Mandaatin myöntämisestä Temppelivuoren valtaukseen, eli 1290 ja 1335 päivän profetian tarkka ratkaisu, Dan. 1212. luvussa enkeli Gabriel ilmoittaa Danielille aikojen lopulla tulevan ahdistuksen ajan, mihin kuitenkin liittyy juutalaisen kansan pelastuminen. Daniel saa tietää myös kahdenlaisesta kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset nousevat iankaikkiseen elämään ja toiset iankaikkiseen kadotukseen. Luvun lopussa Gabriel esittää Danielille lisäksi mielenkiintoisen profeetallisen laskelman, mikä liittyy Jerusalemin temppelivuoreen. Se oli silloin hävitetty ja autiona. Gabriel sanoo laskelman ja monen muunkin Danielille ilmoitetun profetian olevan lukittu ja sinetöity aina lopun aikaan asti, jolloin se tulee avautumaan taidollisille. Taidollisten vastakohtana jumalattomat eivät sitä voi ymmärtää. Gabrielin Danielille esittämä profeetallinen laskelma on toteutunut historiassa vuoden, kuukauden ja päivän tarkkuudella.
Kuvassa yllä Kalliomoskeija, eli islamin voitonmerkki Jerusalemin temppelivuorella.
Tämä artikkeli ei ota poliittisesti kantaa mihinkään nykyiseen Israelin valtioon liittyvään asiaan, vaan tulkitsee ainoastaan sitä koskevia Raamatun profetioita.
Tässä tutkistelusssa käytetään vanhaa kirkkoraamattua 1776. Daniel sai 10.-12. luvuissa kerrotun näkynsä kolmantena vuonna siitä, kun Persian kuningas Kyyros II oli vallannut Babylonian 539 eKr., Dan. 10:1. Hän siis sai näkynsä vuonna 536 eKr., noin 20 vuotta ennen Jerusalemin toisen temppelin valmistumista vuonna 516 eKr. Samoihin aikoihin olivat ensimmäiset juutalaiset lähteneet Babyloniasta takaisin Jerusalemiin. Persian kuningas Kyyros antoi vuonna 538 eKr. pakkosiirtolaisille luvan palata kotimaahansa ja rakentaa tuhotun temppelin uudestaan (nk. Kyyroksen edikti). Kyyros II kukistettua Babylonian alkoi Israelin historiassa myös nk. persialaiskausi, mistä sai alkunsa myös vanhan Israelin uskon vanhempi tytär, juutalaisuus. Israelin uskon nuorempi tytär, kristinusko, sai alkunsa vasta 570 vuotta myöhemmin. Danielin 12. luvun jakeissa 1-2 kuvataan aikojen loppua, mihin kuuluvat Kristuksen paluuta edeltävä ahdistuksen aika. Ahdistuksen aika käsittää nk. Googin sodan ja sen jälkeisen ajan, jolloin Israel kääntyy. Tämän ajan lopussa alkaa "suuri ahdistus", johon myös Jeesus viittasi Matt. 24:21. Sitä ennen Danielille oli kuvattu 11. luvun jakeissa 36-39 juutalaisen kansan kohtaloihin ratkaisevasti vaikuttanutta Hitleriä ja Natsisaksaa ja jakeissa 40-45 sellaisia tulevaisuuden tapahtumia, joista emme vielä tiedä. Enkeliruhtinas Mikael on toinen Raamatussa nimeltä mainittu enkeli Gabrielin lisäksi. Mikael seisoo erityisesti Danielin kansan, eli juutalaisten suojana ahdistuksen aikana aikojen lopussa. Kirja, mihin Gabriel viittaa jakeessa 12:1, tarkoittaa Ilmestyskirjassa mainittua "Elämän kirjaa", mihin on kirjoitettu niiden nimet, jotka pelastuvat uskon kautta Kristukseen iankaikkiseen elämään, vrt. Fil. 4:3 ja Ilm. 3:5 ja Ilm. 21:27b; 27 Mitään epäpuhdasta ei sinne (uuteen Jerusalemiin) päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. (KR 1992) Jakeessa 2 mainitaan elämän ja tuomion ylösnousemukset, jotka seuraavat toisiaan Ilm. 20:5 mukaan 1000 vuoden välein. Viimeinen tuomio tulee vasta "tuomion ylösnousemuksen" yhteydessä noin 1000 vuotta ensimmäisen, eli elämän ylösnousemuksen jälkeen, vrt. myös Joh. 5:28-29;
Erona näillä kahdella ylösnousemuksella on myös se, että elämän ylösnousemuksessa nousevat ylös sekä maan päällä silloin elossa olevat että myös Kristuksessa kuolleet, jotka hekin elävät, vrt. 1.Tess. 4.16-17 ja Mark. 12:25-27. Sen sijaan jälkimmäisessä, eli kuolleiden ylösnousemuksessa nousevat ylös vain hengellisesti kuolleet, vrt. Ilm. 20:12.
Jakeissa 3-4 luvataan Danielin kirjan profetian nousevan suureen merkitykseen aikojen lopulla. Silloin sen kautta tulee herätys erityisesti juutalaisen kansan keskuuteen. Gabrielhan oli tullut ilmoittamaan Danielille erityisesti juutalaisen kansan ja Jerusalemin vaiheita Babylonin pakkosiirtolaisuuden ajasta lähtien aina aikojen loppuun asti, vrt. Dan. 10:12 ja 9:20-21. Danielin kirjan profetiat kertovat ensisijaisesti juutalaisen kansan historiaan liittyvistä tapahtumista. Samalla kun profetiat täyttyvät historiassa ne myös avautuvat. Suuri ymmärrys tulee 2500 vuotta sitten kirjoitetun Jumalan profeetallisen sanan toteutumisen kautta.
Jakeissa 5-7 kuvataan samanakaltaista tilannetta kuin 8:13-15, missä kaksi henkilöä keskustelevat ja toinen esittää toiselle kysymyksen. Jakeessa 7 annettu vastaus kertoo tapahtumien loppuun kuluvan kolme ja puoli aikaa. Jakeessa 12:1 oli kuvattu ahdistuksen aikaa ja enkeliruhtinas Mikaelin nousua juutalaisen kansan suojaksi. On loogista olettaa kysymyksen tarkoittavan tämän kuvauksen alkamisesta kuluvaa aikaa "asioiden loppuun", eli Kristuksen paluuseen maan päälle, jolloin juutalainen kansa ja koko maailma vapautetaan antikristillisistä voimista. Sana "aika" on tässä hepr. "mowed", mikä kuvaa profeetallisessa yhteydessä yleensä vuotta. Ilmestyskirjassa on mainittu samansuuruinen 3,5 vuoden aikamäärä 42 kuukautena, Ilm. 13:5, jolloin merestä nouseva Jumalaa pilkkaava peto hallitsee koko maailmaa ja sotii pyhiä vastaan. Se tarkoittaa samaa "suuren ahdistuksen" aikaa, mistä kertoo myös vanhatestamentillinen käsite "Herran vihan päivä". Lopun ajan tapahtumien järjestys Koko 12. luvun alussa mainittu ahdistuksen aika alkaa juutalaisen kansan kohdalla nk. Googin sodasta, jonka yhteydessä juutalainen kansa myös pelastuu, Sak. 12:10. Sen jälkeen on jakeen kolme vanhurskauden opettajien aika, eli maailmanlaajuinen herätys, mikä alkaa Jerusalemista. Silloin toteutuu myös Sak. 8:13 ja Room. 11:15, joiden perusteella Israelissa alkanut herätys leviää koko maailmaan valmistaen seurakunnan ylösottoon. Se on koko maailmalle kuin "elämä kuolleista", eli kirjaimellisesti ylösnousemus. Vasta ylösoton jälkeen alkaa varsinainen "suuri ahdistus", Matt. 24:21, jonka kesto on noin kolme ja puoli vuotta, Dan. 12:7 ja Ilm. 13:5, ja se päättyy lopulta Kristuksen paluuseen maan päälle Jerusalemiin, Sak. 14:4. Jakeen 7 lopussa kerrotaan Danielille myös, että kun "pyhän kansan",eli Danielin kontekstissa juutalaisten hajotus, eli diaspora saa lopun, kaikki nämä asiat tapahtuvat. KR 1933 kääntää jakeen lopun; "Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät." Juutalaisen kansan yhden osan hajotus, eli pitkä diaspora päättyi sionismin ansiosta 1900-luvulla ja Israelin valtio itsenäistyi 1948. Tänään noin puolet koko maailman juutalaisista asuu Israelissa.
Danielin kirjan profetioista suuri osa täyttyy nk. "viimeisenä aikana", eli diasporan ajan lopussa ennen suuren ahdistuksen ajan alkamista, vrt. jae 4. Profetiat on peitetty ja suljettu, kunnes ne toteutuvat historiassa. NKJV kääntää Dan. 8:19; And he said, “Look, I am making known to you what shall happen in the latter time of the indignation; for at the appointed time the end shall be. (Dan. 8:19 NKJV) Siinä "in the latter time of the indignation" kuvaa diasporan loppuvaihetta 1900-luvulla. Danielin 8. luvun ilmoittamat 2300 aamua ja iltaa täyttyivät 1900-luvulla ja niin täyttyi myös Danielin 12. luvun 1290 ja 1335 päivän, eli hepr. yomin profetia. 10 Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä (Danielin kirjan profetiasta) vaarin. Juopa uskovien ja jumalattomien välillä syvenee lopun aikana. Tämä tapahtuu myös kirkon sisäpuolella ja siitä aiheutuu lopun aikana vainoa niitä kohtaan, jotka odotavat Herraansa palaavaksi, vrt. Matt. 24;
Molemmat palvelijat ovat saman herran, eli kristillisen kirkon palveluksessa. Toinen saarnaa sanan ruokaa ajalleen, eli julistaa herransa paluuta. Toinen taas toivoo sydämessään herransa viipyvän, koska on kiintynyt tähän maailmaan ja sen menoon. Siksi hän alkaa vainoamaan sitä palvelijaa, joka sanoo herransa tulevan. Herran paluu yllättää pahan palvelijan, päinvastoin kuin uskollisen ja ymmärtäväisen.
Juutalaisuudessa jokapäiväinen uhri viittaa väistämättä aina Jerusalemin temppelivuoreen ja siellä suoritettuun temppeliuhripalvelukseen. Temppelissä uhrattiin joka ilta ja aamu nk. jokapäiväinen (tamid) uhri koko kansan syntien edestä. Se käsitti vuoden vanhan lampaan sekä vilja-, öljy- ja viiniuhrin. Sapattina määrä kaksinkertaistettiin. Laskenta tulee aloittaa siitä, kun jokapäiväinen uhri on otettu sieltä pois ja hävityksen kauhistus pannaan Jerusalemin temppelivuorelle. "Jokapäiväinen uhri", eli temppelin uhripalvelus lakkautettiin Temppelivuorella lopullisesti, kun roomalaiset tuhosivat kaupungin ja temppelin syksyllä vuonna 70. Silloin juutalaisuudessa siirryttiin temppelipalveluksesta synagoogaan. Synagoogan alku oli siellä, missä ei ollut temppeliä, eli jo Danielin aikana Babyloniassa, missä kansa jatkoi Israelin uskon harjoitustaan kaukana tuhotusta Temppelivuoresta. Tämä on taustana Danielin näylle. Babylonian pakkosiirtolaisuus oli esikuva tulevasta pitkästä pakkosiirtolaisuudesta, joka alkoi vuonna 70. Suomalaisissa raamatunkäännöksissä heprean sana "yom" on usein käännetty "päiväksi". Yom merkitsee hepreassa ajanjaksoa yleensä kuten esim. päivää, jotain tiettyä aikaa ja myös vuotta. Oikea käännös sanalle on suomeksi "ajanjakso". Tekstiyhteys kertoo, millainen ajanjakso on kyseessä. Kalliomoskeija sijaitsee juutalaisuuden pyhimmässä paikassa
Meidän tuleekin katsoa, mitä Jerusalemin temppelivuorella on entisen temppelin paikalla jakeiden neljä ja yhdeksän ilmoittamana "viimeisenä aikana", eli juutalaisen kansan pitkän diasporan lopussa. Silloin Danielin kirjan profetiat Gabrielin mukaan täyttyvät. Siellä on ollut 600-luvun lopusta asti nk. Kalliomoskeija (viereinen kuva), joka ei nimestään huolimatta ole varsinainen moskeija, vaan islamin voitomerkki monoteististen uskontojen pyhimmällä paikalla. Kalliomoskeija valmistui Temppelivuorelle vuonna 691 tarkalleen juutalaisten toisen temppelin paikalle. Sen rakennutti sinne 5. umaijadikalifi Abd al Malik. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sen eteläpuolelle valmistui Al-Aqsan moskeija. Se "asetettiin" sinne profeetta Muhammedin kuoleman (8.6.632) jälkeen islaminuskon lähdettyä nopeasti leviämään. Muhammedin kerrotaan ennen kuolemaansa ilmoittaneen seuraajilleen, että Jumala on luvannut maan (Palestiina) Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. "Te olette Aabrahamin poikia, rakastakaa siis Aabrahamin Jumalaa ja menkää ottamaan haltuunne maa (Palestiina), minkä Jumala antoi isällenne Aabrahamille". Jerusalem on ensimmäinen islamin kahdesta rukoussuunnasta Muhammed seuraajineen oli myös ottanut Jerusalemin rukoussuunnakseen jo vuonna 621 ja vasta kolme vuotta myöhemmin, kun oli käynyt selväksi että juutalaiset eivät tunnustaisi Muhammedia profeetaksi, rukoussuunta muutetttiin kohti Mekkaa. Jerusalem tunnetaankin islamissa "ensimmäisenä kahdesta rukoussuunnasta". Kääntyminen kohti Mekkaa vuonna 624 symboloi toisten monoteististen uskontojen yläpuolelle nousemista. Jerusalem on toinen islamin kahdesta pyhäköstä Mekalle luotiin islamissa oma sakraalihistoria Aabraham-tradition avulla. Mekan Kaaba tulkittiin puhtaan abrahamilaisen kultin tyyssijaksi, joka oli arvojärjestelmältään ensimmäinen ja se määriteltiin myös vanhimmaksi. Jerusalem jäi "siunatun maan" keskukseksi, missä profeetat Mooseksesta Jeesukseen olivat julistaneet sanomaansa ja paikaksi, missä sitä oli säilytetty. Islamissa käytetään Jerusalemista tämän vuoksi myös nimitystä "toinen kahdesta pyhäköstä", mikä viittaa islamilaiseen käsitykseen monoteistisen uskonnon syntypaikoista. Ensimmäinen kalifi Abu Bakr käynnisti heti Muhammedin kuoleman jälkeen suuren jihadin, minkä tarkoitus oli islamilaisen valtapiirin levittäminen. Arabit saivat merkittävän voiton bysanttilaisista 30.7.634 Lyddassa, missä sai surmansa mm. keisari Herakleioksen veli Theodoros. Tämän jälkeen muslimijoukot keskittyivät ryöstämään kyliä ja maaseutua. Jerusalemin patriarkka Sofronios totesi 6.1.635 teofaniajuhlan saarnassaan; "Miksi verenvuodatukselle ei ole loppua? Miksi kirkkoja tuhotaan ja risti häväistään? Saraseenit, profeetan ennalta kuvaama hävityksen kauhistus (Dan. 12:11), kulkevat läpi maiden, jotka on kielletty heiltä, ryöstäen kaupunkeja, hävittäen peltoja ja hajottaen pyhiä luostareita". Kalliomoskeija on islamin voitonmerkki aiemmista monoteistisista uskonnoista
Jumalan edessä ainoa oikea uskonto on islam. Ei Jumalan sovi hankkia itselleen lasta. Ei hän ole siittänyt eikä syntynyt, eikä hänellä ole ketään vertaista.Uskokaa Jumalaan ja hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: "Heitä on kolme", vaan lopettakaa, se on parasta teille. Jumala on yksi Jumala. Jumala meitä varjelkoon! Hänelläkö olisi lapsia? Palestiinan mandaatti vuonna 1922
Tämän jälkeen, Lontoossa 24. heinäkuuta 1922, lähes 1900 vuoden maastakarkoituksen jälkeen juutalaisten "kansallinen koti" sai alkunsa Kansainliiton myönnettyä Palestiinan mandaatin Iso-Britannialle. Mandaatin sääntöihin sisältyi Churchill white paperin mukaan ilmoitettu Balfourin julistuksen lupaus juutalaisten kansallisesta kodista Palestiinassa. Mandaatin teksti löytyy täältä. Palestiinan virallisiksi kieliksi määrättiin englanti, arabia ja heprea, mikä johti myös heprean kielen elpymiseen puhekieleksi. Silloin myös alueen hallinta otettiin pois islaminuskoiselta Ottomaanien valtakunnalta ja siirrettiin Iso-Britannialle. Tässä Dan. 12:11 profetia toteutui vuoden ja kuukauden tarkkuudella, mutta autuaaksi haluavan tuli vielä odottaa 45 vuotta, eli yomia lisää. kesäkuu 632 + 1290 ajanjaksoa (vuosina ja kuukausina) = kesäkuu 1922 Itä-Jerusalemin ja temppelivuoren valtaus 1967
Kuvassa yllä israelilaiset sotilaat Temppelivuorella 7.6.1967, ensimmäisen kerran lähes 2000 vuoteen. Autuas, tai siunattu ja onnellinen odotti vielä 45 ajanjaksoa, eli vuotta lisää ja saavutti vuoden 1967, jolloin Itä-Jerusalem ja juutalaisuuden pyhimmät paikat temppelivuorella liitettiin jo 19 vuotta aiemmin itsenäistyneen Israelin osaksi Kuuden päivän sodassa. Tällöin profetia toteutui päivän tarkkuudella, sillä Muhammedin kuolemasta 8.6.632 päivälleen 1335 vuotta, eli yomia eteenpäin laskettuna tullaan 7.6.1967, jolloin Israel valtasi Itä-Jerusalemin ja sen vanhan kaupungin, jossa temppelivuori sijaitsee. Jos se olisi vallattu vasta 8.6 olisi aikaa kulunut 1335 vuotta ja yksi päivä. Profetia toteutui päivän tarkkuudella, koska nyt näyttämö valmistui Kristuksen takaisin paluuta varten. Tapahtui maailmanhistoriallinen käänne. Jerusalem ja Temppelivuori olivat taas juutalaisten hallinnassa! 1922 otettiin maa pois islaminuskoiselta Ottomaanien valtakunnalta, joka oli sitä pitänyt hallussaan yli 400 vuotta.Tämä mahdollisti Israelin valtion itsenäistymisen ja 45 vuotta myöhemmin 1967 myös Jerusalemin temppelivuori, eli Moorian vuori juutalaisuuden pyhimpine paikkoineen otettiin pois islaminuskoisen Jordanian hallinnasta. Siten islamilainen maailma, joka rakensi voitomerkkinsä juutalaisten pyhimmälle paikalle, joutui luovuttamaan ensin maan (1922) ja 45 vuotta myöhemmin myös koko Jerusalemin temppelivuorineen (1967) takaisin juutalaisille. Niin Danielille annettu näky toteutui tarkasti, vuoden, kuukauden ja päivän tarkkuudella, 2502 vuotta sen saamisen jälkeen. Autuaita olivat ne, jotka odottivat Kansainliiton päätöksestä antaa Palestiinan mandaatti Britannialle vielä 45 vuotta eteenpäin ja saivat nähdä omin silmin myös koko Jerusalemin ja Temppelivuoren tulevan Israelin valtion hallintaan! 8.6.632 + 1335 ajanjaksoa (vuosina ja päivinä) = 7.6.1967 Profetia toteutuu mahdollisesti vielä kirjaimellisina päivinä Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä. Se, että profetia on nyt avautunut ja toteutunut lähihistoriassa todistaa sen, että me elämme juuri nyt Danielin kirjan ilmoittamaa "lopun aikaa", jae 12:9, mikä päättyy lähitulevaisuudessa Kristuksen paluuseen.Har HaBayit BeYadeinu! (Temppelivuori on meidän käsissämme) huudahti Mordechai Gur, Israelin 55. Laskuvarjojääkäriprikaatin komentaja 7.6.1967 kuuluisassa kommentissaan radionlähetyksessä sen jälkeen, kun israelilaiset sotilaat olivat vallanneet Temppelivuoren. Harri A Tästä pääset takaisin etusivulle |
Turkin presidentti Erdogan on kutsunut Hamasin johtajan Ismail Haniyehin neuvotteluihin Istanbulin Dolmabahcen palatsiin viikonloppuna 21.-22. huhtikuuta. Erdogan vakuutti samalla puolustavansa palestiinalaisia niin kauan kuin elää.
Kalliomoskeija ei ole nimestään huolimatta varsinainen moskeija vaan muistorakennus tai pyhäkkö (engl. shrine) eikä sitä ole edes suunnattu Mekkaan päin. Muslimien silmissä siitä tuli islamin voiton tunnus. Kalliomoskeijan avulla islam, joka oli syntynyt juutalais-kristillisen uskontotradition ulkopuolella, julistautui monoteististen uskontojen tradition täysivaltaiseksi perilliseksi. Juutalaisen kosmoksen keskipisteen islamilaistaminen ilmensi mahdollisimman dramaattisesti islamin ylivertaisuutta juutalaisuuteen nähden. Mutta tapa, jolla se toteutettiin, viittaa siihen, että rakennusprojekti tähtäsi erityisesti myös kristinuskon haastamiseen. Kalliomoskeijasta oli määrä tulla kauniimpi ja mahtavampi kuin Pyhän haudan kirkko ja muut lähistöllä sijaitsevat kirkot. Kalliomoskeija koristeltiin bysanttilaistyylisillä mosaiikeilla. Kalligrafiaksi valittiin juuri niitä Koraanin lauseita, joissa hyökätään kristinuskon ydintä, Kristuksen jumaluutta vastaan. 
Laskemme profetiassa ilmoitetut ajanjaksot, eli 