99%. Tämä pätee myös Pohjois-Korean kaikkiin mahdollisiin ydinohjuksiin.

Vahvasti linnoitettuihin ydinohjussiiloihin on Venäjällä asennettu vain SS-18 Satan ja Topol/Yars ohjuksia. Niitä on noin 140 ohjusta, joissa on yhteensä 70% kaikista Venäjän maalta ammuttavista (ICBM) strategisista ydinkärjistä. Vaikka Yhdysvallat tuhoaisi kaikki Venäjän siiloihin asennetut ICBM ydinohjukset, sille jäisi vielä noin 80% sen operatiivisista ydinkärjistä käyttämättä. Niin paljon lisäiskuvoimaa on saavutettu uudella modernisoidulla W76-1 ydinkärjellä (90 kt) ja se perustuu uuden MC4700 järjestelmän (arming, fusing and firing system of W76-1/MK4A) toimintaan. Siten Yhdysvallat voisi siiloihin ammutun ensi-iskun jälkeen käyttää mm. kaikki isommat W88 ydinkärjet (455 kt) muiden linnoitettujen kohteiden, kuten esim. sotilaallisten komentokeskusten tai vast. tuhoamiseen. Yhdysvalloilla on asennettuna isompia W88 ydinkärkiä Trident-ojuksiin vajaat 400 kpl.

Yllä olevassa kuvassa näkyy dramaattinen kasvu 400:sta 1000:een vuosina 2009-2017, mikä koskee siiloihin asennettuja ohjuksia tuhoamaan kykeneviä Trident II ohjusten operatiivisia (deployed) ydinkärkiä.

Vuodesta 2015 alkaen Trident II ohjusten määrää on vähennetty 20 kappaleeseen/vene, jotta SLBM ohjusten kokonaismäärä saadaan sopimaan uuden START sopimuksen mukaiseksi vuoteen 2018 mennessä. Jokaiseen Trident II ohjukseen voidaan sijoittaa 4-8 ydinkärkeä riippuen sen laadusta. W76-1 painaa noin 160 kg ja W88 noin 360 kg.

Uusi taktinen ydinkärki käyttöön 2019 alussa

Tammikuussa 2019 Yhdysvallat ilmoittti saaneensa sarjatuotantoon myös uuden taktisen W76-2 ydinkärjen, minkä tuhovoima on vain 5-7 kt. W76-2 kärki perustuu samaan MC-4700 supersytyttimen käyttöön kuin W76-1 Se asennetaan Trident II-ohjuksiin ja on tarkoitettu tilanteisiin, jolloin suurempaa räjähdysvoimaa ei ole tarvetta käyttää kohteen tuhoamiseksi. Operatiiviseen valmiuteen sukellusveneistä ammuttava W-76-2 ydinkärki saatiin vuoden 2019 lopussa, jolloin niitä ladattiin Atlantilla partioivaan USS Tennesseehen (SSBN 734). USS Tennessee oli myös ensimmäinen ydinsukellusvene, johon asennettiin Trident II D5 ohjukset vuonna 1989.

W76-2 madaltaa osaltaan ydinaseiden käyttökynnystä, koska sen tuhovoima jää huomattavasti pienemmäksi kuin W76-1 ydinkärjellä, eli se on vain alle puolet Hiroshimaan pudotetun pommin tuhovoimasta. Toisaalta se mahdollistaa myös sellaisten kohteiden tuhoamisen sukellusveneestä ammutulla ydinkärjellä, joita vastaan suurempaa ydinkärkeä ei olisi aiemmin voitu käyttää liian suurten oheisvaikutusten takia. Uusi ase onkin tarkoitettu esim. sellaisia maita vastaan kuin Iran ja Pohjois-Korea.

Trident-II.jpg

Kuvassa yllä amerikkalainen Trident II D5 ohjuksen laukaisu sukellusveneestä. Trident II D5 on historian luotettavin ja tarkin ballistinen ydinohjus. Ohjuksen operatiivinen kantama on yli 12.000 kilometriä.

Ohio-luokan ballistiset ydinohjussukellusveneet

Vuonna 2015 Ohio-luokan veneet suorittivat noin 26 sukelluspartiota, joiden kesto oli keskimäärin 77 vrk. Koko ajan on Ohio-luokan veneistä merellä 8-10 kpl ja niistä 4-5 on jatkuvassa valmiudessa ydinaseiden välittömään käyttöön ja toiset 4-5 venettä saadaan täysvalmiuteen tunneissa tai muutamassa vuorokaudessa. Ohio-luokan sukellusveneistä 8 kpl on sijoitettu Tyynelle valtamerelle ja kuusi kpl Atlantin valtamerelle. Uuden SSBNX sukellusveneen suunnittelu on jo alkanut ja se on tarkoitetu korvaamaan nykyinen Ohio-luokka vuodesta 2029 alkaen. Niitä on suunniteltu valmistettavaksi 12 kpl nykyisten 14 sijaan ja niihin on suunniteltu asennettavaksi 16 ohjusta/vene. 

Trident II D5 ohjus on erittäin toimintavarma ja se saavutti elokuussa 2016 ennätykselliset 161 onnistunutta koelaukaisua vuodesta 1989 alkaen. Tämä tekee sitä historian luotettavimman ison ballistisen ohjuksen. Tästä videosta voit seurata Trident II ohjuksen koelaukaisua USS Marylandiltä (SSBN 738). Myös iso-Britannian neljä Trident II ohjuksilla aseistettua Vanguard-luokan ydinsukellusvenettä varustetaan uusilla W76-1 ydinkärjillä.

Helmikuussa 2017 on alkanut nykyisten Trident-ohjusten modernisoitujen versioiden Trident II D5LE (life extension) asennus veneisiin. Vuonna 2017 suoritettiin neljä onnistunutta Trident II D5 ohjuksen koelaukaisua USS Kentuckylta (SSBN-737). Kaikki laukaistiin Tyyneltä valtamereltä. ne olivat samalla viimeiset testilaukaukset vanhalla Trident II D5 ohjuksella, koska seuraavat testit tehdään uudella life extension versiolla Trident II D5LE.

ohio-class_submarine.jpg

Tästä videosta pääset tutustumaan yhteen Ohio-luokan strategisista ydinsukellusveneistä, USS Pennsylvaniaan, maailmanhistorian tulivoimaisimpaan sota-aseeseen. Yhden sukellusveneen tulivoima vastaa jopa 1000 Hiroshiman pommia ja riittää kokonaisen mantereen tuhoamiseen. Ohio-luokan ydinsukellusvene voi olla sukelluksissa yhtäjaksoisesti jopa kuusi kuukautta, sillä se pystyy tuottamaan happea merivedestä. Normaali rauhan ajan partion pituus on keskimäärin 77 vrk. Jokaisella sukellusveneellä on kaksi miehistöä, joista toinen on merellä ja toinen lepovuorossa maissa.

Yhdysvalloilla on 14 strategisen ydinsukellusveneen lisäksi vielä neljä Ohio-luokan ydinsukellusvenettä, jotka on kukin varustettu 152 Tomahawk risteilyohjuksella. Näihin ei ole sijoitettu ydinkärkiä. Yhdysvallat on kuitenkin budjetoinut yhteensä 1.8 miljardia dollaria uusien ydinkärjillä varustettujen risteilyohjusten suunnitteluun. Niitä on tarkoitus sijoittaa jatkossa myös sukellusveneisiin.

Ohio-luokka korvataan 2020 luvun lopulta alkaen uusilla Columbia-luokan strategisilla ydinohjussukellusveneillä, jonka suunnittelu on jo edennyt pitkälle.

Lisätietoa Yhdysvaltojen ydinaseista 2020 löydät täältä.

Venäjä joutuu lisäämään ydinaseittensa toimintavalmiutta

Koska Venäjällä ei ole avaruuteen sijoitettuja infrapunailmaisimilla varustettuja ensi-iskun paljastavia satelliitteja, vaan se tukeutuu pääosin maalle sijoitettuihin tutkiin, sen kyky vastata ydinaseella suoritettuun ensi-iskuun on alle 15 minuuttia. Yhdysvalloilla sama kyky on satelliittien ansiosta noin 30 minuuttia, eli kaksinkertainen. Uusi Trident ohjusten kyky tuhota Venäjän siiloihin asennetut ydinohjukset pakottaa Venäjän lisäämään entisestään ydinaseidensa valmiutta reagoimaan nopeasti ennakkovaroitukseen. Tämä taas lisää mahdollisuutta laukaista väärään hälytykseen perustuva ydinasevastaisku.

Venäjän suuri huoli Eurooppaan sijoitetusta Naton ohjuspuolustusjärjestelmästä johtuu juuri em. Trident ohjusten toimintatehon merkittävästä kasvusta. Tehokas ensi-isku on mahdollinen, jos toisella osapuolella on lisäksi toimiva torjuntajärjestelmä. Tällöin se voi suorittaa ensi-iskun pelkäämättä kostoa. Jos vastapuoli on saavuttamassa kyvyn torjua kostoisku, on toisen osapuolen rationaalista suorittaa ensi-isku ennen kuin vastapuoli saa ylivoimaisen neuvotteluaseman. Tämä on eräs tärkeimmistä ohjuspuolustushankkeita vastaan suunnatuista argumenteista.

Venäjä pelkää, että ensi-iskun jälkeen sille ei jää juuri mitään jäljelle vastaiskuun ja senkin tehoa vielä vähentää olennaisesti Eurooppaan sijoitettu ohjuspuolustusjärjestelmä. Nato voi saavuttaa siksi hegemonian ydinasesotaan liittyen. Tämä järkyttää nk. kauhun tasapainoa ja madaltaa ydinsodan alkamiskynnystä. Kauhun tasapaino on normaalisti melko vakaa, mutta se voi vaarantua, jos jompikumpi osapuoli on saamassa kyvyn tehokkaaseen ensi-iskuun. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen osapuoli voisi suorittaa ensi-iskun, joka tuhoaisi suurimman osan vastapuolen strategisista ydinaseista. Tämän estäminen on eräs tärkeimmistä ydinstrategian tavoitteista ja siihen pyritään yleensä rakentamalla useita rinnakkaisia asejärjestelmiä (ballistiset ohjukset siiloissa, strategiset pommikoneet, sukellusveneet), joita on mahdoton tuhota yhtä aikaa. Nyt tämä tasapaino on järkkymässä ensi kertaa kylmän sodan jälkeen.

Venäjän voimakkaasti huononevan taloudellisen tilanteen vuoksi sen puolustusmenot ovat lisäksi vähenemässä voimakkaasti. Vuonna 2017 Venäjän asevoimien budjetti oli 66,3 miljardia USD, mikä on 20% vähemmän kuin edellisenä vuotena. Ukrainan sodasta johtuvat talouspakotteet ja osallistuminen Syyrian konfliktiin ovat syöneet voimakkaasti asevoimien budjettia. Onkin todennäköistä, että lähivuosina vanhenevan Neuvostoliitolta perityn ydinaseistuksen vanhetessa ei Venäjä kykene sitä korvamaan kuin osittain uusilla ohjuksilla. Vertailun vuoksi kaikkien Natomaiden yhteenlaskettu asevoimien budjetti oli vuonna 2017 noin 900 miljardia USD, josta Yhdysvaltojen osuus oli 610 miljardia USD.

Voronez_radar.jpg

Kuvassa yllä Venäjän uusi ennakkovaroitustutka Pionerskyssä, Kaliningradissa.

Reagointikyvyn nopeuttaminen voi johtaa ydinsodan yllättävään alkamiseen

Vanhassa testamentissa kuvattu Herran päivä, eli ydinaseilla käytävä kolmas maailmansota, tulee kuin "varas yöllä", vrt. 2.Piet. 3:10 ja 1.Tess. 5:2. Tämä merkitsee sen yllättävää alkamista, mikä voi tarkoittaa juuri jommankumman ydinasesuurvallan laukaisemaa ensi-iskua. Todennäköisin vaihtoehto lienee vahingossa laukaistu vastaisku, mikä aiheutuu väärästä hälytyksestä. Tai sitten toinen osapuoli on ahdistettu tilanteeseen, jossa sen on pakko toimia. Riskiä "väärästä hälytyksestä" laukaistavaan vastaiskuun lisää vielä Venäjän vuonna 2017 käyttöön ottamat kolme uutta Voronez- tyyppistä ennakkovaroitus (early- warning) tutka-asemaa Orskissa, Barnaulissa ja Jeniseissä. Uudet tutka-asemat tyypillisesti tuottavat aluksi virheellistä informaatiota, kunnes lastentaudit saadaan niistä poistetuksi. Tässä linkissä löytyy kuvia ensimmäisestä Voronez-tyyppisestä ennakkovaroitustutka-asemasta, joka sijaitsee Pietarista noin 20 km pohjoiseen Lekhtusissa (Lehtoinkylä) Karjalan kannaksella, ja aloitti operatiivisen toiminnan vuonna 2012.

Maaliskuun alussa 2018 Venäjän presidentti Vladimir Putin uhosi linjapuheessaan liittoneuvostolle Venäjän uusista ydinaseista. Todellisuudessa Venäjän ydinaseohjelma on vuosia perässä Yhdysvaltoja eikä yllä suorituskyvyssä lähellekään sitä. Venäjän asevoimien budjetti vuodelle 2018 oli heidän oman ilmoituksen mukaan enintään 46 miljardia USD, mutta todennäköisesti huomattavasti vähemmän. Yhdysvaltojen asevoimien budjetti oli 15 kertaa suurempi, lähes 700 miljardia USD. Yhdysvaltojen lisääntyneen tulivoiman ohella Venäjä on  joutunut yhä enemmän luopumaan vanhoista Neuvostoliiton aikaisista ydinaseista niiden vanhentumisen myötä. Myös Venäjän tulivoimaisimmat ydinohjukset, SS-18 Satan-ydinohjusjärjestelmä, on Neuvostoliiton aikainen ja vanhenemassa lähivuosina 2020-luvulla. Ohjuksia oli jäljellä 2020 arviolta 46 kpl ja niissä yhteensä enintään 460 ydinkärkeä. Niiden korvaaminen uudella Sarmat-järjestelmällä on olllut hidasta taloudellisten resurssien puutteessa. Sen ensimmäiset ohjukset saataneen operatiiviseksi aikaisintaan 2020-luvun alkupuolella, mutta asiantuntijoiden mukaan se tulee viivästymään. Tämä on lisännyt Yhdysvaltojen ylivoimaa ja on taustalla Putinin hieman epätoivoisissakin vakuutuksissa Venäjän ydinaseiden tehosta.

Ne tulevat kaukaisesta maasta (valtameren takaa), taivaan ääristä (ilmakehän ylitse), Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan. (Jes. 13:5)

Päivitetty 19.3.2021

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle