1 Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita.
Juudan kaksi paluuta pakkosiirtolaisuudesta |
|
2 Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.
|
|
3 Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät."
|
|
4 Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana!
|
|
5 Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon.
|
|
6 Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra."
|
|
7 Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä.
|
|
8 Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.
|
|
9 Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon."
|
|
10 Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.
|
|
11 Herra sanoi minulle: "Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.'
|
|
12 Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan.
|
|
13 Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne.
|
Profeetta Hesekiel vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan Kuningas Nebukadnessarin toimesta 26 vuotiaana vuonna 597 eKr. Hesekielin kirja kirjoitettiin juutalaisille, jotka elivät pakkosiirtolaisuudessa ja kertoo mm. ajasta, jolloin heidät palautettaisiin takaisin omaan maahansa. Näky toteutui esikuvallisesti paluussa Babyloniasta 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, jolloin Jerusalemin temppelikin oli tuhottuna 70 vuotta.
Näyn varsinainen ja pääasiallinen toteutuminen tapahtui kuitenkin vasta 1900-luvulla. Silloin lähes 2000 vuotta kuivuneet luut heräsivät henkiin Israelin valtion itsenäistymisessä historiallisella paikallaan ja juutalaisten paluussa takaisin omaan maahansa, ei ainoastaan Babyloniasta, vaan kaikkialta maailmasta. Molemmat maastakarkoitukset ja myös paluut toteutuivat hämmästyttävän samankaltaisesti, vain tapahtumien mittakaava oli erilainen. Vain Jumalan sanan voima voi selittää tapahtumiin liittyvän historiallisen analogian. Paluu Babyloniasta 500-luvulla eKr. oli 1900-luvulla jKr. tapahtuneen toisen paluun esikuva, eli typos. Molemmat pakkosiirtolaisuudet alkoivat Jerusalemin temppelin tuholla.
Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (2.Piet. 1:21)
Ensimmäinen karkotus ja paluu Babyloniasta 500-luvulla eKr.
1. Karkotus
Babylonin vankeus oli juutalaisten maanpakolaisuus Babylonissa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eKr., jolloin Nebukadnessar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyros Suuren valloitettua Babylonin vuonna 539 eKr. Nebukadnessar tuhosi temppelin vuonna 586 eKr. ja vei lisää kaupungin asukkaita Babyloniin.
Yhteensä Nebukadnessar vei juutalaisia Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen kolme kertaa. Ensimmäinen kansanosa vietiin pakkosiirtolaisuuteen kuningas Jojakinin hallittua vasta kolme kuukautta vuonna 597 eKr., (2. Kun. 24:12-16).
Vuonna 586 eKr. kuningas Sidkia vangittiin ja vietiin silmät puhkottuina Babylonian pakkosiirtolaisuuteen toisen ryhmän kanssa. Jerusalemin kaupungin kannalta tämä vaihe oli dramaattisin. Henkivartiokaartin päällikkö Nebusaradan tuli kaupunkiin ja alkoi tuhota sitä. “Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan palatsin ja kaikki Jerusalemin talot, jokaisen suuren rakennuksen hän sytytti tuleen”, (2. Kun 25:9). Muureja revittiin maahan.
Kolmas ryhmä vietiin pakkosiirtolaisuuteen nelisen vuotta myöhemmin, vuonna 582 eKr. Babylonian henkivartiokaartin päällikkö Nebusaradan vei Jeremian kirjan mukaan vielä 745 Juudan asukasta Babyloniin,(Jer. 52:30).
Babylonissa sai alkunsa myös hepreankielinen Vanha testamentti, Tanak. Siellä syntyi lisäksi nk. synagoga jumalanpalvelus, koska temppelin uripalvelusta ei voitu suorittaa. Babyloniassa syntyi myös uusi kirjanoppineiden ryhmä, joiden prototyyppinä pidetään pappi Esraa. Temppelin uhripalveluksen sijaan keskiöön tuli Jumalan sana ja sen selittäminen. Messiaassa sana tuli lihaksi.
Ennen pakkosiirtolaisuutta Israelin historia on kuvattu 12 heimon historiana, mutta sieltä palasi vain Juudan heimo (ja pieni Benjaminin heimo sekä jonkin verran leeviläisiä) ja siksi voidaan sanoa myös juutalaisuuden saaneen alkunsa vasta pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen. Messias syntyi kirjoitusten mukaan Juudan heimosta, 1.Moos. 49:10 ja Miika 5:1. Vrt. myös Hepr. 7:14.
2. Paluu
Kyyros Suuri loi Suur-Persian valtakunnan, joka on alueellisen suuruutensa puolesta verrattavissa ainoastaan Rooman imperiumiin ja Aleksanteri Suuren luomaan valtakuntaan. Valtakunta ulottui Lähi-idästä aina Intiaan asti ja oli antiikin ensimmäinen supervalta. Persian suurkuningas valloitti valtakaudellaan Babylonian, Median ja Lyydian valtakunnat. Babylonin kaupungin Kyyros valloitti ilman taistelua vuonna 539 eKr. voitettuaan Babylonin armeijan sitä ennen Opiksen taistelussa. Kun Kyyroksen kenraali Gobryas marssi joukkoineen lokakuun 13. päivänä 539 Babyloniaan, oli kaupungin väki jo persialaisten puolella.
Kyyros esiintyy myös Raamatun Vanhassa testamentissa. Kuninkaalla on tärkeä asema juutalaisten historiassa. Vanhan testamentin mukaan Kyyros vapautti juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta ja antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin temppelin uudelleen (nk. Kyyroksen edikti vuonna 539 eKr.). Juutalaiset pitivät Persian kuningasta kansan vapauttajana. Kyyroksen suvaitsevainen uskontopolitiikka oli poliittisesti järkevää, sillä sen avulla hän saavutti valloittamiensa kansojen arvostuksen ja pystyi hallitsemaan laajaa valtakuntaansa nk. satraappien, eli aluehallitsijoiden avulla.
Kuvassa yllä Kyyroksen hallitsema antiikin ensimmäinen supervalta, Persia.
Kyyroksen edikti
|
"Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin.
|
|
Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä Juudan Jerusalemiin rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Olkoon teidän Jumalanne teidän kanssanne! Herra on Jumala, jonka asuinsija on Jerusalem.
|
|
Kaikkialla, missä tämän kansan jäseniä yhä elää muukalaisina, tulee paikkakunnan asukkaiden antaa heille mukaan hopeaa ja kultaa ja tavaraa ja karjaa sekä muita lahjoja Jerusalemiin rakennettavaa Herran temppeliä varten." (Esra 1:2-4)
|
Matkaan varustautuivat Juudan ja Benjaminin sukukuntien päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joissa Jumala oli herättänyt halun lähteä rakentamaan Jerusalemiin Herran temppeliä, Esra 1:5.
Juudan paluu "luvattuun maahan" mahdollisti Messiaan ensimmäisen tulemisen kirjoitusten mukaan, vrt. 1.Moos. 49:10;
Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.
Toinen karkotus ja paluu kaikkialta maailmasta 1900-luvulla
1. Karkotus
Ensimmäinen juutalaissota oli ensimmäinen kolmesta kapinasta jonka juutalaiset aloittivat Rooman valtakuntaa vastaan. Sota alkoi vuonna 66 Jerusalemin juutalaisten noustua kapinaan roomalaisia vastaan heihin kohdistuneen vainon jälkeen ja se päättyi vuonna 73 roomalaisten vallattua kapinallisten viimeisen turvapaikan Masadan linnoituksen. Sodan ratkaisuvaihe päättyi syksyllä vuonna 70 Rooman sotapäällikkö Tituksen tuhotessa Jerusalemin kaupungin ja samalla polttaen sen temppelin.
Nk. Toinen juutalaissota (hepr. מרד בר כוכבא), tunnetaan myös nimellä Bar Kokhban kapina, oli juutalaisten kolmas suuri kapina Roomaa vastaan. Sota päättyi roomalaisten voittoon ja sen jälkeen suurin osa Palestiinan juutalaisista pakkosiirrettiin valtakunnan muihin osiin. Sodasta voidaan käyttää myös nimeä kolmas juutalaissota, jos vuosien 115–117 levottomuudet eli Kitos-sota, jonka kenraali Lusius Quietus kukisti, lasketaan varsinaiseksi sodaksi. Sotia ja pakkosiirtämisiä oli siis samalla tavalla kolme eri kertaa kuin esikuvana toimineessa Babylonian pakkosiirtolaisuudessakin. Nyt vain paljon suuremmassa ja tuhoisammassa mittakaavassa. Ensimmäisen karkotuksen toimeenpanivat babylonialaiset ja toisen roomalaiset.
Roomaa vastaan käytyjen sotien seurauksena juutalainen kansa joutui toiseen suureen diasporaan, ensin Rooman valtakunnan alueelle, ja myöhemmin kaikkialle maailmaan.
2. Paluu
Brittiläinen Imperiumi oli valtakunta, johon kuuluivat Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsemat siirtomaat ja muut alueet. Imperiumi alkoi syntyä 1600-luvulla ja oli laajimmillaan vuoden 1900 tienoilla, jolloin siihen kuului neljäsosa ihmiskunnasta. Se oli myös pinta-alaltaan suurin imperiumi ihmiskunnan historiassa. Brittiläiseen Imperiumiin kuului laajoja alueita Pohjois-Amerikasta, Karibialta, Afrikasta, koko Intia ja Australia, alueita Kaakkois-Aasiasta ja Tyyneltämereltä sekä jonkin aikaa suurin osa Lähi-idästä. Sanonta kuuluikin, että Brittiläisessä Imperiumissa ei aurinko koskaan laskenut.
Brittiläinen imperiumi hajosi vasta 1900-luvun aikana, kun sen alusmaat itsenäistyivät nationalismin seurauksena. 56 niistä kuuluu nykyisin Imperiumin raunioille perustettuun Kansainyhteisöön.
Kuvassa yllä Brittiläinen Imperiumi, 1900-luvun alun mahtavin supervalta.
Balfourin julistus
Balfourin julistus oli Julkinen lausunto, jonka Ison -Britannian hallitus antoi vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan aikana ja jossa ilmoitettiin sen tukevan "juutalaisten kansallisen kodin" perustamista Palestiinaan ottomaanien alueelle. Julistus sisältyi Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin Arthur Balfourin 2. marraskuuta 1917 päivättyyn kirjeeseen Lordi Rothschildille, Ison-Britannian juutalaisyhteisön johtajalle. Kirje oli tarkoitettu lähetettäväksi Ison -Britannian ja Irlannin sionistiselle liitolle. Julistuksen teksti julkaistiin lehdistössä 9. marraskuuta 1917.
2. marraskuuta 1917
Rakas Lord Rothschild,
Minulla on suuri ilo välittää teille, Hänen majesteettinsa hallituksen puolesta, seuraava julistus sympatian osoituksena juutalaisten sionististien pyrkimysten suhteen, joka on esitetty ja hyväksytty kabinetissa.
"Hänen majesteettinsa hallitus suhtautuu myönteisesti juutalaisten kansan kansallisen kodin perustamiseen Palestiinaan ja pyrkii kaikin tavoin helpottamaan tämän tavoitteen saavuttamista. On selvää, että ei tule tehdä mitään, mikä voi vahingoittaa ei-juutalaisten yhteisöjen jo olevaa yhteiskunnallista- ja uskonnollista oikeudellista asemaa Palestiinassa tai juutalaisten nauttimaa oikeudellista ja poliittista asemaa missä tahansa muussa maassa. "
Olisin kiitollinen, jos voisitte tuoda tämän julistuksen sionistiliikkeen tietoon.
Vilpittömästi sinun,
Arthur James Balfour
Britit valloittivat Jerusalemin joulukuun alussa heti julistuksen antamisen jälkeen kenraali Edmund Allenbyn johdolla. Allenby oli voittanut turkkilaiset kuukautta aiemmin nk. kolmannessa Gazan taistelussa ja sen seurauksena alueelta vetäytyvät osmanit jättivät Jerusalemin briteille ilman taistelua. Kaupunki antautui 9. joulukuuta 1917.
Turkki hävisi seuraavana vuonna 1918 sodan ja sille kuulunut Palestiinan alue annettiin maailmansodan jälkeen Britannialle. Kansainliitto hyväksyi Britannian mandaatin alueelle ja mandaatin perusasiakirjaan sisällytettiin Balfourin julistus lähes sellaisenaan. Tämä johti myöhemmin israelin valtion itsenäistymiseen Britannian luopuessa mandaatistaan 15.toukokuuta 1948.
Tapahtumien historiallinen analogia
Näin juutalaisten toinen paluu toteutui, tällä kertaa melkein 1900 vuoden maastakarkoituksen jälkeen. Molemmat paluut, sekä paluu Babyloniasta vuonna 539 eKr. alkaen, että myös paluu kaikkialta maailmasta vuodesta 1917 alkaen toteutuivat aikansa mahtavimman supervallan julkisesta lausunnosta juutalaisen kansan oikeudesta palata takaisin omaan maahansa. Molempia paluita yhdistivät myös nykyisen Israelin alueen ja Jerusalemin joutuminen paluuoikeuden julkistaneiden imperiumien valtaan. Meedia-Persia käsitti omana aikanaan koko silloisen tunnetun maailman ja Brittiläinen Imperiumi taas kirjaimellisesti koko maailman, koska juutalaiset elivät diasporassa koko maailmassa. Brittiläisessä Imperiumissa ei aurinko koskaan laskenut.
Juudan kansan paluun mahdollistaneiden julistusten välinen aika on vuodesta 539 eKr. vuoteen 1917 yhteensä 2455 vuotta. Näin profeetta Hesekielin kirjaansa tallentama näky Israelin kansan kuolleiden luiden heräämisestä toteutui historiassa kaksi kertaa. Paluu Babyloniasta oli profetian esitäyttymys ja paluu kaikkialta maailmasta profetian varsinainen täyttymys.
Niinkuin paluu Babyloniasta mahdollisti Jeesuksen ensimmäisen tulemisen, niin 1900-luvulla tapahtunut juutalaisten paluu kaikkialta maailmastaa mahdollistaa Jeesuksen toisen tulemisen, sillä Jeesus on sitonut paluunsa juutalaisen kansan kääntymiseen hänen puoleensa Jerusalemissa;
|
37 "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.
|
|
38 Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.
|
|
39 Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'" (Matt. 23:37-39)
|
Koko Jerusalem, Temppelivuori ml., siirtyi juutalaisen kansan hallintaan nk. Kuuden päivän sodan yhteydessä 7.6.1967.
Harri A