Herran päivän, eli ydinaseilla käytävän kolmannen maailmansodan kuvaus Raamatussa, Joel 2 ja Jes. 13

Tiesitkö, että Vanhan testamentin puolella erityisesti Jooelin kirjan 2. luku ja Jesajan kirjan 13. luku kuvaa yksityiskohdissaan erittäin tarkasti nykyajan ohjustekniikkaa ja liittää sen vanhatestamentillisen käsitteen, Herran päivän, tulemiseen. Nämä kuvaukset olivat vielä muutama vuosikymmen sitten mahdottomia ymmärtää ja vasta ohjusteknologian kehittyminen nykyiselleen on mahdollistanut niiden tulkitsemisen meidän päivinämme. Raamatun ilmoituksen perusteella on selvää, että käsite "Herran päivä" merkitsee ydinaseilla käytävää kolmatta maailmansotaa. Tässä artikkelissa keskitytään käsittelemään pääasiassa Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinasearsenaalia, koska ne kattavat yli 90% maailman kaikista ydinaseista.

Kuvassa yhdysvaltalaisen mannertenvälisen ydinohjuksen, Minuteman III:n testilaukaus Kaliforniasta 22.5.2012  

Herran päivä

Sanonta JHVH:n päivä (Yom Jahve), eli Herran päivä, tuomion ja Jahven vihan päivä kaikille kansoille, esiintyy hepr. alkutekstissä Jesajan, Hesekielin, Joelin, Aamoksen, Obadjan, Sefanjan, Sakarjan ja Malakian kirjoissa yht. 18 kertaa, näistä viisi kertaa Jooelin kirjassa. Uudessa testamentissa sanonta esiintyy viisi kertaa.

Heprean sana "yom", mikä on käännetty meillä "päivä", tarkoittaa yleensä jotain tiettyä aikaa, päivää, vuotta tai muuta ajanjaksoa. Käsitteen "Herran päivä" (yom jahve) yhteydessä sen merkitys on "Jumalan vihan aika", minkä pituutta ei ole täsmennetty. Muualla Raamatussa, esim. Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa (Dan. 12:7 ja Ilm. 11:2-3), sen pituudeksi voidaan kuitenkin päätellä noin kolme ja puoli vuotta.

Myös apostolit Paavali ja Pietari käyttävät sanontaa viitatessaan aikojen lopun luopumukseen ja tuhoon.

"Herran päivä" viittaa kaikkialla Raamatussa Jumalan tuomion ja tuhon aikaan, mikä kohtaa koko jumalatonta maailmaa aikojen lopulla ennen Kristuksen paluuta takaisin maan päälle;

Vanha testamentti: Jes. 2:12, 13:6 ja 13:9, Jer. 46:10, Hes. 13:5 ja 30:3, Joel 1:15, 2:1 ja 2:11 ja 3:4, 4:14, Aam. 5:18 ja 5:20, Ob. 1:15, Sef. 1:7 ja 1:14, Sak. 14:1, Mal. 3:23

Uusi testamentti: Ap.t. 2:20, 1.Tess. 5:2, 2.Tess. 2:2, 2.Piet. 3:10.

Asia on erittain helppo todeta myös näiden kaikkien raamatunjakeiden tekstiyhteydestä. Kiistatonta on myös, että nykytekniikan perustella nämä kuvaukset sopivat ydinohjuksiin ja niiden aiheuttamaan tuhoon aikojen lopulla. Tämä on kyetty ymmärtämään vasta meidän aikanamme modernin ydinase- ja ohjustekniikan kehityttyä. Aikaisemmat sukupolvet eivät ole voineet niitä ymmärtää ja siksi ne selitettiin tyypillisesti yliluonnollisina luonnonilmiöinä.

Ydinasesopimukset

Uusi New START-sopimus Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä allekirjoitettiin Prahassa huhtikuun 8. päivä 2010. Kuvassa allekirjoittajat Obama ja Medvedev. Siinä molempien osapuolien strategisten ydinkärkien määrää supistetaan 30% 1550 kpl:seen vuoteen 2018 mennessä ja niiden kuljetusväineet, eli ohjukset ja pommikoneet 800 kpl:seen seuraavan seitsemän vuoden kuluessa. Sopimus astui voimaan 5.2.2011 ja se on voimassa 10 vuotta aina 5.2.2021 asti. Sen jälkeen sitä voidaan optiona vielä jatkaa viideksi vuodeksi eteenpäin.

Molempien maiden parlamentit hyväksyivät, eli ratifioivat sopimuksen myöhemmin molemmin puolin vuodenvaihdetta 2010-2011. Venäjän Duuma on kuitenkin ilmoittanut, että se katsoo sopimuksen rauenneeksi, jos Yhdysvallat tekee merkittäviä muutoksia ohjuspuolustushankkeissaan Itä-Euroopassa. Lehtitietojen mukaan START I sopimuksen päättyessä vuonna 2009, oli Yhdysvalloilla noin 2200 ja Venäjällä noin 2800 strategista ydinkärkeä operatiivisessa valmiudessa. 

Yhdysvallat ja Venäjä jatkoivat New Start sopimusta 3.2.2021 viidellä vuodella eteenpäin vuoteen 2026. Se on ainoa jäljellä oleva ydinaseita rajoittava sopimus maiden välillä. Tosin Venäjä on lopettanut sopimukseen sisältyvät asetarkastukset vuonna 2022 toistaiseksi.

INF-sopimus (englanniksi Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty, keskimatkan ydinasevoimasopimus) on sopimus, joka hävitti keskimatkan ns. euro-ohjukset Euroopasta 1987–1991. Sopimus koskee 500-5500 km kantaman omaavia ydinohjuksia. Se solmittiin 8. joulukuuta 1987 ja se tuli voimaan kesäkuussa 1988. Vuonna 2018 Yhdysvaltain presidentti, Donald Trump kertoi haluavansa purkaa sopimuksen koska hänen mukaansa Venäjä ei ole noudattanut sitä. Yhdysvaltojen mukaan Venäjällä on maalta ammuttavia ydinkärjellä varustettuja Novator 9M729  risteilyohjuksia, joiden kantama on yli 500 km. Yhdysvaltoja on sopimuksessa myös hiertänyt se, että se ei koske koko ajan voimistuvaa Kiinaa. 

Tämän lisäksi Yhdysvalloilla ja Venäjällä on käytössä huomattava määrä myös pienempiä nk. taktisia ydinaseita. Esimerkkinä taktisesta ydinaseesta on ydinkärjellä varustettu risteilyohjus. Venäjällä arvioidaan olevan taktisia ydinaseita noin 2000 ja Yhdysvalloilla noin 500 kpl. Niiden määrää ei rajoita mikään sopimus.

Venäjä ja Yhdysvallat irtisanoutuivat lopullisesti vuonna 1987 solmitusta keskimatkan ydinohjusten kieltosopimuksesta (INF) 4.2.2019. Samaan aikaan Yhdysvallat ilmoitti saaneensa sarjatuotantoon uuden taktisen sukellusveneestä ammuttavan W76-2 ydinkärjen, mikä mahdollistaa pienempien kohteiden tarkan ja rajoitetun tuhoamisen ydinkärjillä 12.000 km etäisyydelle asti. Sen räjähdysvoiman arvioidaan olevan noin 5-7 kilotonnia. Sekä Venäjän Novator 9M729 että myös Yhdysvaltojen W-76-2 taktiset ydinaseet madaltavat entisestään ydinaseiden käyttökynnystä ja lisäävät rajoitetun ydinsodan mahdollisuutta. Rajoitettu ydinsota on taas vaarasssa laajeta helposti globaaliksi.

Ohjusten torjuntasopimuksesta (ABM-sopimus) Yhdysvallat vetäytyi jo vuonna 2002 George W. Bushin toimesta. 

Jeesuksen kuvaus ydinaseiden käytöstä aikojen lopulla

...ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten (uraanien) voimat järkkyvät. (Matt. 24:29b, KR 1933)

Yllä olevassa kuvassa on usealla W87 ydintaistelukärjellä varustettu mannertenvälisen ohjuksen kärkikappale ilman keraamista suojakartiota.

Nykyinen ohjusteknologia mahdollistaa tarkat monikärkiohjukset (MIRV), jotka kuljettavat yhdessä ohjuksessa useamman pienemmän (jokaisen räjähdysvoima 50–750 kilotonnia) ydinkärjen tarkasti määrättyihin kohteisiin. Ohjus toimii ikäänkuin "bussina" useille (3-12 kpl) ydinkärjille, jotka se toimittaa ilmakehän yläpuolelle ja josta ne sen jälkeen irtautuvat suunnistaen kukin omaan kohteeseensa.

Lähes kaikki nykyiset ydintaistelukärjet ovat vetypommeja, eli fuusioreaktioon perustuvia räjähteitä, jotka sytytetään atomipommilla, eli fissioreaktiolla.

Kuvassa yllä moderni amerikkalainen W-87 ydinkärki, joita voidaan asentaa jopa 12 kpl yhteen monikärkiohjukseen. Jokaisen ydinkärjen tuhovoima on 300 kilotonnia (= 20 x Hiroshiman pommi). Ensin räjähtävä fissiolataus (fission trigger) näkyy vasemmalla ja se on vahvennettu fuusioituvalla DT-kaasulla (deuterium-tritium kaasu). Syntyvä säteily räjäyttää oikealla, lähempänä kärkikartiota olevan suuremman fuusio latauksen (Fusion device).

Modernin pitkän kantaman ohjuksen taistelukärkien osumatarkkuus (CEP) on jopa alle 100 metriä kohteesta mitattuna. Tämä on mahdollistanut taistelulatauksen voimakkuuden pienentämisen, koska kohde saadaan tuhottua pienemmälläkin räjähdysvoimalla. 

Kuvassa yllä koelaukaisussa Kaliforniasta Kwajaleinin atolleille yhdestä amerikkalaisesta Peacekeeper monikärkiohjuksesta (MIRV) irtautuneet kahdeksan taistelukärkeä, jotka kukin ohjautuvat omaan kohteeseensa.

Yllä olevan kuvan perusteella on mahdollista ymmärtää Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten (ouranos) voimat (dynamis) järkkyvät (saleuo). (Matt. 24:29, KR 1933)

Monikärkiohjuksesta irtoavat ydinkärjet näyttävät "putoavilta tähdiltä" ja niiden räjähtäessä taivaitten, eli kr. uraanien, voimat (dynamis) "ravistellaan esiin" (saleuo).

Ydinräjähdys perustuu uraanien ydinten jakautumisesta aiheutuvaan ketjureaktioon, eli fissioon. Ketjureaktiossa uraanien ytimet "ravistellaan", eli halkeamiskelpoisessa aineessa, kuten uraani-235:ssä, tapahtuu ydinfissio, jossa vapautuu energiaa (voimaa) ja neutroneita. Nämä neutronit törmätessään muihin ytimiin aiheuttavat jälleen uusia fissioita. Ketjureaktio tapahtuu hallitsemattomasti ydinaseessa ja hallitusti ydinreaktorissa. Myös fuusiopommi (vetypommi) sytytetään aina ensin fissiopommilla.

Auringon ja kuun valon pimeneminen johtuu pintaräjähdyksen seurauksena ilmakehään nousevasta hienojakoisesta maamassasta ja savusta, jotka aiheuttavat nk. ydintalven. Samoin kuin esimerkiksi tulivuoren purkautumisen yhteydessä syntyneet tuhka- ja savupilvet, jotka ovat varjostaneet laajoja alueita aiheuttaen mm. nälänhätää lämpötilan laskemisen aiheuttaman sadonmenetyksen seurauksena.

Tämäkin Jeesuksen Raamattuun kirjattu lausuma on ollut mahdollista ymmärtää vasta ohjustekniikan kehittyessä nykyiselleen viime vuosikymmeninä sekä ydinreaktioiden tultua tunnetuiksi Toisen maailmansodan jälkeen.

Myös apostoli Pietari kuvaa ydinaseiden käyttöä liittyen aikojen lopussa koittavaan Jahven vihan aikaan, Herran päivään. Pietarin kuvausta on käsitelty näillä sivuilla artikkelissa "Ydinreaktiot Raamatussa".

Ydinohjusten kuvausta Joelin kirjassa

Vanhassa testamentissa mm. Joel 2:1-11 sekä Jes. 13:4-13 kuvaavat hämmästyttävällä tarkkuudella nykyaikaista ohjustekniikkaa, mannertenvälisiä ydinohjuksia ja niiden käytön aiheuttamaa tuhoa sekä pelko- ja ilmastovaikutuksia. Jooel ja Jesaja ovat kuvanneet näitä asioita oman aikansa kielellä. Silloin nopeaan sodankäyntiin kuuluivat hevoset ja sotavaunut, eikä ohjuksille ollut olemassa hepreankielisiä sanoja. Tekstissä käytetäänkin usein nk. symbolista parallelismia ja sanoja "kuin" tai "niinkuin" pyrittäessä selventämään ilmiötä, joille ei löydy sanoja sen ajan kielessä.

Jakeissa 1-2a kuvataan aikojen lopussa koittavan Jahven vihan ajan, eli Herran päivän tulemista. Sen jälkeen jakeissa 2b-8 kuvataan mannertenvälisen ydinohjuksen lentoa aina sen laukaisusta siihen asti, kun siitä irtautuneet ydinkärjet palaavat takaisin ilmakehään ja tunkeutuvat ohjustorjunnan läpi kohteeseen.

Jakeessa 9 kuvataan ydinaseen räjähdyksessä syntyvän paine- ja polttovaikutuksen etenemistä tuhoten kaiken eteensä tulevan. Jae 10 kuvaa strategisten ydinaseiden käytön seurauksena tapahtuvaa ilmakehän sumenemista. Jae 11 kertoo meille sen tosiasian, että lajamittainen ydinaseiden käyttö on mahdollista vasta, kun Herra sallii sen. Ei aikaisemmin.

Yksityiskohtaista kuvausta jae jakeelta

Joel 2:1-2

Jooel kertoo, että ennen Herran päivän, eli maailmanlaajuisen ydinsodan alkamista siitä tullaan varoittamaan julkisesti seurakunnassa. Jooel myös mainitsee Herran päivän ilmastovaikutuksista ja siitä, että ennen sen alkamista siinä käytettävät sota-aseet ovat valmiina. Maininta "ei ole ollut aiemmin eikä tämän jälkeen enää tule" on tuttu Herran päivän, eli ahdistuksen ajan kuvaukseen liittyen myös Danielin kirjasta (Dan.12:1) ja evankeliumeista(mm. Matt. 24:21).

Joel 2:3

Jooel 2:3a kuvaa ohjuksen lentoa ja jakeen loppuosa 3b sen ydinkärjen räjähdyksen aiheuttamaa totaalista tuhoa kohteessa:

Sen edellä (kärjessä) käy kuluttava tuli, sen jäljissä (perässä) polttava liekki. "Niinkuin Eedenin puutarha" on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. (Joel 2:3, KR 1933)

Kuvassa yllä takaisin ilmakehään palaava itsenäisesti maaliin ohjautuva ydinkärki

Kuluttava tuli ohjusten edessä kuvaa ohjusten suuresta nopeudesta johtuvan kitkan aiheuttamaa kuumuutta ohjuksen kärjessä. Tämän vuoksi sekä ohjusten, että monikärkiohjuksissa myös ohjuksista ilmakehän yläpuolella irtautuvien taistelukärkien kärkikartiot on valmistettu hyperkorkeita lämpötiloja kestävästä keramiikasta. Polttava liekki ohjuksen perässä kuvaa sen yksi-kolmivaiheista matkamoottoria, jonka voimalla ohjus lentää kohteeseensa. Jakeen lopussa kuvattu tuhovaikutus on mahdollista vain ydinkärjillä varustetuille ohjuksille.

Tästä näet videon yhdellä ydinkärjellä varustetun amerikkalaisen Minuteman III-ohjuksen toimintaperiaatteesta. Videossa näkyy konkreettisesti Jooel 2:3a:n kuvaus ohjuksen lennosta. Aivan kuin profeetta olisi kuvannut oman aikansa kielellä juuri tätä videota! Jooel liittää nämä ohjukset Herran päivän tulemiseen.

Joel 2:4

Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat.

Joelin aikoina hevoset ja ratsumiehet liittyivät nopeaan sodankäyntiin ja siksi Jooel kuvaa näkyään oman aikansa termeillä. Muita hepreankielisiä sanoja Jooelilla ei ole ohjusten kuvaamiseen käytettävissä. Siksi Jooel käyttää apusanoja "kuin" ja "niinkuin" tässäkin tekstinkohdassa. 

Joel 2:5

Jooel 2:5 kuvaa ohjuksen lähtöä ja ohjuksen lähtömoottorin aiheuttamaa savua, tulta ja voimakasta ääntä:

Ryskyen "kuin sotavaunut" ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen "kuin tulen liekki", joka kuluttaa oljet; ne ovat "kuin väkevä kansa", sotarintaan asettunut. (Joel 2:5, KR 1933)

Ohjuksen lähtiessä lähtömoottori sinkoaa sen matkaan ja sen alle muodostuu ikäänkuin "savuvuori", jonka huipulla ohjus nousee, vrt. viereinen kuva. Jae 5a kuvaa ballistisen ohjuksen lentoradan ensimmäistä vaihetta. Tässä kiihdytysvaiheessa rakettimoottori antaa ohjukselle lentoon tarvittavan nopeuden. Jakeen loppuosa 5b kertoo kuvauksen liittyvän juuri sodankäyntiin.

Kuvassa oikealla jo operatiivisesta käytöstä poistuneen amerikkalaisen usealla ydinkärjellä varustetun mannertenvälisen Peacekeeper-ohjuksen lähtö. 

Joel 2:6

Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.

Jooel 2:6 kertoo meille sen, että kyseessä on globaali asia, mikä vaikuttaa kaikkeen maailmaan. Se tarkoittaa strategisten ydinaseiden käyttöä. 

Joel 2:7 

Ne juoksevat "kuin sankarit", "kuin soturit" ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa. (Joel 2:7, KR 1933)

Jooel 2:7 alkuosa 7a kuvaa ballistisen ohjuksen lentoradan toista vaihetta. Siinä ohjus nousee saamansa nopeuden turvin kohti lentoratansa lakipistettä. Mannertenvälisissä ohjuksissa se kuvaa ohjuksen nousua ilmakehän yläpuolelle. Sen jälkeen ohjuksesta irtautuvat taistelukärjet, jotka tullessaan takaisin ilmakehään alastulovaiheen lopussa saavuttavat jopa 24 kertaisen äänennopeuden (8 km/sek). Ilmakehä ulottuu 100 km:n korkeudelle ja mannertenvälisten ohjusten lentokorkeus voi olla jopa yli 1500 km.

Jakeen loppuosa 7b kuvaa ballistisen ohjuksen lentoradan kolmatta vaihetta, eli matkalentoa. Matkalentovaihe on alussa nouseva ja lopussa laskeva. Venäjä on kehittänyt ohjuksia, jotka kykenevät liikehtimään suuntaa muuttamalla lennon aikana ohjusten torjunnan vaikeuttamiseksi. Toistaiseksi se on ollut mannertenvälisissä ohjuksissa vaikeaa ja siksi mm. sukellusveneestä ammutun kvasiballistisen SLBM Bulava-ohjuksen testilaukaisut ovat usein epäonnistuneet. 

Joel 2:8

Toinen ei sysi toistansa: jokainen kulkee omaa suuntaansa. Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä. (Joel 2:8, KR 1933)

Jakeen alkuosa 8a kuvaa ballistisen ohjuksen lentoradan neljättä vaihetta, eli loppuhakeutumista. Tässä vaiheessa ohjus tai sen taistelulatausosat palaavat ilmakehään ja hakeutuvat kohteeseen. Loppuhakeutumisvaihe kestää noin minuutin ja sen aikana ohjuksen nopeus on noin 5-8 km/sekunnissa.

Jooel kuvaa nykyaikaista monikärkiohjusta MIRV, eli Multiple Independently Targetable Reentry Vehicle, "monta itsenäisesti ohjautuvaa paluukärkeä". Taistelukärjet jakautuvat ilmakehän yläpuolella matkalentovaiheessa kukin omalle reitilleen. Jakeen loppuosan 8b kuvauksessa on menossa monta (taistelukärkeä) yhtaikaisesti ja ne tunkeutuvat lopulta heittoaseiden välitse, eli ohjustorjunnan läpi vihollisen ryhmitykseen. Ylläolevassa kuvassa näkyy amerikkalaisen mannertenvälisen Minuteman III-ohjuksen kolme taistelukärkeä syöksymässä kohteeseen koelaukaisussa Kaliforniasta Kwajaleinin atolleille.  

Nykyaikaisen monikärkiohjuksen toimintaperiaate, Joel 2:8a

Minuteman-III MIRV -ohjuksen lennon vaiheet:

1. Ohjus lähtee siilostaan ensimmäisen vaiheen rakettimoottorilla (A).
2. Toinen vaihe (B) käynnistyy noin 60 sekuntia laukaisusta, ohjuksen kärki poistetaan (E).
3. Kolmas vaihe (C) käynnistyy 120 sekuntia laukaisusta.
4. Noin 180 sekuntia laukaisusta, ilmakehän yläpuolella, kolmas vaihe sammuu ja ohjuksen kärkiosa, post boost vehicle (D) erottautuu raketista.
5. Kärkiosa aloittaa takaisin ilmakehään paluun valmistelut ydintaistelukärjille (re-entry vehicles).
6. Ydintaistelukärjet ja harhautusmaalit irtautuvat kärkiosasta.
7. Viritetyt ydintaistelukärjet ja harhautusmaalit palaavat ilmakehään yli 5 km/s nopeudella.
8. Ydintaistelukärjet räjähtävät.

Jokaisella ydinkärjellä on oma navigaatiolaitteensa, joka alkaa vastaanottaa ohjauskommentoja tiedustelusatelliiteilta heti kantoraketin kärkikartion (E) irtautumisen jälkeen (2) ohjaten kärjet valittuun kohteeseen. Vaiheiden 4 ja 7 välillä ohjus kulkee nk. matkalentovaiheessa ilmakehän yläpuolella, jopa yli 10.000 kilometriä. Palatessaan kohdassa 7 takaisin ilmakehään loppuhakeutumisvaiheessa ydinkärjet ohjautuvat maaleihinsa ja räjähtävät joko ilma- tai pintaräjähdyksinä (8). Yhdessä ohjuksessa voi olla kymmenenkin erillistä ydinkärkeä. 

Esimerkkinä tällaisesta monikärkiohjuksesta on amerikkalainen LGM 30 Minuteman III (kuvaus toiminnasta yllä). Ohjuksen kärkiosa voidaan varustaa erilaisilla harhautuslaitteilla ja tutkaa häiritsevällä silpulla (7), jotka irtautuvat siitä yhtaikaisesti ydinkärkien kanssa ja tekevät niiden torjumisen erittäin vaikeaksi.

Ohjustentorjuntajärjestelmät, Joel 2:8b

Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä.

Jakeen loppuosa 8b kuvaa sitä, että näitä kohteisiinsa syöksyviä ydintaistelukärkiä ei pystytä ohjustentorjuntajärjestelmillä (ABM) pysäyttämään. Mannertenvälisten ohjusten taistelukärkien nopeudet (jopa 8000m/sek alastulovaiheessa) ovat nykyisille ohjustentorjuntaohjuksille liian suuret.

Nykyiset ohjustentorjuntajärjestelmät soveltuvat pääosin vain lyhyen ja keskipitkän kantaman ballististen ohjusten torjumiseen. Mannertenväliset ohjukset ovat niille lennon loppuvaiheessa liian nopeita. Ilmakehän yläpuolelta maahan palaava ydinkärki voi saavuttaa maksimissaan jopa 8 km/sek nopeuden. Useimpien loppuhakeutumisvaiheen ohjustentorjuntajärjestelmien, kuten esim. amerikkalaisten Patriot- ja Israelin Arrow-järjestelmien rajatorjuntanopeudet ovat max. 3-4 km/sekunnissa eikä niillä voida saavuttaa alueellisesti kattavaa torjuntakykyä. Niitä käytetäänkin vain lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia vastaan ja vain rajoitetulla alueella.

Esimerkkinä keskipitkänmatkan ballistisen ohjuksen torjuntaohjuksesta on amerikkalainen THAAD (Terminal High Altitude Area Defence), joita Yhdysvallat päätti sijoittaa Etelä-Koreaan heinäkuussa 2016 Venäjän ja Kiinan vastalauseista huolimatta. Venäjä ja Kiina katsovat järjestelmän uhkaavan niiden ohjuksien kykyä toimia alueella, vaikka Yhdysvallat on ilmoittanut sen olevan suunnattu ainoastaan Pohjois-Korean ohjusuhkaa vastaan. On selvää asiaa tunteville, että max. 200 km:n kantaman omaava THAAD-järjestelmä ei muodosta minkäänlaista uhkaa Korean niemimaan ulkopuolisille tahoille. Järjestelmä on tehokas vain lyhyen ja keskipitkän matkan ballististen ohjusten torjuntaan ilmakehän yläosiin asti.

Joel 2:8b perusteella voimme todeta, että ainakaan laajamittaisesti mannertenvälisten monikärkiohjusten torjunta ei tule olemaan mahdollista. Nykyiset ja lähitulevaisuuden ohjuspuolustusjärjestelmät on tarkoitettu vain yksittäisten ohjusten torjuntaan, eikä niitä ole suunniteltu torjumaan useampaa samanaikaisesti lähestyvää ohjusta tai sen taistelukärkiä. Nykyaikaiset ohjukset vaikeuttavat lisäksi torjuntaa muuttuvalla lentoradalla ja mahdollisilla loppuvaiheen väistöillä sekä valemaaleilla.

Mannertenvälisten ydinohjusten kuvausta Jesajan kirjassa  

Jakeissa 4-5 kuvataan erityisesti mannertenvälisiä joko maalta laukaistavia ICBM-ohjuksia tai sukellusveneistä laukaistavia SLBM-ohjuksia, joiden kantomatka on välillä 5500-16000 km. "Herran vihan aseet", eli ydinohjukset lentävät kohteeseen "kaukaisesta maasta ja taivaan ääristä", eli toiselta mantereelta ilmakehän yläpuolella 100-1500 km:n korkeudella.

Jakeissa 6-8 kuvataan ydinaseiden käytöstä aiheutuvia pelkovaikutuksia.

Jakeissa 9-12 tuho- ja ilmastovaikutuksia.

Jae 13 kertoo, että laajamittainen ydinsota, eli ydinaseilla käytävä kolmas maailmansota, alkaa vasta Herran niin salliessa ja hänen määräämänään ajankohtana, eli hänen vihansa päivänä, Herran päivänä. Sitä ennen on seurakunta otettu pois maan päältä, vrt. jakeet 9 ja 11. Muutoinhan Herra tekisi lopun jumalattomien lisäksi Kristuksen omistakin. Siksi seurakunta, mikä on ollut estämässä globaalia tuhoa on otettu pois tieltä.

Intercontinental Ballistic Missile (ICBM), Jes. 13:5

Ne tulevat kaukaisesta maasta (toiselta mantereelta), taivaan ääristä (ilmakehän ylitse), Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan.

Kuvassa yllä amerikkalaisen Kaliforniasta laukaistun Minuteman III ohjuksen modernisoitu W87-ydinkärki osuu maaliin lähes 7000 kilometrin päässä Kwajaleinin atolleillla sijaitsevalla Ronald Reaganin testialueella lokakuussa 2015. Minuteman III:n kantama on yli 13.000 kilometriä.

Venäjän ICBM ohjukset

Esimerkkinä modernista mannertenvälisestä ballistisesta ICBM-ohjuksesta on venäläinen  RS-24 Yars (kuva yllä).

Vuonna 2020 Venäjällä oli operatiivisessa valmiudessa yht. 78 uudempaa Topol-M ohjusta (SS-27), jotka on varustettu yhdellä 800 kt:n ydinkärjellä/ohjus. Näistä 18 kpl oli liikkuvia, road mobile järjestelmiä (oheinen kuva yllä) ja loput 60 oli sijoitettuina kiinteästi vahvasti suojattuihin siiloihin. Tästä videosta näet Topol-M ohjuksen esittelyn.

Venäjän RS-24 Yars (SS-27M2), eli Topol-M ohjuksen monikärkiversio (neljä ydinkärkeä/ohjus), on tarkoitettu korvaamaan vanhat, yhä vielä operatiivisessa kätössä olevat Neuvostoliitolta periytyneet, kylmän sodan aikaiset massiiviset ICBM-ohjukset; R-36 M2 (SS-18 Satan)  ja UR-100N (SS-19 Stiletto). Uusi RS-24 Yars ohjus saatiin operatiiviseen valmiuteen vuonna 2010, jolloin ensimmäiset kolme ohjusta sijoitettiin laukaisuasemiinsa. Vuoden 2022 alussa niitä oli operatiivisessa valmiudessa yhteensä 173 kpl, joista 153 oli liikkuvia järjestelmiä (road mobile) ja 20 asennettuna siiloihin. Niissä on on kehittyneet torjuntaohjuksien häirintä- ja väistöjärjestelmät. Venäjä koelaukaisi vuonna 2013 ensimmäisen kerran siiloon asennetun RS-24 ohjuksen. Viimeisin siiloon asennetun monikärkiohjuksen testilaukaus tapahtui 28.10.2015 Plesetskistä. Liikkuva (road mobile) RS-24 ohjus testattiin viimeksi helmikuussa 2019.

Venäjällä on lisäksi Neuvostoliitolta perittyjä vanhempia Topol (SS-25 Sickle) ICBM-ohjuksia. Näitä liikkuvia (road mobile) ohjusjärjestelmiä Venäjällä on jäljellä operatiivisessa valmiudessa arviolta enää 9 kpl vuoden 2022 alussa. Ne on varustettu jokainen yhdellä 800 kt:n ydinkärjellä. Osa Topol-ohjuksista on aikanaan myös modifioitu torjuntaohjusten väistöjärjestelmillä. Topol-ohjuksen koelaukaisun Plesetskin testiasemalta Kamchatkan niemimaalle näet tästä. Nämäkin ohjukset ovat kuitenkin jo aivan elinkaarensa päässä ja loputkin tullaan vanhentuneina vetämään pois palveluksesta lähiaikoina. Viimeisin testilaukaisu tapahtui 17.11.2015 Kapustin Yarista. Venäjän strategisten ydinasejoukkojen komentaja on ilmoittanut, että osa ohjuksista voi säilyä palveluskäytössä aina 2020-luvulle asti, kunnes ne on saatu korvattua uusilla ohjuksilla (tod.näk. uusi RS-26 ohjus). 

Vuoden 2018 alussa Venäjällä oli edelleen operatiivisessa valmiudessa noin 40 kpl Neuvostoliitolta perittyjä R-36 M2 (SS-18 Satan) ohjusta, jotka on varustettu kukin 5-10:llä (MIRV) räjähdysvoimaltaan 500-800 kt:n suuruisella ydinkärjellä. Se on suurin ja tulivoimaisin tällä hetkellä operatiivisessa käytössä oleva mannertenvälinen ydinohjus, 32,2 metriä korkea ja painaa 210.000 kg. 

Tästä linkistä näet R-36 M2 ohjuksen koelaukaisun. Niiden elinikää on jatkettu life extension-ohjelmilla aina vuosiin 2016-2022 (2024) asti, jolloin ne vedetään kaikki pois käytöstä. Ohjukset on sijoitettu vahvasti linnoitettuihin siiloihin Dombarovskyyn ja Uzhuriin.

R-36 M2 ohjuksin korvaaminen uudella Sarmat-järjestelmällä on ollut hidasta taloudellisten resurssien puutteessa. Korvaavan järjestelmän ensimmäisiä ohjuksia ei ole saatu operatiivisiksi vuoteen 2022 mennessä. Asiantuntijoiden mukaan ne myöhästyvät edelleen. Tämä on lisännyt Yhdysvaltojen ylivoimaa ja on taustalla Putinin viimeaikaisissa, hieman epätoivoisissakin vakuutuksissa Venäjän ydinaseiden tehosta. 

Koska uutta SS-18:n korvaavaa Sarmat ohjusjärjestelmää ei ole saatu yrityksestä huolimatta operatiiviseen valmiuteen on venäjän johto aiheellisesti huolestunut ydinasetasapainon horjumisesta Yhdysvaltoihin verrattuna. Asia on johtanut vuodenvaihteessa 2021-2022 kovenevaan retoriikkaan maiden välillä.

Vuoden 2020 alussa Venäjällä ei ollut enää operatiivisessa käytössä Neuvostoliitolta perittyjä UR-100N (SS-19 Stiletto) ohjusta. Kuva yllä testilaukaisusta Baikonurista, Kazakstanista joulukuussa 2011. Kaikki UR-100N ohjukset poistuivat käytöstä vuoden 2019 loppuun mennessä. Kuitenkin niiden ohjusalustoja on muutettu uusiokäyttöön uutta hypersoonisella liukujärjestelmällä varustettua Avangard-ohjusta (SS-19 M4) varten, joista arviolta 6 kpl on 2022 operatiivisessa valmiudessa. Venäjän mukaan Avangard-ohjusta on käytännössä mahdoton torjua sen kyetessä muuttamaan lentorataansa matkalennon aikana.

Yhteensä Venäjällä oli ballistisiin ohjuksiin ja lentotukikohtiin sijoitettuna operatiivisessa valmiudessa vuoden 2018 alussa noin 1600 strategista ydinkärkeä. Sen lisäksi varastoissa on noin 920 strategista ydinkärkeä.

Venäjän huononevan taloudellisen tilanteen vuoksi sen puolustusmenot ovat vähenemässä voimakkaasti. Vuonna 2019 Venäjän asevoimien budjetti oli 61,6 miljardia USD. Ukrainan sodasta johtuvat talouspakotteet ja osallistuminen Syyrian konfliktiin ovat lisäksi syöneet voimakkaasti asevoimien budjettia. Onkin todennäköistä, että lähivuosina vanhenevan Neuvostoliitolta perityn ydinaseistuksen vanhetessa ei Venäjä kykene sitä korvamaan kuin osittain uusilla ohjuksilla.

Vertailun vuoksi Yhdysvaltojen puolustusmenot olivat yli kymmenen kertaa suuremmat, eli ne olivat 2019 yhteensä 684,6 miljardia USD ja Kiinankin kolme kertaa suuremmat, eli 181,1 miljardia USD. Venäjän asevoimien budjetti on vasta neljänneksi suurin, sillä sen ohi meni vielä Saudi-Arabia 78,4 miljardilla. Euroopan maista Britannia ja Ranska tulevat heti Venäjän jälkeen hieman yli 50 miljardin sotilasbudjetillaan.

Lisätietoa Venäjän ydinaseista 2023 löydät täältä.

Yhdysvaltojen ICBM ohjukset

LGM 30G Minuteman III oli vuoden 2017 alussa Yhdysvaltojen ainoa ICBM-, eli maalta laukaistava mannertenvälinen ydinohjustyyppi. Niitä oli operatiivisessa valmiudessa 400 kpl ja niihin oli sijoitettu yht. 400 ydinkärkeä. Tarvittaessa niihin voidaan sijoittaa, eli "mirvata" lisäksi toiset 400 kpl W78/W87 ydinkärkeä, jotka ovat valmiina varastoissa. Tästä näet videon yhdellä ydinkärjellä varustetun Minuteman III-ohjuksen toimintaperiaatteesta. Videosta näkyy konkreettisesti mitä tarkoittaa Jooel 2:3a:n kuvaus " Sen edellä (kärjessä) käy kuluttava tuli, sen jäljissä (perässä) polttava liekki". 

Minuteman III on viime vuosina läpikäynyt  seitsemän miljardia USD maksaneen perusteellisen modernisointiohjelman, mikä saatiin päätökseen vuonna 2015. Käytännössä koko ohjus on uusittu ulkokuorta lukuunottamatta ja erityisesti toimintavarmuutta, turvallisuutta ja taistelukärkien osumatarkkuutta on parannettu. Modernisointi pidentää ohjuksen elinkaarta aina vuoteen 2030 asti.

Tästä linkistä näet videon amerikkalaisen ICBM-ohjuksen Minuteman III koelaukaisusta Vanderberg Air Force Basen tukikohdasta 10.000 kilometrin päähän Kwajaleinin atollille. Maahan putoavat ohjuksen taistelukärjet näyttävät aivan taivaalta putoavilta tähdiltä. Vuonna 2015 koelaukaistiin viisi Minuteman-ohjusta. Lisäksi 2015 toteutettiin useita simuloituja harjoituksia ohjustukikohdissa. 

Videon nähtyään on helppo ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan "tähtien putoavan taivaalta" viitatessaan lopun ajan koko maailmaa kohtaavaan katastrofiin, vrt. Matt. 24:29, Mark. 13:25 ja myös Ilm. 6:13.

Jotain yläilmakehässä tapahtuvaa ilmiötä kuvaa myös Jeesuksen käyttämä ilmaus koskien hänen tulemustaan aikojen lopulla;

27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. (Matt. 24:27)

Jeesus käyttää tässä sanaparia "idästä-länteen", mikä voi tietysti kirjaimelisesti tulkiten tarkoittaa myös sitä, mistä suunnasta ydinaseilla tehtävä ensi-isku tullaan suorittamaan. Herran päivä ja seurakunnan ylösotto tulevat molemmat kuin "varas" ja siis samanaikaisesti.

On myös helppo ymmärtää, mitä Jesaja oli saanut nähdä kirjoittaessaan lopun ajan tuhosta nk. Herran päivänä seuraavasti; "...ne tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen aseensa, hävittämään kaiken maan" (Jes. 13:5).

Yhteensä Yhdysvalloilla oli vuoden 2018 alussa operatiivisessa valmiudessa 1290 ydinkärkeä sijoitettuina ballistisiin ohjuksiin. Niistä oli maalta ammuttavissa ohjuksissa 400 ydinkärkeä ja sukellusveneistä ammuttavissa ohjuksissa 890 ydinkärkeä. Lisäksi B-52 ja B-2 Spirit pommikoneissa oli 300 ydinkärkeä sijoitettuina risteilyohjuksiin ja gravitaatiopommeihin. Eurooppassa oli valmiudessa 150 pienempää taktista ydinkärkeä Nato liittolaisten tukikohdissa. Tämän lisäksi 2200 kärkeä on valmiusvarastoissa. Niistä useita satoja odottaa purkamista ennen vuotta 2030.

Lisätietoa Yhdysvaltojen ydinaseista 2023 löydät täältä.

Submarine Launched Ballistic Missile (SLBM), Jes. 13:5

Ne tulevat kaukaisesta maasta (valtameren takaa), taivaan ääristä (ilmakehän ylitse), Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan.

Modernista sukellusveneestä laukaistavasta SLBM-ohjuksesta esimerkkinä on kuvassa yllä amerikkalainen Trident II D5. Ohjuksen operatiivinen kantama on yli 12.000 kilometriä.

Yhdysvaltojen SLBM ohjukset

Alla olevassa kuvassa Ohio-luokan USS Rhode Island (SSBN-740) ballistinen ydinohjussukellusvene.

Yhdysvalloilla oli vuoden 2020 alussa 14 kpl Ohio-luokan ballistisilla ohjuksilla aseistettua ydinsukellusvenettä, joista 12 oli operatiivisia ja kaksi vuorollaan telakoituna huoltoa varten. Kuusi venettä operoi Atlantilla ja kahdeksan Tyynellä valtamerellä. Niissä on jokaisessa 20 kpl Trident II D5 monikärkiohjusta,joihin oli sijoitettu keskimäärin neljä W76-1/W88 ydinkärkeä/ohjus. W76-1:n latauksen voimakkuus on 90 kt ja W88:n 455 kt. Jokaiseen Trident-ohjukseen pystytään sijoittamaan tarvittaessa 8 ydinkärkeä. Kaikkiaan sukellusveneissä oli operatiivisessa valmiudessa 890 ydinkärkeä ja lisäksi varastoissa valmiina 1030 ydinkärkeä Trident II D5 ohjuksiin. Se vastaa puolta koko Yhdysvaltojen strategisesta ydiniskuvoimasta. Vanhemmat W76 ydinkärjet on vuoteen 2019 mennessä saatu modernisoitua uudella W76-1 kärjellä, jossa on käytettu uutta supersytytintä MC4700 jonka käyttöturvallisuus ja etenkin maalin tuhoamistodennäköisyys on huomattavasti parempi. W76-1 ydinkärjen toiminta on kuvattu alla olevassa kuvassa;

Yhden modernisoidun W76-1 ydinkärjen (90 kt) tuhoamistodennäköisyys on 86% ammuttuna Venäjän SS-18 ohjuksen vahvasti linnoitettuun siiloon. Ennen modernisointia se oli 50%.

Modernisoinnin ansiosta vuonna 2017 myös kaikki W76-1 ydinkärjet, jotka on asennettu Yhdysvaltojen ballistisiin ydinsukellusveneisiin, ovat kykeneviä tuhoamaan siiloissa olevia Venäjän ydinohjuksia, kun aiemmin siihen kykenivät vain isommat W88 ydinkärjet. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat kykenee vuodesta 2017 alkaen sukellusveneistä ammuttavalla ensi-iskulla tuhoamaan kolme kertaa tehokkaammin kaikki Venäjän siiloihin sijoitetut ydinohjukset kuin aiemmin. Kyseessä on dramaattinen tulivoiman lisäys verrattuna entiseen. W76-1 ydinkärkiin asennettu MC4700 järjestelmä laukaisee ydinkärjen lähempänä maalia, sen yläpuolella, ja kykenee siksi tuhoamaan myös ydiniskua vastaan linnoitetut ohjusasemat tehokkaammin (ks. kuva yllä).

Kymmenen vuotta sitten vain noin 20% Yhdysvaltojen sukellusveneisiin sijoitetuista ydinkärjistä (W88) oli kykeneviä tuhoamaan Venäjän vahvasti linnoitettuihin siiloihin asennettuja ydinohjuksia, mutta vuoteen 2019 mennessä ne kaikki, W88 ja W76-1,  kykenevät siihen. Samalla W76 ydinkärjen tuhoamistodennäköisyys vahvasti linnoitettuun siiloon sijoitettua ydinohjusta vastaan on noussut 86%:iin aiemmasta 50%:sta. Tuhoamistodennäköisyyden nousu 86%.iin olisi saavutettu ammuttaessa kolme vanhempaa mallia olevaa ydinkärkeä samaan kohteeseen. Nyt se saavutetaan yhdellä modernisoidulla W76-1 ydinkärjellä.

Heikommin linnoitettuja ohjusasemia vastaan, joita on pääosa Venäjän ydinohjustukikohdista, uuden W76-1 kärjen tuhoamistodennnäköisyys on 99%. Vahvasti linnoitettuihin ydinohjus-siiloihin on Venäjällä asennettu SS-18 ja Topol/Yars ohjuksia. Niitä on yhteensä noin 140 ohjusta. Vaikka Yhdysvallat tuhoaisi ensi-iskulla kaikki Venäjän siiloihin asennetut ydinohjukset, sille jäisi vielä noin 80% sen operatiivisista ydinkärjistä käyttämättä. Niin paljon lisäiskuvoimaa on saavutettu uudella modernisoidulla W76-1 ydinkärjellä ja se perustuu uuden MC4700 supersytyttimen toimintaan. Tämä mahdollistaa sen, että kaikki isommat W88 ydinkärjet (vuonna 2020 yht. 384 kpl) voidaan maalittaa muihin kohteisiin, kuten esim. maanalaisiin komentokeskuksiin tai vast.

Kuva yllä: Trident II-ohjuksen W88 ydintaistelukärjen (455 kt) teho vahvasti linnoitettua maanalaista komentokeskusta vastaan.

Vuonna 2015 Ohio-luokan veneet suorittivat noin 26 sukelluspartiota, joiden kesto oli keskimäärin 77 vrk. Koko ajan on Ohio-luokan veneistä merellä 8-10 kpl ja niistä 4-5 on jatkuvassa valmiudessa ydinaseiden välittömään käyttöön. Ohio-luokan sukellusveneistä 8 kpl on sijoitettu Tyynelle valtamerelle ja 6 kpl Atlantin valtamerelle. Jokaisessa sukellusveneessä on 20 Trident II D5 ohjusta.

Uuden SSBNX sukellusveneen suunnittelu on jo alkanut ja se on tarkoitetu korvaamaan nykyinen Ohio-luokka vuodesta 2029 alkaen. Niitä on suunniteltu valmistettavaksi 12 kpl nykyisten 14 sijaan ja niihin on suunniteltu asennettavaksi 16 ohjusta/vene. Vuonna 2016 suoritettiin neljä onnistunutta Trident II D5 ohjuksen laukaisua. 

Trident II D5 ohjus on erittäin toimintavarma ja se saavutti elokuussa 2016 ennätykselliset 161 onnistunutta koelaukaisua vuod esta 1989 alkaen. Tämä tekee sitä historian luotettavimman ison ballistisen ohjuksen. Tästä videosta voit seurata Trident II ohjuksen koelaukaisua USS Marylandiltä (SSBN 738).

Helmikuussa 2017 on alkanut nykyisten Trident-ohjusten modernisoitujen versioiden Trident II D5LE (life extension) asennus veneisiin. Ne pidentävät Trident ohjusten elinikää nykyisestä 25 vuodesta 50 vuoteen aina vuoteen 2042 asti. Vuonna 2017 suoritettiin neljä onnistunutta Trident II D5 ohjuksen koelaukaisua USS Kentuckylta (SSBN-737). Kaikki laukaistiin Tyyneltä valtamereltä. ne olivat samalla viimeiset testilaukaukset vanhalla Trident II D5 ohjuksella, koska seuraavat testit tehdään uudella life extension versiolla Trident II D5LE.

Tammikuussa 2019 Yhdysvallat ilmoittti saaneensa sarjatuotantoon myös uuden taktisen W76-2 ydinkärjen, minkä tuhovoima on vain 5-7 kt. W76-2 kärki perustuu samaan MC-4700 supersytyttimen käyttöön kuin W76-1 Se asennetaan Trident II-ohjuksiin ja on tarkoitettu tilanteisiin, jolloin suurempaa räjähdysvoimaa ei ole tarvetta käyttää kohteen tuhoamiseksi. Operatiiviseen valmiuteen sukellusveneistä ammuttava W76-2 ydinkärki saatiin vuoden 2019 lopussa, jolloin niitä ladattiin Atlantilla partioivaan USS Tennesseehen (SSBN 734). W76-2 madaltaa osaltaan ydinaseiden käyttökynnystä, koska sen tuhovoima jää huomattavasti pienemmäksi kuin W76-1 ydinkärjellä, eli se on vain alle puolet Hiroshimaan pudotetun pommin tuhovoimasta. Toisaalta se mahdollistaa myös sellaisten kohteiden tuhoamisen sukellusveneestä ammutulla ydinkärjellä, joita vastaan suurempaa ydinkärkeä ei olisi aiemmin voitu käyttää liian suurten oheisvaikutusten takia. Uusi ase onkin tarkoitettu esim. sellaisia maita vastaan kuin Iran ja Pohjois-Korea.

Yhden Ohio-luokan ydinsukellusveneen tulivoima vastaa jopa 1000 Hiroshiman pommia ja riittää kokonaisen mantereen tuhoamiseen. Vene voi olla sukelluksissa yhtäjaksoisesti jopa kuusi kuukautta, sillä se pystyy tuottamaan happea merivedestä.

Yhdysvalloilla on 14 strategisen ydinsukellusveneen lisäksi vielä neljä Ohio-luokan ydinsukellusvenettä, jotka on kukin varustettu 152 Tomahawk risteilyohjuksella. Näihin ei ole sijoitettu ydinkärkiä. Yhdysvallat on kuitenkin suunittelemassa uutta taktista mereltä ammuttavaa ydinkärjellä varustettua risteilyohjusta samoin kuin taktista sukellusveneestä ammuttavaa ballistista ydinohjusta. Näiden uusien taktisten ohjusten räjähdysvoima olisi selvästi pienempi kuin nykyisten strategisten ohjusten. Nämä uudet aseet olisivat vastaus Venäjän taktisille ydinohjuksille.

Venäjän SLBM ohjukset

Kuvassa alla Delta IV-luokan K-407 Novomoskovsk ballistinen ydinohjussukellusvene.

Venäjällä on vuonna 2022 operatiivisessa käytössä 6 kpl Delta IV luokan (Tula, Novomoskovsk, Karelia, Verkhoturia ja Ekaterinburg) ballistisilla ohjuksilla varustettua ydinsukellusvenettä. Delta IV luokasta on yksi vene (Bryansk) huoltotelakoituna, eikä sen ohjuksia lasketa operatiiviseen vahvuuteen. Delta III-luokan kaksi, jo 80-luvun alussa valmistunutta, ja osin vanhentunutta sukellusvenettä on sijoitettu Tyynelle valtamerelle Petropavloskissa sijaitsevaan Viljuchinksin tukikohtaan ja Delta IV-luokan veneet Murmanskin alueella sijaitsevaan Gadzhiyevon tukikohtaan.

Delta IV luokan sukellusveneet (6 kpl) on aseistettu 16 :lla RSM-54 Sineva-ohjuksella (SS-N-23 M1, kuva yllä), joissa on kussakin 4 kpl 100 kt:n ydinkärkeä. Sineva on modernisoitu versio vanhasta Neuvostoliitolta peritystä, vuonna 1986 käyttöön otetusta R-29RM ohjuksesta. Tästä videosta näet Delta IV luokan sukellusveneen esittelyvideon. Vuonna 2015 Sineva-ohjukset on saatu asennettua kaikkiin kuuteen Delta IV luokan veneisiin. Tästä näet videon Sinevan koelaukaisusta vuonna 2008 Pohjoiselta Jäämereltä Kuran maalialueelle Kamchatkan niemimaalle. 2012 on aloitettu myös Sinevan seuraajan, Liner-ohjuksen koelaukaisut. Linerissa on useampia pienempitehoisia ydinkärkiä mutta muuten ohjus on samanlainen kuin Sineva, vain kärkiosa on erilainen. Kärkiosa käsittää useampia pienempiä ydinkärkiä ja lisäksi valelaitteita, joiden tarkoitus on lisätä ohjustorjunnan läpäisykykyä. Ydinkärkiä tämän luokan sukellusveneissä Venäjällä on yhteensä 320 kpl.

Kuvassa alla venäläinen Borei-luokan ballistinen ydinsukellusvene, K-551 Vladimir Monomakh.

Delta III luokan veneet korvataan uuden Borei-luokan veneillä (kuva yllä), mutta projekti viivästyi RSM-56 Bulava-ohjuksen (SS-NX-30) kehittämisvaikeuksien vuoksi. Neljä ensimmäistä Borei-luokan venettä, Yuri Dolgoruki, Alexander Nevski, Vladimir Monomakh ja Knaz Vladimir oli laskettu vesille vuotden 2020 loppuun mennessä.

Lokakuussa 2014 Yuri Dolgorukin ilmoitettiin saaneen ohjuksensa (16 kpl, jokaisessa 6 kpl 100-150 kt:n ydinkärkeä, yht. 96 ydinkärkeä/vene) ja tulleen siten operatiiviseen valmiuteen. Alexander Nevsky ja Vladimir Monomakh jatkoivat Bulavan koelaukaisuja keväällä 2015. Huhtikuussa 2015 raportoitiin myös Alexander Nevskyn saaneen ohjuksensa operatiiviseen valmiuteen ja se siirtyi pohjoisesta laivastosta Tyynelle valtamerelle syyskuussa 2015 Viljuchinskiin korvaamaan Delta III luokan vanhentuneita ydinsukellusveneitä. Vuoden 2016 alussa kaikilla kolmella Borei-luokan sukellusveneillä oli ohjukset operatiivisessa valmiudessa käsittäen yhteensä 288 ydinkärkeä ja myös Vladimir Monomakh liittyi Tyynen valtameren laivastoon syyskuussa 2016 siellä jo olevan Alexander Nevskyn lisäksi. Näin Venäjä on saanut vahvistettua Tyynen valtameren laivaston strategista iskukykyä merkittävästi.

Yhteensä Venäjä aikoo valmistaa Borei-luokan veneitä seitsemän kpl, joista Knyaz Vladimirin saavutti operatiivisen valmiuden vuoden 2020 aikana ja korvasi viimeisen vanhentuneen Delta III luokan veneen Ryazanin Viljuchinksin tukikohdassa. 21. joulukuuta 2021 Venäjä ilmoitti myös viidennen Borei-luokan sukellusveneen, Knyaz Olegin saavuttaneen operatiivisen valmiuden. Ydinkärkiä on siten tässä sukellusveneluokassa yhteensä 480 kpl.

Venäjän koko ydinsukellusvenelaivaston 800 ydinkärjestä arvioidaan olevan koko ajan toimintavalmiina hieman alle 600, koska osa veneistä on aina vuorollaan huoltotelakalla (in overhaul).

Bulava on nk. kvasi-, eli näennäisballistinen ohjus, jonka lentorata on matalampi kuin perinteisen ballistisen ohjuksen. Se etenee matalammalla lentoradalla vaihdellen sekä lentorataansa että lentokorkeuttaan ja on siten huomattavasti vaikeampi torjuttava kuin perinteiset ydinohjukset. Lisäksi se, tosin kantaman kustannuksella, etenee kohteeseen huomattavan nopeasti ja vastatoimille jää siten vähemmän reaktioaikaa. Ohjuksen kolmas matkamoottoriosio käyttää kiinteän polttoaineen sijasta nestemäistä siksi, että näin saavutetaan parempi liikehtimis- ja ohjautumiskyky ydintaistelukärkien irtautumisvaiheessa avaruudessa ennen niiden paluuta takaisin ilmakehään. Näistä ohjuksen lennnon ominaisuuksista johtunee myös ohjuksen testaamiseen liittyneet huomattavat vaikeudet.

Tästä videosta näet neljän Bulava-ohjuksen onnistuneen sarjalaukaisun Yuri Dolgorukilta, mikä ammuttiin Valkoiselta mereltä Kamchatkan niemimaalla sijaitsevalle Kuran testielueelle 22.5.2018.

Bulava-ohjuksen lennon vaiheet:

1. Ensimmäisen kiinteäpolttoaineisen matkamoottoriosion irtautuminen
2. Toisen kiinteäpolttoaineisen matkamoottoriosion irtautuminen
3. Lentoradan tarkennus ja korjaaminen
4. Kolmannen nestemäisellä polttoaineella varustetun matkamoottoriosion irtautuminen
5. Ydintaistelukärkien irtautuminen ja suuntautuminen maaliin
6. Ydintaistelukärkien paluu takaisin ilmakehään

Venäjän strategiset ydinsukellusveneet operoivat merellä huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvaltojen veneet ja keskimääräinen partion kesto on selvästi lyhyempi kuin Ohio-luokan noin 77 vrk. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvaltojen ydinasevalmius perustuu pääosin sukellusveneistä ammuttaviin ohjuksiin ja Venäjän taas maalta ammuttaviin.

Muut maat

Sekä Iso-Britannialla että Ranskalla on molemmilla neljä kpl mannertenvälisillä SLBM-ohjuksilla varustettua ydinsukellusvenettä (Vanguard- ja Le Triomphant- sukellusveneluokat) operatiivisessa käytössä. Niissä on max. 16 monikärkiohjusta/sukellusvene. Ranskalla on näiden lisäksi ydinkärjillä varustettuja risteilyohjuksia ja pommeja. Brexitin jälkeen Ranska on ainoa EU-maa, jolla on ydinaseita. Yhteensä noin 300 ydinkärkeä.

Kuvassa yllä Trident II D5-ohjuksilla aseistettu Iso-Britannian HMS Vigilant. 

Kuvassa yllä ranskalainen Le Triomphant-luokan sukellusvene.

Le Triomphant-luokan sukellusveneet on aseistettu moderneilla ydinohjuksilla M-51 SLBM. Yhteensä Ranskalla on noin 300 strategista ydinkärkeä, joista 240 on sijoitettu sukellusveneisiin. Ranskan ydinaseisiin pääset tutustumaan täältä.

Edellämainittujen maiden lisäksi ydinaseita omistavat Kiina (arviolta 290kpl), Israel (80-100 kpl), Intia (90-110 kpl) ja Pakistan ( 100-120 kpl). Lisäksi Pohjois-Korea on tehnyt ydinkokeita ja sillä on arviolta 10-20 ydinasetta. Mannertenvälisiä ydinohjuksia näistä valtioista on vain Kiinalla ja Israelilla (Jerico III-ohjus). Maailman kaikista ydinaseista kuitenkin yli 90% on Yhdysvaltojen ja Venäjän hallussa.

Vanhassa testamentissa kuvattu Herran päivä, eli ydinaseilla käytävä kolmas maailmansota, tulee kuin "varas yöllä", vrt. 2.Piet. 3:10 ja 1.Tess. 5:2. Tämä merkitsee sen yllättävää alkamista, mikä voi tarkoittaa juuri jommankumman ydinasesuurvallan laukaisemaa ensi-iskua. Nk. kauhun tasapainon takia todennäköisin vaihtoehto lienee vahingossa laukaistu vastaisku, mikä aiheutuu väärästä hälytyksestä. Tai sitten toinen osapuoli on ahdistettu tilanteeseen, jossa sen on pakko toimia. Riskiä "väärästä hälytyksestä" laukaistavaan vastaiskuun lisää vielä Venäjän lisääntynyt tarve ennakkovaroituksen antamiseen ajoissa Yhdysvaltojen entistä tehokkaampien ydinkärkien takia.

Ne tulevat kaukaisesta maasta (valtameren takaa), taivaan ääristä (ilmakehän ylitse), Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan. (Jes. 13:5)

Herran päivä, eli ydinaseilla käytävä kolmas maailmansota ei tule koskemaan Kristuksen seurakuntaa, koska se kohtaa Raamatun ilmoituksen mukaisesti vain jumalatonta maailmaa. Seurakunta on ennen sen alkamista tempaistu ylös Herran luokse taivaallisiin ehtoollisjuhliin. Myös Jeesus tulee "kuin varas", eli yllättäen, Ilm. 3:3b ja 16:15a. Looginen johtopäätös on se, että seurakunnan ylösotto ja vihan ajan alkaminen tapahtuvat samanaikaisesti. Maan päälle Kristus palaa kaikkien pyhiensä kanssa vihan ajan lopussa. 

Mutta miten on mahdollista, että yli 2500 vuotta sitten kirjoitetuissa teksteissä voidaan kuvata nykyajan ohjustekniikkaa ja ydinaseiden käyttöä? Se on mahdollista, koska Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa.

Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. (Matt. 19:26)

Päivitetty 17.3.2021

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle