Share |

Uuden liiton temppeli, eli seurakunnan aika

herodeksen_temppeli_ii.jpgSeurakunta on Uuden liiton temppeli, Kristuksen ruumis ja Jumalan läsnäolon paikka maailmassa. Mutta ketkä pääsevät etenemään tämän temppelin sisälle ja esiripun lävitse kaikkein pyhimpään asti, Jumalan läsnäoloon? Miksi monille kristityillekin Raamattu on vaikeaselkoinen ja ristiriitaisuuksia täynnä oleva kirja?


 

 

 

 

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Sisällysluettelo:

1. Jerusalemin temppeli seurakunnan esikuvana

2. Jeesus ennakoi käsin tehdyn temppelin tuhon

3. Uusi käsittä tehty temppeli, seurakunta, koostuu elävistä kivistä

4. Kristus on läsnä Uuden liiton temppelissään, uudestisyntyneissä uskovissa

5. Kristus avaa sanaansa Pyhän Hengen kautta

1. Jerusalemin temppeli seurakunnan esikuvana

Vanhan liiton temppeli toimii kristillisessä raamatunlukutavassa Uudesta testamentista alkaen myös Kristuksen seurakunnan esikuvana (2.Kor. 6:16, Ef. 2:20-22, 1.Tim. 3:15 ja 1.Piet. 2:5). Verrataanpa vielä kristityn ruumistakin tähän Israelin jumalanpalveluselämän keskipisteeseen, 1. Kor. 6:19. Tosin apostoli tarkoittanee siinä koko seurakuntaa Kristuksen ruumiina, joka koostuu yksilökristityistä.

Tämä saa aikaan syyn tutkia tarkemmin Vanhan liiton temppeliä Kristuksen seurakunnan/kirkon esikuvana.

Jerusalemin temppeli oli aikoinaan Jumalan läsnäolon paikka maailmassa. Koko aluetta esipihoineen kutsuttiin "pyhäköksi" (kr. hieron). Pyhäkkö käsitti varsinaisen "temppelin" (kr. naos, kuvassa ylhäällä oleva rakennus), sekä myös sitä ympäröivät esipihat ja kaikki muut rakennukset.

Vanhempi raamatunkäännös 1938 tekee eron pyhäkön ja temppelin välillä. Uudempi 1992 käännös kääntää molemmat sanat laiskasti vain temppeliksi. Käsitteillä on kuitenkin merkityksensä, sillä pyhäkköön pääsivät sisälle kaikki sinne tulevat, mutta varsinaiseen temppeliin vain juutalaiset.

temppelikuva.gifPyhäkön uloin esipiha oli nk. "pakanoiden esipiha" (12) ja sitä seurasivat mentäessä sisemmäksi varsinaiselle temppelialueelle ensin "naisten esipiha" (9),juutalaiset naiset, "Israelin esipiha" (6), tavalliset juutalaiset miehet, pappien esipiha (5), polttouhrialttari (7) ja lopuksi itse temppelirakennus, missä ensin suitsutusalttari (4), "pyhä" (3), hepr. "hekhal" ja lopuksi sisimpänä siitä esiripulla (2) eroitettu "kaikkein pyhin" (1), hepr. "devir", mikä oli varsinainen Jumalan läsnäolon paikka.

Ei-juutalaisilla oli pääsy vain "pakanoiden esipihalle" asti. Siitä edemmäksi varsinaiselle temppelialueelle pääsivät vain juutalaiset. Temppelin eri alueilla oli huomattava uskonnollinen merkitys. Tähän suhtauduttiin erittäin vakavasti ja sen loukkaaminen oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Tämä koski sekä temppeliin menevien juutalaisten ja pappien seremoniallista puhtautta että myös ei-juutalaisten sisäänpääsykieltoa pakanoiden esipihaa edemmäksi.

Pyhäkköön saapuvat juutalaiset puhdistautuivat ensin "mikvessä", eli rituaalista puhdistautumista varten rakennetussa vesialtaassa. Tämän jälkeen he saapuivat "pakanoiden esipihalle", jonka kautta he etenivät varsinaiselle temppelialueelle.

On mielenkiintoista havaita, että pappien esipihalle ja alttarille pääsivät etenemään Nicanorin portin läpi vain miehet. Siinä ei ollut mitään eriarvoisuutta, vaan naisille ja miehille oli säädetty erilaiset tehtävät.

Temppelin alueet muodostivat eräänlaisen "pyhyyden topografian". Kaiken kaikkiaan pyhin alue koko maailmassa oli "maan ääristä" sisemmäksi mentäessä "maan navassa", kolmen maanosan risteyksessä sijaitseva Israelin maa, eli Erets Yisrael. Israelissa pyhin paikka oli Jerusalem, Jerusalemissa temppelivuori, temppelivuorella pyhäkkö (kr. hieron) alueineen ja rakennuksineen ja sen keskellä itse temppelirakennus (kr. naos), ja sen sisällä kaikkein pyhin. Sisemmäksi merkitsi samalla myös pyhemmäksi. Toisaalta kaikkien ulompana olevien pyhyys aiheutui vain ja ainoastaan kaikkein pyhimmän, eli Jumalan läsnäolon paikasta temppelirakennuksessa. Pyhän maan, eli Erets Israelin, ulkopuolella alkoi "epäpyhä", pakanoiden maa.

Aikojen lopulla juutalaiset odottivat myös kaikkien pakanakansojen vaeltavan Jerusalemia kohti tullakseen sinne palvelemaan siellä läsnäolevaa Israelin Jumalaa, vrt. Jes. 2:2-4, Jer. 3:17, Miika 4:1-7 ja Sak. 8:20-23. Tämä toteutuukin Raamatun mukaan aikanaan 1000-vuotisessa valtakunnassa, jolloin Jerusalemista käsin hallitaan koko maailmaa;

Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. (Miika 4:1)

Pyhäkön alue oli laaja ja siellä toimitti Mooseksen lain mukaista uhripalvelusta joka päivä noin 700 pappia ja lisäksi muuta henkilöstöä kuten laulajia, vartijoita ja uhrieläinten tuojia. Temppelissä uhrattiin joka ilta ja aamu nk. jokapäiväinen (tamid) uhri. Se käsitti vuoden vanhan lampaan sekä vilja-, öljy- ja viiniuhrin. Sapattina määrä kaksinkertaistettiin. Lisäksi uhrattiin satunnaiset uhrit, kuten kiitos-, sovitus-, synti-, syyllisyys- ja yhteysuhrit. Uskonnolliset juhlat sisälsivät tämän lisäksi omat erikseen määrätyt uhrinsa. Esim. pääsiäisenä uhrattiin kaupungissa kymmeniätuhansia lampaita. Kaikki tapahtui silminnäkijöiden kuvauksen mukaan hyvässä järjestyksessä ja lähes hiljaisuuden vallitessa. Kaikkein pyhimpään esiripun taakse sai mennä vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa uhraamaan koko kansan syntien edestä.

Tämä kaikki oli esikuvaa Messiaan aikanaan antamasta täydellisestä uhrista, vrt. Hepr. 10:1-20. Tätä esikuvallista uhraamista suoritettiin Jerusalemissa lähes keskeytyksettä 1000 vuotta ennen Jeesuksen uhria Golgatalla. Salomon rakentaman 1. temppelin tuhoutuminen ja Babylonian pakkosiirtolaisuus keskeyttivät uhraamisen 70 vuodeksi, mutta sen jälkeen valmistuneessa nk. Toisessa temppelissä uhraaminen jatkui vielä Jeesuksen syntymän jälkeen samat 70 vuotta aina Roomaa vastaan käytyyn Juutalaissotaan asti. Tästä näet animaation Toisesta temppelistä.

Tyrian_shekel.jpgTemppelin toiminta rahoitettiin juutalaisilta kerättävällä temppeliverolla, jota varten tarvittiin rahanvaihtajia, sillä temppelissä kelpasi vain tyroslainen raha (kuva oikealla). Siellä myytiin myös uhrieläimiä kaupunkiin saapuville pyhiinvaeltajille, mm. kyyhkysiä kaikkein köyhimmälle väelle. Rahanvaihto ja uhrieläinten myynti tapahtui uloimmalla "pakanoiden esipihalla", missä sen ei katsottu loukkaavan itse temppelin pyhyyttä.

Temppeli sijaitsi Moorian vuorella, nykyisen Jerusalemin vanhassa kaupungissa sijaitsevalla temppelivuorella. Sen paikalla kohoaa tänään Islamin pyhäkkö, Kalliomoskeija. Se ei kuitenkaan, nimestään huolimatta, ole varsinainen moskeija, vaan sen tarkoitus on olla ennemminkin islamin voitonmerkki aiemmista monoteistisista uskonnoista, juutalaisuudesta ja kristinuskosta. 

2. Jeesus ennakoi käsin tehdyn temppelin tuhon

Jeesus ennakoi temppelin tuhon tekemällä siellä symbolisen profeetallisen teon ajamalla rahanvaihtajat ja kyyhkystenmyyjät pois pakanoiden esipihalta;

15. He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin (hieron) ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat 

16. eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen (hieron) kautta.

17. Hän opetti ihmisiä näin: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." (Mark. 11:15-17, KR 1992)

Jeesus viittasi jakeen 17 sanoilla; "te olette tehneet siitä rosvojen luolan", profeetta Jeremiaan tuomioon 1. temppelille. Jeremia ennusti aikanaan sille käyvän kuin Silolle, eli se tuhoutuu, Jer. 7:11-14. Näin myös kävi vuonna 586 eKr. Myös toinen Jeesuksen jakeessa 17 käyttämä sanan paikka; "Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone", viittasi uuden temppelin tuloon, vrt. Jes. 56:7. Siinä profeetta Jesaja puhuu uudesta temppelistä, johon myös muukalaiset (kaikki kansat) liittyvät. Vertaukset olivat juutalaisille tuttuja ja he ymmärsivät niiden merkityksen, vrt. Mark. 14:58.

Valtavalla esipiha-alueella ei Jeesus olisi oppilaidensa avustuksellakaan kyennyt kokonaan estämään kaikkea myymistä, ostamista ja rahanvaihtoa. Hän kuitenkin kiinnitti ihmisten ja uhripalvelusta suorittavan saddukealaisen papiston huomion itseensä ja sana tästä toimesta menikin nopeasti sekä papiston että kansan vanhinten tietoon.

Myöhemin nk. Öljymäen eskatologisessa (lopunaikoja käsittelevässä) puheessaan Jeesus totesi  tästä Herodeksen laajentamasta temppelistä, joka oli yksi antiikin maailman ihmeellisimmistä rakennuksista;

1. Kun Jeesus oli lähdössä temppelistä (hieron), sanoi eräs hänen opetuslapsistaan: "Opettaja, katso! Mitkä. kivet, mikä rakennus!" 2. Jeesus vastasi: "Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle." (Mark. 13:1-2, KR 1992)

Jeesuksen profetoima temppelin tuho toteutui lopulta Juutalaissodassa vuonna 70 roomalaisten toimesta.  Rooman armeijan komentaja ja keisarin poika, Titus, käski tuhota temppelin ja koko kaupungin perusteellisesti varoitukseksi tuleville kapinoitsijoille. Kaikki varsinaisen temppelirakennuksen (naos) kivet purettiin niiden pinnassa olevan kultauksen irroittamiseksi ja ryöstämiseksi.

3. Uusi käsittä tehty temppeli, seurakunta, koostuu elävistä kivistä

Koska vanhasta oli tullut "rosvojen luola", Jeesus ilmoitti perustavansa sen tilalle uuden temppelin Jumalan läsnäolon paikaksi. Se on hänen seurakuntansa/kirkkonsa. Hän kysyi Jordanjoen alkulähteillä, Filippoksen Kesareassa (kuvassa), opetuslapsiltaan kenen he ajattelivat hänen olevan;

16. Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." 

17. Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. 

18. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari (aram. kefa), ja tälle kalliolle (aram. kefa) minä rakennan kirkkoni/seurakuntani (ekklesia). Sitä eivät tuonelan portit voita. (Matt. 16:16-18, KR 1992)

"Kefa" merkitsee arameankielellä, jota Jeesuskin puhui, isoa kiveä tai kalliota. Vanhasta temppelistä ei jäänyt kiveä kiven päälle roomalaisten tuhotessa sen ja nyt uusi, käsittä tehty temppeli, perustetaan "tälle kalliolle", eli Pietarin tunnustukselle Jeesuksen jumaluudesta, jae 16, sekä tämän tunnustuksen omistaville Jeesuksen seuraajille, eläville kiville, joita Pietari tässä edustaa, jae 17.


Jeesuksen jumaluus on se kallio, mille uuden liiton seurakunta on perustettu. Siksi juuri sitä vastaan hyökätään erilaisissa harhaopeissa ja eksytyksissä.


Jeesus ennusti tästä uudesta temppelistään;

Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli (naos), niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." (Joh. 2:19, KR 1992)

Jeesus viittasi siinä ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Uusi temppeli, seurakunta, nousi hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja voimasta. Kristuksen ylösnoussut, kirkastettu ruumis maan päällä muodostaa tämän uuden temppelin, jonka jäseniä ovat kaikki uudestisyntyneet uskovat ensimmäisestä viimeiseen sukupolveen, vrt. 1.Kor. 12:27.

Uusi temppeli on rakennettu apostolien (= Uusi testamentti) ja profeettojen (= Vanha testamentti) perustukselle, kulmakivenä itse Jeesus Kristus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, Ef. 2:20-21.

Juutalaisuudessa temppeli käsitettiin traditionaalisesti Jumalan läsnäolon ja hallinnan sekä häneltä saatavan puhtauden ja anteeksiannon paikaksi. Nämä ominaisuudet siirtyivät nyt uuteen temppeliin, seurakuntaan, joka koostuu elävistä kivistä, eli yksilöuskovista. 

Jeesus on läsnä tässä uudessa temppelissään Pyhän Hengen kautta, joka on kaikissa häneen uskovissa. Vertaa tähän esim. Paavalin todistus asiasta;

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli (naos) ja että Jumalan Henki asuu teissä? (1.Kor. 3:16, KR 1992)

Mehän olemme elävän Jumalan temppeli (naos), niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. (2.Kor. 6:16b, KR 1992)

4. Kristus on läsnä Uuden liiton temppelissään, uudestisyntyneissä uskovissa

23. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. (1.Piet. 1:23, KR 1992)

Uudestisyntymiseen tarvitaan usko Jumalaan, pelkkä lapsena tai aikuisena suoritettu kaste siihen ei vielä riitä (ei Lutherinkaan mukaan, vrt. Vähä-katekismus, missä Luther toteaa, että ilman uskoa ei kaste hyödytä mitään). Usko tulee vain Jumalan elävän ja pysyvän sanan, eli evankeliumin kautta. 

Uudestisyntyneet uskovat muodostavat maailmassa uuden Jumalan läsnäolon temppelin, Kristuksen ruumiin, joka on myös "taivasten valtakunta" maan päällä.

Kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin kuuluvat ihmiset ovat kaikki tulleet pyhäkköön (hieron) ja heillä on pääsy esipihalle asti. Kuitenkin siitä eteenpäin varsinaiseen temppeliin (naos) pääsevät vain "oikeat juutalaiset", eli ne, jotka ovat uudestisyntyneet uskon kautta Kristukseen. Vain heillä on pääsyoikeus temppeliin ja kaikkein pyhimpään asti. Pelkkä käsin tehty ympärileikkaus, eli kristillinen kaste, ei ilman uskoa Jeesukseen oikeuta vielä sisäänpääsyyn itse temppeliin Jumalan läsnäoloon.

Pyhäkkö (hieron) vastaa Uudessa liitossa maanpäällistä kirkkoa/seurakuntaa ja sen sisällä oleva temppeli (naos) kirkossa/seurakunnassa olevia uudestisyntyneitä uskovia.

Tämä uusi temppeli ei noudata ihmisten tekemiä kirkkokuntien rajoja. Kaikissa Jeesukseen uskovissa uudestisyntyneissä ihmisissä, riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan he kuuluvat, Jumala asuu Pyhän Henkensä kautta. Vrt. tähän myös Jeesuksen sanat;

16. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.

17. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joh. 14:16-17 ja 20, KR 1992)

Uuden liiton uskovat ihmiset ovat Jumalan pyhiä (hekhal) ja heissä oleva Kristuksen Henki on kaikkein pyhin (devir), varsinainen Jumalan läsnäolon paikka. Kenessä Kristus asuu Henkensä kautta, sen Kristus tuntee, vrt. Matt. 11:27, Joh. 10:14, Joh. 10:27 ja Joh. 14:7.

Kenessä Kristus ei asu Henkensä kautta, sitä Kristus ei tunne, vrt. esim. Matt. 7:23, 25:12, Luuk. 13:25 sekä Joh. 16:3.

Kristuksessa meillä on uskon kautta häneen pääsy Jumalan läsnäoloon temppelin kaikkein pyhimpään asti, jonka esirippu repesi auki Jeesuksen Golgatan uhrin ansiosta, vrt. Mark. 15:37-38;

37. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

38. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.

Esiripun repeämisen jälkeen on tie auki "kaikkein pyhimpään", eli Jumalan yhteyteen, uskon kautta Kristukseen ja Hänen täydelliseen uhriinsa Golgatalla.

5. Kristus avaa sanaansa Pyhän Hengen kautta

Raamattu on kokonaan Jumalan henkeyttämää sanaa, 2.Tim. 3:16. Kristus avaa itse sanaansa omilleen, vrt. Emmauksen tien tapahtumat;

44. Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu."

45. Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. (Luuk. 24.44-45, KR 1992)

Opetuslapset todistivat tästä seuraavasti;

32. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" (Luuk. 24:32, KR 1992)

Samaa ovat kokeneet kaikki Jeesuksen omat, häneen uskovat ihmiset kulkiessaan hänen kanssaan siitä lähtien aina meidän päiviimme asti.

Ne, joissa Kristus asuu Henkensä kautta ymmärtävät Raamattua ja Jumalan ilmoitusta siinä omilleen. He puhuvat "samaa kieltä". Vaikka vastaan tulee joskus vaikeitakin kohtia, se ei saa heitä epäilemään Raamatun totuudellisuutta. Hengelliset on selitettävä hengellisesti;

12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.

13. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. (1.Kor. 2:12-13, KR 1992)

Jeesus avaa kirjoitukset omillensa;

45 Silloin hän (Jeesus) avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. (Luuk. 24:45)

Ne, joilla ei Kristuksen Henkeä ole, eivät voi ymmärtää Raamattua syvemmin, vaikka he olisivat suorittaneet millaisen ihmisen antaman yliopistollisen tutkinnon hyvänsä. Raamattu on heille juuri siitä syystä ristiriitainen ja monin tavoin käsittämätön kirja;

14. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta (Raamatussa), sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava (Pyhän) Hengen avulla. (1.Kor. 2:14, KR 1992)

He pääsevät kyllä pyhäkkön alueelle (hieron), mutta vain vain "pakanoiden esipihalle" asti, rahanvaihtajien, kyyhkysten myyjien ja muun markkinaväen ja melun ja turistien aiheuttaman tungoksen keskelle. Siitä pidemmälle kohti varsinaista temppeliä (naos) ja sen sisällä olevaa kaikkeinpyhintä he eivät pääse ja se on siksi heiltä salattu. He eivät kykene menemään kaikkeinpyhimmän pimeyteen kohtaamaan elävää Jumalaa. Siksi he voivat vain arvailla sen tarkempaa sisältöä ja merkitystä.

Portit, joiden kautta "pakanain esipihalta" pääsi varsinaiselle temppelialueelle kuvaavat Kristusta. Vain hänen kauttaan voi ihminen lähestyä Jumalaa, vrt. Joh. 14:6;

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Kuitenkin enemmistö ihmisistä jää näiden porttien ulkopuolelle, eivätkä he koskaan mene niiden kautta temppelialueelle kohtaamaan elävää Jumalaa, vrt. Jeesuksen kehoitus;

13. Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.

14. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7:13-14, KR 1992)

Harri Ahdesmäki

 

Tästä pääset takaisin etusivulle