Onko Raamattu kokonaan Jumalan inspiroima kirja?

Suomessakin on viime vuosikymmeninä pyritty murentamaan Raamatun arvovaltaa liberaalin raamatuntutkimuksen avulla. Väitetään, että vain osa siitä voi olla Jumalan inspiroimaa ja toinen osa omaan aikaansa sidottua erehtyvää ihmisen sanaa, jolla ei ole enää merkitystä meidän päivinämme. Siten voisimme jättää osan kirjoituksista nk. omaan arvoonsa eikä kaikkea tulisi ottaa enää vakavasti. Tutkimme, mitä Raamattu itse todistaa tästä asiasta.

1. Miten Jeesus suhtautui Raamattuun?

Jeesuksen suhtautumista kirjoitettuun Jumalan sanaan, silloiseen Vanhaan testamenttiin, kuvaavat mm. hänen seuraavat lausuntonsa;

•  Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

• ...Raamattu ei voi raueta tyhjiin. (Joh. 10:35b)

• Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. (Joh. 5:46)

•  Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! (Luuk. 24:25)
  

• Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. (Joh. 17:17)

Lisäksi Jeesus käytti jatkuvasti ilmaisuja "kirjoitettu on" ja "ettekö ole lukeneet" perustaen kaiken opetuksensa jo VT:ssa ilmoitettuun Jumalan sanaan. Heprealainen Raamattu koostuu laista, profeetoista ja kirjoituksista. Sen kirjakokoelma poikkeaa jonkin verran meidän omaksumastamme. Samuelin ja Kuningasten kirjat kuuluvat profeettoihin ja Danielin kirja kirjoituksiin. Jeesuksen viitatessa koko Raamattuun tai "kaikkiin kirjoituksiin", hän tarkoitti koko meidän Vanhaa testamenttiamme.

Huomaamme, että Mooseksen laki, profeetat ja "kaikki kirjoitukset", eli meidän nykyinen Vanha testamenttimme olivat Jeesukselle täyttä totta jopa kaikkein pienimmän kirjaimen (jot) ja puoliheittomerkin (keraia) tarkkuudella, vrt. Matt. 5:18. Jeesus siis uskoi itse nk. Raamatun sanainspiraatioon. Jeesus totesikin, että "ei ihminen elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, mikä lähtee Jumalan suusta, vrt. Matt. 4:4. Jeesuksen mukaan Raamattuun ei siis kuulu ainoastaan forma, eli sisältö, vaan myös materia, eli kaikki sanat, tavut ja merkit.

Sanainspiraatio merkitsee uskoa siihen, että koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä aina yksittäisiä sanoja myöten. Jeesuksella oli tämä usko kirjoituksiin.

Jeesus myös väitti, että koko Vanha testamentti todistaa juuri hänestä. UT:ssa onkin yli 250 suoraa viittausta VT:iin sekä runsaasti epäsuoria viittauksia. Joskus UT:ssa lainataan VT:n sanoja varsin vapaasti nimenomaan sen varmistamiseksi, että kyseisten kohtien merkityssisältö tulisi varmasti selväksi. Tässäkään ei siis ole kysymys "kirjoitusten epätarkkuudesta". Matteuksen lainaukset on yleensä otettu noin 200 eKr. tehdystä VT:n kreikankielisestä käännöksestä, Septuagintasta. Johannes taas lainaa VT:a sen heprealaisesta alkutekstistä.

Jeesus uskoi koko Vanhan testamentin olevan Jumalan sanaa siitä mitään pois jättämättä. Hänen tulkintansa kirjoituksista oli yksiselitteinen, ne todistivat kaikki hänestä, Luuk. 24:27b.

2. Miten Paavali suhtautui Raamattuun?

Paavali totesi Raamatusta mm. seuraavaa;

Ylläoleva jae pitäisi kääntää tarkasti kreikankielisestä alkutekstistä; "kaikki kirjoitukset (Raamatussa) ovat syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta..." Vrt. esim. KIng James; "All scripture is given by inspiration of God..." Samoin jakeen kääntävät lähes kaikki muutkin raamatunkäännökset.

 Alkutekstin merkitys tarkoittaa, että koko Raamattu, kaikki kirjoitukset (pas grafe), aina yksittäisiä sanoja myöten, on Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt (theopneustos), eikä vain joku ihmisen määrittelemä osa siitä, vrt. myös Ps. 119:160. Vanha kirkkoraamattu KR 1776 kääntää jakeen oikein;

16 Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa.

Ja vielä Paavalin "uskontunnustus" roomalaiselle maaherra Feeliksille;

• Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken (pas), mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa. (Ap.t. 24:14)

Paavali käyttää tässä samaa pas-sanaa kuin 2.Tim. 3:16:ssa. Sana merkitsee kirjaimellisesti kaikkea aina pienintä yksityiskohtaa myöten.

Laki ja profeetat oli sen ajan nimitys meidän Vanhalle testamentillemme, vertaa myös Luuk. 16:16a; "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti".  Huomaamme, että myös Paavali, Jeesuksen tavoin uskoi ja opetti kaikkien pyhien kirjoitusten olevan Jumalan erehtymätöntä sanaa.

Jo VT:ssa on tuotu esiin Raamatun sanainspiraatio. Tyypillinen profeettojen käyttämä ilmaisu oli; Näin sanoo Herra!

Esim. Jer.30:2 ja 36:2 ilmoittavat selvästi, että Jeremia ei kirjoittanut omia sanojaan, vaan Jumalan antamat sanat;

 Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kaikki sanat, jotka minä olen sinulle puhunut, kirjaan. (Jer. 30:2)

Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista ja Juudasta ja kaikista pakanakansoista siitä päivästä asti, jolloin minä aloin sinulle puhua, Joosian päivistä, aina tähän päivään saakka. (Jer. 36:2)

Paavali perusti myös koko teologiansa VT:n ilmoitukseen. Tosin liberaalit eksegeetit eivät voi sitä ymmärtää ja se on heiltä salattu, koska he eivät tarkastele asiaa VT:n ilmoituksen ja kristillisen opin valossa.

VT:n ilmoituksen ja kristillisen opin valossa Paavalin teologia on yksinkertaisen selkeä ja johdonmukainen. Room. 16:25-26 ja 2.Kor 3:14-16 perusteella voidaan todeta, että koko evankeliumi löytyy jo VT:sta. Paavalin mukaan se tuodaan nyt, uuden liiton aikana, esiin kaikkien nähtäville Kristuksessa. Uusi testamentti on lopulta vain Vanhan testamentin selitystä.

3. Pietarin todistus Raamatun kirjoituksista

Apostoli Pietari todistaa Raamatusta;

Sydämissänne tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia synny itsestään, sillä profetia ei ole koskaan tullut ihmisen tahdosta, vaan Jumalan ihmiset ovat puhuneet (ja kirjanneet sen myös Raamattuun) Pyhän Hengen johtamina. (2.Piet. 1:20-21, Aapeli Saarisalon käännös)

Saarisalo kääntää jakeen alkutekstin ajatuksen mukaisesti. Pietari todistaa tässä, että profeetat eivät puhuneet omia käsityksiään, vaan julistivat jumalallista ilmoitusta. Vanha kirkkoraamattu KR 1776 kääntää jakeet myös oikein;

King James kääntää tämän kohdan;

Knowing this first, that no prophecy of the scripture is of any private interpretation. For the prophecy came not in old time by the will of man: but holy men of God spake as they were moved by the Holy Ghost. (2.Piet. 1:20-21)

Samoin jakeen kääntävät lähes kaikki muutkin raamatunkäännökset.Väärän profeetan tuntomerkki oli VT:ssa juuri se, että hän puhui omassa voimassaan (private interpretation) ilman Jumalan valtuutusta. Julistaessaan jumalallista ilmoitusta profeetat pystyivät myös kertomaan, millaiseksi historia vastaisuudessa muodostuisi, ts. ennustamaan tulevaisuutta.

Siksi Raamattu on yliluonnollinen kirja. Tätä ei tietenkään voida tunnustaa nk. tieteellisessä raamatuntutkimuksessa, koska tiede ei tunne käsitettä "yliluonnollinen". Parhaimmillaan tieteellinen raamatuntutkimus voi kuitenkin avata uusia näköaloja myös teologiaan. Pahimmillaan se murtaa Raamatun auktoriteettia kyseenalaistamalla sen jumalallisen alkuperän. Kaikki riippuu tutkijan lähtökohdista.

4. Miten rabbiininen juutalaisuus tulkitsee Raamattua?

Meillä on paljon opittavaa rabbien suhtautumisesta raamatunteksteihin. Juutalaisessa raamatuntulkinnassa on periaate "Toorassa on kaikki". Se tarkoittaa sitä, että Raamattu on aina tyhjentymätön ja voi avautua samalla kertaa usealla eri tavalla. Kukin raamatunjae siis sisältää potentiaalin avautua lukemattomilla eri tavoilla, mutta ei vain samanaikaisesti, vaan uudelle ajalle aina uudella tavalla. Johtoajatuksena on, että mikään Raamatun tekstissä ei ole vailla merkitystä eikä pujahtanut sinne ilman tarkoitusta. Lukiessaan näin tekstiä ikään kuin suurennuslasin kautta, juutalaiset eksegeetit löytävät tekstistä sinne heitä varten jätettyjä suoranaisia kutsuja käydä eksegeesin keinoin avaamaan tekstin alle kätkeytyviä maailmoja ja salaisuuksia.

Heillä on siis, samoin kuin Jeesuksellakin, usko Raamatun sanainspiraatioon. Ja jopa vielä enemmän, usko siihen, että myös kaikki tekstin epätasaisuudetkin, kuten puuttuvat tai ylimääräiset sanat sekä kielioppi- tai kirjoitusvirheetkään eivät ole Raamatussa "vahingossa", vaan niilläkin on joku jumalallinen tarkoitus. Valitettavasti heiltä puuttuu vielä toistaiseksi Jumalan Pyhän Hengen voitelu, koska he eivät tunne Kristusta. Siksi heidän raamatunselityksensä menee useimmiten harhaan, mutta asenne Raamatun tekstiin on oikein. Eräänä päivänä tämä muuttuu, kun he ottavat Kristuksen vastaan. Se tulee olemaan koko maailmalle kuin "elämä kuolleista", Room. 11:15!

5. Mikä on meidän suhtautumisemme Raamattuun?

Apostolien teoista näemme, että alusta asti evankeliumin julistus oli saarnaa Kristuksesta ja Raamatusta toisiinsa liittyneinä. Näin on vielä nykyäänkin. Ne todistavat toisistaan eikä niitä voi erottaa.

On sanottu, että emme usko Raamattuun, vaan Kristukseen, mutta kuinka voisimme uskoa Kristukseen, jos emme usko Raamattuun, sillä usko tulee evankeliumin kuulemisesta ja kuuleminen Raamatun sanan kautta, Room. 10:17. Jeesus moitti juutalaisia juuri siitä, että koska he eivät uskoneet kirjoituksia, niin siitä syystä he eivät voineet uskoa myöskään hänen sanojaan, Joh. 5: 47. Usko kirjoituksiin ratkaisee myös uskon Kristukseen!

On myös sanottu, että uskomme kohde ei ole Raamattu, vaan Kristus. Mutta miten nämä voi erottaa toisistaan? Suhtautumisemme Jumalan sanaan, Raamattuun, kuvaa myös meidän suhtautumistamme Jumalaan, vrt. Joh. 1:1;

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. (Joh. 1:1)

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Sana on Kristus ja Kristus on Jumalan sana! Jos ei usko toiseen, ei voi uskoa toiseenkaan. Sydämen uskoa Kristukseen ei ole olemassa ilman uskoa Raamattuun Jumalan sanana.

Jumala antoi sanansa, Raamatun, ihmisten kautta. Hän ei ilmestynyt esim. enkelin hahmossa kynä kädessä sitä itse kirjoittamaan. Hän puhui ja toimi Jumalan Henkeä täynnä olevien ihmisten kautta ja tämän kirjoittivat muistiin joko profeetat itse tai tehtävään valitut kirjurit. Koska Raamattu on Jumalan henkeyttämää sanaa, sillä on hengellistä merkitystä kaikkien aikojen ihmisille, vrt. Matt. 24:35 ja Luuk. 21:33;

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. (Luuk. 21:33)

Koska Raamattu on annettu Jumalan johdossa olleiden ihmisten kautta, siinä on inhimillinen puoli mukana, mikä näkyy tekstin muodossa, tyylissä ja historiallisessa viitekehyksessä. Se on tästä huolimatta Jumalan henkeyttämää sanaa. Edelleen pitää paikkansa Jeeesuksen todistus;

Samoin on uudessa liitossa, jos emme usko Raamatun kirjoituksiin, emme voi uskoa myöskään Kristukseen.

6. Jumalan sanaa vastaan on hyökätty alusta alkaen

Perkele  hyökkää ensisijassa juuri Jumalan sanaa vastaan ja hänen päätehtävänsä on kyseenalaistaa se, vrt. Matt. 4:1-10 ja Luuk. 4:1-13.

Perkele aloitti tehtävänsä toteuttamisen kysymällä ensimmäisiltä ihmisiltä;

Onko Jumala todellakin sanonut? (1.Moos. 3:1b)

Tästä epäilyksen kylvöstä seurasi syntiinlankeemus ja siitä lähti liikkeelle koko ihmiskunnan onnettomuus. Tämä sama kysymys esitetään myös meille täällä Suomessa voimakkaammin kuin koskaan ja myös kirkon sisäpuolella. Tehokkain tapa murentaa usko Kristukseen on kyseenalaistaa hänen sanansa, Raamattu.

Vastaus otsikon kysymykseen on kyllä, Raamattu on kokonaan Jumalan inspiroima ja yliluonnollinen kirja. Raamatun käännöksissä voi kyllä olla puutteita niiltä osin, kun kääntäjinä on toiminut uudestisyntymättömiä ihmisiä, joilla ei ole ollut Jumalan Pyhän Hengen voitelua työssään. Näin on erityisesti uudessa suomalaisessa raamatukäännöksessä KR 1992.

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle