Share |

Juutalaisten ja kristikunnan kieltäytyminen Jeesuksen vertauksissa

Matteus kertoo Jeesuksen vertauksen kuninkaanpojan häistä, joka on kuvaus juutalaisten kieltäytymisestä vastaanottamaan Messiastaan, Jeesusta, hänen ensimmäisessä tulemisessaan. Luukas esittää taas Jeesuksen vertauksen suurista illallisista, joka kertoo seurakunnan/kirkon ajan lopussa tapahtuvasta suuresta luopumuksesta ja kristikunnan kieltäytymisestä lähtemästä Herran valmistamaan "taivaalliseen ehtoollisjuhlaan" hänen toisessa tulemisessaan. Eroavuudet Matteuksen ja Luukkaan vertausten kesken ovat niin suuria ja vertausten sijainti evankeliumeissa niin poikkeava, että ne ovat eri vertauksia ja käsittelevät siksi eri tapahtumia.

risti_taivaalla.jpg

Kuvassa yllä Tuusulan taivaalle piirtynyt sinivalkea risti kesällä 2005 artikkelin tekijän kuvaamana (Matt. 24:30a). 

 

Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.

Jos artikkeli kiinnostaa sinua, voit jakaa sen eteenpäin oikeassa yläkulmassa olevilla nk. share-napeilla.

Sisällysluettelo:

1. Matteuksen vertaus kuninkaanpojan häistä kertoo juutalaisten kieltäytymisestä Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa

2. Luukkaan vertaus suurista illallisista kertoo kristikunnan kieltäytymisestä Jeesuksen toisessa tulemuksessa

3. Suuri luopumus aikojen lopulla

Kaikki Raamatun lainaukset ovat 1933/1938 käännöksestä

1. Matteuksen vertaus kuninkaanpojan häistä kertoo juutalaisten kieltäytymisestä Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa

Profetia juutalaisten kieltäytymisestä vastaanottamasta evankeliumia on esitetty vertauksessa kuninkaanpojan häistä, Matt. 22:1-14;

1. Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
2. "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani (ariston), minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6. ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." (Matt. 22:1-14)

Jakeessa kolme kuningas lähettää ensin palvelijansa ja sen jälkeen vielä toisia palvelijoita kutsumaan kutsuvieraita häihin. Tämä kertoo ensin Jeesuksen ja myöhemmin apostolien kautta tapahtuneeseen juutalaisen kansan"kutsumiseen". Jakeessa kuusi ilmoitetaan Messiaan surma ja muidenkin palvelijoiden vaino ja surmaaminen alkuseurakunnan aikana. Vuonna 62 silloinen ylipappi Ananus surmautti Jerusalemin seurakunnan johtajan ja Jeesuksen maallisen velipuolen Jaakobin yhdessä muun seurakunnan johdon kanssa. Sota Roomaa vastaan alkoi neljä vuotta sen jälkeen.

Jeesus ilmoittaa jakeessa seitsemän roomalaisten kautta tulevan Jerusalemin hävityksen vuonna 70 nk. Juutalaissodan päätteeksi. Sota alkoi keväällä 67 roomalaisen sotapäällikkö Vespasianuksen kootessa armeijaansa Ptolemain (nykyinen Akko) satamassa. Kolme vuotta myöhemmin roomalaiset Vespasianuksen pojan, Tituksen, johtamina valloittivat ja tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin maan tasalle. Sodassa sai surmansa useita satojatuhansia, jopa yli miljoona juutalaista. Tämä kuvaus sitoo Matteuksen kertoman vertauksen alkuseurakunnan ajalle ja juutalaisten luopumukseen evankeliumista. Vertauksen kuningas on Jumala, joka on myös Israelin kuningas vanhatestamentillisessä viitekehyksessä, vrt. 2. Moos. 15:18 ja Ps. 93. Se, että Jeesuksen vertauksessa mainitaan kaupungin polttaminen, toteutui historioitsija Josefuksen mukaan temppelin tuhossa, minkä roomalaiset sytyttivät palamaan tunkeuduttuaan Antonian linnasta muurin läpi temppelin alueelle. Vaikka kaupunki ja sen temppeli oli rakennettu pääosin kivestä, kaikki palava materiaali, kuten puuaines yms. poltettiin. 

Jakeet 9-10 kuvaavat pakanalähetystä, kun juutalaiset eivät ottaneet evankeliumia vastaan, se vietiin pakanakansoille. Jakeen 10 "sekä pahat että hyvät" kuvaa sitä, miten kaikki ihmiset ovat perisynnin alaisia ja vain turvautumalla Kristuksen lahjavanhurskauteen he voivat pelastua. Tämä oli sen ajan juutalaisuudessa vieras ajatus. Pahat ja hyvät kuvaavat sitä, että kaikkia kutsutaan riippumatta ihmisen omista ansioista tai asemasta.

Kuvahaun tulos haulle The Parable about a Wedding Banquet

Omissa vaatteissaan hääjuhlaan pyrkinyt heitetään sieltä ulos.

Jakeissa 11-13 painotetaan samaa asiaa, eli ilman Jeesuksen antamaa lahjavanhurskautta ei häihin ollut menemistä. Mies häissä ilman kuninkaan antamaa häävaatetta viittasi juutalaisten käsitykseen saavuttaa vanhurskaus lain teoilla omin voimin. Omavanhurskaus ei kuitenkaan riitä häihin pääsyyn, vaan ainoa keino päästä sinne on pukea päälle Jeesuksen lahjavanhurskaus uskon kautta Häneen ja se annetaan ihmiselle ulkopuolelta yksin armosta. Omilla vaatteillaan, eli omilla ansioillaan hääjuhliin pyrkinyt kuokkavieras heitettiin sieltä ulos vaikka häntä kutsuttiinkin ystäväksi.

Lopulta jae 14 kertoo, että alkutapahtumien jälkeen vain harvat kansaan kuuluneista vastaanottivat evankeliumin, vaikka Jeesus lähetettiinkin ensin "kaikille Israelin kadonneille lampaille", Matt. 15:24. Jakeen 14 "monet" ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan omaisuuskansaan kuuluvia, vaan kaikkia ihmisiä, myös pakanoita. Monet kutsutaan, mutta vain hääpukuun pukeutuvat valitaan.

Jakeessa neljä mainittu ateria on kr. alkutekstissä aristonmikä tarkoittaa päivän ensimmäistä ateriaa. Juutalaiset saivat kutsun ensin ja sen jälkeen evankeliumi levisi "maan ääriin" asti.

Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. (Ap.t. 1:8)

Hääjuhlaan pääsyn vaatimukset

On huomattava, että vaatimukset hääjuhlaan pääsemiseksi olivat 

1. Kutsun vastaanottaminen ja 

2. Pukeutuminen hääpukuun.

Ihmisen tulee ottaa evankeliumin kutsu vastaan, vrt. 1.Kor. 15:1b, ja hyväksyä yksin Kristuksen ansio pelastuksen ehdoksi, muutoin ei taivaan hääjuhliin ole asiaa. Ihminen ei kuitenkaan langenneesta tilastaan johtuen voi kutsua itseään pelastukseen, vaan kutsu tulee aina ensin Jumalalta evankeliumin kautta, Joh. 6:44a. Ihmiselle jää ratkaisun tekeminen ottaako kutsun vastaan vai ei. Pelastus on aina Jumalan teko, mutta ihmisen valinta.

 

2. Luukkaan vertaus suurista illallisista kertoo kristikunnan kieltäytymisestä Jeesuksen toisessa tulemuksessa

12. Ja hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat päivälliset (ariston) tai illalliset (deipnon), älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua.
13. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita;
14. niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa."
15. Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"
16. Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
17. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.
18. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
19. Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
20. Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'.
21. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'.
22. Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'.
23. Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
24. sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." (Luuk. 14:16-24, KR 1938)

Deipnon.jpgJeesus esitti vertauksen suurista illallisista Luuk. 14:16-24. Myös tätä vertausta on perinteisesti tulkittu profetiaksi juutalaisten kieltäytymisestä vastaanottamaan evankeliumia. Asiaa tarkemmin tutkittaessa näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on selkeästi eri asiasta kuin Matteuksen 22. luvun vertauksessa. Voisi sanoa asian olevan jopa päinvastoin, kuten seuraavassa tarkastelussa huomaamme! Eroavuudet ovat vertausten kesken niin suuria ja vertausten sijainti evankeliumeissa niin poikkeava, että ne ovat eri vertauksia ja käsittelevät eri tapahtumia. 

Vertauksen alussa, jakeessa 12, Jeesus mainitsee kaksi ateriaa, ariston ja deipnon, mitkä tarkoittavat päivän ensimmäistä ja viimeistä ruokailua. Kyseessä on siis saman päivän aamiainen ja illallinen. Hän ilmaisee tässä sen, että vertauksessa mainittu kutsu hääaterialle esitetään kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kutsu esitetään seurakunnan ajan alussa ja sitten vielä toisen kerran seurakunnan ajan lopussa. Molemmilla kerroilla se torjutaan niiden taholta, joille kutsu tuodaan. Alussa kutsun torjuvat juutalaiset ja lopussa uuden liiton kristityt. Seurakunnalle/kirkolle Jeesus on ilmoittanut jo etukäteen, että hän tulee takaisin silloin, kun "te ette luule".


Kun yksi päivä vastaa allegorisesti koko seurakunnan aikaa, päivän ensimmäinen ateria (ariston) viittaa seurakunnan ajan alussa olleeseen tapahtumaan ja päivän viimeinen ateria (deipnon) viittaa seurakunnan ajan lopussa tulevaan tapahtumaan.


Luukkaan vertaus viittaa typologiseen tapahtumaan, missä juutalaisten kieltäytyminen on ennakkokuva lopussa tapahtuvasta pakanaseurakunnan kieltäytymisestä. Toisaalta myös ensimmäisten kieltäytyminen johtaa pelastussanoman välittymiseen jälkimmäisille ja päinvastoin. Näin "ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi".  

Luukkaan vertauksessa "erään miehen" järjestämistä suurista illallisista Jeesus mainitsee ennen vertauksen esittämistä, jakeessa 14, "vanhurskasten ylösnousemuksen", jonka jälkeen eräs kuulijoista toteaa "autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa", jae 15. Aterioiminen Jumalan valtakunnassa luonnollisesti liittyy juuri Jeesuksen aikaisempaan mainintaan "vanhurskasten ylösnousemuksesta". Tämä oli tuttu käsite Jeesuksen kuulijoille mm. Dan 12:2 perusteella, esittihän Jeesus vertauksensa aterioidessaan erään fariseusten johtomiehen talossa, vrt. 14:1. Fariseukset uskoivat ylösnousemukseen päinvastoin kuin saddukeukset, joka oli toinen suuri uskonnollinen suuntaus Jeesuksen ajan Juudeassa.

Jakeessa 14 mainittu "vanhurskasten (elämän) ylösnousemus" on eroitettava "tuomion ylösnousemuksesta", joka tapahtuu Ilm. 20:5 perusteella 1000 vuotta myöhemmin.  Viimeinen tuomio tulee vasta "tuomion ylösnousemuksen" yhteydessä noin 1000 vuotta seurakunnan ylösoton jälkeen, vrt. Joh. 5:28-29;

28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

 Myös Dan. 12:2 erottaa vanhurskasten (elämän) ja tuomion ylösnousemukset toisistaan;

Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. (Dan. 12:2)

Jeesus kohdistaa vertauksen sanat juuri tälle miehelle, jae 16a. Tämä sitoo ko. vertauksen "vanhurskasten ylösnousemuksen" aikaan, eli seurakunnan ylösottoon, vrt. Paavalin sanat;

16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1.Tess. 4:16-17, KR 1938)

"Eräs mies" Luukkaan vertauksessa kuvaa vielä silloin Israelille tuntematonta uuden liiton  seurakunnan päätä, Kristusta. Siksi hänestä ei käytetä tässä nimitystä "kuningas", kuten Matteuksen vertauksessa.

Luukkaan vertauksen perusteella seurakunnan ajan lopussa käy samoin kuin seurakunnan alussakin. Alussa juutalaiset hylkäsivät Messiaansa ja lopussa kristityt tulevat tekemään valtaosaltaan samoin. Juutalaisten hylkääminen johti evankeliumin viemiseen "pakanoille", vrt. Room. 11:11, ja seurakunnan torjunta tulee johtamaan evankeliumin palauttamiseen takaisin juutalaisille, vrt. Room. 11:31.

Kutsu lähetettiin illallisajan tullessa jo aiemmin kutsutuille (jae 17), eli evankeliumin kuulleille ihmisille, jotka alkoivat järjestään estelemään silloin, kun illallisille olisi pitänyt lähteä. Kutsulla tarkoitetaan seurakunnan lopulla tapahtuvaa Jeesuksen paluun julistusta suuren hengenvuodatuksen yhteydessä.

Tästä lopun ajan suuresta hengenvuodatuksesta on näillä sivuilla erikseen kirjoitettu artikkeli.

Kysymys oli nimenomaan illallisista, joka jo sananakin viittaa seurakunnan ajan loppuun eikä pidoista, niinkuin 1992 käännös ilmoittaa. Alkutekstin sana jakeessa 17 on deipnon, joka viittaa juuri illalla tapahtuvaan ruokailuun. 

Alustavat kutsut oli ajan tavan mukaisesti lähetetty jo hyvissä ajoin aiemmin, jotta ihmiset olisivat järjestäneet menonsa ja varautuneet juhlaan. Kuitenkin, kun tarkka ajankohta selvisi kutsutuille, "tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina", he alkoivatkin estelemään. Estelyt olivat järjestään tekosyitä, eihän kukaan osta peltoa tai viittä paria härkiä ja vasta sitten mene niitä tutkimaan, vaan he tekivät viime hetken valinnan illallisten ja omien askareittensa välillä todeten olevansa estyneitä. Jeesuksen ajan kulttuurissa moinen käytös oli suuri loukkaus illalliset järjestäneelle. Tämä selittää hänen suuttumuksensa, jakeet 21 ja 24.

Vertauksen pelto kuvaa yleensä maallista omaisuutta, härät maallista työtä ja harrastuksia sekä vaimo perhettä ja ihmissuhteita. Nämä kaikki; omaisuus, työ ja harrastukset sekä perhe ja ihmissuhteet, muodostuivat lopulta esteiksi juhliin kutsutuille.

Jeesus viittaa samaan asiaan  Matt. 24. luvun kertomuksessa pahasta palvelijasta, joka sanoo sydämessään "minun Herrani viipyy" ja ryhtyy vainoamaan kanssapalvelijoitaan ja syömään ja juomaan juopuneiden kanssa, ts. tämän maailman ruhtinaan sokaisemien ihmisten kanssa, vrt.  Matt. 24:48-50. Lähtökohtaisesti Matteuksessa mainitut molemmat palvelijat, sekä hyvä että paha, olivat kuitenkin saman herran palvelijoita, eli kristittyjä. Juopumusta käytetään Raamatussa yleisesti jumalattoman elämäntavan vertauskuvana.

3. Suuri luopumus aikojen lopulla

Ei pelkästään koko maailmassa, vaan juuri kristittyjen joukossa, eli jo aiemmin illalliskutsun saaneiden (evankeliumin kuulleiden) joukossa tapahtuu tuolloin suuri jakautuminen. Ensiksi niihin, jotka odottavat Jeesusta saapuvaksi ja toivottavat Hänet tervetulleeksi sekä myös suurena enemmistönä oleviin, eli niihin, jotka alkavat estelemään. Siksi Jeesus varoitti opetuslapsiaan ja samalla seurakuntaa puhuessaan toisesta tulemuksestaan;

43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.

44. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. (Matt. 24:43-44)

Jeesus tulee silloin, kun suurin osa seurakuntaa ei halua uskoa hänen tulevan sen julistamisesta huolimatta. He tahtovat tallettaa elämänsä itselleen. Siksi Jeesus tulee aikojen lopulla kuin varas myös kristikunnan enemmistölle, eikä yksin koko muulle maailmalle hakemaan omansa pois. Kutsu häihin tulee taas kaikille, mutta jälleen vain harvat ottavat sen vastaan.


Jeesus tuli ensin juutalaisille, jotka torjuivat hänet, ja pakanat ottivat hänet vastaan. Evankeliumi vietiin sen seurauksena Jerusalemista maailman ääriin asti. Toisen kerran Jeesus ilmoittaa tulonsa ensin kristityille, jotka kuitenkin torjuvat hänet, mutta juutalaiset ottavat hänet vastaan. Silloin evankeliumi palaa maailman ääristä takaisin Jerusalemiin. Tämä tapahtuu, jotta kävisi toteen kirjoitus;

11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh. 1:11)

Usko Raamattuun Jumalan sanana on romahtanut

Luopumus johtuu ennen muuta siitä, että on luovuttu uskomasta Raamattuun Jumalan sanana. Sen sisältö on tehty kyseenalaiseksi ja väitetään, että vain jollakin osalla siitä voi olla hengellistä merkitystä. Samalla kun luovutaan uskomasta Raamattua Jumalan ilmoitukseksi, luovutaan myös Jumalasta, koska ihminen ei voi uskoa Jumalaan, jos hän ei usko siihen, mitä Jumala on Raamatussa itsestään ilmoittanut. Silloin ihminen on tehnyt itselleen toisen evankeliumin ja toisen jumalan, mitkä eivät ole Raamatun ilmoittamia. Tämä kehitys näkyy yhä selvemmin myös meillä Suomessa. Raamatun auktoriteetti on romahtanut seurakunnassa/kirkossa ja samalla myös kansan keskuudessa. Ihmiset määrittävät itse mikä on oikein ja mikä on väärin. Jumalan ilmoitusta ei siihen enää tarvita. On tapahtumassa suuri luopumus, mikä huipentuu seurakunnan kieltäytymiseen lähtemästä Herraansa vastaan. Jeesus ei olekaan tervetullut takaisin kristittyjen enemmistölle.

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle