Mooseksen elämä Jeesuksen ja uuden liiton teologian esikuvana

Tämä artikkeli löytyy näiltä sivuilta myös heprean kielisenä.

Mooseksen kaltainen profeetta

Mooses totesi israelilaisille, että Jumala tulee lähettämään heille profeetan, joka on hänen kaltaisensa;

Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. (5.Moos. 18:15)

Jeesus taas totesi Mooseksesta, että jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. (Joh. 5:46)

Vielä Mooses ilmoitti israelilaisille Herran sanoneen hänelle:

Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. (5.Moos. 18:18)

Jeesus vahvisti Mooseksen sanat:

Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. (Joh. 12:49)

Mooses oli monin tavoin Jeesuksen esikuva Raamatussa. Seuraavassa tutkimme tarkemmin joitakin analogioita Mooseksen ja Jeesuksen välillä. Niiden perusteella voi myös arvioida kristillistä teologiaa. 

400 vuoden hiljaisuus ennen Moosesta ja Jeesusta

Silloin Herra sanoi hänelle: "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. (1.Moos. 15:13)

Ensimmäisen ja toisen Mooseksen kirjan välissä on noin 400 vuoden hiljaisuus. Emme tiedä tarkasti, mitä Egyptissä tapahtui noiden vuosisatojen aikana. Joosefin muisto hiipui Egyptissä ja heprealaiset päätyivät orjiksi, 2.Moos. 1:13-14. Sen jälkeen Herra lähetti Mooseksen johtamaan israelilaiset pois Egyptin orjuudesta.

Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan neljäsataakolmekymmentä vuotta. Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä. (2.Moos. 12:40-41)

Mooseksen kirjoissa mainitut Egyptissä vietetyt ajanjaksot, 400 vuotta ja 430 vuotta, ovat askarruttaneet tutkijoita, kumpi on oikein vai ovatko molemmat? Jos molemmat, niin israelilaiset viettivät Egyptissä yhteensä 430 vuotta, joista viimeiset 400 vuotta heitä sorrettiin.

Mutta miten nämä ajanjaksot toteutuivat Jeesuksen elämässä? Olihan Mooseksen elämä esikuvallista.

Vanhan ja Uuden testamentin välistä aikaa kutsutaan intertestamentaaliseksi ajanjaksoksi. Tänä aikana, Malakian kirjan kirjoittamisen jälkeen, Jumala ei antanut mitään uusia profeetallisia julistuksia ja siksi aikakautta kutsutaan 400 hiljaiseksi vuodeksi. Malakian kirja on Raamatun 39:s, Vanhan testamentin viimeinen ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen 21. ja viimeinen kirja. Kirja on kirjoitettu vuoden 400 eKr. vaiheilla.

Profeetallinen hiljaisuus Jumalan taholta päättyi Jeesuksen syntymään Betlehemin seimeen. Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana, Luuk. 3:23. Kun em. 400 vuoden intertestamentaaliseen hiljaisuuteen lisätään Jeesuksen elämän 30 ensimmäistä vuotta ennen hänen julkisen toimintansa alkamista, saadaan 430 vuotta. Näin molemmat esikuvalliset ajanjaksot, 400 vuotta ja 430 vuotta toteutuivat myös Jeesuksen kohdalla.

Intertestamentaalisena aikana juutalaiset olivat päätyneet roomalaisten hallitsemiksi luvatussa maassa. Silloin Herra lähetti Jeesuksen johtamaan israelilaiset ja kaikki ihmiset pois Saatanan orjuudesta. Jeesuksen julkinen toiminta loppui hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Lastenmurhat Egyptissä ja Juudeassa

Egyptin farao Ramses II Suuri

Niin farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niiliin mutta tytöt oli jätettävä eloon. (2.Moos. 1:22)

Egyptin uusi faarao pelkäsi maassa olevien heprealaisten kasvavan liian monilukuisiksi ja voimakkaiksi ja siten aiheuttavan uhan egyptiläisille esimerkiksi liittoutumalla maan vihollisten kanssa, 2.Moos. 1:9-10. Monet tutkijat olettavat kyseessä olleen faarao Ramses II, joka hallitsi Egyptiä 19. dynastian aikaan vuosina 1279–1213 eKr. 

Ramses II oli 19. dynastian kolmas faarao, joka hallitsi Egyptiä peräti 66 vuoden ajan. Hänet tunnetaan myös Ramses Suurena sotaretkiensä ja suurten rakennus­hankkeidensa ansiosta. Ramseksen pitkä valtakausi oli vakaa sekä vauras ja häntä pidetäänkin muinaisen Egyptin uuden valtakunnan ajan ehkä merkittävimpänä hallitsijana.

Ramses II syntyi vuonna 1303 eKr. ja kuoli 1213 ekr. Hänestä tuli faarao 24-vuotiaana vuonna 1279 eKr. hänen isänsä Seti I:n kuollessa. Ramses rakennutti Pitomin ja Ramseksen kaupungit, jotka mainitaan 2.Moos. 1:11. Ramses palautti maalleen heettiläisten valtaamia alueita ja löi Niilin suistossa asuneet Egyptiä uhanneet merikansat.

Saatana käytti Egyptin hallitsijaa yrittäessään surmata Israelin kansan tulevan vapauttajan, Mooseksen, määräämällä kaikki maasssa asuvat heprealaiset poikalapset surmattaviksi. Mutta tapahtuiko mitään vastaavaa Jeesuksen lapsuudessa?

Juudean kuningas Herodes I Suuri

Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut. (Matt. 2:16)

Saatuaan tietää syntynyttä Messiasta kunnioittamaan saapuneilta idän tietäjiltä Jeesuksen syntymän ajankohdan, Rooman alaisuudessa Juudeaa hallinnut Herodes I määräsi kaikki Betlehemissä olevat alle kaksi vuotiaat poikalapset surmattaviksi. Herodes pelkäsi juutalaisten odottaman messiaskuninkaan uhkaavan hänen valtaansa Juudeassa. Hän oli itse idumealainen eikä siksi ollut juutalaisten suosiossa. Hänet tunnetaan myös Herodes Suurena sotaretkiensä ja suurten rakennus­hankkeidensa ansiosta.

Herodes oli hallinnut Juudeaa vuodesta 37 eKr. aina kuolemaansa asti noin vuonna 1 ekr. Herodes oli Juudean prokuraattori Antipatroksen ja tämän nabatealaisen vaimon Kyproksen toiseksi vanhin poika, joka oli syntynyt vuonna 73 ekr. Herodes oli nuoruudessaan menestyksekäs sotapäällikkö ja taisteli mm. Galileassa paikallisia rosvojoukkoja vastaan. Myöhemmällä iällä hän löi maassa nousseen kapinan roomalaisten avulla ja valtasi mm. Jerusalemin vuonna 37 eKr. ja nousi valtaan roomalaisten avustuksella. 

Roomalaista rakennustaitoa hyödyntäen Herodes ryhtyi valtaan päästyään vuosina 25-13 eKr. suuriin rakennushankkeisiin Juudeassa. Hän rakennutti mm. suojeliansa keisari Augustuksen kunniaksi Kesarean (Cesarea Maritime) kaupungin sekä Masadan vuorilinnoituksen. Vuonna 19 eKr. Herodes aloitti Jerusalemin toisen temppelin laajennustyöt päästäkseen juutalaisten suosioon.

Tähän rakennustyöhön juutalaiset viittasivat Jeesuksen ilmoittaessa ylösnousevansa kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen: 

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä (minun ruumiini) temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä", Joh. 2:19.

Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä (Herodeksen) temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" (Joh. 2:22)

Jeesus samaisti oman ruumiinsa Jerusalemin temppeliin. Molemmissa vaikutti Jumalan läsnäolo.

Herodes I oli Ramses II:n kaltainen menestyksekäs sotapäällikkö ja merkittävä rakennuttaja. Siksi häntä kutsutaan Herodes Suureksi erotuksena muista Herodes suvun hallitsijoista.

Saatana käytti Juudean hallitsijaa yrittäessään surmata Israelin kansan ja koko ihmiskunnan tulevan vapauttajan, Jeesuksen, määräämällä kaikki Betlehemissä asuvat alle kaksivuotiaat juutalaiset poikalapset surmattaviksi.

Herra kuitenkin varjeli molemmat, Mooseksen ja Jeesuksen, Saatanan murhayrityksiltä, sillä Jumala oli valinnut heidät koko ihmiskunnan pelastuksen välimiehiksi.

Lähtö Egyptistä ja syntiin langenneesta maailmasta

Tarkka Egyptistä lähdön vuosi ei ole tiedossa, mutta päivä on. Keväällä nisankuun 14. päivän iltana Israelilaiset teurastivat vuoden vanhan virheettömän karitsan ja sen jälkeen koitti lähtöpäivä, eli pääsiäinen.

Karitsan veri oli merkkinä siitä, että Jumalan rangaistus "meni ohitse" niiltä, jotka olivat sen suojaamia. Pääsiäisen heprealaisen nimen, pesah, taustalla on heprean verbi pasah, mikä merkitsee ohi menemistä, tässä tapauksessa Jumalan rangaistuksen ohi menemistä. Herran pääsiäiskäskyssä painottuu myös sen ikuisuus; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi, jae 24. Ensimmäisenä pääsiäisenä Israelin kansa lähti fyysisesti Egyptin ja sen hallitsijan, faaraon orjuudesta kohti luvattua maata. 

Ja juuri sinä päivänä Herra vei israelilaiset joukkoinensa pois Egyptin maasta. (2.Moos. 12:51)

Egyptin orjuus symboloi ihmisen asemaa langenneessa maailmassa ja sen hallitsija, faarao, symboloi hengellisesti Saatanaa, langenneen maailman ruhtinasta. Mutta entä se toinen pääsiäinen, eli kristillinen pääsiäinen?

Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?" (Joh. 18:28-29)

Johanneksen evankeliumin mukaan meidän pääsiäsilampaamme, eli Jeesus, ristiinnaulittiin esikuvan mukaisesti myös nisankuun 14. päivänä ja kuoli iltahämärissä samaan aikaan, kun läheisessä Jerusalemin temppelissä uhrattiin tuhansia pääsiäsislampaita. Silloin oli Johanneksen mukaan pääsiäisen valmistuspäivä, jonka iltana pääsiäislammas syötiin. Jeesuksen veri vuodatettiin ristillä samaan aikaan kuin pääsiäislampaiden veri virtasi temppelissä. Synoptiset evankeliumit ajoittavat ristiinnaulitsemisen tulkinnasta riippuen hieman eri tavalla.

Samoin kuin karitsan veri suojeli Egyptistä lähdön yhteydessä israelilaisia, myös meidän pääsiäislampaamme, Jeesuksen veri suojelee häneen uskovia heidän siirtyessään hengellisesti uuteen elämään Jumalan armossa. Heistä tulee silloin kahden maailman kansalaisia ja he edustavat Jumalan valtakuntaa maan päällä.

Syökää (Egyptistä lähdön jälkeen) seitsemän päivän aikana happamatonta leipää, ja jo juhlaviikon ensimmäisenä päivänä toimittakaa kaikki hapantaikina pois taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisestä päivästä lukien seitsemänteen päivään, poistettakoon Israelista. (2.Moos. 12:15)

Pääsiäisen jälkeen israelilaiset viettivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää. Hapan symboloi vanhaa ja lahoamistilassa olevaa, eli syntiä. Kyse on siten vanhan syntielämän hylkäämisestä ja uuden puhtaan elämän aloittamisesta. Israelilaisten tuli jättää Egyptin vanha hapatus faraon, eli Saatanan orjuudessa taakseen ja lähteä vaeltamaan Herran johtamina kohti luvattua maata uudessa puhtaudessa.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. (1.Kor. 5:7)

Jumala puhuu Siinain ja Galilean vuorella

Siinain vuori on koko Vanhan testamentin keskeisimmän tapahtumasarjan näyttämö. Varhainen juutalainen traditio toteaa: Jos Israel ei olisi seissyt Siinain vuoren juurella, koko maailma olisi ajautunut kaaokseen. Mooses kiipesi yksin vuorelle vastaanottamaan Jumalan lain.

Siinain vuorella Jumala itse ilmestyi ja antoi israelilaisille Mooseksen kautta lain, jonka keskeisenä sisältönä oli kymmenen käskyä. Lain sisältö on talletettuna 2. Mooseksen kirjan lukuihin 20-31. Jumalan kymmenen käskyä eivät kuitenkaan ole ihmiselle raskaita tai orjuuttavia, vaan pikemminkin niiden tarkoitus on varjella ja suojella ihmistä hänen elämässään hieman samaan tapaan kuin esim. liikennemerkit suojaavat autoilijoita liikenteessä, kun niitä noudatetaan. Profeetta Miika toteaa tästä asiasta:

Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8)

Jeesuskin kiipesi Mooseksen tavoin vuorelle, nimittäin Vuorisaarnan vuorelle Galileassa. Sillä kertaa Jumala jälleen puhui vuorella israelilaisille, mutta nyt Jeesuksen kautta. Jeesus viittasi puheessaan Israelin Siinain vuorella vastaanottamaan lakiin sanomalla:

Jeesus ei mitätöinyt Siinailla annettua lakia, vaan hän vahvisti sen. Lisäksi hän ilmoitti tulleensa toteuttamaan Jumalan lain. Sillä hän viittasi omaan elämäänsä ja uhrikuolemaansa. Jeesus tiesi, että kukaan ihminen ei pystynyt lakia täydellisesti noudattamaan heissä vaikuttavan syntitaipumuksen takia. Siksi Jumala itse tuli ihmiseksi Jeesuksessa täyttämään lain kaikkien edestä. Jeesus myös terävöitti Moosekselle annetun lain tekojen tasolta ajatuksen ja tunteen tasolle esimerkiksi seuraavasti:

Ja vielä lisäksi:

Vuorisaarnan opetuksensa Jeesus päätti kehoitukseen: Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen, Matt. 5:48. Jeesus tiesi tämän olevan ihmiselle mahdotonta ja siksi hän oli tullut täyttämään Jumalan lain kaikki vaatimukset ihmisten puolesta. Uskon kautta Jeesukseen ihmiset ovat Jeesuksen tavoin täydellisiä taivaallisen Isän edessä. 

Opetuslapsien kysyessä kerran Jeesukselta kuinka kukaan voi pelastua, hän vastasi: Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista, Matt. 10:27. 

Erämaassa ja uskon tiellä kohti luvattua maata

Lähtönsä jälkeen israelilaiset kulkivat Kaislameren läpi erämaahan ja suuntasivat sen takana olevaan luvattuun maahan, eli symbolisesti taivaaseen. Kun faarao sotajoukkoineen yritti seurata israelilaisia, he hukkuivat samaan mereen, minkä ylitse Israel oli kulkenut. Israelilaisten matka orjuudesta vapauteen kulki siis veden kautta.

Tämä kuvaa symbolisesti, miten kristitty kasteen kautta lähtee kulkemaan uskon tiellä eteenpäin kohti taivasta. Vanha Egypti Saatanan ja synnin orjuudessa on jäänyt taakse ja alkaa uusi vaihe, armon aikakausi. Faaraon sotajoukot eivät kyenneet seuraamaan israelilaisia, koska erämaassa Jumalan armo oli läsnä joka päivä varjellen israelilaisia tuholta. Niitä, jotka siihen turvautuivat. Tätä symboloi faraon sotajoukon hukkuminen mereen. Faraon valta ulottui vain Kaislamerelle asti. Siitä eteenpäin Jumalan armon läsnäolo ohjasi israelilaisia erämaavaelluksella. Samoin myös kristityn elämässä kaste toimii vedenjakajana vanhan ja uuden elämän välillä.

Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. (2.Moos. 13:21)

Meren ylittäminen oli kuitenkin vasta alku eikä se vielä taannut pääsyä luvattuun maahan. Kaikkien usko ei riittänyt perillepääsyyn ja luottamus Jumalan lupauksiin joutui erämaassa koetukselle.

Miksi Herra vie meidät tuohon maahan? Me kaadumme taistelussa, ja naisemme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Parempi meidän olisi palata Egyptiin. (4.Moos. 14:3)

Samoin Jeesukseen uskovan elämässä usko joutuu koetukselle ja houkutus palata entiseen syntielämään Egyptiin on aina läsnä. Pelkkä meren ylitys, eli kaste on myös kristitylle vasta alku ja sen jälkeen alkaa kilvoitus uskon tiellä niin kuin kävi israelilaisillekin erämaassa. Synti houkuttaa uskovia, sillä uskon tie on kaita ja taivaan portti ahdas. 

Lisäksi uskova joutuu uskon tiellä koetukseen myös Jumalan johdatuksen ja huolenpidon suhteen, sillä sitä kuvaava manna, eli "taivaallinen leipä" erämaassa tuli aina vain päiväksi kerrallaan, vain sapatin aattona sitä tuli syötäväksi kahta päivää varten. Tästä samasta asiasta Jeesus opetti myöhemmin seuraavasti:

Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa, Matt. 6:34.

Siksi uskovan tulee Jeesuksen mukaan rukoilla (joka päivä!) seuraavasti:

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. (Matt. 6:11)

Jumala halusi mannan kautta opettaa israelilaisia erämaassa kunnioittamaan hänen sanaansa ja luottamaan hänen lupauksiinsa.

Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo. (5.Moos. 8:16)

Tämä sama opetus on edelleen voimassa myös uuden liiton kristityille.

Pronssikäärmeen ylentäminen erämaassa ja Golgatalla

Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan käärme on synnin vertauskuva. Miten se istuu tähän kertomukseen? Israelilaiset vaelsivat erämaassa, mikä oli täynnä myrkyllisiä käärmeitä ja skorpioneja: Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka on täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja, 5.Moos. 8:15. 

Koska Israelin erämaavaellus kuvaa vertauskuvallisesti kristityn vaellusta uskon tiellä, ymmärrämme tästä vertauskuvasta, että synti on aina läsnä myös kristityn elämässä niinkuin israelilaisilla oli myrkkykäärmeet läsnä erämaassakin. Ihmisen taipumus syntiin johtuu alkuperäisestä syntiinlankeemuksesta, mitä perisynniksikin joskus kutsutaan. Myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien puremat johtivat kuolemaan samoin kuin syntikin johtaa iankaikkiseen kuolemaan ja kadotukseen ilman vastamyrkkyä. Mutta mikä on lääke tähän hengenvaaralliseen käärmeenpuremaan?

Mooses teki pronssista käärmeen, eli pronssikäärmeen. Pronssikäärme (Anguis fragilis), mikä tunnetaan Suomessa myös nimellä vaskitsa tai kuparikäärme, on myrkytön käärme. Niitä esiintyi myös Lähi-idässä. Pronssi on kuparin ja tinan metalliseos, missä kuparia on noin 80%. Väristä tulee kuparikäärmeen, eli pronssikäärmeen nimi.

Myrkytön pronssikäärme kuvaa synnitöntä Kristusta, joka ylennettiin ensin ristille ja nousi sen jälkeen kuolleistä kolmantena päivänä. Kuolema on synnin palkka, ja siksi se ei voinut pitää synnitöntä Kristusta haudassa.

Jokainen, joka katsoo synnittömään Kristukseen ristillä, pelastuu. Heprean sana jakeessa 4.Moos. 21:9, nabat, merkitsee paitsi katsomista, myös huomion kiinnittämistä ja asian ymmärtämistä. Jokainen, joka uskoo Kristukseen ja hänen uhriinsä Golgatan ristillä, saa iankaikkisen elämän ja pelastuu synnin myrkystä. Tähän Jeesus viitattaa myös evankeliumissa:

Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. (Luuk. 10:19)

Vaikka kristitty lankeaakin syntiin uskon tiellä vaeltaessaan, ei hän kuole sen myrkkyyn niin kauan, kuin hän katuu ja nostaa katseensa ylösnousseeseen Kristukseen. Jumalan armo parantaa hänet ja hän voi jatkaa matkaansa kohti luvattua maata.

Toisaalta, jos hän ei tee parannusta, synti surmaa hänet niinkuin myrkkykäärmeet surmasivat ne israelilaiset, jotka eivät käärmeenpureman saatuaan katsoneet tangon päähän nostettuun pronssikäärmeeseen. Vaikka he olivat lähteneet Egyptistä ja kulkeneet meren ylitse, he eivät päässeet koskaan luvattuun maahan, vaan kuolivat erämaassa käärmeenmyrkkyyn.

Tämä sama opetus on edelleen voimassa myös uuden liiton kristityille.

Kuka pääsi luvattuun maahan?

Koko Mooseksen johdolla Egyptistä lähtenyt israelilaisten sukupolvi kuoli lopulta erämaahan eikä päässyt luvattuun maahan, paitsi Joosua, Nunin poika ja Kaleb, Jefunnen poika. Sen sijaan erämaassa syntynyt uusi sukupolvi pääsi perille maahan, josta Herra oli antanut lupauksen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Tässä meillä on ihmeellinen esikuva siitä, miten juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja evankeliumi meni pakanoille. Joosua kirjoitetaan heprean kielellä täsmälleen samalla tavoin kuin Jeesus ja Nun merkitsee heprealaisessa  numerojärjestelmässä lukuarvoa 50. Lukuarvo 50 taas viittaa helluntaihin, kr. pentekoste, joka sijoittuu pääsiäisestä 50 päivän päähän. Helluntaina tapahtui Pyhän Hengen vuodatus maan päälle ja kristillinen kirkko syntyi. Nun merkitsee hepreaksi myös kalaa, mikä oli ensimmäisten kristittyjen symboli Jeesuksen seuraajista.

Joosua, Nunin poika edustaa siten Jeesusta, joka helluntaina tapahtuneen Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen asuu jokaisen hänen seuraajansa sydämessä. "Nunin poika" on myös esikuvallinen viittaus Jeesuksen neitseelliseen syntymään. Nunin poikana Hän sikisi Pyhästä Hengestä.

Kaleb taas merkitsee hepreaksi "koiraa" ja se tulee juurisanasta, mikä merkitsee "väkivaltaista/väkevää" tai "hyökkäävää". Jeesus totesi samasta asiasta:

Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. (Matt. 11:12)

ja vielä lisäksi:

Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin. (Luuk. 16:16)

Jeesus vahvisti saman asian seuraavasti:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. (Luuk. 9:23)

Jeesuksen seuraajat taistelevat tässä maailmassa syntiä vastaan vastoin omaa langennutta luontoaan. He ovat vanhurskautettuina syntisinä kahden maan kansalaisia aina maallisen elämänsä loppuun asti kunnes usko vaihtuu näkemiseksi. 

Jefunne taas merkitsee sitä, jolle "tie on valmistettu".  Jeesus valmisti seuraajilleen tien Golgatan ristillä. Kaleb, Jefunnen poika edustaa siten Jeesukseen uskovaa uuden liiton (syntiä vastaan) taistelevaa seurakuntaa, vrt. Hepr. 12:14.

Luvattuun maahan, eli taivaaseen pääsevät esikuvan mukaan lopulta vain Jeesus ja hänen uskolliset seuraajansa, eli uuden liiton seurakunta. Vanhan liiton edustajat, Mooses mukaanlukien, jäivät erämaahan.

Jäähyväiset Nebon vuorella ja Öljymäellä

Mooses näki Nebon vuorelta luvatun maan, mutta ei itse koskaan päässyt sinne. Hän kuoli vuorella eikä kukaan ihminen ole saanut tietää Mooseksen hautapaikkaa eikä Mooseksen ruumista ole löydetty. Mutta miten tämä sopii Jeesukseen?

Jeesus ei maallisin silmin koskaan nähnyt uuden liiton seurakunnan aikaa. Hän kuitenkin antoi lupauksen Pyhästä Hengestä ja sen jälkeen koittavasta Jumalan valtakunnasta maan päällä, eli uuden liiton uskovista. Jeesuskin jätti hyvästit vuorella, Öljymäellä, eikä kukaan ole tähän päivään mennessä löytänyt hänen ruumistaan, niinkuin ei Mooseksenkaan ruumista ole löydetty. Jeesus nousi taivaaseen, ja mikä tärkeintä, enkelit lupasivat hänen myös tulevan takaisin.

Harri A