Share |

Yhdysvallat saavuttaa ylivoiman ydinaseilla 2017, mikä voi aiheuttaa ahdistuksen ajan yllättävän alkamisen

Trident-II-D5-Nuclear-Missile-Through-San-Francisco.jpg

Kuvassa yllä sukellusveneestä koeammutun Trident II D5 ohjuksen lento nähtynä San Franciscon iltataivaalla 12.11.2015

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Trident ohjusten ydinkärkien modernisointi

Yhdysvallat on modernisoinut sukellusveneistä ammuttavan Trident II D5 ydinohjuksen W76 ydinkärjet uudella sytyttimellä, mikä on lähes kolminkertaistanut ydinkärjen tehon Venäjän vahvasti linnoitetuissa siiloissa olevia ydinohjuksia vastaan. Tämä taas on johtanut uuteen tilanteeseen, missä Yhdysvalloilla on ensi kerran selkeä ylivoima ydinaseilla suoritettavaan ensi-iskuun. Ydinkärkien modernisointi on tehty uuden START-sopimuksen puitteissa ja sitä rikkomatta, koska sopimuksessa rajoitetaan vain ohjusten/lentokoneiden ja ydinkärkien määrää, mutta ei laatua.

Venäjän tukala tilanne korostuu, koska heiltä puuttuu satelliitteihin sijoitettu varoitusjärjestelmä ja he joutuvat sen sijaan käyttämään maassa olevia tutkia varoittamaan lähestyvistä ydinohjuksista. Tutkat eivät näe horisontin ylitse ja aikaa vastatoimiin jää siten alle 15 minuuttia. Sukellusveneet voivat lisäksi laukaista ydinohjuksensa huomattavasti lähempänä kohteesta kuin maalle sijoitetut ydinaseet. Yhdysvaltojen ydinaseista pääosa on sijoitettu sukellusveneistä ammuttaviin ohjuksiin (SLBM) ja Venäjän taas maalta ammuttaviin ohjuksiin (ICBM). Vuonna 2017 Yhdysvallat on saanut modernisoitua kaikki operatiiviset W76 ydinkärkensä uuteen ja tehokkaampaan versioon W76-1. Myös varastossa olevat ei-operatiiviset kärjet saadaan modernisoitua vuoden 2019 loppuun mennessä ja sen jälkeen Yhdysvalloilla on käytössään noin 1600 kpl W76-1 ydinkärkeä sijoitettavaksi sukellusveneistä ammuttaviin Trident II D5 ohjuksiin. Ydinkärkien lisäksi itse ohjus modernisoidaan lähitulevaisuudessa nk. life extension ohjelmalla, mikä lisää niiden elinkaarta aina vuoteen 2042. Modernisointi aloitetaan vuonna 2017.

ohio1.jpg

Yllä olevassa kuvassa Ohio-luokan USS Rhode Island (SSBN-740) ballistinen ydinohjussukellusvene.

Yhdysvalloilla oli vuoden 2017 alussa 14 kpl Ohio-luokan ballistisilla ohjuksilla aseistettua ydinsukellusvenettä, joista 12 oli operatiivisia ja kaksi vuorollaan telakoituna huoltoa varten. Niistä kuusi venettä operoi Atlantilla ja kahdeksan Tyynellä valtamerellä. Niissä on jokaisessa 20 kpl Trident II D5 monikärkiohjusta, joihin oli sijoitettu keskimäärin 4-5 kpl W76-1/W88 ydinkärkeä/ohjus. W76-1:n latauksen voimakkuus on 100 kt ja W88:n 475 kt. Jokaiseen Trident-ohjukseen pystytään sijoittamaan tarvittaessa 8 ydinkärkeä. Normaalisti veneessä on partiossa mukana noin 100 ydinkärkeä käytettäväksi erilaisiin tehtäviin. Kaikkiaan sukellusveneissä oli operatiivisessa valmiudessa 890 ydinkärkeä ja lisäksi varastoissa valmiina asennetaviksi 1094 ydinkärkeä Trident II D5 ohjuksiin. Se vastaa puolta koko Yhdysvaltojen strategisesta ydiniskuvoimasta. Trident II ohjuksen kantama on yli 12.000 kilometriä, joten esim. Pohjois-Koreaan voidaan ampua yksi tai useampi ohjus tarkasti mistä tahansa kahdeksasta sukellusveneestä, jotka operoivat Tyynellä valtamerellä.

Vanhemmat, myös varastossa olevat W76 ydinkärjet saadaan vuoteen 2019 mennessä modernisoitua uudella W76-1 kärjellä, jossa on käytettu uutta supersytytintä MC4700. Sen käyttöturvallisuus ja etenkin tarkkuus ja siten maalin tuhoamistodennäköisyys on huomattavasti parempi kuin vanhan. Operatiivisessa käytössä olevat ohjukset on jo kaikki tänä vuonna varustettu uusilla sytyttimillä. Modernisoidun W76-1 ydinkärjen toiminta on kuvattu alla olevassa kuvassa;

FIGURE 3. The tilted ellipse in the left upper corner of Figure 3 depicts the spatial distribution of incoming warheads at the time the super-fuze measures its altitude. In this particular case, the orientation of the ellipsoid indicates that the errors l

Yhden modernisoidun W76-1 ydinkärjen tuhoamistodennäköisyys on 86% Venäjän SS-18 ohjuksen siiloon sijoitettua ohjusasemaa vastaan. Ennen modernisointia tuhoamistodennäköisyys oli yhdellä ydinkärjellä noin 50%.

Modernisoinnin ansiosta vuonna 2017 myös kaikki W-76-1 ydinkärjet, jotka on asennettu Yhdysvaltojen ballistisiin ydinsukellusveneisiin, ovat kykeneviä tuhoamaan siiloissa olevia Venäjän ydinohjuksia, kun aiemmin siihen kykenivät vain isommat W88 ydinkärjet. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat kykenee vuonna 2017 sukellusveneistä ammuttavalla ensi-iskulla tuhoamaan kolme kertaa tehokkaammin kaikki siiloihin sijoitetut ydinohjukset kuin aiemmin. Kyseessä on dramaattinen tulivoiman lisäys verrattuna entiseen. W76-1 ydinkärkiin asennettu MC4700 järjestelmä laukaisee ydinkärjen lähempänä maalia, sen yläpuolella, ja kykenee siksi tuhoamaan myös ydiniskua vastaan linnoitetut ohjusasemat tehokkaasti niin Venäjällä kuin muuallakin.

Kymmenen vuotta sitten vain noin 20% Yhdysvaltojen sukellusveneisiin sijoitetuista ydinkärjistä (W88) oli kykeneviä tuhoamaan vahvasti linnoitettuihin siiloihin asennettuja ydinohjuksia, mutta vuonna 2017 ne kaikki, 100%,  kykenevät siihen. Samalla W76 ydinkärjen tuhoamistodennäköisyys vahvasti linnoitettuun siiloon sijoitettua ydinohjusta vastaan on noussut 86%:iin aiemmasta 50%:sta. Tuhoamistodennäköisyyden nousu 86%.iin olisi saavutettu ammuttaessa kolme vanhempaa mallia olevaa ydinkärkeä samaan kohteeseen. Nyt se saavutetaan yhdellä modernisoidulla kärjellä. Heikommin linnoitettuja ohjusasemia vastaan, joita on pääosa Venäjänkin ja myös muiden ydinasevaltioiden ohjustukikohdista, uuden W76-1 kärjen tuhoamistodennnäköisyys on peräti 99%. Tämä pätee myös Pohjois-Korean kaikkiin mahdollisiin ydinohjuksiin.

Vahvasti linnoitettuihin ydinohjussiiloihin on Venäjällä asennettu vain SS-18 ja Topol/Yars ohjuksia. Niitä on yhteensä 138 ohjusta, joissa on noin 70% Venäjän maalta ammuttavista (ICBM) strategisista ydinkärjistä. Vaikka Yhdysvallat tuhoaisi kaikki Venäjän siiloihin asennetut ydinohjukset, sille jäisi vielä noin 80% sen operatiivisista ydinkärjistä käyttämättä. Niin paljon lisäiskuvoimaa on saavutettu uudella modernisoidulla W76-1 ydinkärjellä ja se perustuu uuden MC4700 järjestelmän (arming, fusing and firing system of W76-1/MK4A) toimintaan.

MC4700_AFF-system.jpg

Yllä olevassa kuvassa näkyy dramaattinen kasvu 400:sta 1000:een vuosina 2009-2017, mikä koskee siiloihin asennettuja ohjuksia tuhoamaan kykeneviä Trident II ohjusten operatiivisia (deployed) ydinkärkiä.

Vuodesta 2015 Trident II ohjusten määrää on vähennetty 20 kappaleeseen/vene, jotta SLBM ohjusten kokonaismäärä saadaan sopimaan uuden START sopimuksen mukaiseksi vuoteen 2018 mennessä. Jokaiseen Trident II ohjukseen voidan sijoittaa 4-8 ydinkärkeä.

Trident-II.jpg

Kuvassa yllä amerikkalainen Trident II D5 ohjuksen laukaisu sukellusveneestä. Trident II D5 on historian luotettavin ja tarkin ballistinen ydinohjus. Ohjuksen operatiivinen kantama on yli 12.000 kilometriä.

Ohio-luokan ballistiset ydinohjussukellusveneet

Vuonna 2015 Ohio-luokan veneet suorittivat noin 26 sukelluspartiota, joiden kesto oli keskimäärin 77 vrk. Koko ajan on Ohio-luokan veneistä merellä 8-9 kpl ja niistä 4-5 on jatkuvassa valmiudessa ydinaseiden välittömään käyttöön. Ohio-luokan sukellusveneistä 8 kpl on sijoitettu Tyynelle valtamerelle ja kuusi kpl Atlantin valtamerelle. Uuden SSBNX sukellusveneen suunnittelu on jo alkanut ja se on tarkoitetu korvaamaan nykyinen Ohio-luokka vuodesta 2029 alkaen. Niitä on suunniteltu valmistettavaksi 12 kpl nykyisten 14 sijaan ja niihin on suunniteltu asennettavaksi 16 ohjusta/vene. Samoin on alkanut uuden parannetun Trident-ohjuksen suunnittelu. Vuonna 2016 suoritettiin neljä onnistunutta Trident II D5 ohjuksen koelaukaisua kahdesta eri sukellusveneestä. 

Trident II D5 ohjus on erittäin toimintavarma ja se saavutti elokuussa 2016 ennätykselliset 161 onnistunutta koelaukaisua vuodesta 1989 alkaen. Tämä tekee sitä historian luotettavimman ison ballistisen ohjuksen. Tästä videosta voit seurata Trident II ohjuksen koelaukaisua USS Marylandiltä (SSBN 738). Myös iso-Britannian neljä Trident II ohjuksilla aseistettua Vanguard-luokan ydinsukellusvenettä varustetaan uusilla W76-1 ydinkärjillä.

ohio-class_submarine.jpg

Tästä videosta pääset tutustumaan yhteen Ohio-luokan strategisista ydinsukellusveneistä, USS Pennsylvaniaan, maailmanhistorian tulivoimaisimpaan sota-aseeseen. Yhden sukellusveneen tulivoima vastaa jopa 1000 Hiroshiman pommia ja riittää kokonaisen mantereen tuhoamiseen. Ohio-luokan ydinsukellusvene voi olla sukelluksissa yhtäjaksoisesti jopa kuusi kuukautta, sillä se pystyy tuottamaan happea merivedestä. Normaali rauhan ajan partion pituus on keskimäärin 77 vrk. Jokaisella sukellusveneellä on kaksi miehistöä, joista toinen on merellä ja toinen lepovuorossa maissa.

Yhdysvalloilla on 14 strategisen ydinsukellusveneen lisäksi vielä neljä Ohio-luokan ydinsukellusvenettä, jotka on kukin varustettu 152 Tomahawk risteilyohjuksella. Näihin ei ole sijoitettu ydinkärkiä. Ohio-luokka korvataan 2020 luvun lopulta alkaen uusilla Columbia-luokan strategisilla ydinohjussukellusveneillä, jonka suunnittelu on jo edennyt pitkälle.

Lisätietoa Yhdysvaltojen ydinaseista 2017 löydät täältä.

Venäjä joutuu lisäämään ydinaseittensa toimintavalmiutta

Koska Venäjällä ei ole avaruuteen sijoitettuja infrapunailmaisimilla varustettuja ensi-iskun paljastavia satelliitteja, vaan se tukeutuu pääosin maalle sijoitettuihin tutkiin, sen kyky vastata ydinaseella suoritettuun ensi-iskuun on alle 15 minuuttia. Yhdysvalloilla sama kyky on satelliittien ansiosta noin 30 minuuttia, eli kaksinkertainen. Uusi Trident ohjusten kyky tuhota Venäjän siiloihin asennetut ydinohjukset pakottaa Venäjän lisäämään entisestään ydinaseidensa valmiutta reagoimaan nopeasti ennakkovaroitukseen. Tämä taas lisää mahdollisuutta laukaista väärään hälytykseen perustuva ydinasevastaisku.

Venäjän suuri huoli Eurooppaan sijoitetusta Naton ohjuspuolustusjärjestelmästä johtuu juuri em. Trident ohjusten toimintatehon merkittävästä kasvusta. Tehokas ensi-isku on mahdollinen, jos toisella osapuolella on lisäksi toimiva torjuntajärjestelmä. Tällöin se voi suorittaa ensi-iskun pelkäämättä kostoa. Jos vastapuoli on saavuttamassa kyvyn torjua kostoisku, on toisen osapuolen rationaalista suorittaa ensi-isku ennen kuin vastapuoli saa ylivoimaisen neuvotteluaseman. Tämä on eräs tärkeimmistä ohjuspuolustushankkeita vastaan suunnatuista argumenteista.

Venäjä pelkää, että ensi-iskun jälkeen sille ei jää juuri mitään jäljelle vastaiskuun ja senkin tehoa vielä vähentää olennaisesti Eurooppaan sijoitettu ohjuspuolustusjärjestelmä. Nato voi saavuttaa siksi hegemonian ydinasesotaan liittyen. Tämä järkyttää nk. kauhun tasapainoa ja madaltaa ydinsodan alkamiskynnystä. Kauhun tasapaino on normaalisti melko vakaa, mutta se voi vaarantua, jos jompikumpi osapuoli on saamassa kyvyn tehokkaaseen ensi-iskuun. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen osapuoli voisi suorittaa ensi-iskun, joka tuhoaisi suurimman osan vastapuolen strategisista ydinaseista. Tämän estäminen on eräs tärkeimmistä ydinstrategian tavoitteista ja siihen pyritään yleensä rakentamalla useita rinnakkaisia asejärjestelmiä (ballistiset ohjukset siiloissa, strategiset pommikoneet, sukellusveneet), joita on mahdoton tuhota yhtä aikaa. Nyt tämä tasapaino on järkkymässä ensi kertaa kylmän sodan jälkeen.

Samaan aikaan Venäjän huoneneva taloudellinen tilanne vaikuttaa myös asevoimien budjettiin voimakkaasti. Lännen talouspakotteet ja öljyn alhainen maailmanmarkkinahinta ovat heikentäneet ruplaa. Kun vuonna 2016 Venäjän puolustusmenot olivat 60,8 miljardia dollaria, niin vuonna 2017 ne ovat vain 42,3 miljardia. Ennuste vuodelle 2018 on 29,6 miljardia. Vastaavasti Yhdysvaltojen puolustusmenot ovat vuonna 2017 noin 678 miljardia ja Naton eurooppalaisten jäsenmaiden 242 miljardia dollaria. Ero on siis huikea!

Voronez_radar.jpg

Kuvassa yllä Venäjän uusi ennakkovaroitustutka Pionerskyssä, Kaliningradissa.

Reagointikyvyn nopeuttaminen voi johtaa ydinsodan yllättävään alkamiseen

Vanhassa testamentissa kuvattu Herran päivä, eli ydinaseilla käytävä kolmas maailmansota, tulee kuin "varas yöllä", vrt. 2.Piet. 3:10 ja 1.Tess. 5:2. Tämä merkitsee sen yllättävää alkamista, mikä voi tarkoittaa juuri jommankumman ydinasesuurvallan laukaisemaa ensi-iskua. Todennäköisin vaihtoehto lienee vahingossa laukaistu vastaisku, mikä aiheutuu väärästä hälytyksestä. Tai sitten toinen osapuoli on ahdistettu tilanteeseen, jossa sen on pakko toimia. Riskiä "väärästä hälytyksestä" laukaistavaan vastaiskuun lisää vielä Venäjän tänä vuonna käyttöön ottamat kolme uutta Voronez- tyyppistä ennakkovaroitus (early- warning) tutka-asemaa Orskissa, Barnaulissa ja Jeniseissä. Uudet tutka-asemat tyypillisesti tuottavat aluksi virheellistä informaatiota, kunnes lastentaudit saadaan niistä poistetuksi. Tässä linkissä löytyy kuvia ensimmäisestä Voronez-tyyppisestä ennakkovaroitustutka-asemasta, joka sijaitsee Pietarista noin 20 km pohjoiseen Lekhtusissa (Lehtoinkylä) Karjalan kannaksella, ja aloitti operatiivisen toiminnan vuonna 2012.

Ne tulevat kaukaisesta maasta (valtameren takaa), taivaan ääristä (ilmakehän ylitse), Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan. (Jes. 13:5)

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle